Lukio on erilaisten persoonallisuuksien sulatusuuni. Näennäisesti homogeeninen ja teennäinen ympäristö saa monet tuntemaan itsensä ahdistuneeksi. Kyllästyttkääkö tyhjännauraminen ja paskan puhuminen? Lopeta se siis ja ole oma itsesi. Anna itsellesi lupa olla apaattinen ja flegmaattinen jos siltä tuntuu. Paikka on opiskelua varten ja on titenkin hyvä, jos huomaa sitten myöhemmin, että kiva kun muutama hyvä kaveri jäi käteen; keinotekoisten sosiaalis-hiearkisten ryhmien hajotessa lukion loppuessa moni, jolla ei ole lapsuuden kavereita, jää yksin.
Tällä verkostoitumisen aikakaudella on toki tärkeää solmia ja ylläpitää suhteita, mutta pakonko vuoksi? Älä käytä muita opportunistisesti hovina ja "turvana" muilta, vaan opettele selviytymään haasteista yksin. Ennemmin tai myöhemmin todellisuus rysähtää eteesi. Silloin on niitä kuuluisia oikeita ystäviä hyvä olla lähellä.
Tällä verkostoitumisen aikakaudella on toki tärkeää solmia ja ylläpitää suhteita, mutta pakonko vuoksi? Älä käytä muita opportunistisesti hovina ja "turvana" muilta, vaan opettele selviytymään haasteista yksin. Ennemmin tai myöhemmin todellisuus rysähtää eteesi. Silloin on niitä kuuluisia oikeita ystäviä hyvä olla lähellä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihminen on laumaeläin. Siispä sosiaalinen. Yhtä vaikeaa on selvittää millä tavalla lehmälauma valitsee joukostaan "kellokkaan" kuin miten ihmisten kesken johtaja valikoituu.
Ensimmäisen vuoden jälkeen jälkeen on lukio maistunut ihan perseeltä, nyt vaan odotan äkkiä poispääsyä. Ihan kivasti tullut yleissivistystä, että loppuelämässä pärjään, ei siinä mitään..nyt ei vaan kuitenkaan enää jaksaisi koko touhua..ja mitä tulee tuohon sosiaalisointiin niin en ole välittänyt koko touhusta. Koulussa on ne tietyt tyypit jotka saa olla valovoimaisia "tähtiä", seurailen mieluusti sivusta heidän tohelointiaan. Onneksi on ollut kourallinen hyviä kamuja vuodesta toiseen, niin ei ole tarvinnut heittäytyä siihen muiden tekopyhäilyyn..
Ehkäpä olet epäsosiaalinen.
En tiedä oletko hiukan naivi tai vanhempaa sukupolvea edustava henkilö, mutta sosiaalisuuden käsite on muuttunut. Jos et ole narsistimainen ja itsestäsi melua pitävä ja olet peruskohtelias ja realisti elämänkatsomuksessasi, edustat taatusti pientä vähemmistöä, johon itsekin kuulun. Mutta lohduttautukaamme seuraavan kuvaavan esimerkin avulla: kaikki tunsi Matin, mutta Matti ei tuntenut ketään. ---------->Niin. Mieti sitä.
Luulenpa, että kirjoitusvirheesi naiivi-sanassa tuhosi uskottavuutesi.
Toisaalta ihmettelen myös sitä seikkaa, miksi pinnallisuutta halveksitaan? Henkilökohtaisesti koen elämäni olevan suhteellisen selvästi helpompaa ilman tekointellektuellia seuraa. Onko sillä merkitystä, etten näe taiteen sanomaa merkittävänä saatika usko individualismiin?
Näemmä syyllistyin itse samaan. Älkää huomioiko välimerkkivirhettäni.
joo.. Katselen päivät muiden tekopyhiä juttuja ja paskanjauhantaa. nauran mielessäni. Nämä ihmiset ovat täysin aivottomia yhtä möykkyä ilman mielipiteitä. Toisiaan puukottavat selän takana. Onneksi minulla on muutama rakas yksilö vierelläni, heistä en luovu.
Minä tarvitsen hovini. Minulla ei ole vallankumouksellisia mielipiteitä. En arvosta Michael Mooren poliittista satiiria. Näin ollen olen aivoton.
En nyt ole käsittääksni puhunut intellektuelleista aspekteista. Tarkoitan vaan, että miksi pitää olla ylioptimistinen, tyhjänauraja ja suorastaan sosiaalinen huora? Miksi ei voi olla nauramatta silloin kun ei naurata? jne....
Henkilökohtaisesti näen kiehtovana - ja melkeinpä myös viihdyttävänä - tyhjännauramisen. Jos saan siitä euforiani, niin siinäpä saan. Sosiaalisuus on suhteellinen käsite, mutta nyky-yhteiskunnassa sen avulla pärjää suhteellisen kivasti. Olenkin mielummin typerä, pinnallinen & sosiaalinen kuin älyllinen (kyllä, sanavalintani on tarkoituksenmukainen) & sisäänpäinkääntynyt.
Alko jo ottaa päähän "Pojan" käyttämä kieli. Turhien sivistyssanojen kuten aspekti, homogeeninen, sosiaalihierarkkinen, käyttö oli naurettavaa. Haukkuu muita mutta nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Jos niin teet, älä puhu sontaa muista tyhjänpuhujista. En heitä arvosta, mutten myöskään ylimielisiä apäsosiaalisia nörttejä.
Meidän lukiosta löytyy jos minkälaisia porukoita ja toisten ilmeistä päätellen oma porukkani on se äänekkäin. Ollaan kuulemma vaan huomiota hakevia teinikanoja. Miten vaan, ei kiinnosta toisten mielipiteet.
En muuten minäkään tajua, miksi aina pitäisi näyttää iloista naamaa. Minä ainakin murjotan, jos siltä tuntuu