Lasten kasvatuksesta
Voi minua raukkaa, en ole osannut lastani kasvattaa, olen antanut hänen vaan kasvaa. Huolta on kannettu ja rakkautta yritetty antaa, ja elämän ohjeita
Nyt kaverit vie häntä koulusta lintsaamisen tielle. Mitä tehdä? Toisen puolesta ei voi elää ja sydän itkee ja syyttää kun seuraan hänen toilauksiaan.
Oh my baby, oh my baby, missä on se pieni tyttöni, joka vuosia sitten käpertyi kylkeeni, sinua minä ikävöin..
On sanonta, että monien rukousten lapsi ei joudu hukkaan.
Se rukous on vaan siis minun tieni ja olen niin huono rukoilija.
Antakaa edes yksi rohkaisun sana
Onko teillä neuvoja huonolle äidille, jolla keinot ovat loppu?.
Ei please peruuttamattomia tuomioita vuosia sitten, miten olisi pitänyt tehdä, vaan mitä pitäisi tehdä tänä päivänä,
Niin kauan kuin on elämää on toivoa ??
kyselee epätoivoinen Monica
Voi minua raukkaa, en ole osannut lastani kasvattaa, olen antanut hänen vaan kasvaa. Huolta on kannettu ja rakkautta yritetty antaa, ja elämän ohjeita
Nyt kaverit vie häntä koulusta lintsaamisen tielle. Mitä tehdä? Toisen puolesta ei voi elää ja sydän itkee ja syyttää kun seuraan hänen toilauksiaan.
Oh my baby, oh my baby, missä on se pieni tyttöni, joka vuosia sitten käpertyi kylkeeni, sinua minä ikävöin..
On sanonta, että monien rukousten lapsi ei joudu hukkaan.
Se rukous on vaan siis minun tieni ja olen niin huono rukoilija.
Antakaa edes yksi rohkaisun sana
Onko teillä neuvoja huonolle äidille, jolla keinot ovat loppu?.
Ei please peruuttamattomia tuomioita vuosia sitten, miten olisi pitänyt tehdä, vaan mitä pitäisi tehdä tänä päivänä,
Niin kauan kuin on elämää on toivoa ??
kyselee epätoivoinen Monica
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sitä sopii kysellä mitä tein oikein väärin.
Nykyaika on mätä. Lapsia ei voi kasvattaa, koska luunappikin on pahoinpitelyä. Seurauksena on sitten nuoriso, joka käyttää huumeita ja sylkee opettajiaan silmille koulussa. TV näyttää mallia käyttäytymiseen. Itse näytin lapsilleni rajat mitä sopii tehdä ja mitä ei. Molemmat ovat kohta 50-vuotiaita ja meillä on mitä lämpimimmät välit molempien kanssa.
Vaikea on antaa perästäpäin neuvoja.
Oh dear, minun on vasta 17 v, olisiko jotain tehtävissä?
Siksi kyselen, onko vielä toivoa?
se mitä pitäisi tehdä,se onkin vaikeampaa neuvoa.
Yksi varma neuvo on, kulje rinnalla sattuu mitä tahansa ,anna edelleen rakkautta ,ohjeita.
Ohjeiden antamisessa tulee varmaan vaikeuksia,kun niitä ei tunnu nuori ottavan vastaan,mutta sitkeästi neuvoja on annettava.
Millä lailla menne perille,se jää tulevaisuuteen ,ehkä kumminkin maltillinen ,rauhallinen äiti/isä ,heidän opit jäävät itämään ja joskus ne tuo tulosta.
Nuori haluaa kokeilla kaiken,seura vie mukanaan ja voi vain huolta kantaa ja ristiä kätensä.
En osaa sanoa muuta kuin,älä hylkää lastasi missään vaiheessa ja auta joka tilanteessa,kuuntele, juttele , ole kärsivällinen
väkipakolla tuloksia on vaikea saada,koska nuori on kapinallinen,uhmakas.
Monien vaikeuksien kautta lapseni ovat kunnon kansalaisia,äitiä,isiä,jopa mummikin,siksi oman kokemukseni kautta lohdutan, kyllä useimmiten hyvä
rohkaiseva,rakastava,vanhempi kantaa lastaan ,hyvään lopputulokseen.
Vaikeuksista selvinnyt,,pioni
epätoivoon. Aina on toivoa.
Voin kertoa kokemukssestani, että nuorimmaiseni oli juuri sellaisella tiellä, kun avauksessa kerroit.
Seura oli epämääräistä ja 16-17 vuotiaana olin jo melko epätoivoinen. Valvoin öitä ja itkin ja ruokoilin.
Sitten otin tavakseni kirjoittaa hänen tyynylleen kirjeen. Kun hän tuli kotiin, oli se odottamassa.
Hän alkoi kirjoitella minulle vastauksia ja siitä se kommunikointi lähti käyntiin.
Kasvokkain keskustelusta ei tahtonut tulla mitään, mutta kirjoitellen se toimi.
Koulusta hän ei kyllä lintsannut. Sen hän hoiti moitteettomasti.
Saadaksemme kaverit vaihtumaan, järjestimme hänet vaihto-oppilaaksi USA:aan.
Sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Ylioppilaaksi hän pääsi kiitettävästi ja hoitanut opiskelunsa loppuun asti. Nykyään n. 40 vuotias ja naimisissa.
Tämän kerroin, koska itselläni oli aikoinaan samanlaisia epätoivon tuntemuksia.
Uskon, että kaikki kääntyy hyväksi, kun et hänelle "marmata", vaan yrität kauniisti kommunikoida, vaikka kirjeitse, jos ei muuten onnistu.
Kaikessa voi aina tehdä jotain kun luottamuksellinen yhteys säilyy.
Tämä sopii moniin ongelmiin niin lasten kuin aikuistenkin kesken. Se sopii ystävien kesken ja eri kansojen välillä.
Niin kauan kun voidaan istua yhdessä keskustelemaan saman pöydän ääreen niin tilanne on hallinnassa.
Tiedämme kansojen välillä, että kun aseet alkavat puhua niin sota on helppo aloittaa, mutta rauha vaikea rakentaa.
Omaan itseeni pätee vanha sanonta:
- Kun minulla ei ollut lapsia niin minulla o li kuusi ohjetta lasten kasvatukseen, mutta kun minulla on kuusi lasta niin ei ole yhtään neuvoa.
rakasta, ja sano se hänelle ääneen ja joka päivä, hali häntä ,älä hylkää.
Et sinä ole huono äiti,kaikkesi olet yrittänyt ja kokemuksesta sanon se huonokin, taivaanisän puoleen kääntyminen autaa.Onhan kysymys omasta rakaasta lapsesta. Voimia sinulle ja jos voisit keskustella jonkun ihmisen kanssa, purkaa itseäsi, Mutta ennen kaikkea ilmaise rakkauttasi lapsellesi.