Nyt vasta tajusin

Halusin kirjoittaa tänne omista muistoista kun pelasin jalkapalloa. Aloitin n. 8-9vuotiaana ja lopetin 12v. Tajusin vasta nyt vanhempana miten kieroutuneita ja ilkeitä lapset osaa olla. En kaikkea muista mutta sen muistan että harkoissa oli aina joku tai jotkut keiden kanssa "hengattiin" sielä, ei ollut hyvää yhteishenkeä tai kaikki on kaikkien kavereita-meininkiä. Muistan miten harjoittelin itsekseni sekä ryhmäharjoituksissa, mutta esim kun piti olla pari niin olin hukassa.

Seuraava muisto onkin kun naapurin tyttö aloitti samassa joukkueessa, ja ajattelin että nyt vihdoinkin on joku kaveri mukana, mutta ei. Joukkueen "suositut" (en tiedä miksi kutsua, kumminkin olivat ns. "korkeammassa" asemassa tai ehkä vähänniinkuin ne "kiusaajat") ottivat heti hänet mukaan "jengiinsä". Olin edelleen yksin.

Sitten selvästi ylipainoinen tyttö liittyi joukkueeseen. Yritin ystävystyä hänen kanssa, mutta heti hänetkin vedettiin mukaan tähän "jengiin". Näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan, miten mua syrjittiin. Toki peli kentällä sujui, mutta treeneissä ei ollut tosiaan ketään kenen kanssa esim vaihtaa kuulumisia tai tehdä parijuttuja, ja heti tämä "jengi" näytti iskevän kun yritin johonkuhun tutustua. Turnauksetkin oli haasteellisia, kun pelien välissä oli vapaa-aikaa. Lopetin aika äkillisesti pelaamisen ja silloin ihan vääristä syistä, mutta nyt kun ajattelen asiaa, oli parempi niin.