Rotuvertailua

Mulla on 8-vuotias sk kettuterrieri neiti. Ite olin ihan nappula kun koira meille tuli, ja äippä valitsi rodun sillä perusteella että työkaverilla on sellainen ja se yksilö ei hauku..
Voitte kuvitella miten paljon oon äipälle nauranu jälkikäteen tosta asiasta. Äiti-parka siis kuvitteli ettei tämä rotu syystä tai toisesta helposti räksytä. Juu, meidän lellivauva kyllä räksyttää kaikelle muovipussista ovikelloon, autot ja kaikki muu mitä voi jahdata on suuri räksytyksen aihe. Ja se ääni mikä siitä pienestä koirasta lähtee on jotain aivan uskomatonta. Rotupiirteisiin kun kuuluu tuo aivan käsittämättömän vahva jääräpäisyys, niin ei auta vaikka millä vesipulloilla suihkii ja komentaa ja karjuu. Minua tuo räkytys ei enää niinkään haittaa, itse asiassa elämäni olisi hyvin paljon tylsempää jos koira ei antaisi haukun raikua kun epämieluisia sukulaisia tulee kylään. =P Muuten maailman fiksuin ja mahtavin rotu!!! Mutta se itsepäisyys, sellaista en ole aiemmin nähnyt. =)
Jos itellä riittää kärsivällisyys ja on vähintään yhtä kova pää kuin koiralla, niin loistava valinta!! Meidänkin neidin olis voinut kouluttaa vähän paremmin aikoinaan, mutta hyvin meidän yhteiselo on näinkin sujunut, ja tottelee kaiken muun paitsi haukkumisen suhteen. Siinäkin hiljenee jos oikein vihaisesti käy niskavilloihin kiinni, mutta kahden sekunnin päästä unohtaa torut ja hau hau... Joka tapauksessa, parempaa koiraa en voisi kuvitella. Löytyy luonnetta ja persoonallista ulkonäköä. Tästä tais tulla kauhea romaani, toivottavasti jaksoit lukea... Mukavaa syksynjatkoa!

Itselläni on kaksi Jack Russelia, 1,5 vuotias ja 4 kk vanhat, uroksia molemmat. Minua on monesti varoitettu kahden urosrusselin pitämisestä samassa huushollissa, mutta aika näyttää, mitä tulee tapahtumaan.

Russeli vaatii paljon aktivointia. Koira pysyy tuskin koskaan paikallaan. Jos sitä ei aktivoi tarpeeksi, se masentuu tai alkaa terrorisoimaan paikkoja. Se vaatii myös paljon aikaa. Sen kanssa on puuhattava paljon. Se myös haluaa osallistua kaikkeen: ruuanlaittoon, rakentamiseen, siivoamiseen, puutarhatöihin, jopa ompeluun.... siis ihan kaikkeen.

Russeli on älykäs ja nopea oppimaan, mutta myös todellinen jääräpää. Jos se ei halua tehdä jotain, se ei myöskään tee sitä, kuin pitkällisen tassunväännön tuloksena. Kasvatuksessa on oltava todella johdonmukainen, sillä se oppii myös pahat tavat todella nopeasti. Jos on itse taipuvainen sohvalla löhöilyyn, on russeli paras unohtaa. Se ei yksinkertaisesti anna kenenkään vaan löhöillä. Jos ei muuta, se hilaa jatkuvasti erilaisia leluja, joilla sen kanssa pitää leikkiä. Toinen hassu tapa on komentaminen. Se puhisee, urisee ja vinkuu (kuullostaa kissan naukumiselta) niin kauan, kunnes sen kanssa tekee jotain (esim. lenkkeily, leikkiminen tms). tämä saattaa pidemmän päälle käydä hermoon, jos siihen ei ole osannut valmistautua. Itse lenkkeilytän koiriani vähintään 2 tuntia päivässä ja tämä ei ole alkuunkaan tarpeeksi. Tuon lisäksi olen tuossa lelukierteessä, joka jatkuu ja jatkuu... parhaimmillaan 4 tuntia putkeen.

Itse asun rivitalossa, jossa on aidattu pieni piha. Ikkunasta ne näkevät kaikkea ja ovat ehkä hivenen liian alttiita haukkumaan "epäilyttäville" asioille. Myös tässä on oltava johdonmukainen, sillä muuten haukkuminen muodostuu ongelmaksi. Missään tapauksessa russelille ei saa opettaa vahtimista ("kuka tulee", "mikä siellä" tai innostumista postimiehestä tai ovikellosta). Russeli osaa innostua näistä asioista luonnostaan, ehkä hivenen liikaakin. haukkumista on todella vaikea karsia pois, koska ainakin omat russelini ovat todella epäluuloisia epämääräisiä ääniä kohtaan.

Russelista saa myös erittäin helposti äkäisen. Sille on annettava paljon rakkautta, mutta myös kuria. Se on totutettava jo pienestä pitäen muihin koiriin. Tietenkin sellaisiin, jotka eivät ole vihaisia pikkupennulle. Jo yksikin ikävä kokemus saattaa tehdä russelista agressiivisen muita koiria kohtaan. Koska russeli ei anna periksi, on se hyvin hankala, jos se on vihainen toisille koirille.

Jos ei ole pitkää pinnaa tai aikaa, en suosittele kenellekään russelia. On se sen verran vaativa rotu. Mutta kun sellaisen saa, on se maailman paras ystävä... omistani en luopuisi mistään hinnasta ja tuntuu siltä, että niitä ei ole koskaan tarpeeksi. En tiedä, kuinka osaisin teroittaa tarpeeksi tärkeimpiä asioita, kuten johdonmukaisuus kasvatuksessa ja rodun jääräpäisyys. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka minua viehättävät russelissa. Olen huomannut itsessänikin tuon terrierimäisen jääräpäisyyden - ikinä ei anneta periksi ennenkuin on viimeinen pakko.

Omilla koirillani olen huomannut myös sairaan kieroutuneen huumorintajun. Piilotetaan tavaroita, raahataan niitä milloin minnekin. Hassuinta on, että tungetaan palloa kerta toisensa jälkeen paikkoihin (sohvan tai tuolin alle), josta sitä ei itse saada pois. Mouruaminen on jatkuvaa ja kovenevaa, kunnes tuon pallon sitten ottaa pois jemmasta. Minuutin kuluttua se on siellä uudelleen, jos sen kanssa ei koiraa leikitä. Tämä siis yksi esimerkki siitä, ettei koiraa ole lenkitetty/aktivoitu tarpeeksi muilla tavoilla.

olipas sekavaa, mutta toivottavasti selvitti edes pikkuisen.