tässä pienessä käpykylässä
pikkukaupungin liepeillä
asuu monenlaisia ihmisiä
ei täällä rakkaus näytä kukkivan
vaikka jälkeläisiä on sitä enemmän
eikä ihmiset toisistaan välitä
muutakuin on jostain jotain takanapäin puhuttavaa
ei täällä katsota toista silmiin
aivankuin ois jotain salattavaa
kun jonkun joskus sattuu kohtaamaan
päätä niukasti nikauttaen
ohitse nopeasti kiirrehtäen
ja se elintaso kilpailu
on levinnyt tännekin pieneen rivitaloyhteiskuntaan
sen kuulee jo lapsiltakin
jossa kukaan ei toisitaan todela välitä
jossa rakkautta ei näy
pikkukaupungin liepeillä
asuu monenlaisia ihmisiä
ei täällä rakkaus näytä kukkivan
vaikka jälkeläisiä on sitä enemmän
eikä ihmiset toisistaan välitä
muutakuin on jostain jotain takanapäin puhuttavaa
ei täällä katsota toista silmiin
aivankuin ois jotain salattavaa
kun jonkun joskus sattuu kohtaamaan
päätä niukasti nikauttaen
ohitse nopeasti kiirrehtäen
ja se elintaso kilpailu
on levinnyt tännekin pieneen rivitaloyhteiskuntaan
sen kuulee jo lapsiltakin
jossa kukaan ei toisitaan todela välitä
jossa rakkautta ei näy
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tässä runossa käsitellään meille liiankin tuttua aihetta. Harvassa lienevät ne pienet käpykylät, jossa ei voimakkaana eläisi tuo kateuden perinne.
Sanat ilkeät
helposti ilmaan jää,
ne selkääsi isketään,
vaan et iskijää nää.
kauna ja kateus,
ne hyvin vain voi.
miksi sanat lempeät
harvoin niin korvissa soi.
ei naapuri sinua
huonompi lie
ja ystävinä käyden,
kai ois helpompi tie.
eikä ystävän onni,
oo sinulta pois.
eikö yhdessä siitäkin
iloita vois.
Kateus. Suomalaisten perisynti, kuten sanotaan ja kyllähän se valitettavasti näyttää totuus olevan. Kateus myrkyttää sanat ja ihmissuhteet ja ihmiset kuvittelevat saavansa jotenkin tyydytystä ilkeyksien levittämisestä.
On vain niin vaikeaa lähteä uskomaan naapurista myönteistä ja ihmisistä on väärin, jos jollakin edes näyttäisi menevän hetkenkin verran hieman itseä paremmin.
Käsittelet tuossa runossasi Suomalaista kansallisongelmaa otteella, josta voisi päätellä sinun saaneen itsekin kokea tämä käänteinen ystävällisyys.
Kaikkihan lähtee suomalaisten itsetunnon puutteesta. Ikuisuuskysymys, johon ei helpotusta ole näköpiirissä.
Erilaisuus koetaan uhkana, ei suinkaan niin, kuin pitäisi. mahdollisuutena ja rikkautena.
Jos ihminen on erilainen ja näyttää menestyvän, on hänessä taatusti jotakin vialla. Kyllä aina löytyy kateellinen, joka tietää, millä kepulikeinoilla menestykseen on päästy..
Jos sattuukin olemaan erilainen, eikä silti menesty, on vieläkin surkeampi ja sitä suuremmalla syyllä täytyy lokaa levittää hänen päälleen.
Jostakin syystä on vain niin vaikeaa kannustaa ja tukea naapureita, tai työtovereita heidän tavotteissaan ja pyrkimyksissä. Koetaan, että toisen menestys on itseltä jollakin tavoin pois.
Kaikesta huolimatta on toki mahdollista löytää ystävä, joka ei puukota selkään, vaan on tukena turvana elämän tuulissa.
Tälläinen todellinen ystävä on harvinaisuusja kun sellaisen löytää, niin voit olla varma, että kateellisia riittää.
Yksin huoltaja äitinä olen kuullut paljonkin negatiivistä puhetta onpa jopa pukeutumistani
arvosteltu (pukeudun useimmin omatekoisiin vaatteisiin). Kyllä kai kateutta on melkein joka paikassa mutta pienessä " käpykylässä" se tiivistyy.
Kiitos jälleen kommentistasi ja hyvin riimitetystä vastsusrnostasi Ceero!
Harmittavaa - mutta varmaan tottakin - menestyksen kuin elämänsä eteen täytyy tehdä paljon sisäistäkin työtä jotta ns.kelpaisi toisille,vaikkei välttämättä sittenkään.
Onko helpompi sortaa kuin tukea ja keneltä tukeminen/hyväksyminen on pois ... pohjolan itsetuntoinen kansa kilpailun markkinoilla,joka jo alkaa imeväisiässä.
Tuo runosi vaatisi Sinua kohtaan : Positiivisen runon,joka tuottaisi mielihyvää.
Hyvää Uutta Vuotta Sinulle !
Sopisi luettavaksi monessakin kyläyhteisön tai lähiön kekkereissä. Parhaimmillaan voisi puhutella kuulijoita, synnyttää omakohtaisia pohdiskeluja.
Kiitos teille molemmille dolan ja kuukauden_mus kannanotostanne.
Usein tämäntapaisissa lähiöissä ollaan usein niin itsekeskeisiä etteivät edes oteta vastaan "ojennettua kättä". Tuossa jo Ceerolle vastasinkin ettei saa poiketa massasta ja jos sen jollain tapaa tekee saa tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja naapureiden tarkkaillatavaksi.
Siinäpä sitä onkin haasteellinen tilanne omalta puoleltaan osoittaa rakkautta ja hyväksyntää niille kyräilijöille... Tsemppiä alkaneeseen vuoteen ja kaikkea kaunista ja hyvää sinulle, Liona !
k.mus
Kiitos tästäkin vatauksestasi!
Nämä kadut
Näitä samoja katuja olen kulkenut
kohta jo seitsemän vuotta
vierailta ne tuntuu vieläkin
en tunne niitä omikseni
täällä mä kuitenkin asun ja elän
vaikka kotiani ikävöin
ja kaipaan rakkautta
Tämän kirjoitin muutama vuosi sitten ja pätee vieläkin, olen kai jotenkin
juuttunut paikoilleni.
Koskettava, herkkä ja kauniskin runo...