T3 kantelijalääkärit paljastettu

Tarinan osa 1/2
Tässä erään potilaan tarina liian korkeasta T3V:stä:

Tiedän henkilön, jolla pelkän eläinperäisen lääkityksen (Armour) kanssa meni alunpitäen viitearvojen puittessa olevat, mutta alavireiset T3-arvot kahdessa kuukaudessa sekaisin. (Mainitsen tässä yleisen hämmennyksen välttämiseksi, että aivan ensimmäiseksi potilas kokeili Thyroxinia, mutta vaikka henkisellä puolella tapahtui hieman piristymista, pelkkä aloitusannos saattoi hänet fyysisesti pahimpaan kuntoon koskaan elämässään, eikä jatkaminen tullut kolmen viikon kuluttua enää kyseeseenkään.) Kyse oli pienehköstä annoksesta Armouria, joka oli noin puolet tyypillisen kilpirauhaspotilaan käyttämästä annoksesta - hän ei yksinkertaisesti sietänyt enempää Armouria. Lisättäessä annosta oireet pahenivat niin rajuiksi, ettei nostaminen tullut kysymykseen. Kuitenkin tässä vaiheessa jo tiedettiin, että lääkekokeilu oli askel oikeaan suuntaan. Kilpirauhaslääkitystä aloitettaessa kyseisen henkilön voimavarat riittivät enää käytännössä istumiseen ja nukkumiseen ja hänen keskittymiskykynsä riitti esim. lukemiseen pahimmillaan vain noin kolmen minuutin mittaisissa jaksoissa. Pienehkö Armour-annos riitti karsimaan enimmän väsymyksen ja korjaamaan uniongelmat sekä vähentämään kirjaavaa oirekavalkadia. Osa oireista kuitenkin oli ja pysyi. Erityisesti erilaiset kivut jäivät.

Kun ensimmäinen veriarvokontrolli otettiin, noin kaksi kuukautta Armourin aloittamisesta (jossakin otetaan aluksi 4 tai 6 vkon välein, mutta näin siis hänellä) oli ennen alavireinen T3V hypännyt reilusti yli ylärajan, vaikka TSH oli lähellä nollaa ja annos pieni. Henkilö itse oli monitoroinut oloaan, pulssiaan ja myös lämpötilaansa tarkasti ja ennen kokeiden tuloksia mikään ei viitannut siihen, että hänellä olisi ollut korkeat hormoniarvot eli liikatoimintaa. Päinvastoin, hänestä tuntui, että annos oli liian pieni, vaikka tiesi jo kokeiltuaan, ettei sitä voinut nostaa. Lääkäri ohjeisti laboratoriotulokset saatuaan henkilöä laskemaan jo pienehköä annosta entisestään.

Ja tämä on se kohta, jossa tarina muuttuu mielenkiintoiseksi: Annosta vähennettyään henkilö alkoi muutamassa päivässä voida paremmin. Hän totesi: "Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden tunnen oloni terveeksi ja elinvoimaiseksi." Valitettavasti teho laski viikon jälkeen ja pikku hiljaa oireet palasivat. Puolentoista kuukauden jälkeen potilaan T3V oli kontrollikokeen mukaan palautunut normaaliksi ja niin totta tosiaan oli myös hänen olonsa. Väsymys ja ahdistus, sekä univaikeudet palasivat. Muutaman tunnin työskentelyn, jota hän pääsi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan yli viiteen vuoteen, jälkeen hänen olonsa oli kuin hän ei olisi saanut nukkua viikkoon. Noiden aiemmin korkeiden T3V-arvojen vuoksi hän kuitenkin tietää nyt, että elämällä on hänellekin parempaa tarjottavana puolentoista vuosikymmenen mittaisen ja ajan mittaan vakavasti invalidisoivaksi pahentuneen oireilun jälkeen.

Oltiin siis selvästi oikealla reitillä ja enää kokeilematta oli Liothyronin. Mainittakoon,että ensimmäistä kertaa sitä kokeiltuaan, potilaan kroonisesti koholla oleva pulssi laski 14 pykälää. Ei nostanut vaan laski, mikä on täysin ristiriidassa lääkärien mielipiteen kanssa (Toki se voi sitä nostaakin muttei se ole ainoa, absoluuttinen totuus. Liothyroninia syövien potilaiden tulee joka tapauksessa ehdottomasti tarkkailla pulssiaan!).

"Perinteisten" lääkäreiden ja T4-lääkityksesta apua saaneiden potilaiden, mielestä tämä tarina on varmasti omituista kuultavaa. Minusta ei.

Droplet kirjoitti:

Tarinan osa 1/2
Tässä erään potilaan tarina liian korkeasta T3V:stä:

Tiedän henkilön, jolla pelkän eläinperäisen lääkityksen (Armour) kanssa meni alunpitäen viitearvojen puittessa olevat, mutta alavireiset T3-arvot kahdessa kuukaudessa sekaisin. (Mainitsen tässä yleisen hämmennyksen välttämiseksi, että aivan ensimmäiseksi potilas kokeili Thyroxinia, mutta vaikka henkisellä puolella tapahtui hieman piristymista, pelkkä aloitusannos saattoi hänet fyysisesti pahimpaan kuntoon koskaan elämässään, eikä jatkaminen tullut kolmen viikon kuluttua enää kyseeseenkään.) Kyse oli pienehköstä annoksesta Armouria, joka oli noin puolet tyypillisen kilpirauhaspotilaan käyttämästä annoksesta - hän ei yksinkertaisesti sietänyt enempää Armouria. Lisättäessä annosta oireet pahenivat niin rajuiksi, ettei nostaminen tullut kysymykseen. Kuitenkin tässä vaiheessa jo tiedettiin, että lääkekokeilu oli askel oikeaan suuntaan. Kilpirauhaslääkitystä aloitettaessa kyseisen henkilön voimavarat riittivät enää käytännössä istumiseen ja nukkumiseen ja hänen keskittymiskykynsä riitti esim. lukemiseen pahimmillaan vain noin kolmen minuutin mittaisissa jaksoissa. Pienehkö Armour-annos riitti karsimaan enimmän väsymyksen ja korjaamaan uniongelmat sekä vähentämään kirjaavaa oirekavalkadia. Osa oireista kuitenkin oli ja pysyi. Erityisesti erilaiset kivut jäivät.

Kun ensimmäinen veriarvokontrolli otettiin, noin kaksi kuukautta Armourin aloittamisesta (jossakin otetaan aluksi 4 tai 6 vkon välein, mutta näin siis hänellä) oli ennen alavireinen T3V hypännyt reilusti yli ylärajan, vaikka TSH oli lähellä nollaa ja annos pieni. Henkilö itse oli monitoroinut oloaan, pulssiaan ja myös lämpötilaansa tarkasti ja ennen kokeiden tuloksia mikään ei viitannut siihen, että hänellä olisi ollut korkeat hormoniarvot eli liikatoimintaa. Päinvastoin, hänestä tuntui, että annos oli liian pieni, vaikka tiesi jo kokeiltuaan, ettei sitä voinut nostaa. Lääkäri ohjeisti laboratoriotulokset saatuaan henkilöä laskemaan jo pienehköä annosta entisestään.

Ja tämä on se kohta, jossa tarina muuttuu mielenkiintoiseksi: Annosta vähennettyään henkilö alkoi muutamassa päivässä voida paremmin. Hän totesi: "Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden tunnen oloni terveeksi ja elinvoimaiseksi." Valitettavasti teho laski viikon jälkeen ja pikku hiljaa oireet palasivat. Puolentoista kuukauden jälkeen potilaan T3V oli kontrollikokeen mukaan palautunut normaaliksi ja niin totta tosiaan oli myös hänen olonsa. Väsymys ja ahdistus, sekä univaikeudet palasivat. Muutaman tunnin työskentelyn, jota hän pääsi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan yli viiteen vuoteen, jälkeen hänen olonsa oli kuin hän ei olisi saanut nukkua viikkoon. Noiden aiemmin korkeiden T3V-arvojen vuoksi hän kuitenkin tietää nyt, että elämällä on hänellekin parempaa tarjottavana puolentoista vuosikymmenen mittaisen ja ajan mittaan vakavasti invalidisoivaksi pahentuneen oireilun jälkeen.

Oltiin siis selvästi oikealla reitillä ja enää kokeilematta oli Liothyronin. Mainittakoon,että ensimmäistä kertaa sitä kokeiltuaan, potilaan kroonisesti koholla oleva pulssi laski 14 pykälää. Ei nostanut vaan laski, mikä on täysin ristiriidassa lääkärien mielipiteen kanssa (Toki se voi sitä nostaakin muttei se ole ainoa, absoluuttinen totuus. Liothyroninia syövien potilaiden tulee joka tapauksessa ehdottomasti tarkkailla pulssiaan!).

"Perinteisten" lääkäreiden ja T4-lääkityksesta apua saaneiden potilaiden, mielestä tämä tarina on varmasti omituista kuultavaa. Minusta ei.

Lue lisää

Teoriani asiasta perillä olevana ja sitä tutkineena maallikkona on seuraava: Koska tiedän, että kyseisen henkilön KAIKKI kilpirauhasveriarvot olivat jo alunalkaen, pahimpien oireiden aikaan (erityisesti laboratiotuloksia orjallisesti tuijottavien, kilpirauhasasioita syvällisemmin tuntemattomien ja potilaan olotilaa kuuntelemattomien lääkäreiden mielestä) "täysin normaaleja" (Erityisen ongelmalliseksi ”perinteisten” lääkäreiden silmissä tässä suhteessa muodostui TSH, joka ei ollut noussut lainkaan vaan oli konsistentisti kaikki vuodet pysytellyt alle yhden. Ainoa viite mahdollisesta ongelmasta saatiin, kun lopulta ulkomailla teetetyn rT3-testin tuloksen, joka sekin oli täysin normaali ja viitearvopalkin keskellä, nähtyämme laskimme T3V:rT3 –ration, joka oli vähän yli 11, eli selvästi liian matala.), vaikkakin alle viitearvojen keskirajan, ei ongelma ole kilpirauhasen itsensä kyvyssä tuottaa hormonia ja mielestäni lääkityskokeilun tulokset myös vahvistavat tätä käsitystä. Jos kyseessä olisi ollut perinteinen kilpirauhasesta itsestään johtuva vajaatoiminta, se olisi todennäköisesti korjaantunut (kokonaan tai luultavammin vain osittain) Thyroxinilla. Se, että potilas meni (jo pienellä annoksella) fyysisesti vielä entistä jaksamattomampaan ja paljon kivuliaampaan kuntoon, vaikka henkinen olotila parani ei ole tyypillinen reaktio T4-lääkkeeseen "klassisessa" hypothyroidismissa. Vaihto Armouriin auttoi aluksi. Ensimmäisen tabletin syötyään ja seuraavana aamuna herättyään potilas kommentoi, että kaikki kivut ja jumitukset olivat poissa: "Kuin en olisi koskaan kipeä ollutkaan", hän kommentoi. Valitettavasti neljän päivän päästä tilanne oli jo huomattavasti huonompi ja kivut olivat hiipineet takaisin. Ne eivät kuitenkaan enää koskaan Armouria syödessä palanneet samalle tasolle kuin Thyroxin-kokeilun aikana. Oman teoriani mukaan askel oli oikeaan suuntaan siksi, että potilaan keho sai hetken ajan kipeästi tarvitsemaansa T3:a ennen kuin annosta nostettiin, keho tottui muutokseen ja muunto rT3:ksi lisääntyi. Uskoisin myös, että potilaan muunto myös T3:ksi toimi jossain määrin (Armour-annos ja siitä saatava T3-määrä oli koko noin 30-50% verrattuna tyypilliseen Armour-annokseen) ja että syy miksi sitä kerääntyi vereen oli se, että muuntoa rT3:ksi tapahtui edelleen suhteessa liikaa ja se tukki solutason reseptorit, eli kyse olisi siis solutason, ei kilpirauhasen ongelmasta. T4:n dejodinaatiota (muunto T3:ksi tai rT3:ksi) tapahtui oman arvioni mukaan normaalisti, sillä T4 arvo ei missään vaiheessa kohonnut, vaan pysytteli viitearvojen keskiarvon tuntumassa, (kuten monilla potilailla, jotka voivat Armourilla hyvin T3:n ollessa viitearvojen yläpäässä (lähde: Stop The Thyroid Madness -kirja)). Kun Armour-annosta yhtäkkiä laskettiin, kehon kilpirauhashormonitasapainossa tapahtui heilahdus T3:n hyväksi, koska muuntoa rT3:ksi tapahtui aluksi pienemmällä T4-hormonimäärällä vähemmän ja veressä kiertäneet "ylimääräiset" T3-hormonit pääsivät nyt verestä soluihin useampien reseptorien ollessa vapaina. Kun "ylimääräiset" T3:t vähenivät ja keho tottui pienempään annokseen ja alkoi muuntaa rT3:a suuremmasta prosentista T4:ää tasapainottaakseen kehon taas sen "omaksumaan" huonoon, pienempään T3V/rT3-ratioon. Toki tiedän, että teoria on yksinkertaistettu ja todellisuus kompleksinen mutta oman tietämykseni perusteella selitys vaikuttaa pääpiirteissään uskottavalta.

Potilas jatkoi sitkeästi Armouria koko kesän ja voi paremmin kuin pitkään aikaan monessa suhteessa, mutta vaikeita oireita oli vielä jäljellä, eivätkä ne ajan myötä helpottaneet. Hän souti ja huopasi, mutta mikään annos ei ollut hyvä (ennen kuin hetken silloin, kun sitä vähennettiin korkeiden T3V-arvojen vuoksi). Tällä hetkellä hän on väsynyt, kivulias ja univaikeuksinen. Nyt lääkitystä ollaan kuitenkin muuttamassa. Emme vielä tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan, mutta toivomme parasta.

Droplet kirjoitti:

Teoriani asiasta perillä olevana ja sitä tutkineena maallikkona on seuraava: Koska tiedän, että kyseisen henkilön KAIKKI kilpirauhasveriarvot olivat jo alunalkaen, pahimpien oireiden aikaan (erityisesti laboratiotuloksia orjallisesti tuijottavien, kilpirauhasasioita syvällisemmin tuntemattomien ja potilaan olotilaa kuuntelemattomien lääkäreiden mielestä) "täysin normaaleja" (Erityisen ongelmalliseksi ”perinteisten” lääkäreiden silmissä tässä suhteessa muodostui TSH, joka ei ollut noussut lainkaan vaan oli konsistentisti kaikki vuodet pysytellyt alle yhden. Ainoa viite mahdollisesta ongelmasta saatiin, kun lopulta ulkomailla teetetyn rT3-testin tuloksen, joka sekin oli täysin normaali ja viitearvopalkin keskellä, nähtyämme laskimme T3V:rT3 –ration, joka oli vähän yli 11, eli selvästi liian matala.), vaikkakin alle viitearvojen keskirajan, ei ongelma ole kilpirauhasen itsensä kyvyssä tuottaa hormonia ja mielestäni lääkityskokeilun tulokset myös vahvistavat tätä käsitystä. Jos kyseessä olisi ollut perinteinen kilpirauhasesta itsestään johtuva vajaatoiminta, se olisi todennäköisesti korjaantunut (kokonaan tai luultavammin vain osittain) Thyroxinilla. Se, että potilas meni (jo pienellä annoksella) fyysisesti vielä entistä jaksamattomampaan ja paljon kivuliaampaan kuntoon, vaikka henkinen olotila parani ei ole tyypillinen reaktio T4-lääkkeeseen "klassisessa" hypothyroidismissa. Vaihto Armouriin auttoi aluksi. Ensimmäisen tabletin syötyään ja seuraavana aamuna herättyään potilas kommentoi, että kaikki kivut ja jumitukset olivat poissa: "Kuin en olisi koskaan kipeä ollutkaan", hän kommentoi. Valitettavasti neljän päivän päästä tilanne oli jo huomattavasti huonompi ja kivut olivat hiipineet takaisin. Ne eivät kuitenkaan enää koskaan Armouria syödessä palanneet samalle tasolle kuin Thyroxin-kokeilun aikana. Oman teoriani mukaan askel oli oikeaan suuntaan siksi, että potilaan keho sai hetken ajan kipeästi tarvitsemaansa T3:a ennen kuin annosta nostettiin, keho tottui muutokseen ja muunto rT3:ksi lisääntyi. Uskoisin myös, että potilaan muunto myös T3:ksi toimi jossain määrin (Armour-annos ja siitä saatava T3-määrä oli koko noin 30-50% verrattuna tyypilliseen Armour-annokseen) ja että syy miksi sitä kerääntyi vereen oli se, että muuntoa rT3:ksi tapahtui edelleen suhteessa liikaa ja se tukki solutason reseptorit, eli kyse olisi siis solutason, ei kilpirauhasen ongelmasta. T4:n dejodinaatiota (muunto T3:ksi tai rT3:ksi) tapahtui oman arvioni mukaan normaalisti, sillä T4 arvo ei missään vaiheessa kohonnut, vaan pysytteli viitearvojen keskiarvon tuntumassa, (kuten monilla potilailla, jotka voivat Armourilla hyvin T3:n ollessa viitearvojen yläpäässä (lähde: Stop The Thyroid Madness -kirja)). Kun Armour-annosta yhtäkkiä laskettiin, kehon kilpirauhashormonitasapainossa tapahtui heilahdus T3:n hyväksi, koska muuntoa rT3:ksi tapahtui aluksi pienemmällä T4-hormonimäärällä vähemmän ja veressä kiertäneet "ylimääräiset" T3-hormonit pääsivät nyt verestä soluihin useampien reseptorien ollessa vapaina. Kun "ylimääräiset" T3:t vähenivät ja keho tottui pienempään annokseen ja alkoi muuntaa rT3:a suuremmasta prosentista T4:ää tasapainottaakseen kehon taas sen "omaksumaan" huonoon, pienempään T3V/rT3-ratioon. Toki tiedän, että teoria on yksinkertaistettu ja todellisuus kompleksinen mutta oman tietämykseni perusteella selitys vaikuttaa pääpiirteissään uskottavalta.

Potilas jatkoi sitkeästi Armouria koko kesän ja voi paremmin kuin pitkään aikaan monessa suhteessa, mutta vaikeita oireita oli vielä jäljellä, eivätkä ne ajan myötä helpottaneet. Hän souti ja huopasi, mutta mikään annos ei ollut hyvä (ennen kuin hetken silloin, kun sitä vähennettiin korkeiden T3V-arvojen vuoksi). Tällä hetkellä hän on väsynyt, kivulias ja univaikeuksinen. Nyt lääkitystä ollaan kuitenkin muuttamassa. Emme vielä tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan, mutta toivomme parasta.

Lue lisää

Kiinnostuneille myös tiedoksi, että kyseisellä "paperilla terveellä" kilpirauhaspotilaalla (myös autoimmuunivasta-aineet tutkittiin, eikä niissä ollut mitään viitteitä autoimmuunityreoidiitista) ei ollut mitään havaittavia lisämunuaisongelmia (aluksi tehtiin verikoe, josta matalahko arvo (200 ), sitten tarkempi neljän näytteen sylkitesti, joka näytti, että lisämunuaiset kykenivät toimimaan normaalisti ja sitä ovat seuranneet seuranta-verikokeet, joissa arvot ovat, yllätys yllätys, kerta kerralta nousseet (viimeisin arvo 400 ) tai B12-vitamiinin, sinkin, jodin, seleenin tai muunkaan hivenaineen tai vitamiinin puutosta - ainoana ferritiini, joka oli viitearvoissa mutta matala (lukuisat kilpirauhaspotilaat, jotka ovat kulkeneet tätä polkua ennen meitä, ovat määritelleet heille hyvän tason olevan 70-90 (lähde: Stop The Thyroid Madness-kirja)). Nämä kaikki testattiin, kun kilpirauhastestitkin tehtiin. Potilas syö tällä hetkellä rautaa rautavarastojen korjaamiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos kertomukseni auttaa edes yhtä ihmistä, se ei mene hukkaan! Toivoa on, sitä ei vain jostain syystä tarjota meille vaan joudumme taistelemaan siitä.
Suosittelen kaikille englannin- tai ruotsinkielentaitoisille Janice Bowthorpen kirjaa Stop The Thyroid Madness - lisätietoa löytyy myös hänen kattavilta sivuiltaan www.stopthethyroidmadness.com (englanniksi).

Droplet kirjoitti:

Kiinnostuneille myös tiedoksi, että kyseisellä "paperilla terveellä" kilpirauhaspotilaalla (myös autoimmuunivasta-aineet tutkittiin, eikä niissä ollut mitään viitteitä autoimmuunityreoidiitista) ei ollut mitään havaittavia lisämunuaisongelmia (aluksi tehtiin verikoe, josta matalahko arvo (200 ), sitten tarkempi neljän näytteen sylkitesti, joka näytti, että lisämunuaiset kykenivät toimimaan normaalisti ja sitä ovat seuranneet seuranta-verikokeet, joissa arvot ovat, yllätys yllätys, kerta kerralta nousseet (viimeisin arvo 400 ) tai B12-vitamiinin, sinkin, jodin, seleenin tai muunkaan hivenaineen tai vitamiinin puutosta - ainoana ferritiini, joka oli viitearvoissa mutta matala (lukuisat kilpirauhaspotilaat, jotka ovat kulkeneet tätä polkua ennen meitä, ovat määritelleet heille hyvän tason olevan 70-90 (lähde: Stop The Thyroid Madness-kirja)). Nämä kaikki testattiin, kun kilpirauhastestitkin tehtiin. Potilas syö tällä hetkellä rautaa rautavarastojen korjaamiseksi.
Olen sitä mieltä, että jos kertomukseni auttaa edes yhtä ihmistä, se ei mene hukkaan! Toivoa on, sitä ei vain jostain syystä tarjota meille vaan joudumme taistelemaan siitä.
Suosittelen kaikille englannin- tai ruotsinkielentaitoisille Janice Bowthorpen kirjaa Stop The Thyroid Madness - lisätietoa löytyy myös hänen kattavilta sivuiltaan www.stopthethyroidmadness.com (englanniksi).

Lue lisää

Pahoitteluni: Stop The Thyroid Madness-kirjan tekijä on siis Janie A. Bowthorpe

Droplet kirjoitti:

Tarinan osa 1/2
Tässä erään potilaan tarina liian korkeasta T3V:stä:

Tiedän henkilön, jolla pelkän eläinperäisen lääkityksen (Armour) kanssa meni alunpitäen viitearvojen puittessa olevat, mutta alavireiset T3-arvot kahdessa kuukaudessa sekaisin. (Mainitsen tässä yleisen hämmennyksen välttämiseksi, että aivan ensimmäiseksi potilas kokeili Thyroxinia, mutta vaikka henkisellä puolella tapahtui hieman piristymista, pelkkä aloitusannos saattoi hänet fyysisesti pahimpaan kuntoon koskaan elämässään, eikä jatkaminen tullut kolmen viikon kuluttua enää kyseeseenkään.) Kyse oli pienehköstä annoksesta Armouria, joka oli noin puolet tyypillisen kilpirauhaspotilaan käyttämästä annoksesta - hän ei yksinkertaisesti sietänyt enempää Armouria. Lisättäessä annosta oireet pahenivat niin rajuiksi, ettei nostaminen tullut kysymykseen. Kuitenkin tässä vaiheessa jo tiedettiin, että lääkekokeilu oli askel oikeaan suuntaan. Kilpirauhaslääkitystä aloitettaessa kyseisen henkilön voimavarat riittivät enää käytännössä istumiseen ja nukkumiseen ja hänen keskittymiskykynsä riitti esim. lukemiseen pahimmillaan vain noin kolmen minuutin mittaisissa jaksoissa. Pienehkö Armour-annos riitti karsimaan enimmän väsymyksen ja korjaamaan uniongelmat sekä vähentämään kirjaavaa oirekavalkadia. Osa oireista kuitenkin oli ja pysyi. Erityisesti erilaiset kivut jäivät.

Kun ensimmäinen veriarvokontrolli otettiin, noin kaksi kuukautta Armourin aloittamisesta (jossakin otetaan aluksi 4 tai 6 vkon välein, mutta näin siis hänellä) oli ennen alavireinen T3V hypännyt reilusti yli ylärajan, vaikka TSH oli lähellä nollaa ja annos pieni. Henkilö itse oli monitoroinut oloaan, pulssiaan ja myös lämpötilaansa tarkasti ja ennen kokeiden tuloksia mikään ei viitannut siihen, että hänellä olisi ollut korkeat hormoniarvot eli liikatoimintaa. Päinvastoin, hänestä tuntui, että annos oli liian pieni, vaikka tiesi jo kokeiltuaan, ettei sitä voinut nostaa. Lääkäri ohjeisti laboratoriotulokset saatuaan henkilöä laskemaan jo pienehköä annosta entisestään.

Ja tämä on se kohta, jossa tarina muuttuu mielenkiintoiseksi: Annosta vähennettyään henkilö alkoi muutamassa päivässä voida paremmin. Hän totesi: "Ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden tunnen oloni terveeksi ja elinvoimaiseksi." Valitettavasti teho laski viikon jälkeen ja pikku hiljaa oireet palasivat. Puolentoista kuukauden jälkeen potilaan T3V oli kontrollikokeen mukaan palautunut normaaliksi ja niin totta tosiaan oli myös hänen olonsa. Väsymys ja ahdistus, sekä univaikeudet palasivat. Muutaman tunnin työskentelyn, jota hän pääsi nyt ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan yli viiteen vuoteen, jälkeen hänen olonsa oli kuin hän ei olisi saanut nukkua viikkoon. Noiden aiemmin korkeiden T3V-arvojen vuoksi hän kuitenkin tietää nyt, että elämällä on hänellekin parempaa tarjottavana puolentoista vuosikymmenen mittaisen ja ajan mittaan vakavasti invalidisoivaksi pahentuneen oireilun jälkeen.

Oltiin siis selvästi oikealla reitillä ja enää kokeilematta oli Liothyronin. Mainittakoon,että ensimmäistä kertaa sitä kokeiltuaan, potilaan kroonisesti koholla oleva pulssi laski 14 pykälää. Ei nostanut vaan laski, mikä on täysin ristiriidassa lääkärien mielipiteen kanssa (Toki se voi sitä nostaakin muttei se ole ainoa, absoluuttinen totuus. Liothyroninia syövien potilaiden tulee joka tapauksessa ehdottomasti tarkkailla pulssiaan!).

"Perinteisten" lääkäreiden ja T4-lääkityksesta apua saaneiden potilaiden, mielestä tämä tarina on varmasti omituista kuultavaa. Minusta ei.

Lue lisää

Droplet, hieno tarina. Kiitos kun tulit kertomaan.

Tarina kuvastaa sitä, että kilpirauhassairauksista ei tiedetä juuri mitään. Thyroxin on ollut ainoa lääke, eikä sitäkään ole tutkittu niin kuin olisi pitänyt. Kilpirauhaspotilaita on vähätelty ja halveksittu.

Kaikessa ollaan vasta alussa, muttaja endokrinologit vastustavat eteenpäin menemistä. Se tässä on kaikkein kauheinta, että nämä erikoislääkärit ihan täysillä vastustavat kehitystä.

Droplet kirjoitti:

Pahoitteluni: Stop The Thyroid Madness-kirjan tekijä on siis Janie A. Bowthorpe

Droplet:
Muutto reversestä tapahtuu, kun stressi tai infektio tai muu noksa laukeaa. Teoriasi ei minusta pidä paikkaansa. Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa. Oletat elimistön tekevän jotain, josta ei ole mitään dataa. Ihan hauskaa pohdintaa se on, mutta ei se tietty mihinkään perustu.
Lisämunuaisen kortisolin muutoksen näkee päivittäin, kun sitä sairaalassa seuraa. Se heittelee roisisti yleiskunnon mukana.
Armour ei ole kovin vakioitu, koska se on eläinperäinen. Siksi sen kanssa voi tulla yllätyksiä. Miten olisi sokerin ja sydämen ja hapetuksen tutkiminen. Korsol kannattaa kontrolloida, oli sen verran matala kerran.
Oma suositukseni olisi mennä arvojen mukaan ja vaikka yhdistää kahta synteettistä kilpirauhaslääkitystä.
Potilas voi siis nyt huonosti. Miten olisi klassinen hoito.

Vajaa rouva kirjoitti:

Droplet, hieno tarina. Kiitos kun tulit kertomaan.

Tarina kuvastaa sitä, että kilpirauhassairauksista ei tiedetä juuri mitään. Thyroxin on ollut ainoa lääke, eikä sitäkään ole tutkittu niin kuin olisi pitänyt. Kilpirauhaspotilaita on vähätelty ja halveksittu.

Kaikessa ollaan vasta alussa, muttaja endokrinologit vastustavat eteenpäin menemistä. Se tässä on kaikkein kauheinta, että nämä erikoislääkärit ihan täysillä vastustavat kehitystä.

Lue lisää

Paljon puhutaan, että tyroksiinilääkitty ihminen ei vaan voi millään laihtua/se on pirun vaativaa ja joka tapauksessa löysä ylävatsanahka jää muistoksi lähes kaikille. Uskoisin, että pelkkä T4 ei vaan toimi - ainakaan yksinään - riittävän hyvin tehdäkseen ihmisestä ns. normaalin terveen, jotta laihdutus onnistuisi kuten muilla. Eli laihdutuksen, ja mahdollisen kuntoilun vielä lisäksi tätä tehostaen, aikaansaama stressi "nujertaa" T4:n "voimasta" suuren osan. Lisämunuaisten tukeminen auttaa ehkä tiettyyn rajaan asti, mutta sitäkään ei tehdä. Lisäksi kaikkien muuttujien (vitamiini- ja kivennäistasot, ruokavalio yms.) pitäisi olla optimoitu saakelin tarkkaan.

Sitten taas "suoralla" T3-hoidolla on tuohon verrattuna "lasten leikkiä".

Ja ihan sama mitä labrat näyttää tai ei näytä.

boxi kirjoitti:

Droplet:
Muutto reversestä tapahtuu, kun stressi tai infektio tai muu noksa laukeaa. Teoriasi ei minusta pidä paikkaansa. Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa. Oletat elimistön tekevän jotain, josta ei ole mitään dataa. Ihan hauskaa pohdintaa se on, mutta ei se tietty mihinkään perustu.
Lisämunuaisen kortisolin muutoksen näkee päivittäin, kun sitä sairaalassa seuraa. Se heittelee roisisti yleiskunnon mukana.
Armour ei ole kovin vakioitu, koska se on eläinperäinen. Siksi sen kanssa voi tulla yllätyksiä. Miten olisi sokerin ja sydämen ja hapetuksen tutkiminen. Korsol kannattaa kontrolloida, oli sen verran matala kerran.
Oma suositukseni olisi mennä arvojen mukaan ja vaikka yhdistää kahta synteettistä kilpirauhaslääkitystä.
Potilas voi siis nyt huonosti. Miten olisi klassinen hoito.

Lue lisää

osa 1/2

boxi:lle:

Minulle ei oikein selvinnyt, mihin kohtaan kirjoitustani kommenttisi reversestä oikein viittaa.
Olen tietoinen reverse-muunnoksen syy-seuraussuhteen teoriasta, enkä mielestäni kirjoituksessani viitannut mihinkään, mikä olisi ollut ristiriidassa kyseisen teorian kanssa. En vain kirjoituksessani taustoittanut potilaan tilan mahdollisia alkuperäisiä syitä, joita ovat sekä lapsuudesta saakka kestänyt henkinen stressi (riitainen koti, alkoholiongelmainen isä, koulukiusaaminen, aikuisikään saakka diagnosoimattomasta Aspergerin oiriyhtymästä johtuneet sosiaaliset vaikeudet ja siitä seurannut sosiaalisten tilanteiden pelko), että krooniset kiputilat, joiden taustalla on ollut sekä pitkään diagnosoimaton keliakia että yliliikkuvat nivelet ja lääkekokeilun positiivisten tulosten perusteella ilmeisesti myös tämä kilpirauhasongelma.

Henkilö aloitti gluteenittoman dieetin vuonna 2010 ja voi sen jälkeen pari vuotta paremmin kuin ennen: muun muassa tulehduskivut ja närästys vähentyivät huomattavasti, samoin hälveni häntä teini-iästä saakka vaivannut, välillä vakavakin "masennus", johon hän söi 8 vuotta erilaisia masennuslääkkeitä, joita lääkärit kyllä kovin auliisti kirjoittivat. Moni vaiva - kuten ruoansulatusongelmat, ummetus, ruokahaluttomuus, kylmät raajat, jatkuva palelu, kuiva ja katkeileva tukka, kuiva iho, jonka seurauksena teini-iässä hyväihoinen potilas alkoi aikuisiällä kehittää aknea dekolteelle, selkään ja kasvoihin, ja alati paheneva, invalidisoiva väsymys ja univaikeudet - kuitenkin jäi ja erityisesti vuoden 2012 loppupuolella potilas alkoi huomata muutoksia entistä huonompaan suuntaan: Hän alkoi entisestä hyvästä pokerinaamastaan poiketen olla kovin itkuinen, mitä hän itse ihmetteli. Vuonna 2013 alkoivat kuin salamaniskusta hirvittävät kuukautiskivut, jotka ajan mittaan pahenivat; kyseinen henkilö ei ollut koskaan (12 vuoteen) tarvinnut särkylääkettä PMS-oireisiin, mutta yhtäkkiä hän oli kuukautisten pahimpina päivinä sänkypotilaana. (Gynekologilla asiaa tutkittiin puoli vuotta, mutta mitään endometrioosiin viittaavaa ei löytynyt, eikä hänellä ollut antaa oireille selitystä, joten tyypilliseen tapaan potilas vain potkittiin hormonikokeitta pellolle ja hänen käskettiin syödä buranaa.) Potilaalla oli vaihtelevasti nivelkipuja, joinain päivinä enemmän, toisina vähemmän. Hänen kokenut hierojansa kommentoi, että lihaskalvojen kireydet viittasivat aineenvaihduntaongelmaan, vaikka hän omien sanojensa mukaan "olikin vain puoskari" (välihuomautuksena täytyy mainita, että monet lääkärit olivat ennakkoluuloistaan ja epäilyistään huolimatta oppineet kunnioittamaan ja kuuntelemaan tätä kyseistä hierojaa, sillä moni hänen asiakkaansa oli loppujen lopuksi saanut tuki- ja liikuntaelimilleen lääkäriltä saman tuomion, kuin mitä hieroja oli alunperin ehdottanut tutkittavaksi).

Eli stressiä ja infektioita on ollut sairaushistoriassa yllin kyllin ja erään teorian mukaan sellainen saattaa aihuuttaa sen, että rT3:n ylituotanto jää krooniseksi. Vaikka perinteinen länsimainen lääketiede ei sairautta tällä hetkellä tunnustakaan, ei se tarkoita sitä, että sitä ei ole olemassa, vaan sitä, ettei tutkimustietoa ole vielä tarpeeksi. Eräs monoterapiaa saanut potilas sanoikin, ettei potilaita kiinnosta se, kuka on oikeassa, vaan se, kuka heitä osaa (tai pikemminkin suostuu ja haluaa) auttaa.

Minulle ei myöskään selvinnyt, mitä halusit sanoa lauseella: "Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa."
Toki ihmiskehossa varastoja on (siihen viittaisi tämäkin rT3-ongelmaa käsittelevä sivu (englanniksi) http://www.stopthethyroidmadness.com/2014/02/08/rt3-hidden-pool/), mutta osaatko sanoa onko tehty tutkimuksia siitä, kuinka kauan ne kestävät sen jälkeen, kun kilpirauhasen oma hormonituotanto on ajettu alas (TSH lähellä nollaa)?

Lisämunuaisesta sen verran, että potilaan aamukortisoli on kilpirauhaslääkityksen aikana kronologisesti noussut joka kerta ja voi hyvin olla, että kyseessä on juuri tuo yleiskunnon nousu, kuten sanoit. Mutta yleiskunnon nousulle ainoa selittävä tekijä hänen tapauksessaan on juuri tuo kilpirauhaslääkitys, sillä mikään muu ei ole muuttunut - potilashan ei ennen lääkityksen aloittamista kyennyt juuri muuhun kuin syömään ja nukkumaan, ja vielä kumpaakin huonosti.
Mitä siis halusit sanoa kommentillasi lisämunuaisesta ja yleiskunnosta?

Droplet kirjoitti:

osa 1/2

boxi:lle:

Minulle ei oikein selvinnyt, mihin kohtaan kirjoitustani kommenttisi reversestä oikein viittaa.
Olen tietoinen reverse-muunnoksen syy-seuraussuhteen teoriasta, enkä mielestäni kirjoituksessani viitannut mihinkään, mikä olisi ollut ristiriidassa kyseisen teorian kanssa. En vain kirjoituksessani taustoittanut potilaan tilan mahdollisia alkuperäisiä syitä, joita ovat sekä lapsuudesta saakka kestänyt henkinen stressi (riitainen koti, alkoholiongelmainen isä, koulukiusaaminen, aikuisikään saakka diagnosoimattomasta Aspergerin oiriyhtymästä johtuneet sosiaaliset vaikeudet ja siitä seurannut sosiaalisten tilanteiden pelko), että krooniset kiputilat, joiden taustalla on ollut sekä pitkään diagnosoimaton keliakia että yliliikkuvat nivelet ja lääkekokeilun positiivisten tulosten perusteella ilmeisesti myös tämä kilpirauhasongelma.

Henkilö aloitti gluteenittoman dieetin vuonna 2010 ja voi sen jälkeen pari vuotta paremmin kuin ennen: muun muassa tulehduskivut ja närästys vähentyivät huomattavasti, samoin hälveni häntä teini-iästä saakka vaivannut, välillä vakavakin "masennus", johon hän söi 8 vuotta erilaisia masennuslääkkeitä, joita lääkärit kyllä kovin auliisti kirjoittivat. Moni vaiva - kuten ruoansulatusongelmat, ummetus, ruokahaluttomuus, kylmät raajat, jatkuva palelu, kuiva ja katkeileva tukka, kuiva iho, jonka seurauksena teini-iässä hyväihoinen potilas alkoi aikuisiällä kehittää aknea dekolteelle, selkään ja kasvoihin, ja alati paheneva, invalidisoiva väsymys ja univaikeudet - kuitenkin jäi ja erityisesti vuoden 2012 loppupuolella potilas alkoi huomata muutoksia entistä huonompaan suuntaan: Hän alkoi entisestä hyvästä pokerinaamastaan poiketen olla kovin itkuinen, mitä hän itse ihmetteli. Vuonna 2013 alkoivat kuin salamaniskusta hirvittävät kuukautiskivut, jotka ajan mittaan pahenivat; kyseinen henkilö ei ollut koskaan (12 vuoteen) tarvinnut särkylääkettä PMS-oireisiin, mutta yhtäkkiä hän oli kuukautisten pahimpina päivinä sänkypotilaana. (Gynekologilla asiaa tutkittiin puoli vuotta, mutta mitään endometrioosiin viittaavaa ei löytynyt, eikä hänellä ollut antaa oireille selitystä, joten tyypilliseen tapaan potilas vain potkittiin hormonikokeitta pellolle ja hänen käskettiin syödä buranaa.) Potilaalla oli vaihtelevasti nivelkipuja, joinain päivinä enemmän, toisina vähemmän. Hänen kokenut hierojansa kommentoi, että lihaskalvojen kireydet viittasivat aineenvaihduntaongelmaan, vaikka hän omien sanojensa mukaan "olikin vain puoskari" (välihuomautuksena täytyy mainita, että monet lääkärit olivat ennakkoluuloistaan ja epäilyistään huolimatta oppineet kunnioittamaan ja kuuntelemaan tätä kyseistä hierojaa, sillä moni hänen asiakkaansa oli loppujen lopuksi saanut tuki- ja liikuntaelimilleen lääkäriltä saman tuomion, kuin mitä hieroja oli alunperin ehdottanut tutkittavaksi).

Eli stressiä ja infektioita on ollut sairaushistoriassa yllin kyllin ja erään teorian mukaan sellainen saattaa aihuuttaa sen, että rT3:n ylituotanto jää krooniseksi. Vaikka perinteinen länsimainen lääketiede ei sairautta tällä hetkellä tunnustakaan, ei se tarkoita sitä, että sitä ei ole olemassa, vaan sitä, ettei tutkimustietoa ole vielä tarpeeksi. Eräs monoterapiaa saanut potilas sanoikin, ettei potilaita kiinnosta se, kuka on oikeassa, vaan se, kuka heitä osaa (tai pikemminkin suostuu ja haluaa) auttaa.

Minulle ei myöskään selvinnyt, mitä halusit sanoa lauseella: "Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa."
Toki ihmiskehossa varastoja on (siihen viittaisi tämäkin rT3-ongelmaa käsittelevä sivu (englanniksi) http://www.stopthethyroidmadness.com/2014/02/08/rt3-hidden-pool/), mutta osaatko sanoa onko tehty tutkimuksia siitä, kuinka kauan ne kestävät sen jälkeen, kun kilpirauhasen oma hormonituotanto on ajettu alas (TSH lähellä nollaa)?

Lisämunuaisesta sen verran, että potilaan aamukortisoli on kilpirauhaslääkityksen aikana kronologisesti noussut joka kerta ja voi hyvin olla, että kyseessä on juuri tuo yleiskunnon nousu, kuten sanoit. Mutta yleiskunnon nousulle ainoa selittävä tekijä hänen tapauksessaan on juuri tuo kilpirauhaslääkitys, sillä mikään muu ei ole muuttunut - potilashan ei ennen lääkityksen aloittamista kyennyt juuri muuhun kuin syömään ja nukkumaan, ja vielä kumpaakin huonosti.
Mitä siis halusit sanoa kommentillasi lisämunuaisesta ja yleiskunnosta?

Lue lisää

osa 2/2

boxi:lle

Mitä tulee siihen, onko Armour vakaa ja konsistenttikoostumuksinen lääke, on juuri yleinen harhakäsitys, että tablettien sisällön määrät heittelisivät (jos nyt ymmärsin oikein, mitä tarkoitit "vakioidulla"). Tämä käsitys on lähtöisin yhdestä ainoasta viallisesta erästä vuodelta 1963, joka oikeasta jodipitoisuudestaan huolimatta ei sisältänyt eläinperäistä kilpirauhasvalmistetta lainkaan (lähde: Stop The Thyroid Madness -kirja). Tässä on kirjasta lainattu ote, joka on alkuperäislähde on 1970 4th edition of 'Pharmacological Basis of Therapeutics':

"A few years ago, a large batch of material came into the hands of a number of distributors in the United States and Europe and, although of proper iodine content, it later proved not to be thyroid at all. This episode gave thyroid a bad name because several publications about the unrealiability of thyroid appeared before the hoax was uncovered."

Lisäksi kirjailija huomauttaa, että "FDA-approved, prescription desiccated thyroid is made according to the official standards and specifications of consistency of the United States Pharmacopeia".

Eläinperäinen valmiste sisältää T4:ää, T3:a, T2:ta, T1:tä ja kalsitoniinia. On totta, että T2:ta, T1:ä ja kalsitoniinia ei tableteista poisteta, eikä niitä mitata, mutta T4:ää ja T3:a niissä on juuri purkin kyljessä sanottu määrä. (Lähde: http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/elainperaiset/#mistaarmour)

En ota sen suuremmin kantaa sydämeen, hapetukseen ja sokeriin, kun en niistä ole ihmeemmin perillä, mutteivät lääkärit ole niitä koskaan ehdottaneet. Henkilön äiti on kärsinyt samantapaisista oireista nuoresta pitäen, eikä niillekään oli löytynyt selitystä - ja sitä ennen hänen äitinsä. Potilaan äidiltä on tutkittu hapetus elämänsä aikana useaan otteeseen, samoin ilmeisesti sokeri, joka on vasta nyt menopaussin jälkeen kolkutellut viitealueen ylärajoja. Potilaan suvussa ei kuitenkaan esiinny kummankaan tyypin diabetesta. Kilpirauhassairauksia sen sijaan esiintyy juuri äidin äidin suvussa. Usealla potilaan äidin serkulla on kilpirauhasen vajaatoimintalääkitys (Thyroxin, ja he ovat väsyneitä ja oireisia), samoin oli äidin äidin siskolla. Seuraavaksi potilaan äiti on menossa juuri sydäntutkimukseen. Kellään näistä kolmesta eri sukupolven edustajasta (potilas, hänen äitinsä ja hänen jo edesmennyt isoäitinsä) ei ole ollut ongelmaa perinteisissä kilpirauhasarvoissa (potilaan äidiltä on tosin nyt teetätetty ulkomailla rT3-testi ja hänen T3V/rT3-rationsa on 13), vaikka laaja oirekirjo (ja nyt viimeisimmäksi potilaan tilaa parantanut lääkekokeilu) viittaisi nimenomaan siihen, että jonkinlainen kilpirauhasongelma olisi kyseessä. Potilaan äiti miettii myös lääkekokeilua, mutta haluaa ensin varmistua ikänsä ja läpikäymiensä rankkojen lääkehoitojen vuoksi, ettei sydämessä ole vikaa.

Mielestäni Armour on yllämainittujen lähteiden valossa vakaa lääke. Synteettinen hormoni on toki erilainen ja vapautuu nopeammin, koska eläinperäisestä poikkeavasti se ei ole sitoutunut mihinkään. Tästä oli tutkimuslinkki jollakin suomalaisella kilpirauhassivustolla, mutten nyt tähän hätään sitä löytänyt. Toisaalta Armourissa on myös muita kilpirauhasen tuottamia aineita (T2,T1,kalsitoniini), mikä on plussaa,koska nekin osallistuvat kehon aineenvaihduntaan. Toki klassinen T4 T3 -hoito voi toimia, mutten nää syytä, miksi se toimisi sen paremmin kuin luonnollinenkaan valmiste, jos kriteerinä on vain Armourin koostumuksen oletettu "epävakaus".

Droplet kirjoitti:

osa 2/2

boxi:lle

Mitä tulee siihen, onko Armour vakaa ja konsistenttikoostumuksinen lääke, on juuri yleinen harhakäsitys, että tablettien sisällön määrät heittelisivät (jos nyt ymmärsin oikein, mitä tarkoitit "vakioidulla"). Tämä käsitys on lähtöisin yhdestä ainoasta viallisesta erästä vuodelta 1963, joka oikeasta jodipitoisuudestaan huolimatta ei sisältänyt eläinperäistä kilpirauhasvalmistetta lainkaan (lähde: Stop The Thyroid Madness -kirja). Tässä on kirjasta lainattu ote, joka on alkuperäislähde on 1970 4th edition of 'Pharmacological Basis of Therapeutics':

"A few years ago, a large batch of material came into the hands of a number of distributors in the United States and Europe and, although of proper iodine content, it later proved not to be thyroid at all. This episode gave thyroid a bad name because several publications about the unrealiability of thyroid appeared before the hoax was uncovered."

Lisäksi kirjailija huomauttaa, että "FDA-approved, prescription desiccated thyroid is made according to the official standards and specifications of consistency of the United States Pharmacopeia".

Eläinperäinen valmiste sisältää T4:ää, T3:a, T2:ta, T1:tä ja kalsitoniinia. On totta, että T2:ta, T1:ä ja kalsitoniinia ei tableteista poisteta, eikä niitä mitata, mutta T4:ää ja T3:a niissä on juuri purkin kyljessä sanottu määrä. (Lähde: http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/elainperaiset/#mistaarmour)

En ota sen suuremmin kantaa sydämeen, hapetukseen ja sokeriin, kun en niistä ole ihmeemmin perillä, mutteivät lääkärit ole niitä koskaan ehdottaneet. Henkilön äiti on kärsinyt samantapaisista oireista nuoresta pitäen, eikä niillekään oli löytynyt selitystä - ja sitä ennen hänen äitinsä. Potilaan äidiltä on tutkittu hapetus elämänsä aikana useaan otteeseen, samoin ilmeisesti sokeri, joka on vasta nyt menopaussin jälkeen kolkutellut viitealueen ylärajoja. Potilaan suvussa ei kuitenkaan esiinny kummankaan tyypin diabetesta. Kilpirauhassairauksia sen sijaan esiintyy juuri äidin äidin suvussa. Usealla potilaan äidin serkulla on kilpirauhasen vajaatoimintalääkitys (Thyroxin, ja he ovat väsyneitä ja oireisia), samoin oli äidin äidin siskolla. Seuraavaksi potilaan äiti on menossa juuri sydäntutkimukseen. Kellään näistä kolmesta eri sukupolven edustajasta (potilas, hänen äitinsä ja hänen jo edesmennyt isoäitinsä) ei ole ollut ongelmaa perinteisissä kilpirauhasarvoissa (potilaan äidiltä on tosin nyt teetätetty ulkomailla rT3-testi ja hänen T3V/rT3-rationsa on 13), vaikka laaja oirekirjo (ja nyt viimeisimmäksi potilaan tilaa parantanut lääkekokeilu) viittaisi nimenomaan siihen, että jonkinlainen kilpirauhasongelma olisi kyseessä. Potilaan äiti miettii myös lääkekokeilua, mutta haluaa ensin varmistua ikänsä ja läpikäymiensä rankkojen lääkehoitojen vuoksi, ettei sydämessä ole vikaa.

Mielestäni Armour on yllämainittujen lähteiden valossa vakaa lääke. Synteettinen hormoni on toki erilainen ja vapautuu nopeammin, koska eläinperäisestä poikkeavasti se ei ole sitoutunut mihinkään. Tästä oli tutkimuslinkki jollakin suomalaisella kilpirauhassivustolla, mutten nyt tähän hätään sitä löytänyt. Toisaalta Armourissa on myös muita kilpirauhasen tuottamia aineita (T2,T1,kalsitoniini), mikä on plussaa,koska nekin osallistuvat kehon aineenvaihduntaan. Toki klassinen T4 T3 -hoito voi toimia, mutten nää syytä, miksi se toimisi sen paremmin kuin luonnollinenkaan valmiste, jos kriteerinä on vain Armourin koostumuksen oletettu "epävakaus".

Lue lisää

Siis en ollenkaan ymmärtää, mitä sekoilet jos ihan suoraan sanotaan. Korjaan lääkiksen tenttejä ja niiden on oletav veitsen selkeitä, että menevät edes läpi.
Eli potilaalla aluksi oli Armour, TSH, T3V ja T4V olivat normaalit? Rt kerro, mutta olettaa voi.
Sitten annosta nostettiin ja tilanne meni hypertyreoosin puolelle. Sen jälkeen Armouria laskettin ja potilas ja lab arvot normaalistuivat. Myös RT3 oli normaali samoin kortisoli normalisoitui/ parani.
Mitä ihmeen sotkua sinä tästä ihan normaalista tapahtumaketjusta oikein kehität? Jos tunnet asiaa, tämähän on ihan normaali prosessi?
Jos potilas tämän jälkeen voi vielä huonosti, syytä täytyy hakea muualta. Hypertyreoosi väsyttää ja uuvuttaa ja voi tehdä millaisia oireita tahansa. Siis niin normaalia prosessia kuin olla ja voi.

boxi kirjoitti:

Siis en ollenkaan ymmärtää, mitä sekoilet jos ihan suoraan sanotaan. Korjaan lääkiksen tenttejä ja niiden on oletav veitsen selkeitä, että menevät edes läpi.
Eli potilaalla aluksi oli Armour, TSH, T3V ja T4V olivat normaalit? Rt kerro, mutta olettaa voi.
Sitten annosta nostettiin ja tilanne meni hypertyreoosin puolelle. Sen jälkeen Armouria laskettin ja potilas ja lab arvot normaalistuivat. Myös RT3 oli normaali samoin kortisoli normalisoitui/ parani.
Mitä ihmeen sotkua sinä tästä ihan normaalista tapahtumaketjusta oikein kehität? Jos tunnet asiaa, tämähän on ihan normaali prosessi?
Jos potilas tämän jälkeen voi vielä huonosti, syytä täytyy hakea muualta. Hypertyreoosi väsyttää ja uuvuttaa ja voi tehdä millaisia oireita tahansa. Siis niin normaalia prosessia kuin olla ja voi.

Lue lisää

Niin ja Armouria vastaan minulla ei ole mitään. Eläinperäinen lääke on kyllä 1800-luvun ideoita, joten en itse söisi, mutta jollekin voi sopia. Ei muuta tarinan kulkua mihinkään.
Jos haluat pohtia, ole selkeä ja lyhyt. Silloin osoitat, että tajuat asian etkä sekoile sanoilla. Olen tosissani, niin me lääkiksessäkin vaadimme. Seko on seko, vaikka siinä olisi 500 riviä. Selkeytä.

boxi kirjoitti:

Niin ja Armouria vastaan minulla ei ole mitään. Eläinperäinen lääke on kyllä 1800-luvun ideoita, joten en itse söisi, mutta jollekin voi sopia. Ei muuta tarinan kulkua mihinkään.
Jos haluat pohtia, ole selkeä ja lyhyt. Silloin osoitat, että tajuat asian etkä sekoile sanoilla. Olen tosissani, niin me lääkiksessäkin vaadimme. Seko on seko, vaikka siinä olisi 500 riviä. Selkeytä.

Lue lisää

Kerro vaikka kuudella rivillä, mitä biologista ajat takaa. Mikä tässä tapauksessa biologisesti on kummallista?
Nämä ovat mitattavia asioita. Mittaamalla selviää, onko omaa kilpirauhashormonin tuotantoa vai ei. Jodin kulkua elimistössä ei voi kylmiltään millään lailla päätellä. Ei myöskään reversen ja T3V:n kulkua. Ei vain voi. Arvailuksi jää. Reverse usein mitataan vain kerran kun on niin kallis eikä siitä voi näin ollen päätellä kuin sen hetken tilanteen. Edes radiojodin tarkkaa kulkua radiojodihoidon aikana ei voida mitata normaalikonstein., vain lopputulos. Eli fiktioksi jää. Se on ihan ok, mutta ei se lääketieteeksi kelpaa.

boxi kirjoitti:

Kerro vaikka kuudella rivillä, mitä biologista ajat takaa. Mikä tässä tapauksessa biologisesti on kummallista?
Nämä ovat mitattavia asioita. Mittaamalla selviää, onko omaa kilpirauhashormonin tuotantoa vai ei. Jodin kulkua elimistössä ei voi kylmiltään millään lailla päätellä. Ei myöskään reversen ja T3V:n kulkua. Ei vain voi. Arvailuksi jää. Reverse usein mitataan vain kerran kun on niin kallis eikä siitä voi näin ollen päätellä kuin sen hetken tilanteen. Edes radiojodin tarkkaa kulkua radiojodihoidon aikana ei voida mitata normaalikonstein., vain lopputulos. Eli fiktioksi jää. Se on ihan ok, mutta ei se lääketieteeksi kelpaa.

Lue lisää

"Minulle ei myöskään selvinnyt, mitä halusit sanoa lauseella: "Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa."
Toki ihmiskehossa varastoja on (siihen viittaisi tämäkin rT3-ongelmaa käsittelevä sivu (englanniksi) http://www.stopthethyroidmadness.com/2014/02/08/rt3-hidden-pool/), mutta osaatko sanoa onko tehty tutkimuksia siitä, kuinka kauan ne kestävät sen jälkeen, kun kilpirauhasen oma hormonituotanto on ajettu alas (TSH lähellä nollaa)?"

Ja tässä on ehdoton jutun helmi!!!! SIIS KAIKKI LUKEKAA TÄMÄ: KIRJOITTAJA ISKEE IHAN ASIAN YTIMEEN 100%.
Mitä ihmeen järkeä on syödä kilpirauhashormonia niin, että lamaa tahallaan TSH:n tuotannon ihan minimiin ja on kokonaan purkkilääkkeen varassa!! Tätähän kilpirauhasvauhkoilijat haluavat: lisää hormonia ja TSH niin matalaksi että roikaa! Oma tuotanto alas!
Tässä en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. Ihan tyhmää vetää tsh lähelle nollaa! Lukekaa muutkin.

boxi kirjoitti:

Kerro vaikka kuudella rivillä, mitä biologista ajat takaa. Mikä tässä tapauksessa biologisesti on kummallista?
Nämä ovat mitattavia asioita. Mittaamalla selviää, onko omaa kilpirauhashormonin tuotantoa vai ei. Jodin kulkua elimistössä ei voi kylmiltään millään lailla päätellä. Ei myöskään reversen ja T3V:n kulkua. Ei vain voi. Arvailuksi jää. Reverse usein mitataan vain kerran kun on niin kallis eikä siitä voi näin ollen päätellä kuin sen hetken tilanteen. Edes radiojodin tarkkaa kulkua radiojodihoidon aikana ei voida mitata normaalikonstein., vain lopputulos. Eli fiktioksi jää. Se on ihan ok, mutta ei se lääketieteeksi kelpaa.

Lue lisää

Ensinnäkin, en tiedä miksi koet tarpeelliseksi jatkuvasti huomauttaa, että tekstini ei kelpaa lääketieteeksi - enhän minä ole oppikirjaa julkaisemassa, vaan erään ihmisen tarinaa ja hänen kokemuksiaan kilpirauhaslääkityksestä.

Toiseksi, sinä puhut pelkästä kilpirauhasesta, minä puhun potilaasta ja hänen henkilö- ja sairaushistoriastaan kokonaisuutena, jota ei voi erottaa. Tämä juuri on monien lääkärien ongelma: He keskittyvät vain eliminoimaan yhtä oiretta kerrallaan ja vaivojen oikea, taustalla oleva syy jää hoitamatta.

Kolmanneksi, en tiedä kenen kirjoitusta olet oikein lukenut, sillä minä en ole puhunut jodin kulusta elimistössä mitään. Ainoa viittaus jodiin oli englanninkielisessä otteessa 1970 4th edition of 'Pharmacological Basis of Therapeutics'-julkaisusta, jossa sanottiin, että Armourin maineen pilannut erä "kilpirauhasvalmistetta" ei oikeasta jodipitoisuudestaan huolimatta sisältänyt kilpirauhasvalmistetta lainkaan.

No niin, siis muutamalla rivillä, jotta kaikentasoiset lukijat ymmärtävät:

Potilaan tila on se "mitattava asia" ja hän on siis voinut huonosti ainakin 15 vuotta, josta 7 vuotta ollut kykenemätön normaaliin elämään saamatta lääkäreitä vaivoihinsa apua tai edes selitystä - muuta kuin, että vika on korvien välissä. Viime keväänä hän meni fyysisesti niin huonoon kuntoon, että oli käytännössä sidottu kotiin.
"Biologisesti" kummallista on se, että perinteisillä verikokeilla mittaamalla ei näyttäisi olevan mitään vikaa (muuta kuin ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista mitattu matala T3V/rT3-ratio), mutta Armourilla hänen tilansa on kohentunut takaisin elävien kirjoihin. Osa hänen pitkäaikaisista oireistaan, joita yleisesti liitetään kilpirauhashormonin puutteeseen (tässä tapauksessa siis puutteeseen solutasolla, ei siis kilpirauhasen tuotantokyvyttömyydestä johtuvaan vajeeseen), korjaantui lääkityksellä, mikä viittaa siihen, että hoitosuunta on oikea. Potilas ei kuitenkaan ole vielä terve, ja koska Thyroxin ei sopinut ja Armour ei sopinut, on jäljellä oleva vaihtoehto T3-terapia.

Olisi todellakin mielenkiintoista saada laboratoriotuloksia useammin. Mittaamalla arvoja useammin voitaisiin varmistaa paljonkin asioita, mutta se taitaa jäädä nykybudjettien tutkijoiden tehtäväksi.

En tiedä mistä olet samaa mieltä kanssani, sillä jos potilaalla on rT3-ongelma ja ihmisen kilpirauhanen tuottaa kuitenkin pääasiassa T4-hormonia, ei ongelma korjaannu, jos oman kilpirauhasen T4-hormonia jatkuvasti muuntuu rT3:ksi. Kyse ei ole vauhkoilusta vaan siitä, että monet näistä ihmisistä, jotka eivät ole kokeneet tervehtyvänsä Thyroxin-, Armour tai yhdistelmähoidolla, ovat löytäneet avun Liothyroninista.

Vajaa rouva kirjoitti:

Droplet, hieno tarina. Kiitos kun tulit kertomaan.

Tarina kuvastaa sitä, että kilpirauhassairauksista ei tiedetä juuri mitään. Thyroxin on ollut ainoa lääke, eikä sitäkään ole tutkittu niin kuin olisi pitänyt. Kilpirauhaspotilaita on vähätelty ja halveksittu.

Kaikessa ollaan vasta alussa, muttaja endokrinologit vastustavat eteenpäin menemistä. Se tässä on kaikkein kauheinta, että nämä erikoislääkärit ihan täysillä vastustavat kehitystä.

Lue lisää

Kiitos, viestisi lämmittää mieltäni. Olen nähnyt myös Sinun kirjoituksiasi foorumeilla ja pitänyt niistä kovasti.

Olen kanssasi samaa mieltä. Kilpirauhassairauksien huono tuntemus ja kilpirauhaspotilaiden kaltoinkohtelu on todellinen ongelma. Lisäksi erikoista on se, kuinka paljon terveytensä palauttamiseksi tai säilyttämiseksi kamppailevat "epätyypilliset" eli vielä lääketieteelle tuntemattomista sairauden muodoista kärsivät kilpirauhaspotilaat kohtaavat vihamielisyyttä ja vastustusta. Aivan kuin meidän terveytemme ja ihmisarvomme tärkeyden tunnustaminen rikkoisi jotakin ääneenlausumatonta sääntöä.

Jokainen on toki oikeutettu mielipiteeseensä, mutta torjuvia ja joskus aggressiivisiakin kirjoituksia lukiessa voi vain ihmetellä, miten hukassa empatiakyky monella voi olla. Onko todellakin ylivoimaista tajuta kanssaihmisen hätää siitä, ettei hänen elämänsä ole kovin onnellista, kun koko ajan on kehon vaivoja, mahdollisesti kehon toimintahäiriöistä johtuvia mielen vaivoja ja fyysinen jaksaminen vain murto-osa siitä, mitä se on ollut ennen sairastumista. Minkä takia sairaat ihmiset eivät saisi etsiä ja löytää itselleen toimivia hoitoratkaisuja? Miksi joku kokee tarpeelliseksi tulla sanomaan heille, että he ovat jotenkin yhteiskunnallisesti epäkelpoja tai että heidän kehonsa on "erehtynyt" paranemaan hormonilla, jota sen kuuluisi saada joka tapauksessa jostakin toimiakseen. Erityisesti minua ihmetyttää, että lääkärit ja päättäjät yrittävät sovittaa potilaita laboratoriotuloksien ympärille, eikä päin vastoin. Lääketiede, kuten kaikki muutkin tieteet, kehittyy jatkuvasti. Kun löytyy jotain uutta, sitä pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa sovittaa tieteellisen palapeliin, pohtia syitä ja seurauksia, ei sanoa tuhansille potilaille, että tämmöistä taudinkuvaa ei (vielä) löydy meidän kirjoista, joten sinun oireesi eivät voi parantua tällä lääkkeellä, kun meidän hyväksymässä kirjallisuudessa ja tutkimusmateriaalissa ei lue niin.

Toivottavasti ajat tästä kuitenkin kohenevat.

Kaikkea hyvää Sinulle, 'Vajaa rouva', toivoo,
Droplet

Droplet kirjoitti:

Ensinnäkin, en tiedä miksi koet tarpeelliseksi jatkuvasti huomauttaa, että tekstini ei kelpaa lääketieteeksi - enhän minä ole oppikirjaa julkaisemassa, vaan erään ihmisen tarinaa ja hänen kokemuksiaan kilpirauhaslääkityksestä.

Toiseksi, sinä puhut pelkästä kilpirauhasesta, minä puhun potilaasta ja hänen henkilö- ja sairaushistoriastaan kokonaisuutena, jota ei voi erottaa. Tämä juuri on monien lääkärien ongelma: He keskittyvät vain eliminoimaan yhtä oiretta kerrallaan ja vaivojen oikea, taustalla oleva syy jää hoitamatta.

Kolmanneksi, en tiedä kenen kirjoitusta olet oikein lukenut, sillä minä en ole puhunut jodin kulusta elimistössä mitään. Ainoa viittaus jodiin oli englanninkielisessä otteessa 1970 4th edition of 'Pharmacological Basis of Therapeutics'-julkaisusta, jossa sanottiin, että Armourin maineen pilannut erä "kilpirauhasvalmistetta" ei oikeasta jodipitoisuudestaan huolimatta sisältänyt kilpirauhasvalmistetta lainkaan.

No niin, siis muutamalla rivillä, jotta kaikentasoiset lukijat ymmärtävät:

Potilaan tila on se "mitattava asia" ja hän on siis voinut huonosti ainakin 15 vuotta, josta 7 vuotta ollut kykenemätön normaaliin elämään saamatta lääkäreitä vaivoihinsa apua tai edes selitystä - muuta kuin, että vika on korvien välissä. Viime keväänä hän meni fyysisesti niin huonoon kuntoon, että oli käytännössä sidottu kotiin.
"Biologisesti" kummallista on se, että perinteisillä verikokeilla mittaamalla ei näyttäisi olevan mitään vikaa (muuta kuin ennen kilpirauhaslääkityksen aloittamista mitattu matala T3V/rT3-ratio), mutta Armourilla hänen tilansa on kohentunut takaisin elävien kirjoihin. Osa hänen pitkäaikaisista oireistaan, joita yleisesti liitetään kilpirauhashormonin puutteeseen (tässä tapauksessa siis puutteeseen solutasolla, ei siis kilpirauhasen tuotantokyvyttömyydestä johtuvaan vajeeseen), korjaantui lääkityksellä, mikä viittaa siihen, että hoitosuunta on oikea. Potilas ei kuitenkaan ole vielä terve, ja koska Thyroxin ei sopinut ja Armour ei sopinut, on jäljellä oleva vaihtoehto T3-terapia.

Olisi todellakin mielenkiintoista saada laboratoriotuloksia useammin. Mittaamalla arvoja useammin voitaisiin varmistaa paljonkin asioita, mutta se taitaa jäädä nykybudjettien tutkijoiden tehtäväksi.

En tiedä mistä olet samaa mieltä kanssani, sillä jos potilaalla on rT3-ongelma ja ihmisen kilpirauhanen tuottaa kuitenkin pääasiassa T4-hormonia, ei ongelma korjaannu, jos oman kilpirauhasen T4-hormonia jatkuvasti muuntuu rT3:ksi. Kyse ei ole vauhkoilusta vaan siitä, että monet näistä ihmisistä, jotka eivät ole kokeneet tervehtyvänsä Thyroxin-, Armour tai yhdistelmähoidolla, ovat löytäneet avun Liothyroninista.

Lue lisää

rT3 ei ole ongelma, vaan bufferi hankalissa tilanteissa. Silloin halutaan, että kilpirauhashormoni ei paina täysillä, vaan odottaa hieman. Rajussa laihdutuksessakin rT3 nousee. Se on bufferi, ei ongelma.
Ei voi sanoa, että ei ole mitään vikaa. Jossain ei ole vikaa, ei koko elimistöä voi analysoida. Kilpirauhasessa ei ollut ainakaan yhdessä vaiheessa mitään vikaa.
Minusta kannattaa nimenomaan katsoa nyt kokonaisuutta ja hakea muuta syytä vaivoihin. Kilpirauhanen on katsottu.
Analysoit dejodinaatiota. Se on jodin kulun analysointia. Sitä ei voi tehdä noilla arvoilla. Tätä juuri tarkoitan: kirjoitat parempaa tekstiä, kun itse tiedät mitä kirjoitat. Viimeisin tekstisi on paljon parempi kuin tuo yllä oleva kopioteksti, jota et jodikohdasta päätellen itsekään ymmärrä. Se on ihan ok, saa sitä harrastaa, mutta silloin ei kannata kovasti moittia toisia.

boxi kirjoitti:

rT3 ei ole ongelma, vaan bufferi hankalissa tilanteissa. Silloin halutaan, että kilpirauhashormoni ei paina täysillä, vaan odottaa hieman. Rajussa laihdutuksessakin rT3 nousee. Se on bufferi, ei ongelma.
Ei voi sanoa, että ei ole mitään vikaa. Jossain ei ole vikaa, ei koko elimistöä voi analysoida. Kilpirauhasessa ei ollut ainakaan yhdessä vaiheessa mitään vikaa.
Minusta kannattaa nimenomaan katsoa nyt kokonaisuutta ja hakea muuta syytä vaivoihin. Kilpirauhanen on katsottu.
Analysoit dejodinaatiota. Se on jodin kulun analysointia. Sitä ei voi tehdä noilla arvoilla. Tätä juuri tarkoitan: kirjoitat parempaa tekstiä, kun itse tiedät mitä kirjoitat. Viimeisin tekstisi on paljon parempi kuin tuo yllä oleva kopioteksti, jota et jodikohdasta päätellen itsekään ymmärrä. Se on ihan ok, saa sitä harrastaa, mutta silloin ei kannata kovasti moittia toisia.

Lue lisää

Ja vapaapäivän kunniaksi ennen kuin ryhdyn muihin hommiin.
Jos kilpirauhasarvot ovat ok reverse T:tä myöten ja potilas voi huonosti, sitten voimalla eteenpäin.
Perusverikokeet, tulehdusarvot, rasitusEKG, kuvantamiset, maksa ja munuainen noin alkuun. Kalkki ja lasko, imusolmukkeet, sydän, keuhkot, arteriat ja reumatekijät noin sitten. Ihan tosi. Kunnon lääkärille.
Älä jää jankuttamaan jotain reversen suhdetta: lisätutkimuksiin !! Kilpirauhanen on vatkattu jo.

boxi kirjoitti:

rT3 ei ole ongelma, vaan bufferi hankalissa tilanteissa. Silloin halutaan, että kilpirauhashormoni ei paina täysillä, vaan odottaa hieman. Rajussa laihdutuksessakin rT3 nousee. Se on bufferi, ei ongelma.
Ei voi sanoa, että ei ole mitään vikaa. Jossain ei ole vikaa, ei koko elimistöä voi analysoida. Kilpirauhasessa ei ollut ainakaan yhdessä vaiheessa mitään vikaa.
Minusta kannattaa nimenomaan katsoa nyt kokonaisuutta ja hakea muuta syytä vaivoihin. Kilpirauhanen on katsottu.
Analysoit dejodinaatiota. Se on jodin kulun analysointia. Sitä ei voi tehdä noilla arvoilla. Tätä juuri tarkoitan: kirjoitat parempaa tekstiä, kun itse tiedät mitä kirjoitat. Viimeisin tekstisi on paljon parempi kuin tuo yllä oleva kopioteksti, jota et jodikohdasta päätellen itsekään ymmärrä. Se on ihan ok, saa sitä harrastaa, mutta silloin ei kannata kovasti moittia toisia.

Lue lisää

Olen kyllä perillä siitä, että rT3:n tarkoitus kehossa on säästää energiaa stressi- tai sairaustilanteessa. Kiistellyssä rT3-ongelmassa (perinteinen lääketiede sanoo, ettei sitä ole, potilaskokemukset kertovat muuta ja vaihtoehtoinen lääketiede hoitaa sitä) oletetaan olevan kyse siitä, että rT3:n väliaikainen tuotannonlisäys voi pitkäaikaisen sairauden tai stressin seurauksena kroonistua, ja koska molemmat hormonit käyttävät tietojeni mukaan samoja reseptoreita, tarpeeksi T3-hormonia ei tällöin pääse vaikuttamaan soluihin, mikä aiheuttaa jo aikaisemmasta stressistä tai sairaudesta tervehtyneelle potilaalle jatkuvan sairaan ja heikon olon. Ylläolevassa kommentissani kyseisen potilaan voinnista teoriani liittyy siis T3V:n ja rT3:n suhteisiin ja siihen, kuinka paljon keho kumpaakin tuottaa.

Dejodinaatiosta mainitseminen on tekstissäni analogia T4:n muunnokselle aktiiviseksi (T3) tai passiiviseksi hormoniksi (rT3), ei sen kummempaa. Totean vain, että muuntoa (eli jodin irrottamista tyroksiinista) tapahtuu kropassa. Kyllähän se tietysti liittyy "jodin kulkuun". Ja eikä sitä mittaamatta voi tietenkään varmistaa, mutta oireiden perusteella voi toki jotain päätellä (olettaen,ettei mahdollista ongelmaa tyrmää suoralta kädeltä keksittynä).

Toki voi olla, että potilasta vaivaa lisäksi jokin muu sairaus, mutta oletko todella vakavasti sitä mieltä, että potilaan tulisi vain luopua kilpirauhaslääkityksestä ja sen tuomista huimista edistysaskelista hänen kuntoonsa, elämänlaatuunsa ja työkykyynsä? (Mainitsin toki aikaisemmin, että työkyky on vielä lapsenkengissä, mutta sekin on parempi, kuin mitä seitsemään viime vuoteen on nähty). Ja kuka häntä tutkisi, kun mitään vikaa ei eläessään ole löytynyt, vaikka hän on juossut lääkärissä vuosikymmenen. Kyse ei ole siitä, ettei olisi yritetty, mutta luotat kai "perinteisten" lääkärien sanaan, kun he ovat vain kohauttaneet olkiaan ja vakuuttaneet tietämättömyyttään. Eivät he ole katsoneet tarpeelliseksi tehdä lisätutkimuksia tai lähettää potilasta eteenpäin. Heille hän on ollut selvää mielenterveyspuolen tavaraa. Näin uskoi potilas itsekin, kun sitä oli hänelle teini-iästä lähtien tolkutettu, ennen kuin meni viime keväällä niin huonoon kuntoon, ettei kyse enää mitenkään voinut olla "henkisestä ongelmasta". Armourin aloitettuaan potilaan ahdistus ja univaikeudet kuitenkin katosivat ja keskittymiskyky palasi. Masentunut hän ei enää keliakiadieetille neljä vuotta sitten ryhdyttyään kokenut olevansa, muttei se estänyt lääkäreitä tarjoamasta hänelle avokätisesti psyykenlääkkeitä "jaksamattomuuteen".

Emme varmaankaan tule olemaan samaa mieltä siitä, kumman - ja luultavasti molempien - luetunymmärtämisessä on parantamisen varaa, mutta jos haluan tarkennuksia, pyydän niitä. En viitsi kritisoida toisen tekstiä vain sen perusteella, miten hyvin minä sen ymmärrän. Tämä on keskustelupalsta, ei lääketieteen tentti, ja jos täällä haluaa keskustella, ei liene järkevää yrittää vaatia ihmisiltä, että he mukautuisivat sinua miellyttäviin tekstimuotoihin.

boxi kirjoitti:

Droplet:
Muutto reversestä tapahtuu, kun stressi tai infektio tai muu noksa laukeaa. Teoriasi ei minusta pidä paikkaansa. Kilpirauhasessa on varastoituneena hormonia, jota se tarpeen tuleen sieltä sitten pukkaa. Oletat elimistön tekevän jotain, josta ei ole mitään dataa. Ihan hauskaa pohdintaa se on, mutta ei se tietty mihinkään perustu.
Lisämunuaisen kortisolin muutoksen näkee päivittäin, kun sitä sairaalassa seuraa. Se heittelee roisisti yleiskunnon mukana.
Armour ei ole kovin vakioitu, koska se on eläinperäinen. Siksi sen kanssa voi tulla yllätyksiä. Miten olisi sokerin ja sydämen ja hapetuksen tutkiminen. Korsol kannattaa kontrolloida, oli sen verran matala kerran.
Oma suositukseni olisi mennä arvojen mukaan ja vaikka yhdistää kahta synteettistä kilpirauhaslääkitystä.
Potilas voi siis nyt huonosti. Miten olisi klassinen hoito.

Lue lisää

Eikö jo tullut heti alusta selväksi ettei apu varsinkaan klassisesta hoidosta löytynyt.

boxi kirjoitti:

Niin ja Armouria vastaan minulla ei ole mitään. Eläinperäinen lääke on kyllä 1800-luvun ideoita, joten en itse söisi, mutta jollekin voi sopia. Ei muuta tarinan kulkua mihinkään.
Jos haluat pohtia, ole selkeä ja lyhyt. Silloin osoitat, että tajuat asian etkä sekoile sanoilla. Olen tosissani, niin me lääkiksessäkin vaadimme. Seko on seko, vaikka siinä olisi 500 riviä. Selkeytä.

Lue lisää

Boxi stay in your boxi.
miten jos itse sairautut ja saisit avun vain eläinperäisestä lääkkeestä?
löytyykö core curriculumista empatia?

Droplet kirjoitti:

Kiitos, viestisi lämmittää mieltäni. Olen nähnyt myös Sinun kirjoituksiasi foorumeilla ja pitänyt niistä kovasti.

Olen kanssasi samaa mieltä. Kilpirauhassairauksien huono tuntemus ja kilpirauhaspotilaiden kaltoinkohtelu on todellinen ongelma. Lisäksi erikoista on se, kuinka paljon terveytensä palauttamiseksi tai säilyttämiseksi kamppailevat "epätyypilliset" eli vielä lääketieteelle tuntemattomista sairauden muodoista kärsivät kilpirauhaspotilaat kohtaavat vihamielisyyttä ja vastustusta. Aivan kuin meidän terveytemme ja ihmisarvomme tärkeyden tunnustaminen rikkoisi jotakin ääneenlausumatonta sääntöä.

Jokainen on toki oikeutettu mielipiteeseensä, mutta torjuvia ja joskus aggressiivisiakin kirjoituksia lukiessa voi vain ihmetellä, miten hukassa empatiakyky monella voi olla. Onko todellakin ylivoimaista tajuta kanssaihmisen hätää siitä, ettei hänen elämänsä ole kovin onnellista, kun koko ajan on kehon vaivoja, mahdollisesti kehon toimintahäiriöistä johtuvia mielen vaivoja ja fyysinen jaksaminen vain murto-osa siitä, mitä se on ollut ennen sairastumista. Minkä takia sairaat ihmiset eivät saisi etsiä ja löytää itselleen toimivia hoitoratkaisuja? Miksi joku kokee tarpeelliseksi tulla sanomaan heille, että he ovat jotenkin yhteiskunnallisesti epäkelpoja tai että heidän kehonsa on "erehtynyt" paranemaan hormonilla, jota sen kuuluisi saada joka tapauksessa jostakin toimiakseen. Erityisesti minua ihmetyttää, että lääkärit ja päättäjät yrittävät sovittaa potilaita laboratoriotuloksien ympärille, eikä päin vastoin. Lääketiede, kuten kaikki muutkin tieteet, kehittyy jatkuvasti. Kun löytyy jotain uutta, sitä pitäisi kaiken järjen mukaan alkaa sovittaa tieteellisen palapeliin, pohtia syitä ja seurauksia, ei sanoa tuhansille potilaille, että tämmöistä taudinkuvaa ei (vielä) löydy meidän kirjoista, joten sinun oireesi eivät voi parantua tällä lääkkeellä, kun meidän hyväksymässä kirjallisuudessa ja tutkimusmateriaalissa ei lue niin.

Toivottavasti ajat tästä kuitenkin kohenevat.

Kaikkea hyvää Sinulle, 'Vajaa rouva', toivoo,
Droplet

Lue lisää

Drop älä riitele boxin kanssa se on nuori ja naivi, virkaintoinenkin vielä. Ei tietenkään jumalan eli proffan sanaa kyseenalaista.
kokemus tulee elämänmyötä kun huomaa ettei pysty kaikkeen vaikka kuinka vatkaa. Rest my case.

Se, ettei endokrinologiyhdistys muka hyväksyisi Thyroxin-Lio -yhdistelmähoitoa, on täyttä puppua ja netissä leviävä perätön huhu, jolta pitäisi leikata siivet. Lue endojen viime kesänä julkaisema lausunto googlaamalla:
hypotyreoosilausunto_03061
ja klikkaamalla endojen yhdistyksen sivuilta ko. pdf. Lue erityisesti kolmas kappale, jossa asiaa T4/T3-yhdistelmälääkityksestä.

Sain Lion erikoislupahakemuksen ja reseptin tällä palstalla paljon parjatulta Esa Sopilta.

En ota kantaa käänteis-T3 ongelman olemassaoloon tai hoitoon, sehän on kiistanalainen, mutta ongelman omakseen kokevat olisi helpompi ottaa todesta, jos kirjoitukset pysyisivät asiallisina. Otsikko "Ahneet endot" tai viittaus Orionin spondauksiin on älytön ja vailla todellisuuspohjaa.

HUHU VAAN LEVIÄÄ! kirjoitti:

Se, ettei endokrinologiyhdistys muka hyväksyisi Thyroxin-Lio -yhdistelmähoitoa, on täyttä puppua ja netissä leviävä perätön huhu, jolta pitäisi leikata siivet. Lue endojen viime kesänä julkaisema lausunto googlaamalla:
hypotyreoosilausunto_03061
ja klikkaamalla endojen yhdistyksen sivuilta ko. pdf. Lue erityisesti kolmas kappale, jossa asiaa T4/T3-yhdistelmälääkityksestä.

Sain Lion erikoislupahakemuksen ja reseptin tällä palstalla paljon parjatulta Esa Sopilta.

En ota kantaa käänteis-T3 ongelman olemassaoloon tai hoitoon, sehän on kiistanalainen, mutta ongelman omakseen kokevat olisi helpompi ottaa todesta, jos kirjoitukset pysyisivät asiallisina. Otsikko "Ahneet endot" tai viittaus Orionin spondauksiin on älytön ja vailla todellisuuspohjaa.

Lue lisää

lausunnon nimestä puuttui loppu.
Googlaa:
hypotyreoosilausunto_030613_final

Mun entinen lääkäri (sisätautil.) kertoi, kun Lio ei ollut vielä tunnettu, että hänen kilpirauhaspotilaistaan puolet tulee oireettomiksi Thyroxinilla ja puolet valittaa jatkuvasti oireita. Joten niitä, jotka eivät voi hyvin pelkällä Thyroxinilla on paljon enemmän kuin 10%, vaikka tuon lääkärini kommentin jälkeen moni onkin saanut apua Liosta.

HUHU VAAN LEVIÄÄ! kirjoitti:

Se, ettei endokrinologiyhdistys muka hyväksyisi Thyroxin-Lio -yhdistelmähoitoa, on täyttä puppua ja netissä leviävä perätön huhu, jolta pitäisi leikata siivet. Lue endojen viime kesänä julkaisema lausunto googlaamalla:
hypotyreoosilausunto_03061
ja klikkaamalla endojen yhdistyksen sivuilta ko. pdf. Lue erityisesti kolmas kappale, jossa asiaa T4/T3-yhdistelmälääkityksestä.

Sain Lion erikoislupahakemuksen ja reseptin tällä palstalla paljon parjatulta Esa Sopilta.

En ota kantaa käänteis-T3 ongelman olemassaoloon tai hoitoon, sehän on kiistanalainen, mutta ongelman omakseen kokevat olisi helpompi ottaa todesta, jos kirjoitukset pysyisivät asiallisina. Otsikko "Ahneet endot" tai viittaus Orionin spondauksiin on älytön ja vailla todellisuuspohjaa.

Lue lisää

Esa Soppi on kantelijalääkäri, joka on vasta nyt alkanut kirjoittamaan erityislupia ja Lioa, kun ensin sai kantelullaan samalla alueella toimivan lääkärin pois tieltä. Soppi nimenomaan kanteli siitä, että potilaalle oli aiheutettu iatrogeeninen hypertyreoosi, koska ei osaa tulkita T3-lääkkeen laboratoriotuloksia. Soppi on raukkamainen ja härski tyyppi. Karttakaa Esa Soppia!

Esa Soppi on peluri kirjoitti:

Esa Soppi on kantelijalääkäri, joka on vasta nyt alkanut kirjoittamaan erityislupia ja Lioa, kun ensin sai kantelullaan samalla alueella toimivan lääkärin pois tieltä. Soppi nimenomaan kanteli siitä, että potilaalle oli aiheutettu iatrogeeninen hypertyreoosi, koska ei osaa tulkita T3-lääkkeen laboratoriotuloksia. Soppi on raukkamainen ja härski tyyppi. Karttakaa Esa Soppia!

Lue lisää

Minäkään en suosittele. Kävin vain kerran, mutta ainoa apu oli reseptin uusinta. Hän ei kiinnittänyt huomiota laboratoriotuloksiin, joten piti itse mainita annoksen nostosta. Vastaanotto kesti viisi minuuttia. En ole vielä käyttänyt Lioa, joten minulla oli kyseessä Thyroxinin säätely.

HUHU VAAN LEVIÄÄ! kirjoitti:

Se, ettei endokrinologiyhdistys muka hyväksyisi Thyroxin-Lio -yhdistelmähoitoa, on täyttä puppua ja netissä leviävä perätön huhu, jolta pitäisi leikata siivet. Lue endojen viime kesänä julkaisema lausunto googlaamalla:
hypotyreoosilausunto_03061
ja klikkaamalla endojen yhdistyksen sivuilta ko. pdf. Lue erityisesti kolmas kappale, jossa asiaa T4/T3-yhdistelmälääkityksestä.

Sain Lion erikoislupahakemuksen ja reseptin tällä palstalla paljon parjatulta Esa Sopilta.

En ota kantaa käänteis-T3 ongelman olemassaoloon tai hoitoon, sehän on kiistanalainen, mutta ongelman omakseen kokevat olisi helpompi ottaa todesta, jos kirjoitukset pysyisivät asiallisina. Otsikko "Ahneet endot" tai viittaus Orionin spondauksiin on älytön ja vailla todellisuuspohjaa.

Lue lisää

Tiesitkö, että Esa Soppi oli ensimmäisten kantelija lääkäreiden joukossa, jotka kantelivat siitä, että potilaalle oli määrätty T3-lääkettä? Eli Esa Soppi olli yksi niistä raukoista, jotka saivat tämän sopan liikkeelle! Tosi kollegiaalinen ukko...

Uusi liitto perustettu, puolueeton. Suomen kilpirauhaspotilaat.

Yhdistyksen hallituksessa ei voi toimia henkilö, jonka yksityinen etu on ristiriidassa yhdistyksen jäsenten edun kanssa. Esa Soppi pitäisi siis erottaa ja liiton tulisi tiedottaa jäseniään aiheuttamastaan epäasiallisesta kohtelusta ja luottamuksen väärinkäytöstä.

Mutta liitto joka ei tee näin ja poistaa jäsentensä kommentteja Facebookista ajaa ehkä vain omaa, tietyn lääkäriryhmän tai jonkin lääketukkurin tai -yhtiön etua?

Ja meillä ei muka ole mafiaa. Hah

Olen samaa mieltä, että paras vaihtoehto olisi iso artikkeli Hesariin. Ja syytäkin olisi. Voiko viranomaisen mukaan kourallinen lääkäreitä olla enemmän oikeassa kuin ne lukuisat potilaat, jotka ovat selvästi hyötyneet Liothyronista? Eikö viranomaisen pitäisi ensisijaisesti huolehtia potilaiden oikeuksista?

"Suomi = natsilandia" nimimerkille, eiköhän ihmiset näe viestistäsi kenellä niitä mielenterveysongelmia on. Mikäli kaltaisesi ihmiset edustavat "Wilsonin oireyhtymästä" - "kärsiviä", niin onko ihme, että kukaan ei teitä ota vakavasti?

wilson = vitsi kirjoitti:

"Suomi = natsilandia" nimimerkille, eiköhän ihmiset näe viestistäsi kenellä niitä mielenterveysongelmia on. Mikäli kaltaisesi ihmiset edustavat "Wilsonin oireyhtymästä" - "kärsiviä", niin onko ihme, että kukaan ei teitä ota vakavasti?

Lue lisää

Taidat olla niitä "mafiosoja" eli ts. "salaseuralaisia" tai itse mielenterveysongelmainen? Ei tarvitse edes olla viisas huomatakseen, että monet lääkärit käyttävät valtasuhteessa valtaansa väärin alisteisessa asemassa oleviin potilaisiin. Se on rikollista ja moraalisesti väärin.

Kts. mitä muualla kirjoitetaan lääkäreistä:

"Siksi että lääkärit ovat lääkeyhtiöiden palkkalistoilla. Potilaiden tapaaminen on vain keino etsiä sopivia uhreja joita rahastaa, ja mahdollisimman kalliisti.

Sama kuin että jos koijari laittaa rihkamakaupan pystyyn, ja kerää luottokorttitietoja kun myy roinaansa. Se todellinen bisnes on ne rahat "asiakkaiden" tileillä."

senkka nenästä kirjoitti:

Taidat olla niitä "mafiosoja" eli ts. "salaseuralaisia" tai itse mielenterveysongelmainen? Ei tarvitse edes olla viisas huomatakseen, että monet lääkärit käyttävät valtasuhteessa valtaansa väärin alisteisessa asemassa oleviin potilaisiin. Se on rikollista ja moraalisesti väärin.

Kts. mitä muualla kirjoitetaan lääkäreistä:

"Siksi että lääkärit ovat lääkeyhtiöiden palkkalistoilla. Potilaiden tapaaminen on vain keino etsiä sopivia uhreja joita rahastaa, ja mahdollisimman kalliisti.

Sama kuin että jos koijari laittaa rihkamakaupan pystyyn, ja kerää luottokorttitietoja kun myy roinaansa. Se todellinen bisnes on ne rahat "asiakkaiden" tileillä."

Lue lisää

Tässä on ihmiset teille yllä esimerkki siitä miten vainoharhaisen aivot toimivat. Ymmärtääkö joku mitä tämä idiootti yrittää sanoa lainaamalla jonkun toisen anonyymin idiootin vainoharhaisia ajatuksia jostain muualta? Kuten sanoin, onko ihme, että teitä ei oteta vakavasti, kun viestien taso on tuollainen.

wilson = vitsi kirjoitti:

Tässä on ihmiset teille yllä esimerkki siitä miten vainoharhaisen aivot toimivat. Ymmärtääkö joku mitä tämä idiootti yrittää sanoa lainaamalla jonkun toisen anonyymin idiootin vainoharhaisia ajatuksia jostain muualta? Kuten sanoin, onko ihme, että teitä ei oteta vakavasti, kun viestien taso on tuollainen.

Lue lisää

Vai olisiko totuus niin, että itse vainoharhainen väittää muita vainoharhaisiksi ja vielä päälle haukkuu idiootiksi, koska kokee itsensä uhatuksi? Sanojasi lainaten: "Tässä on ihmiset teille yllä esimerkki siitä miten vainoharhaisen aivot toimivat." Onko mielestäsi kyseessä "paranoidisten" salaliitto lääkäreitä vastaan? Pelkäätkö totuuksien tulevan ilmi?

Kirjoitus lääkärien narsismista, sosiopatiasta, psykopatiasta ja jumaluuskompleksista taisi osua niin arkaan paikkaan, että menetit hermosi? Kuuluuko voimakas epäedullinen reaktiosi juurikin kirjoittajan mainitsemaan narsismiin?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsismi

"Paranoia sisältää vainokuvitelmia mahdollisesta uhasta tai salaliittoteorioista."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vainoharhaisuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Paranoia

http://en.wikipedia.org/wiki/Paranoid_personality_disorder

Nyt ei ole kaikki kondiksessa? *röhönaurua* ;-D

Siksi eräs kirjoittaja kutsuikin Suomea niiden asennevammaisten lääkärien (narsistien) takia "natsilandiaksi".

"Politaat eivät saa suomessa ajatella omilla aivoillaan."

Eikös se ongelma ole pikemminkin siinä, että ette ajattele omilla aivoillanne? Kaikki tutkimustieto viittaa ja on jo osoittanut, että koko Wilsonin-oireyhtymä on täysin keksittyä ja huuhaata. Miksi sellaista ruvettaisiin lääkkein hoitamaan. Miten tuo ei mene jakeluun, jos kerran niitä omia aivoja niin paljon käytätte. Hyvänä esimerkkinä tästä aivojen käytöstä taitaa olla tuo ylläoleva kaveri, joka omia kommenttejaan täällä kommentoi eri nimimerkeillä.

hyvävitsioli kirjoitti:

"Politaat eivät saa suomessa ajatella omilla aivoillaan."

Eikös se ongelma ole pikemminkin siinä, että ette ajattele omilla aivoillanne? Kaikki tutkimustieto viittaa ja on jo osoittanut, että koko Wilsonin-oireyhtymä on täysin keksittyä ja huuhaata. Miksi sellaista ruvettaisiin lääkkein hoitamaan. Miten tuo ei mene jakeluun, jos kerran niitä omia aivoja niin paljon käytätte. Hyvänä esimerkkinä tästä aivojen käytöstä taitaa olla tuo ylläoleva kaveri, joka omia kommenttejaan täällä kommentoi eri nimimerkeillä.

Lue lisää

Laita runsaasti kovaa evidenssiä Suuressa Viisaudessasi väitteellesi, että Wilsonin oireyhtymä on huuhaata. Missä on tutkittu tieto? Lähdeviitteet pitää olla noin koville väitteille! Ja miksi koko ajan jauhat tuosta yhdestä oireyhtymästä. Kyse on paljon isommista asioista, kuten joidenkin lääkärien narsismista, joka on vakava yhteiskunnallinen ongelma.

Myös turpaduunari tietää, että Wilsonin oireyhtymä on tosi juttu: http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/2013/05/28/valviran-paassa-viiraa/

Ja väitätkö, että joku väittelee täällä itseään vastaan alatyylisesti, jota eräs lääkäri täällä harrastaa haukkuen kilpirauhaspotilaita mielisairaiksi? Taidat itse olla se yllä oleva kaveri, joka huuhaajuttuja levittelee... Onko pääkoppa jo tutkittu?

Aiheesta on keskusteluja enemmänkin, esim.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11916488

Samoin Ihmisoikeudet-palstalla on kirjoitus myös potilasoikeuksista.

Totuuksia kirjoitti:

Aiheesta on keskusteluja enemmänkin, esim.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11916488

Samoin Ihmisoikeudet-palstalla on kirjoitus myös potilasoikeuksista.

Lue lisää

Kovat on totuudet lekureista!

Totuuksia kirjoitti:

Aiheesta on keskusteluja enemmänkin, esim.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11916488

Samoin Ihmisoikeudet-palstalla on kirjoitus myös potilasoikeuksista.

Lue lisää

Totuudet on sensuroitu! Suomi muistuttaa diktatuuria! >:-@

Puolueellista ja lääkeyhtiösidonnaista tietoa. Missä on riippumatonta tutkimustietoa?

Mielenkiintoista tekstiä! Merkittävin tieto minulle oli Terveysjärjestön ja MDD:n suositusten ero. Satakunnan sairaanhoitopiirin mukaan (v.-09) pelkällä TSH:lla todetaan T3V:n puute, ei siis ainoastaan S-T3V:llä. He väittivät pelkän TSH:n perusteella, että minulla on rT3-ongelma. Tätä tasoa siis Porin endokrinologit ovat. Samoin kilpirauhanen.com-foorumilla "ärrävika"eli Wilsonin syndrooma on puhuttu aihe.

Todennäköisesti he tyrkyttivät Lioa tappaakseen minut tuolloin. Vielä en ole kokeillut Lioa, vaan pelkkää Thyroxinia.

Insuliinikin tappaa, että sitä tasoa tuo Välimäen peloittelu.

Kyllä se thyroxiinikin voi tappaa jos annos on väärä, lääkärien pitää osata määrätä annoskoko oikein ja seurata vointia , etsiä oikea annos mutta kun ei ole aikaa eikä halua auttaa niin lopetetaan lääke vaikka pitäis lisätä tai vähentää, seurantakäyntejä pitää olla useita kun lääke alotetaan.

Mulla kuitenkin paras vointi on T3-lääkkeellä. Kaikkea muuta kokeiltu ennen sitä; pelkkä thyroxin eka sitten eläinperäistä yksin ja thyroxin rinnalla, lioa thyroidin rinnalla, lioa thyroxin rinnalla ja aina olo mennyt vähitellen huonoksi eli uupuneeksi yms.

Olkoon Wilsonia tai ei niin osa ihmisistä saa parhaimman vasteen liosta. Ja osalle se aiheuttaa varallisia oireita. Joten malttia tuo lääkitys vaatii ja osaavaa lääkäriä rinnalle.

Mulle ei merkkaa onko joku johtava lääkäri tai mitä titteleitä onkaan. Itse otan apua vastaan lääkäriltä, joka kuuntelee vointiani ja oireitani ei pelkästään

Avun saanut: Pärjäät varmaan thyroxinilla? Se nyt ei vaadi kummempaa tieto/taitoa sorry vaan : (
veriarvoja.

Suomen Endokrinologiyhdistys hokee lausetta: Hauki on kala. Voisi jo mennä kehityksessä eteenpäin sekin tuolta kivikaudeltaan!!!

Faktaa?! Siinäkin tapauksessa, että olisit ensin vuosia ollut lähes zombimaisessa olotilassa pelkällä Thyroxinilla, mutta sitten jo lyhyehkön Liothyronin-lisän jälkeen alkaisit tuntea itsesi jälleen ainakin jokseenkin ihmiseksi?!

"Tässä faktaa vajaalle rouvalle

http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=13600/type=1"


Joo, ei kannata tuhlata aikaa järkipuheen käyttöön tuon "Vajaa rouva" -nimimerkin kohdalla. Olen huomannut, että kyseessä on ylivoimaisesti typerin henkilö koko kilpirauhasfoorumilla ja kun ottaa huomioon tämän foorumin keskivertokäyttäjän älykkyyden (huom. viestien taso ja sisältö), niin on kyseessä melkoinen suoritus.

Onneksi jätin väliin. Painon- ja mielialan muutokset sekä sydäntaudit olisivat puhjenneet helposti listan mukaan. Seurauksena olisi ollut bipon lääkitys. Pelkkä Thyroxin riittää aivan hyvin, samoin Amour.

En tiedä, mihin pyrit, mutta tässä vastaavasti tiedot Thyroxinin haittavaikutuksista : )

https://www.druginformer.com/search/side_effect/levothyroxine

Voit kysyä esim. MDD:lta.

Onhan siinä välissäkin milligrammoja. Jos 0,1mg tbl on liian vähän ja 0,15mg liian paljon, kokeile ottaa 0,125mg/vrk. Pyydä resepti 25mikron tableteista, jotta voit helposti säätää annostusta jopa tätäkin pienemmin pykälin. Annos voi olla vaikka joka toinen päivä 0,125mg ( = 1 iso 1 pieni 25mikron tbl) ja joka toinen päivä isompi tai pienempi.

Jos et näinkään tule hyvävointiseksi, pyydä Liothyronin-resepti. Liothyroninia voi määrätä kuka tahansa yleislääkärikin. Printtaapa tämä Suomen endrogiyhdistyksen lausunto viime kesältä ja ota mukaan lääkäriin:
http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi/@Bin/176262/hypotyreoosilausunto_030613_final.pdf
ja alleviivaa siitä virke:
"T4 T3 -yhdistelmähoitoa voidaan kokeilla sellaisilla potilailla, joilla hypotyreoosidiagnoosi on varma ja joilla oikein annostelusta T4-hoidosta huolimatta vointi ei korjaannu."

Kilpirauhasliito sivulla on uusi tutkimustulos T3-lääkkeiden vaikutuksesta. Ota sekin mukaan lääkäriin.

> Perusteluna, että tämä kyseinen potilas osaa annostella oikein.
Luulenko väärin että diabetesta pitää lääkitä montakin kertaa päivässä? Jos, niin miksi se vajispotilaille olisi ylivoimaista?
(Noloa pelleilyä pitää lääketeollisuus kun ei myy "slow release"-T3:a jollaista USAssa useat apteekit tilauksesta tekevät.)

TSH ei kuitenkaan kerro aina koko totuutta eikä sitä pitäisi ikinä pitää ainoana keinona määritellä potilaan sairauden kuvaa tai hormonihoidon annostusta. Potilas voi olla liika tai vajaatoiminnassa vaikka TSH-näyttäisi muuta. Varsinkin potilailla joilla on viallisesti toimiva aivolisäke, Gravesin tauti jota on hoidettu RAI:lla, Hashimoton tauti, syövät T3-hormonia, ovat resistansseja kilpirauhashormoneille tai sairastavat kilpirauhassyöpää voivat TSH-arvot olla täysin ristiriidassa oireiden kanssa.

http://www.kilpirauhanen.com/tietopankki/kilpirauhanen/laboratorioarvot-ja-diagnoosi/

". Armourilla TSH pysyykin matalana eli labrat näyttää koko ajan liikatoimintaa (kyllä mulle silloin aluksi jopa selitettiinkin, että miksi näin on,mutta en sitä enää muista)"

MISTÄ LÖYTYY lääkäri, joka oikeasti osaisi hoitaa nuorta potilasta, jolla kaikki kilpparin vajaatoiminta oireet, mut kokeissa eli näy mitään!!! Ja lähes epätoivoinen potilas jo... Itkee, ja on masentunut, kun mistään ei apua saa!

> MISTÄ LÖYTYY lääkäri, joka oikeasti osaisi hoitaa ...
Neljän oikeasti osaavan kimppuun endokrinologiyhdistys on usuttanut valviran ja näiden lääkärinoikeuksia on rajoitettu (eivät saa hoitaa kilpirauhassairauksia).
On syntynyt piiloleikki. T3-lääkkeitä oli v. 2014 noin 4100 potilaalla eli niitä kaikessa hiljaisuudessa käytetään. (Todellinen tarve olisi kyllä luokkaa 50 tuhatta.) Niin vaikeaksi on mennyt että sadat tai tuhannet hakevat Kreikasta ja Espanjasta lääkärit, reseptit ja lääkkeet:
http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/05/susanna-joutuu-hakemaan.html

Taas jauhantaa Armourista (>1 eur/kpl). Erfa Thyroid maksaa 0,34 eur/kpl

Mainitsin viestissäni aivan selvästi valmisteet Armour/Thyroid, eli vielä rautalangasta väännettynä: Puheena oli Armour TAI Thyroid (Erfa). Ja kyllä, ne ovat kyllä molemmat kalliita. En siis todellakaan harrastanut jauhantaa Armourista. Sisälukutaitoa!

Niin, enkä maininnut missään kohdin, että minulta mitataan vain TSH tai että pelkkä TSH:n mittaaminen olisi riittävä toimenpide seurannassa. Minulta mitataan nimenomaan AINA sekä T4-V, T3-V että TSH. Sisälukutaitoa tähänkin asiaan!

> Rajoitettuja lääkäreitä on viisi.
Huhuko sittenkin totta? Furubacka viides uhri? Kun määrää eläinperäistä lääkettä, jollaista Hillary Clinton käyttää? Jollaisen käyttämättäjättämisen suositus poistettu ATA:nkin hoitosuosituksista (Medscape 836828)

On totta julkiterhikin mukaan: "00101978518 Oikeudet: lääkäri
Ammatinharjoittamisoikeutta on rajoitettu."
vainovirasto-valvirassa uusi vauhti, vastahan Erkki Antila sai rajoituksen, sitä ennen oli kostotoimien alaisia pitkään vain samat kolme (Keldrima, Somppi, Kivimäki)
Väitetään että Otto Knutar oli valittu kantelemaan Antilasta? Vaiko Furubackasta?

Onkos vuotanut tietoa, millä verukkeella tällä kertaa kateellisten kosto iski?
"Ei kohdistu mihinkään lääkkeeseen" oli ontto hokema jossain vaiheessa. Ontommaksi muuttui kun kuulemma tullin pitää avata Hampurista tulevat lähetykset ja raportoida, kuka kirjoittanut reseptin eläinperäiseen lääkkeeseen.
"Diagnosointi ja seuranta puutteellinen" on eräs matkan varrella esitetyistä vaihtelevista valheista. Jotka kulloisenkin lääkärin potilaat ovat rientäneet kumoamaan. Epäuskottava sikälikin että nyt jo vuosia jatkuneiden vainotoimien vuoksi lääkärit ovat diagnosointia ja seurantaa tehostaneet.

8.2.2016 rangaistu lääkäri kirjoittaa osuvasti:
"Kun kyse on rikoksista, tuomiota ei langeteta ennen oikeusprosessia. Valvira on sikäli erikoinen viranomainen, että siellä periaatteessa riittää valikoitujen erikoislääkärien mielipide toisen ihmisen rankaisemiseen, ja tämä ”tuomio” astuu voimaan sitten välittömästi."

Välimäki MTV:ssä ma 6.6.2016 kertoi sadoista potilaistaan yhdellä olevan T3-monoterapia.
Ilvesmäki Apu Terveys -lehdessä 23.1.2016 kertoi potilaansa voinnin parantuneen kun yhdistelmästä jätti pois tyroksiinin.

Eikö niitä MDD-laboratorio enää järjestä? Pikapostitukset kuulemma kalliita.
Sillä rahalla ja odottelematta alkaisit parantua kun olisi T3-monoterapian määräävä lääkäri. Kreikassa ja Kanarialla kerrotaan itse lääkkeiden olevan reseptivapaita mutta Suomen tullia varten sieltä on saatava myös resepti.
http://jalkeilla.blogspot.fi/2015/05/susanna-joutuu-hakemaan.html