Työmatka ja vauva 2kk

Sinuna sanoisin esimiehelle, että et voi tehdä tuollaisia sitoumuksia ennen vauvan syntymää. Koskaan kun ei tosiaan etukäteen voi tietää miten synnytys sujuu, onko lapsi ok, miten arki lähtee sujumaan... Ja siis lähinnä sen takia sanoisin näin, koska asia aiheuttaa sinulle selvästi stressiä. Lapsen saaminen on valtava kokemus ja sinun pitäisi voida keskittyä nyt siihen ilman ylimääräisiä stressaavia seikkoja. Todennäköistähän on, että kaikki menee hienosti. Voihan olla, että vauva on tosi helppo tapaus ja matkustaminen hänen kanssaan olisi aivan helppo nakki, mutta pelkästään koliikkivauvan osuminen kohdalle voisi tehdä matkasta painajaisen. Vaikka voisitkin jättää vauvan hoitoon, saatat itse olla niin puhki yövalvomisen takia, että ajatuskin työmatkasta saa itkemään. En halua maalailla mitään kauhukuvia, vaan todeta vain sen, että kun tosiaan ei voi etukäteen tietää. :) Minusta voit aivan hyvin perustella pomollesi näillä samoilla seikoilla, mikset voi lupautua nyt. Jos tilaisuuteen on mahdollista ilmoittautua vielä esim. Kuukauden verran vauvan syntymän jälkeen, niin voit hyvin sanoa lopullisen sanan vielä silloin. Muutoin sinuna jättäisin homman väliin. Hyvää ja stressitöntä loppuodotusta sinulle!

Samoja ajatuksia minullakin tuon asian suhteen on ollut. Unohdin kirjoittaa tuohon aloitukseen, että sanoinkin tosiaan esimiehelleni, että minun pitää katsoa tilannetta myöhemmin, koska nyt on täysin mahdotonta tietää, mitä kevät tuo tullessaan. Ja tähän siis esimieni totesi, että hänen mielestään tuon ikäisen lapsen kanssa voi matkustaa. Tosin esimieheni on yli 60-v. mies, joka on itse tehnyt uraa ja vaimo hoitanut kotona lapsia, joten välillä hän tuntuu elävän aika kaukana lapsiperheiden todellisuudesta.

En lupaisi työnantajalle mitään juurikin samoista syistä mitä tuossa aikaisemmin joku mainitsi. Et voi tietää miten synnytys menee ja millainen arki teille tulee. Et voi ennalta sanoa onko lapsellasi koliikkia yms itkuisuutta aiheuttavaa asiaa. Laitan esimerkin kaverini lapsesta ja omasta, ovat kuin yö ja päivä olleet pieninä..
Kaverini lapsi ei esim suostunut olemaan vaunuissa tai sitterissä ollenkaan, huus naama punaisena kokoajan jos vauvana laitettiin jompaan kumpaan. Kaverin lapsi suostui vain äidin syliin joten hän ei voinut jättää lastaan hoitoon (täysimetti myös) koska kun asiaa koittivat niin lapsi huusi tunteja kunnes äiti tuli takaisin. Tämä kaveri ei myöskään ensimmäisen 6kk aikana päässyt käymään missään, ei edes kaupassa (ilman apua) koska lapsi piti kantaa sylissä jos halusi ettei se huuda kokoaikaa.
Oma lapseni oli helppo lapsi. Nukkui vaunuissa, lattialla, vieraissa paikoissa (mummolassa kun oltiin kylässä yms.) ja ei oikeastaan ensimmäiseen 6kk edes vierastanut mitään. Matkustin ensimmäisen kerran junalla 600km kun lapsi oli 5vk. Olimme yhden yön reissussa ja palasimme kotiin ja koko aikana ei mitään ongelmia. Lapseni myös hyväksyi mummon ja ukin hoitajikseen että pääsin kauppaan ihan yksin välillä. Lapseni oli 2kk kun muutin ja silloin hän oli yökylässä mummolassa, ei mitään ongelmia silloinkaan (syy yö kylään oli se että saamme muutettua ja laitettua kodin sen illan ja yön aikana ilman ruokintavälejä ja että pystyin kantamaan apuna tavaroita).

Lapsesi voi olla millainen tahansa pienenä, arkenne voi olla mitä vain ja siksi sanoisin itse työnantajalle etten voi luvata mitään ennen kun lapsi on syntynyt ja arki lähtenyt pyörimään!

Edellisten kanssa samoilla linjoilla, eli katsoisin miten se arki lähtee sujumaan ja lupailisin vasta sitten. Hirveä stressi sinulle, jos lupaudut ja mietit ensimmäiset viikot pelkästään jaksanko/pystynkö...

Meidän koliikkilasten kanssa tuo reissu olisi ollut todella PIIIIIIITKÄ. Esikoisen kanssa varmaan olisi vielä mennyt, kakkonen ei viihtynyt noin pienenä minkäänlaisessa menopelissä saati sitten olisi rauhoittunut hiljaiseksi virallisiin tilaisuuksiin. Mutta tiedän monenmonta pientä ihmistä, jotka syö ja nukkuu tuossa vaiheessa ja heidän kanssaan on helppo matkustaa vaikka maailman ääriin, kunhan tissi tai pullo on lähellä :D

Samoilla linjoilla edellisten kanssa. Eli katsot rauhassa mikä tilanne on ja miten arki lähtee sujumaan. Voin kertoa esimerkkinä, että jouduin lähtemään opintoihini liittyen neljäksi päiväksi hotelliin toiselle paikkakunnalle, kun esikoinen oli 3 viikkoa, ja se on ainoa asia, jonka jättäisin vauva-ajasta pois. Vauva oli mukana, samoin mies, mutta enhän edes tuntenut vauvaa eikä mitään arkea vielä oikein ollut. Olisin halunnut vain pesiä kotona.

Toki kaksikuinen vauva on jo yli tuplasti vanhempi, mutta olin itse ihan hukassa ja stressissä vielä tuossakin vaiheessa. ;) En osannut oikein imettää esim. harson alla tai jossain varastokopperossa ja vauva ei nukkunut kuin rattaissa tai sylissä. Mahdolliset yövalvomiset, koliikit, automatkustuksen mahdottomuus, refluksi... Hoitoon jättäminen voi kaatua siihen, ettei vauva syö pullosta... Itse on olisi voinut päiväksi tuossa vaiheessa jättää vauvaa, vaikka luulinkin etukäteen olevani tosi rento äiti. :D

Anna aikaa itsellesi ja vauvalle. :)

Minulla olisi ollut tärkeä reissu sovittuna, kun lapsi oli noin 2 kk. Reissun kesto olisi ollut alle 2 päivää, mutta loppujen lopuksi jouduin sen peruuttamaan, koska lapsi oli sairas. Lisäksi olin myös tuolloin vielä synnytyksestä ja valvomisesta heikossa kunnossa, joten oli ehkä tyhmää edes yrittää reissua noin pian synnytyksen jälkeen. Lisäksi perheellämme oli toinen pakollinen reissu, noin 16 h junalla, liittyi paperiasioiden hoitoon. Alunperin suunnittelimme matkaa kun vauva olisi noin 3 kk, mutta lykkäsimme sitten sen noin 5 kk:n ikään ja hyvin meni.

Mielestäni ensinnäkään sinun ei kannata nyt luvata mitään, saatat joutua vaikka keisarinleikkaukseen, etkä ole edes itse matkakunnossa kun vauva olisi 6-8 viikkoa.

Toisekseen, tuohon kuvaamaasi tilaisuuteen osallistuminen tuolla kuviolla (=matkat junalla, vauva mukana tilaisuudessa) on jokseenkin järjetöntä. Et pysty keskittymään työasioihisi, jos vauva on koko ajan mukanasi ja matkat junalla ovat hyvin raskaita. Jos esimiehesi haluaa sinut sinne, niin järjestäisi kuljetuksen sinulle autolla kotiovelta suoraan ko. paikkaan. Samalla kyydillä voisi sitten esim. yksi isovanhemmista tulla mukana ja hoitaa sitten vauvaa ne arviolta 2-3 tuntia, kun olet tuossa tilaisuudessa.

Ymmärrän kyllä, että ajattelet tuleva työtäsi. Toisaalta ärsyttää tuo esimiehesi asenne: odottaa sinun suorastaan rääkkäävän itseäsi päästäksesi tuohon tilaisuuteen, kun muutaman satasen lisämaksulla hän voisi tehdä reissusta sinulle paljon helpomman ja työn puolesta tehokkamman. Jos sinut tosiaan halutaan sinne, niin tuollaisen lisäkustannuksen ei luulisi kaatavan minkään organisaation budjettia. Henkilökohtaisesti vetäisin kyllä tästä joitakin johtopäätöksiä työntekijöiden arvostuksesta ko. lafkassa ja alkaisin ehkä miettiä muita vaihtoehtoja tulevaisuudelleni.

Olen itse 64 vuotias mies - 5 aikuista lasta - enkä voisi edes kuvitella ehdottavani tuollaista. Kuvastaa täydellistä tietämättömyyttä. Maailmassa ei ole yhtään niin korvaamatonta (pl kirkkomaassa pötköttävät) että hänen pitäisi lähteä 2kk ikäisen vauvan kanssa työmatkalle. Joku kylä/mummolareissukin on jo kova paikka, mutta sen voi aikatauluttaa haluamallaan tavalla. Eli sano esimiehellesi että oletko sinä menettänyt viimeisen järkesi kun tuollaista ilkeät esittää. Ja päälle suoraan että mene itse!

Kiitos kaikille kommenteista - samoilla linjoilla minä ja mieheni olemme siis teidän kanssanne. Kuten sanoin, katson tilannetta keväämmällä ja niin ilmoitinkin esimeihelleni, mutta nyt ainakin tuntuu siltä, että matka olisi liian iso pala noin alkuun varsinkin esikoisen kanssa.

Ja tosiaan hoitoavunkin saaminen mukaan olisi varmaankin vaikeaa, sillä kaikki isovanhemmat ovat vielä itsekin työelämässä, joten järkkäilyä se vaatisi. Itse ajattelin, että junassa matkat varmaankin sujuisivat, JOS olisin synnytyksen jälkeen hyvässä kunnossa ja vauva "helppo" tapaus, mutta juuri tuohon työtilaisuuteen osallistuminen yksin vauvan kanssa ilman hoitajaa olisi varmaankin katastrofi. Sielläpä pitäisin esitelmää ja puhuisin yhteistyökumppaneille pahimmassa tapauksessa huutava vauva sylissä, imettäisin ja vaihtaisin vaippoja. No deal. :D

Tosiaan teidän muidenkin huomioiden mukaisesta työpaikkani ei ole perheystävällisemmästä päästä ja työntekijltä vaaditaan erittäin paljon joustoja ja tuota työmatkailua, joten olen senkin takia pohtinut, että olisinko edes valmis pienen lapsen äitinä menemään paikkaan takaisin äitiysloman jälkeen.

Mutta hyvä tietää, että en ole näiden ajatusteni kanssa ihan yksin, tuntui oma olo jo todella epävarmalta, kun esimies niin kovasti pysyi kannassaan.