Tylsää kinaa, mutta luin koko ketjun tuossa alla. Mietinpä vain, kuinka monta lasta on palautunut bio-vanhemmilleen, kun siellä toitotettiin väliaikaisesta hoidosta sijaiskodissa ja lapsia ei pitäisi omia ja heidän ei tulisi kutsua äidiksi ja isäksi sijaisvanhempiaan.
Kun sijaisvanhempia haettiin niin minä ainakin muistelen, että niissä juuri painotetaan, että lapsi saisi kodin ja vanhemmat ja hänet otettaisiin PERHEENJÄSENEKSI, ei miksikään hoidokiksi.
Tietysti mainitaan myös, että pitää bio-suku hyväksyä ja pystyä kanssakäymiseen, mutta myös bio-suvulla pitää olla omat velvotteensa, jos he toimivat oikein, ei mitään kiistaa yleensä synnykään.
Liian usein vain, he tyhjentävät koko suku kaiken pahan olonsa sijaisperheeseen ja kuvittelevat heidän kestävän kaikki, ensisijainen "työ" on kuitenkin heidän LAPSET ja normaali kanssakäyminen, ei viha.
Kai jokainen tajuaa, ettei sijoitusta tehdä, ellei siihen ole tarvetta, itse olemme sijaiskotina toimineet kymmeniä vuosia ja meille ei ole yhtään "turhaa sijoitusta" tehty.
Yksi perhe vain on ollut ns. ei yhteistyö kykyinen, ehkä siksi , että heillä on tosi vaikeaa itsellä ja pahaa oloa puretaan kiukkuna meihin,(lasten välityksellä), mikä osoittaa koko suvun epäkypsyyttä ja ahdistusta.
Vielä meillä ei sanota äidiksi ja isäksi, vaan nimellä. se on lasten oma valinta!
Kun sijaisvanhempia haettiin niin minä ainakin muistelen, että niissä juuri painotetaan, että lapsi saisi kodin ja vanhemmat ja hänet otettaisiin PERHEENJÄSENEKSI, ei miksikään hoidokiksi.
Tietysti mainitaan myös, että pitää bio-suku hyväksyä ja pystyä kanssakäymiseen, mutta myös bio-suvulla pitää olla omat velvotteensa, jos he toimivat oikein, ei mitään kiistaa yleensä synnykään.
Liian usein vain, he tyhjentävät koko suku kaiken pahan olonsa sijaisperheeseen ja kuvittelevat heidän kestävän kaikki, ensisijainen "työ" on kuitenkin heidän LAPSET ja normaali kanssakäyminen, ei viha.
Kai jokainen tajuaa, ettei sijoitusta tehdä, ellei siihen ole tarvetta, itse olemme sijaiskotina toimineet kymmeniä vuosia ja meille ei ole yhtään "turhaa sijoitusta" tehty.
Yksi perhe vain on ollut ns. ei yhteistyö kykyinen, ehkä siksi , että heillä on tosi vaikeaa itsellä ja pahaa oloa puretaan kiukkuna meihin,(lasten välityksellä), mikä osoittaa koko suvun epäkypsyyttä ja ahdistusta.
Vielä meillä ei sanota äidiksi ja isäksi, vaan nimellä. se on lasten oma valinta!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen ollut "alalla" monen monta vuotta, pitänyt yhteyttä useampaan sijaisperheeseen monien vuosien ajan. En ole KOSKAAN kuullut, että lapsia olisi palautettu kotiin.
Tutuillemme sijoitettiin 2-vuotias lapsi,joka ehti olla 5 vuotta sijoitettuna perheeseen. Sijoituksen piti olla pysyvä, koska tapaus oli niin julma. Äitipä "kunnostautui", vaikka epäilyjä muusta oli olemassa, ei sossu välittänyt. Vaikka äiti unohti tapaamiset ja soitot, tapaamisten välillä oli joskus puolikin vuotta. Ei sillä ollut merkitystä. lapsi kotiutettiin puoliväkisin ja hieman laittomastikkin, eväten tietämättömältä sijaisvanhemmalta se tieto mikä hänelle olisi lain mukaan kuulunut, mutta kun hän ei osannut kysyä, ei kukaan informoinutkaan ja hän menetti lapsen, joka menetti perheen ja sisarukset. Lapsen ei annettu enää tavata sijaisperhettä, koska bioÄITI ei ollut siihen valmis..totta, tämä sanottiin syyksi. Sijaisperheen omat lapset reagoivat tätä monta vuotta nähden painajaisunia ja masentuen.
sijaiskodista oman isäni luokse.
Minun tuttavapiirissäni on kaksi sijoitusta päättynyt siihen, että lapsi palaa bioperheeseen. Molemmissa tapauksissa jo sijoituksen alussa oltiin varmoja, että sijoitus purkautuu ja tapaamiset olivat alusta lähtien tiheästi ja pitkiä aikoja kerrallaan.
Tuttavan kohdalla niin on suunniteltu että lapsi palautuu 1-2 vuodessa takaisin kotiin. Äiti on sairas ja käy hoidossa - hän tapaa lastaan tiheään ja lapsi tietää kyllä että hän saa kohta tulla kotiin. Omalta osalta niin on koko ajan lähdetty että sijoitus kestää maksimissaan muutama kuukausi - huostaanotto purettiin perusteettomana (kiireelinen huostaanotto) ja lapsi sijoitettu vastaanottokotiin avohuollon tukitoimeenpiteenä.
Toisen tuttavan kohdalla kävi niin että lapset sijoitettiin äidin uupumuksen vuoksi (avioero ym) - äiti sai lapset lomille ja muutti samantien toiseen kaupunkiin lasten kanssa. Onneksi siinä vaiheessa sossu älysi perääntyä.
että varsinkin ne Fas-lapset jotka eriasteisina vammaisina äitinsä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön takia joutuvat elämään loppuelänmänsä vailla toivoakaan normaalista terveestä elämästä, pitäisi ilman muuta antaa äitinsä hoidettaviksi.
Ensin äiti pakkohoitoon ja sitten lapsi kotiin , niin saisi äiti joka päivä nähdä mitä on lapselleen tehnyt.
Äidit pitäisi pakkohoitaa odotuksen aikana niin ei tarvitsisi pakkohoitaa lapsia koko elämää.
Sijaislapsemme äiti odotti kolmatta lastaan. Äiti salasi raskauden alkuajan, se tuli esiin vasta kun hän oli odottanut noin 32 viikkoa. Tiedetään että hän oli juonut kokoajan ja useita viikkoja hyvinkin paljon.
Hänet pantiin pakkohoitoon ja varmuuden vuoksi vielä "suljetulle"osastolle.
Mutta halu juoda ja käyttää muitakin päihteitä oli niin voimakas että hän karkasi sieltä. Eikä ilmestynyt takaisin asuinkuntaansa kun vasta 2 viikkoa ennen synnytystä. Eli synnytti kolmannen FAS/FAE lapsen ei vielä voi sanoa miten pahat alkoholin aiheuttamat vauriot lapsella on.
Pakkohoito ei sekään onnistu kaikkien kohdalla.
En yleistä, vaan aina kannattaa yrittää.
Mutta se vähäisempikin vaurio aiheuttaa kovaa elämää lapselle ja hänen perheelleen/sijaiskodille sekä lähiympäristölleen.
olen sellainen lapsi, joka on sijoitettu takaisin kotiin. Olin perheessä kaksi vuotta ja sitten menin takaisin kotiin, olin silloin 7 vuotias, siis kun menin takaisn kotiin ja täällä olen vieläkin.
Kerro vähän, miten siellä kotona menee. Onko asiat paremmin nyt kuin ennen sijoitusta? Entä olitko tyytyväinen sijaisperheeseen, pidätkö heihin vielä yhteyttä?
eli voin kyllä kertoa enemmän, mutta en täällä, eli mailaa mulle [email protected] niin juttelen mielelläni lisää.