Menen kohta nukkumaan

Olen hereillä. Nukuin rajusti. Aamulla herätessä oli pieni kauhistunut olo. Ajattrelin: Onneksi on Jumala olemassa, miten kauheaa olisi elää tajuamatta, että Jumala on olemassa. Ero Jumalan pojasta ja Jumalasta on ahdistavaa.

Julkinen Salaisuus, joka alkaa toimimaan aika nopeasti: Jos rakastat koko sydämestäsi, jos haluat rakastaa Jumalaa kokosydämisesti, jos ajattelet, että haluat rakastaa enemmän Jumalaa kuin nyt koet rakastavasi: Ajattele Jeesusta mahdollisimman usein. Ajattele ensin Raamatullisissa tilanteissa miten Hän eli, ajattele valtaistuimella Isän oikealla puolella, ajattele Jeesusta kuinka Pyhän Hengen välityksellä on sydämessäsi.

Kun ajattelet Jeesusta olipa tilanne mikä tahansa niin huomaat saavasi hyvän olon. Siihen voi mennä jokin minuutti. Mutta mikäpä upeampaakuin ajatella autossa että Jeesus istuu vieresä ja juttelee sinulle ja sä juttelet Jeesukselle tai jos haluatte olla hiljaa ja nauttia vain kahdenkeskisestä ajasta ja katsella maisemien ja säätilan muuttumista niin mikäpä siinä. Voithan sanoa: Kuninkaani, sopiiko että kuuntelemme radiodeitä. Jos Jeeesus sanoo ettäkuunnellaan vaan niin sitten kuuntelette yhdessä. Jeesus voi sanoa kiinnostavia välikommentteja ja voit ihmetellä että se, mitä kuuntelet radiosta niin sama henkilö on vieressäsi. Tieto on hyvä asia kunhan tieto ei ole turhaa, on oma näkemykseni ( julkkisjuorut ).

Tällaisia itse olen toisinaan ajatellut, että Jeesus on siellä ja täällä ja tuollakin seurassani. Monesti huomaa sen, ettei ihmiset ymmärräkenen seurassa kuljen.

" Me emme anna kenellekään missään asiassa loukkaantumisen aihetta, jotta palveluvirkaamme ei moitittaisi. Kaikessa me osoitamme olevamme Jumalan palvelijoita. Me kestämme sitkeästi vaikeudet, vaivat ja ahdingot, ruoskimiset, vankeudet, mellakat, raadannan, valvomisen ja paastoamisen. Mielemme on puhdas, meillä on tietoa, kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä, meillä on Pyhä Henki, vilpitön rakkaus, totuuden sana ja Jumalan voima. Aseinamme ovat vanhurskauden miekka ja kilpi.

Meitä kunnioitetaan ja halveksitaan, meitä panetellaan ja kiitellään. Meitä pidetään villitsijöinä, mutta me puhumme totta. Meitä kohdellaan tuntemattomina, mutta me olemme liiankin tunnettuja. Olemme lähellä kuolemaa mutta silti elossa, pahoinpideltyjä mutta yhä hengissä, murheellisia mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.

Me puhumme teille avoimesti, korinttilaiset, sydämemme on avara, siinä on teille tilaa. Sen sijaan teidän sydämenne on ahdas. Antakaa vastalahja -- puhun kuin lapsilleni -- avartukaa tekin! "

2. Kor. 6: 3 - 13