Suomen kirjailijoiden taustat

Joku raskasta ruumiillista työtä tehnyt, no ehkä jokunnen vielä tulee mieleen. Aforistikko parhaasta päästä oli Samuli Paronen.

Vanhemmista Toivo Pekkanen, Elvi Sinervo ja Arvo Turtiainen. Hannu Salama.

Elvi Sinervon romaani Viljami Vaihdokas on hieno.

Tausta voi olla myös uskonnollinen ryhmä.

Lestadiolaisuuden piiristä on noussut monta palkittua kirjailijaa. Esimerkiksi Fonlandia-palkittu Antti Hyry.

Uudemmista löytyy taustatietoa myös:

http://freepathways.wordpress.com/2014/04/29/taivaslaulu-ja-tarinan-valta/

Enemmän kiinnostaa naisten ja muiden, menneisyydessä vähemmän esille päässeiden ja edelleen uussovinistisen teekutsuliikkeen / äärioikeistolaisuuden, jalkoihin tallautuvien ihmisten asia ja kirjoittaminen, yleensäkin se kirjoittaminen, mitä jätetään julkaisematta, kun kirjoittaja ei täytä nuoren miehen rocktähti-imagoa, tai muuten osaa tyrkyttää kirjoituksiaan kustantajille. Eräänlainen kohtaanto-ongelmakin siis.

Esim. ek-medioissa uutisista ja tv-ohjelmista lähtien, on tehty kohderyhmälle: sovinisti, äärioikeistolainen mies, joitakin teinien pärskähdyksiä lukuunottamatta. Kirjoissa naiskuva edelleen varsin ahdas, joko olet heteronaisen teennäisessä loukossa, tai sitten otat torjunnan ja oudon leiman, kun et välitä muoteista.

Sanavalmiita taitavia naisia, on paljon mm. Kalevalan taustalla, suomenruotsalainen korkeakoulutettu otti kansanrunojen kokoamisen nimiinsä, vaikka olisi voinut yhtä hyvin, nimetä ne runojen ja tarinoiden kertojiensa, eli sisällöntuottajien mukaan. Kainuulaisista naisista pääasiassa puhutaan.

Julkaistuista teoksista kiinnostaa kirjoittajien taustat siten, että jos kirjoittaa esim. ns. alkuperäiskansoista, että onko kirjailijalla itsellään juuret alkuperäiskansoissa, esim. saamelaisissa. Mielestäni se on oleellinen tieto. Vähän erikoinen toisaalta, tuo nimitys alkuperäiskansa siinä mielessä, etten koe olevani mitenkään vähemmän alkuperäinen ihmisenä, kuin vaikkapa inuitit. Ja tämä ei ollut äärioikeistoekstremistinen inuitien vähättely, vaan oman alkuperän arvostaminen ja ainutlaatuisena pitäminen.

Yleensäkin kirjailijoista voisi olla kirjojensa yhteydessä enemmän tietoa, muutakin kuin ne mainosmaiset kehut ja tittelien luettelemiset. Onko kirjallisuus kaventunut korkeakoulutettujen tuotoksiksi, joissa on sitä dataa yllin kyllin, nettinäppäryyden esittelyä ja akateemista sanastoa, someissa killittämisen taitoa ym, mutta varsin usein puuttuu sitä jotain muuta, sanotaanko aitoa tunneälyä, yhteyttä ihmiselämän karheuteen, luuseritodellisuuteen, jota enemmistö elelee ja tietenkin yhteiskunnan karuuteen tänä päivänä, jossa enemmistö kansalaisista, Suomessakin kärvistelee ja kitkuttelee.

Suorittamisen maku jää monista kirjoista, joitakin ei olisi pitänyt koskaan julkaistakaan. Esim. kun kirjan kirjoittaja kehuskelee, toisten ihmisten heikkouksien hyväksikäyttämisellä ja sillä vieläpä mainostetaan tekelettä, niin roskakoriinhan sellainen joutuu, jos minun näppeihini osuu. Sopii muuten olla yhteydessä kustantajan, jos haluaa tämän kirjailijaksi kustannustaloonsa, kun tätä tekstiä näköjään tulee ja todennäköisesti sanottavaakin. Luetaan ja kirjoitetaan !

pentti Linkola. kirjailija, kalastaja, hevosmies, lisäksi vielä suomen ainoa oikea luonnonsuojelija: eli niinkuin puhui.

Esim. Paasilinnan veljekset olivat nuorena metsäsavottatöissä. Pentti Haanpää satunnaisesti, hän oli mukavuudenhaluinen ja vähäsen laiskakin ruumiilliseen työhön, ja sai rahaa sopivasti kirjoista ja kirjoituksistaan joten ei senkään puolesta viitsinyt.