Voiko jotenki tulla hauskemmaksi?

jos avaat suun ja sanot jotain hauskaa

Aloitus oli jokseenkin hauska.

en tiedä. kai se tulee luonnostaan oikeassa seurassa. tai sitten ei.

On se mahdollista. Kaikilla, jopa "tylsillä" ihmisillä on mielikuvitus. Opettele käyttämään sitä enemmän, siitä se lähtee

Pieru väärässä paikassa on aina hauskaa.

Kiitos vastauksista.

Musta tuntuu, että nykyään on jotenkin sosiaaliset paineet olla "hauska". Itse en ole se vitsien kertoja tai hauskuuttaja porukassa, ja ajan kanssa olen ymmärtänyt, ettei mun tarvitsekaan olla. Itse yleensä saatan vaikuttaa "tylsältä" porukassa, jonka keskustelukulttuuri perustuu vitsien heittämiseen ja piikikkääseen retoriikkaan. Kuitenkin jos olen seurassa, jossa muutkaan ei ole niitä vitsinikkareita, jää yleensä enemmän tilaa muunlaiselle keskustelulle ja huumorillekin. :)

Ei se hauskuttajan osakaan helppo ole. Vaikka kuinka ketuttaisi niin pitää vetää roolia koska on sen lahjaksi saanut. Paljon helpompa olisi kun kukaan ei odottaisikaan mitään hauskaa. Olla möllöttäisi vain. Aloittajalle sanoisin että kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.

On mahdollista tulla hauskaksi. Mä oon sen tehnyt. Karismaa on ja porukka tykkää. Hauska rento jutustelu menee multa luonnostaan, kun heittäydyn. Että on se sillai omaa itseäni.
Vaan se kääntöpuoli: sillä hauskuudella hankitut kaverit ja rakkaudet eivät ole kestäneet, vaan osoittautuneet jotenkin feikeiksi. On minussa tuo hauskempikin puoli sen miettiväisen ja rauhassa viihtyvän lisäksi.
Oisko sitten niin, että pitempään tutustuessa tuo totisempi ja pohtiva piirteeni tulee selvästi esiin ja ei sitten hauskana alkanut ihmissuhde sitä kestäkään.
Jospa vielä tulee sellainen ihminen, joka sulattaa kokonaisen ;)

Et taida muistaa Eemeliä eli jo edesmennyttä Esko Toivosta, joka hauskuutti varsinkin 1960-1970- luvuilla ihmisiä ilman hymyn häivää! Kerran hän tuli yhteen tanssipaikkaan yli puoli tuntia myöhässä, ja porukat hieman vihelivät. Eemeli totesi vaan naama peruslukemilla, että " taidan tosiaan olla puolisen tuntia myöhässä, mutta lähden sitten sen verran aikaisemmin pois " Otti sitten kitaran esiin ja sanoi, että " minä en koskaan laula enkä soita mitään, minä vain esitän! " Minä otin ehkä alitajuisesti Eemelistä oppia ja heittelen naama peruslukemilla silloin tällöin kommentteja ja jostain syystä porukat nauravat ja pyytävät minua usein heittämään jonkin vitsin. Silloin totean kuin Juice aikoinaan vastaavassa tilanteessa, että " mies meni kaupaan ja kysyi onko maitoa. Myyjä vastasi, että ei ole, vaikka olikin" hehe heh... Sen jälkeen ei Juicelta ainakaan samt ihmiset pyytäneet vitsejä :) Eli älä yritä mitään, vaan ota tavallisesta elämästä esimerkkejä: katsele ympärillesi äläkä yritä olla hauska. Pidä pokka ja tee siitä tavaramerkki itsellesi. Tee jokapaiväisistä asioista jokin aforismi jne... osoita itseäsi ja totea, että "minulla, kun ei ole valitetavasti huumorintajua yhtään, niin naurakaa te! " Lopeta se hauskan yrittäminen!

Luuletko että hauska ihminen on todella hauska? "Tysä ihminen" on monesti hauskempi kuin hauska ihminen, jos ajatellaan asiaa noin yleisesti kokonaisvaltaisesti.

Mikäli kuulija havaitsee pakkopullamaun vitseissä, ne ei ole hauskoja ja alkavat muistuttamaan yksijalkaisten pepullepotkimiskisoilta.

Tietysti harjoittelemalla taito paranee. Muistaakseni Jope Ruonansuu välttyi koulukiusaamiselta alkaessaan heittelemään vitsejä.

Minä olin näsäviisas ipana lapsena jolla oli hätä päteä seurassa.

Myöhemmin käytin runsaasti mielikuvitustani ja bongailin juttuja jotka naurattivat toisia.

Nykyään luen ja kuuntelen sekä katselen monipuolisesti huumoria, ajattelijoiden kirjoituksia, historiaa, politiikkaa, tiedettä... En pelkästään kehittääkseni itseäni huumorissa vaan koska aiheet kiinnostaa minua.

Tietopohjani vuoksi löydän nopeat vertauskuvat ja hauskat aasinsillat asioihin kuin asioihin. Ulosantini on kehittynyt nopeaksi oivaltamiseksi siksi koska minua on pidetty "hauskana miehenä" aina ja en ole halunnut luopua siitä koska tykkään siitä että ihmiset on iloisia ja rentoja ympärilläni ja se on osa identiteettiäni.

Iän myötä vaatimustaso kasvaa kuin myös kuulijalla / lukijalla.

Olen kirjoitellut pakinoita ja satiireja lehtiin, pitänyt erilaisia blogeja, keskustellut ajankohtaisista asioista huumorilla ja ilman jo kymmenisen vuotta.

Silti joka ikinen vuosi jos luen edellisen vuoden ulosantiani niin minua hävettää siksi koska olisin kirjoittanut jokaisen jutun paremmin ja hauskemmin myöhemmin...

Siis vastaukseni on että tottakai voi opetella ja kehittyä ikuisesti! 8)

Aloita pylly - ja kakkahuumorilla, puree aina

Minä osaan vain yhden vitsin!
Oli tivoli, jossa eläintenkesyttäjä esitteli taitojaan krotiilin kanssa. Yht' äkkiä hän
pisti peniksensä krotiilin suuhun ja löi krokotiiliä pullolla päähän.-
Hetken kuluttua hän sanoi, haluaisiko joku muu yleisöstä yrittää samaa?
Vanha mummo ilmoittautui, mutta sanoi ehdoksi, että et lyö minua pullolla
päähän...
- Tämä toimisi ehkä kerrottuna paremmin...

Ei kandee ainakaan väkisin olla hauska. Just katoin tossa kahvitellessa keskusteluohjelmaa, jossa kuiva tyyppi yritti olla hauska. Voi sitä myötähäpeän tunnetta. Heittäydy hetkeen, eläkä pelkää nolaavasi itseäsi, mutta elä myöskään ilkeästi nolaa muita. Anna ajatuksen ja mielikuvituksen laukata. Tilanteessa se huumori asuu. Kukaan (ei) niitä vitsinkertojia jaksa kuunnella.

harjoittelemaan, tosin nyt saan luultavasti palstalaisten vihat niskoilleni kun kerron tosiasian. Lauluääntäkin voi toki yrittää harjoitella, mutta jos sitä ei ole niin sitä ei vain ole eikä se siitä oikeastaan muuksi muutu vaikka kuinka yrität hoilottaa. Sama pätee kyllä huumorintajua. Nämä ovat kyllä asioita jotka kulkevat geeneissä. Toiset (suurinosa esim. suomalaisista) vain ovat tylsiä ja usein muutenkin lahjattomia kaikessa taiteessa joksi katson myös näyttelemisen ja huumorin ym. Vahvuudet ovat näillä ihmisillä usein teknisissä asioissa, he ymmärtävätkin kaikki asiat teknisesti, ilman tunteita. Toista on esim. venäläinen luonteen perus piirre, he ovat useimmiten (huom. poikkeuksia on tietysti kaikissa kansoissa) tunteellisia, hauskoja, hyviä laulamaan, hyvä synnynnäinen rytmitaju jne. Suomalainen mies ja nainen ovat ihan toinen äärilaita, näin se vain on ja voin sanoa, että mikäli on huumorintajuton ja tylsä kuten 99% suomalaisista on niin ihan hyvä ettei edes yritä olla hauska koska se on aivan järkyttävän kuuloista väkisin höröttämistä ja ns pissakakka huumoria jota ei edes toinen tylsä suomalainenkaan jaksa kuunnella.

Me kaikki palstalaiset vihaamme sinua!!!!!!!!!!!Senkin tosikko!!!!!!!!!!!!!

Ei tarvitse tulla hauskaksi, mutta elämään voi oppia suhtautumaan nöyryydellä, kiitollisuudella ja sillä, että se kuitenkin loppukädessä kantaa meitä ihmisiä. Sen kun ymmärtää on elämä helpompaa ja sen ihmeys jopa naurattaa. Elämäähän tämä vaan on ja kaikki on kuitenkin meillä täällä loppukädessä hyvin. Suosittelen vaikka menemään peilin ääreen ja hymyilemään itselleen ja ilveilemään n. 5 minuutiksi. Sen jälkeen olet jo jotain oppinut hauskuuttamisesta. :)

tylsä toimisto ihminen vaikka...teeppä hänestä sitten hauska ja värikäs persoona.... Miksi edes yrittää kun ei onnistu ja pieleen menee. Ole mieluummin sellainen tylsä ja monotoninen harmaa ihminen, se on parempi. Joskus kuulee kun just joku tylsä konttorirotta yrittää sanoa jotain hauskaa (minkä on usein kuullut jonkun toisen suusta) niin se on oikeeasti aika helkkarin ärsyttävää. Ja sama joku omasta mielestään hauska duunari joka yrittää pienessä kännissä hauskuuttaa ihmisiä jossain mäkkärin jonossa niin sekin on oikeesti aivan saakutin masentavaa, olkaa hiljaa tylsät ihmiset ei jaksa kuunnella väkisin väännettyä läppää kukaan!

Hei!
Minä en ole hauska ihminen, en osaa kertoa vitseja hauskasti, mutta sarkasmi ja tilannekomiikka puree. Vitsien kertojaa voidaan pitää hölöttäjäna, mutta sarkastista pidetään usein älykkäänä.
Kuulemani vitsi:
Maalaisisäntä oli menossa markkinoille, toisessa kainalossa sika ja toisessa kana. Selässä oli reppu, johon oli tarkoitus ostaa markkinoilta tavaraa.
Kysyipä sitten tapaamaltaan maalaislikalta oikotietä markkinoille. Tyttö siihen: Voin tulla näyttämään, mutta mistä tiedän ettet käytä minua matkalla hyväksesi. Isäntä siihen: Miten voisin, kun minulla on tämä sika ja kana ja reppukin selässä!
Tyttö: Ainahan kanan voi laittaa reppuun ja minä voin pidellä sikaa!

Väittävät minua huumorintajuiseksi, joskus suorastaan hauskaksi. Tiedän, että minulla on hiukan löysempi itsekritiikki kuin muilla. Saatan sanoa paukauttaa toisinaan jotakin, mitä muut eivät tohdi. Harrastan myös sanaleikkejä.

Kannattaa muistaa, että huumoria on monenmoista. Minä nautin tilannekomikaasta ja sanaleikeistä. Monia naurattaa jo se, että jokin sukuelimiin liittyvä asia sanotaan ääneen. Toisissa se taas herättää moraalista närää tai too much information -reaktion. Jotkut sekoittavat tilannekomikaan ja vahingonilon. Sanonnan mukaan vahingonilo on ainoa aito ilo, mistä tosin olen eri mieltä.

Ei kannata olettaa, että kaikki sutkaukset, kaskut tai sattumukset naurattavat kaikkia. Eikä kannata olettaa, huumori yleensä perustuisi huolelliseen harkintaan. Osuvat sanat pitää päästää suustaan spontaanisti, kun ne sattuvat tulemaan mieleen sopivalla hetkellä. Seuraavalla kahvitunnilla ne eivät enää naurata.

Itseäni ei miellytä jatkuva vitsien kertominen. Kasku tai muutama silloin tällöin on kyllä ihan jees. Eniten ne naurattavat sellaisen suusta kuultuna, joka useimmiten puhuu punnittua asiaa. Jos työkaveri kertoo pieruvitsin voin myhäillä. Jos Sauli Niinistö laukaisee jotakin nasevaa, nauran varmasti.

Huumorintajua ja sen ilmaisemista voi opetella, siitä olen varma. Mutta vitsien kertomista se ei ole. Arvelen passeliksi keinoksi vaikka sana-assosiaatioleikin: kaveripiirissä yksi aloittaa sanomalla jonkin sanan, johon seuraavan pitää reagoida sanomalla ensimmäinen sana, joka mieleen tulee. Harkinta-aikaa ei saa käyttää. Reaktion pitää tulla heti ja sana saa olla kuinka etäällä edellisestä tahansa. Yleensä jokin etäinen asiayhteys mielleyhtymissä on kuitenkin huomattavissa. Kehtaan myös arvella, että huumorintaju on jotensakin sosiaalinen asia. Harva jaksaa hauskuuttaa itse itseään. Ja koska huumoria on monen moista, parhaiten nauru irronnee samanhenkisessä porukassa.

En yleensä pidä itsetunto-sanan käytöstä. Sitä tarjotaan nykyään ratkaisuksi kaikkiin ihmiselon ongelmiin etenkin niissä keskusteluissa, joihin osallistuvat eivät yleensä saa kuunneltua toisten ihmisten murheita. Mutta siinä todellakin näen kyseen olevan itsetunnosta, että ei sensuroi itseään liikaa. Toisten ihmisten mollaaminen huumorin varjolla ei kuitenkaan ole mitään muuta kuin loukkaamista. Niinpä arvelen, että itseironia voisi olla se laji, josta voi huumorin aloittaa. Jos on kuoleman vakava persoona, niin harjoituksena voisi olla vaikka pistää jokin päivä töihin eri parin sukat. Jos joku sattuu kiinnittämään huomiota asiaan, voi tokaista, että kotoa löytyy vielä toinen samanlainen pari. Omasta kantista riippuu, että onko sekapari musta ja tumman ruskea vai räikeän vihreä ja oranssi.

Aloitan talla lailla tylsasti: mita on hauskuus? Itse koen olevani tylsimys viimeisen paalle. Olen oma itseni. Se on parasta mita voin antaa. Jos haluat olla hauska, tarvitset sita hauskuutta itse. Onhan se kivaa, Jos on kivaa, mutta mutta Kivointa on aidot ihmiset. Kuten huomaatte, olen superylsa! Mutta ei se mua haittaa. Jos se haittaa muita, niin se on heidan ongelmansa! Jos joku haluaa olla hauska, niin sit pitaa sita harjoitella. Ihmisen pitaa tulla omaksi itsekseen.

On huumorintajua monenlaista ja sitten on tosikkoja. Tosikot sais viedä saunan taakse ja ampua.

Hauskuuttajan rooli tarkoittaa sitä, naisille olet kiva kaveri- et sen enempää. Raskas ruutu, antaisin pois jos voisin.

Hommaa kuules kunnon vitsikirja ja opettele ulkoa ne vitsit niin johan lähtee ja on prukalla haaskaa.

kaikki varmaa kuuleet näitä Nätti Jussi juttuja. Oli sellanen maailman kansalainen jott näillä yleensä huumor ym kohdilaa ,se ihmeellinen karisma jo vaikutaa paljo mita jutun kertojaa asennoidutaan.. harvalla henkilöllä joka ei liiku hauskassa seurassa , lue matkusta ja kuuntele ihmisten juttuja ei saa sit milään huumorjuttuja.. Tässäpä 1 Nätti J juttu.. Rovaniemellä ihmiset kyseli Nätti Jussilta milloin olet tänne tullut,, Silloin kun Kemijokeen mutkia tehtiin.. 2 tuli Amerikan mantereelta Ranskaa hotelli Astorian omistajan seurassa, Ranskassa kylmää vielkeväällä päätti mennä Italliassa käymää.. Sattui samaan aikaan Italiassa olemaa Adof hitler juopon veljen ja Mussolinin luona käymässä. nätti tuttujen kautta pääsi tapaamaan paavin Num ?? Sattui 1915 vuonna .. Paavi Nätille ym että menään oopperaan. Samaa Mussolini Adolfille.. Oltiin oopperassa Nätti Paavin aitiossa Hitler Mussolinin ym aitiossa.. Adolf Mussolta kysymään että mikä ihme se tuon Nätin vieressä tuo pipopäinen ukkeli on ?? Terk. Paavia.. Näistä Suomi Norja Ruotsi Juutalaiset ym olispaljon , puhumatakaan ne ihonilo jutut..

Jos olet kaunis ja hyväkroppainen nainen niin sillä ei ole mitään väliä.

Kyllä voi muuttua. Minusta se alkaa siitä että osaa vähän enemmän nauraa itselleen. Se on parasta ja luontevinta hauskuutta.
Mieti vaikka aluksi miksi en osaa nauraa itselleni?

Olet sitten yleisö ja todnennäköisesesti porukan pidetyin. Tykätään kuuntelioista.
Jos haluat olla kertova, niin harjoittele kotona kertomaan jokin juttu, mikä sinulle on tapahtunut, jossa näet huumoria. Luulen että muutkin harjoittelevat, ne jotka kertovat. Peilin edessä. Ei kukaan ole loppujen lopuksi itsevarma, vaikka siltä saattaa näyttää.
Ihan erikseen ovat lahjakkaat tilannehuumori-ihmiset, joita ihailen, miten ihmeessä niillä leikkaa. Itse yritän sitä joskus ja siitä tulee tosi typerä.

Tokihan kaikki voi opetella vitsejä, mutta eihän se yksistään ihmisestä hauskaa tee. Tietysti nekin välillä piristää, joten ei siitä haittaakaan ole.

Oikeasti hauskat ihmiset omaavat nopean "tilanneälyn" jonka takia/avulla voivat heittää halutessaan jonkunlaisen hauskan/sarkastisen tjms. kommentin siinä samalla hetkellä kun keskustelu on meneillään. Itse en kyllä usko että tuota voisi kovinkaan paljon harjoitella, vaan luulen että se enemmänkin synnynnäistä?

Huumori on oikeasti vaikea laji. vaikeampi kuin esim draama. Huumorin yleisimpiä karikoita ovat mielestäni, toisten kustannuksella nauraminen ja toisten juttujen toistelu. Tolla jälkimmäisellä tarkoitan vaikkapa telkkarista löydettyjä sanontoja. *pieni muna suuri sielu* *onks viljoo näkynyt* *härski hartikainen* yms jo nauretut jutut.

Tilannekomiikka puree yleensä parhaiten, ja toki sitä voi harjoitella. Opettelu lähtee siitä, että katselet asiaa eri näkökulmasta kuin muut. Kun huomaat itseäsi huvittavan, se huvittaa varmaan muitakin. Älä matki toisia, äläkä koskaan loukkaa toisia. Ole itse aina jutuissa se herjan kohde, jos sellaista tarvitaan.

Helpottavia juttuja voi olla esim keksiä sanontoja omasta elämästään, joita voi sitten muokata tilanteeseen sopiviksi.

uskalla nauraa itsellesi

On tilanteita ,joissa ei voi olla vääränlainen hauska. Hautajaisiin ei voi mennä esittämään alapää vitsejä vainajasta omaisille.

Hauskaksi ei voi opetella. Minä tunnen näitä surkeita tapauksia aivan liian monta. Luulisi olevan ankeaa yrittää koko ajan löytää jotain hauskaa ja älykästä kaikesta.
Se on sellaista väkisin vääntämistä.

Pitää istua hiljaa ja heitää se kun se sieltä tulee luonnopstaan.

Näin se menee.

Tuota tuota seura ei aina tee kaltaisekseen vaikka työskentelisi klovnina sirkuksessa ja esiintyisi siellä pellenä ammatikseen--pienessä piirissä mikä pyörii oman navan ympäristössä-
samat vitsit ei ehkä aina naurata erilailla eri euroaloille koulutettuja
aivopestyjä tiukkapipopäitä..hyvä ja heikko tuloisia tai joulunakin lahjattomia osaajaksajaksajaksi koulutettuja tuttuja tonttuja.
Jotkut vaan osaa tehä hassuja temppuja joille kaikki ei voi olla nauramatta
eikä siinä tartte olla poliitikko jutellakseen mukavia mikä ei pidä paikkansa
vaikka kuullostaakin joltain tuntemattomille.

Olen enemmänkin tuollainen hauskuuttaja (oikeanlaisessa seurassa). En omaksu kyseistä roolia ihan kaikissa porukoissa, koska perusluonne on todella varovainen ja yleensä tuollaiset ihmiset ovat enemmän tai vähemmän puheliaita.

Hauskuuttajan rooli on yleisesti ottaen vaikea. Se vaatii valtavan määrän tilannetajua ja nopeutta. Jos ajoitus menee pieleen niin silloin vitsikin ei onnistu. Jälkikäteen kerrotut vitsit eivät tietenkään toimi enää samalla tavalla, vaan ne pitäisi ajoittaa oikeille kohdilleen.

Mitä tuntemattomampi porukka, niin sitä vaikeampaa on keksiä hyviä juttujakaan. Toisaalta jos ei henkilö kuulu johonkin ryhmään, niin silloinkaan siitä ei tule oikein mitään.

Joillekin tuo roolikin suodaan todella helposti. Joissakin tilanteissa ne porukan "idiootimmat tyypit" saavat kyseisen roolin. Tuo ei saata johtua niinkään näiden henkilöiden älystä, vaan pikemminkin rohkeudesta ja uskalluksesta.

Hyvä hauskuuttaja onkin yleensä varsin fiksu, rohkea ja uskaltaa kertoa juttunsa, ilman että niitä alkaisi heti itse liikaa miettimään. Kyllä tuollaista voi harjoitellakin, mutta liian valmiiksi kerrotut jutut eivät yleensä toimi. Tilannesidonnaisuus oikeanlaiseen ryhmään on myös tärkeää, koska samat vitsit eivät toimi useammanlaisessa tilanteessa.

Itsele nauraminen on uskallettava ehdottomasti tehdä ja se nopeaalyisyys tietty itsevarmuus ja juttu on syntymälahjana saatu kyllä käytäntö opetaa sit lisää ja sama pätee joka alalla Ns viivalla kulkijat ym ammatin harjoittajat , siinä on iso ero , opetettu ja oppinut ja huumos juttu tyypit on oppineet.. Tämmöine suomen paras tällä hetkel kui Jope Ruonansuu , pankaa paremaksi kyllä muitakin on mut ei monilahjakkuuksia..

gomiikka on lahja jota kaikille ei ole annettu,





vastaus alotukseen :

ei voi opetella olemaan hauska jos luontaisesti on töksäys, huumori ei onnistu kaikilta vaikka kuinka yrittäisi,
parempi olla vain oma itsensä ja siitä sanoa sanottavansa,
joskus voipi jopa lipsahtaa oikea letkaus,
siis parempi olla teeskentelemättä, olla vaan tosikkona humoristi jos haluu huulta heitää vitsikkäästi,

Hauska? Mikä on hauska? Pelletkö? En halua olla pelle.
Huumorintaju ei ole samaa kuin hauska.
Saattaa olla niinkin ja varmaan onkin niin että jos on tarpeeksi älykäs ne niinsanotut hauskat alkavat nopeasti tympimään.
Voi olla pidetty olematta "hauska".

Kaikenmaailman uuno turhapurot ja muut kuselat tympii. Onneksi niitä ei ole pakko katella eikä kuunnella.

Kiitos lukijoille.
Terv. huumorintajuinen mies.
Niin ja ÄLYKÄS.

No lol

Olen jostakin lukenut että sirkuspellet ovat usein masentuneita.

Minä annan alotajalle sellaisen vinkin että katsoo ensin mitä muut tekee.
Ja mitä kohde pitää hauskana ja sen jälkeen lähteen ensin vain silloin tällön hettämään pöllempää juttua sekaan. Se riittää vallan mainiosti ja tulee vältettettyä monet moat :)
Ja muistutan siitä että hauskoilla, on myös huonoja p. ja hetkiä ko ei jaksa sitä osaa.
Sillon varsinkin kannattaa koitaa heittää jotain piritävää sekaan ja varsinki kavereille.
Aluksi tuntuu sitä eit ei kettu ko , ei välttämättä heti tuukkaan se "olet hauska"
reaktiota muisssa mutta muutamien kertojen jälkeen kyllä alkaa luonnistua varmasti jos vain itse jaksat lattaa ittesi peliin.Jja oot välittämättä alun pökkeilöinnistä.

Laita ruohonkorsi pyllyyn ja juokse keittiön pöytää ympäri.

Älä yritä olla muuta kuin olet.

Itse asiassa näiden "hauskuuttajien" juttuja ei jaksa kovin kauaa kuunnella. Samoja "ehe ehe" juttuja kun kuuntelee kahdeksatta kertaa, niin ainakin itse yritän jopa vältellä heidän seuraa. Ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella samoja "hauskoja" juttuja päivästä toiseen. Yrittää hekottaa muiden mukana idioottimaisille tokaisuille ja toisten ihmisten nälvimisille.

Itse nautin tuttujen seurasta joilla on about samat jutut kun itselläkin. Ei tarvitse kenenkään vaivaantuneena esittää jotain muuta kuin on.

Kopioitu KESÄMÖKKI- sivuilta, kyseessä ulkohuussin tyhjennys..

Talvella tuon suklaaannoksen hävittäminen on sikahelppoa ja vaivatonta... Kerronpa teille ikivanhan peräpohjalaisen konstin, jota paikalliset käyttivät onnistuneesti jo ennen sotia.....
Haet lähimmästä esim Terran myymälästä tyhjän, siistin ja tarpeeksi ison pahvilaatikon. Asiaa auttaa, jos laatikkosi on esimerkiksi varustettu lumilingon värikuvin.. ja hintatiedoin... Täytä värikäs laatikko jäätyneellä suklaatimössöllä jonka jälkeen sulje se asiallisesti. Huomionarvoista on, että laatikkosi tulisi näyttää mahdollisimman ryhdikkäältä ja neitseelliseltä. Aseta laatikko peräkärryyn, älä ylimitoita sidontaa, mielummin ilman sidontaa. Ajat Terran parkkipaikalle hmmm.. vähän sivummalle ja ei nyt ihan kulkutien varteen. Menet kauppa asioillesi ihan rauhassa, tähän kauppakäyntiin saat käyttää ihan reilusti aikaa. Kun tulet autollesi, voit todella suurella todennäköisyydellä peräkärrysi olevan tyhjänä..VAU.. joku ystävällinen ohikulkija on vienyt suklaatehtaasi tuotoksen ilmeisesti jätteenkäsittelylaitokselle puolestasi.

Käy tämän sivuston seksi-chat huoneissa viettämässä vartin verran aikaasi ja saat ne kaikki esimerkit, millaista huumoria ei kannata viljellä yhtään missään.

No tässä on hyvä esimerkki youtubesta hyvästä huumorista:

https://www.youtube.com/watch?v=ThzQFh36bZo

Komiikan harjoittaminen vaatii älyä, laajaa tietomäärää ja ennen kaikkea tilannetajua ja ajoitusta.

Koomikon täytyy nähdä enemmän kuin yleisönsä ja kyetä ajattelemaan "out of box".

Suurin osa ihmisistä, joiden jutuille muut ihmiset nauravat, ovat tosiasiassa aivan saatanan tyhmiä ja rasittavia siloaivoja, jotka toistelevat jotain muilta opittuja (yleensä jostain paskasta tv-ohjelmasta ala Putous) mukahauskuuksia ja trendisanoja.

Minusta on käsittämätöntä miten niin monet jaksavat toistaa vuodesta toiseen samoja juttuja ja vieläkin nauraa niille.

tosikot voi lopettaa saunan edessäkin.

Toiset ei vaan osaa kertoa vitsejä. Mulla on tuttava piirissä paljon sellaisia.

Mulla ei kukaan sukulaisista osaa. Joten se ei siis periydy.
Voi se tietty olla perityväkin ominaisuus, jos vanhemmat tms. osaa siirtää sen. Mulla ei ainakaan osannut.

Ylipäätään mun ympäristössä ei ole myöskään kunnon vitsinkertojia. Joten mä hallitsen tilannetta... mutta en saa naisia siitä huolimatta. Ne lähtee niiden alapää vitsinkertojien mukaan.

Tylsää, mutta toisaalta huvittavaa... mä pystyn kierrättäämään samoja juttuja aina vähän ajan kuluttua. Kun kukaan ei muista niitä.
...ja kuitnekin mulla on satojen vitsien varasto päässäni.
Eli: toisilla ei vaan jutut pysy päässä, eli ei muista niitä.

Mua on auttanut se että mä olen lukenut vitsikirjoja. Ne vaan jäi päähän.
Kerronta kykyä voi harjoittaa... kannattaa pysyä yksinkertaisissa jutuissa aluksi.
Mutta sitten: ajoitusta kannataa miettiä: kaikki jutut ei sovi kaikialle.
Olen keronut itse kirkollisessa tilauudessa Jeesusvitsejäkin... porukka on nauranut, eikä mua ole edes heitetty millään... koska "maku" täytyy säilyttää.

Varottava esimerkki:
Yksi typerys kertoi kirkollisessa tilaisuudessa homovitsejä...ja suuttui kun sen käskettiin olla hiljaa...
Toinen virhe samaan syssyyn: se luki niitä suoraan kirjasta.
Eli kaksi perusvirhettä
(kyseinen kaverilla on muuten rasisti, joten sen ei kannata kertoa ainakaan sen alan vitsejä: ja muita se ei tiedä, mutta ei osaa olla hiljaakaan)

Jutuille on siis aika ja paikka.

Aloita vaikka näin: hae kirjastosta vitsikirja ja opettele siitä johonki tilaisuuteen sopiva juttu. ... pari kolme.

Jos tuntisin sua paremmin, voisin kertoa jotain sopivia juttuja...
Mut kun kaikki jutut ei sovi kaikille kertojille ja tilaisuuksiin.
Mutta muista: vitsejä pitää myös sietää itse !

naiselta kysyttiin kuka on tuo herrasmies joka on hänen seurassaan. Nainen vastasi: "ei se ole herrasmies vaan aviomieheni..."

Toisaalta hauskuuttaja voi helposti saada yhteisössään "pellen" roolin, joka ei myöskään ole miellyttävä kantajalleen ehkä? Jotkut taas haluavat profiloitua esim. älykkönä yhteisössään.

Itse olen kyllä sitä mieltä, että meillä jokaisella on huumorintaju..

On tavallaan mielenkiintoista ajatella, miten vaikkapa seuranhakuilmoituksissa suurinpiirtein 90% kertoo etsivänsä "huumorintajuista".. Jos se siitä olisi kiinni, ei seuranhaku olisi edes vaikeaakaan. Mutta se suurin ongelma taitaakin olla se, että kun se "huumorintajuinen" ei tarkoitakaan kaikille ihan samaa asiaa.

Mielestäni "huumorintaju" on vähän samanlainen asia kuin "luonne", jotain mitä meillä kaikilla on, mutta jokaiselle se merkitsee silti hieman eriasioita.

Itsekin kuvittelin joskus olevani tylsä ja huumorintajuton.. Aina siihen pisteeseen asti kunnes tapasin jonkun joka nauroi joillekin asioille mitä sanoin. Kai minä jollain tapaa sen tiedostinkin että ne jotkut kommentit olivat omalla tavallaan humoristisia.. En vain uskonut kenenkään oikeasti pitävän niitä hauskoina, kun kukaan ei ollut reagoinut niihin sillä tavalla. Sitten vaan kävi niin, että tämä ihminen oikeasti nauroi jutuilleni ja kuvasi huumorintajuani niin kauniisti että teki mieli itkeä.

Silloin ymmärsin, että jos löytäisin ihmisen joka ymmärtäisi tapaani ajatella, niin meillä olisi myös jotakuinkin yhteensopiva huumorintajukin. Teki hieman kipeää ajatella sitäkin, että sellaisen löytäminen voisi olla hyvinkin vaikeaa.. Kaikenkaikkiaan se tunne oli ristiriitainen ja aika moniulotteinen. Kunhan kerron, jos joku vaikka niinsanotusti "tunnistaisi itsensä" kertomuksestani..

Vapaa ja avoin mieli sallii asoiden näkemisen myös huumorin kannalta, ja sen jälkeen tarvitsee vain sanoa mitä näkee, joten voin suositella että teet matkan sisäiseesi ja tutkit miten se toimii, mikä siellä on esteenä esim. Se kannattaa tehdä muutenkin, koska sisäisen puolen ymmärtäminen ja selkeyttäminen on elämän keskeisin asia, ja sitä kautta saat aidosti kasvatettua elämänlaatuasi. Alkuajatuksesta löydät välineet siihen työhön, googlaa ja käy tutustumassa, niiden kotisivulta löytyy hyvä sähkökirja, jonka voit ladata maksutta.

Ala harrastamaan stand-up komiikkaa niin kuin Tapio Suominen niin kaikilla on hauskaa.

Totuus on , että monet maailman ns, hauskat miehet ovat omassa persoonassaan ja itesenään hyvinkin hiljaisia, kyynisiä ja omissa ajatuksissaan viihtyviä ihmisiä. Olen tavannut/keikkaillut monen ns, Kuoliaaksinaurattajan kanssa, totuus on , että se on vain rooli. Totuus on että showbisneksessä pitää pitää oma persoonallisuus ja se "näytelty/julkinen persoonallisuus erillään" Showbisnes is Crazybisness.Jos sillä alalla, et ole varuillasi, voit hukata itsesi henkisesti.

Siis oletko "tylsä" vai tosikko, joka ei naura, vaikka muut nauraisi katketakseen?
Jos huumorintaju puuttuu kokonaan ts. mikään ei naurata koskaan, niin eipä sille mahda mitään. Uskoisin, ettei hauskuutta voi opetella. Vitsejä kyllä voi, mutta hauska persoona osaa hyödyntää tilannekomiikkaa, mutta ei se kaikilta onnistu. Ei kannata väkisin yrittää mitään roolia, jos se ei sovi omaan luonteeseen.

Hauskuus tulee luonnostaan (no, mikä sellaiseksi luetaan) Teeskentely
on ärsyttävävämpää, kuin yks totisuus.

Ei pysty mitenkään.

Saattaa tuo olla geeneissä tuo huumorintaju tai saatttaa olla olemattakin. Sukulaiset ja vanhemmat on aivan järkyttävän tosikkoja ja jos yrittävät vitsiä vääntää niin se koskee jotain käpylehmiä. Minä ja isoveljeni taas olemme semmoisia, että päässä pyörii aina jotain hauskaa mikä vaan odottaa sopivaa tilannetta missä laukaista se. Huumorintaju ku kattaa hirsipuuhuumorin, tilannekomiikan, pieruhuumorin, kaksimielisenhuumorin, sarkastisen huumorin yms. niin aina löytyy hauska juttu tilanteeseen, kuin tilanteeseen. Samoin kun olen kaveriporukalla jossain ja kerron jotain asiaa niin kerron sen aina hauskasti vaikka ei olisi tarkoituskaan. Niin vaan kaverit nauraa kerron sitten kouluaikoina tehdyistä jättihamppareista tai aamupaskasta niin aina porukka löytää jotain hauskaa siitä.

Huumorintaju löytyy ihmisestä jos sitä on. Vitsejä ja eri juttuja voi opetella, mutta jos sitä ei osaa kertoa hauskalla tavalla niin hukkaan menee se opeteltu aika. Todellisilta mestareilta ne jutut vaan tulee sekunnissa mieleen ja kertovat sen samalla hetkellä aivan helkkarin hauskasti!

Tunteita herättävää ainakin on se, jos työntekijä pöllähtää yllättäen aamulla työpaikalle hyppien ja riemuiten lallatellen siitä kuina hauskaa on tulla raatamaan. Toisia naurattaa, toiset kiristelee hampaitaan.

Ei se taida onnistua, hölmöksi siinä vain itsensä tekee.

Parempi vain pysytellä omana itsenään ja asialinjalla jos se kerran on linjasi ollut.

Ei kaikkien ihmisten tarvitse olla hauskoja,jokainen ihminen voi olla hyvä omalla tavallaan.
Voit olla esimerkisi toisista välittävä ja huomaavainen ihminen.Hauskoiltakin ihmisiltä voi hymy hyytyä jos he ei saa osakseen välittämistä.
Vanha kirja raamattu sanoo Sananlaskujen 14 : 13 viisasti " naurunkin pohjalla voi olla suru " .

Hauskuus tulee luonnostaan pitää paikkansa itselläni esim keki ihan arkipäiväsistä tilane koomikasta vain hauskoja juttuja esim isäni ja äitini katsoivat joulu atona telvisiosta jotain joulu konserttia ja äitini siinä tokaisi KYLLÄ MIEHEN ÄÄNI VOI OLLA KOMEE noh isäni intoutui sitten luritamaan muutaman laulahduksen sanat niin äiti hysytti HILJAA OLE HILJAA ja totesin äidileni NOH EIKÖ SE MIEHEN ÄÄNI OOKAAN NIIN KOMEE =) ja käänsin tästä toden mukaisen vitsin mutta käänsin tapahtumat vain tapahtuneeksi OOPERASSA mutta tämä oli täysin arkipäivästä tapahtumaa ja arjesta löytyy paljon hauskaa kun on avoimin korvin silmin ja mielin huumori oikeesa paikaa oikeeseen aikaa on tilanteiden ja ihmisten lukemista ethän tietenkään voi yritämällä yritää olla hauska värissä tilanteisa pitää vähän mietiä kenele kertoo ja mitä kertoo ja missä tilanteesa kertoo ja kyllä se jjuontaa juurensa mielestäni ihan lapsuudesta saaka että meillä on lapsesta asti isä ja äiti ollut huumorin tajuisia ja huumoria ollut lapsesta asti kotonani siitä se minulle ainakin on tarttunut jos rupeet yritämällä yritää olla hauska niin siitä ei tule yhtään mitään sen huomaa HETI ja ITSELLENSÄ NAURAA OPPIMINEN on myös yksi ominaisuus mikä pitää oppia pitää kestää itseleen nauramista jos muita haluut naurataa vaika kertoisit huonon juttun mutta tapa miten sen kerrot voi olla ERITÄIN RATKAISEVA joitakin voi naurataa tapa miten asia on kerrottu joitakin itse kerrottu asia tässä minun mielipiteen täst aiheesta

Yksi näkökulma.

Irrottelu on myös toisista välittämistä. Kuljetellaan tilannetta verbaalisti kohti jotain henkistä kliimaksia. Jos ei toisista välitä, ei se tule. Eli kannattaa miettiä välittämisnäkökulmaa. On muitakin välittämiskeinoja. Joku yllättää vaikka jollain ruokapuolen jutulla. Mutta jotain aitoa sen pitää olla. Väkisin ei synny eikä liikaa yrittämällä.

En usko, että "hauskaksi seuramieheksi" voi enää aikuisena opetella. Taustalla vaikuttavat peritty luonne ja muita (yleensä vanhempia) ihmisiä jäljittelemällä, kasvuiässä opitut ns. sosiaaliset taidot.

Mutta hyviä uutisiakin on:

1) Myös "tylsähkönä" pidetyltä, hiljaiselta ihmiseltä voi joskus tulla seurassa hauskahko sutkaus.

2) Tylsiäkin ihmisiä tarvitaan, miten ne seuran "iloiset pellet" voisivat muuten loistaa kaskuillaan - ja hulvattomalla huumorillaan.

Terveisin,
Alkuperäinen Maruna-nimimerkin käyttäjä

"PS. En ole suomi24.fi-sivustolla

REKISTERÖITYMÄTTÖMÄLLÄ NIMIMERKILLÄ "maruna"

esiintyvä huijari-hyypiö, joka koettaa levitellä valheellisia

tietoja "maruna_alkuperäisestä"! Esiinnyn aina

rekisteröidyllä nimimerkillä, "maruna_alkuperainen".

En usko, että "hauskaksi seuramieheksi" voi enää aikuisena opetella. Taustalla vaikuttavat peritty luonne ja muita (yleensä vanhempia) ihmisiä jäljittelemällä, kasvuiässä opitut ns. sosiaaliset taidot.

Mutta hyviä uutisiakin on:

1) Myös "tylsähkönä" pidetyltä, hiljaiselta ihmiseltä voi joskus tulla seurassa hauskahko sutkaus.

2) Tylsiäkin ihmisiä tarvitaan, miten ne seuran "iloiset pellet" voisivat muuten loistaa kaskuillaan - ja hulvattomalla huumorillaan.

Terveisin,

Alkuperäinen Maruna-nimimerkin käyttäjä

"PS. En ole suomi24.fi-sivustolla

REKISTERÖITYMÄTTÖMÄLLÄ NIMIMERKILLÄ "maruna"

esiintyvä huijari-hyypiö, joka koettaa levitellä valheellisia

tietoja "maruna_alkuperäisestä"! Esiinnyn aina

rekisteröidyllä nimimerkillä, "maruna_alkuperainen".






Google-mainokset

Kännissä saatoin olla hauska. Olin myös komedia friikki.. mutta kai se on ihan luonne kysymys.. eikä sitä ainakaan kovin helposti voi oppia. Olla vaan teennäinen ja kertoo muiden vitsejä..mutta eihän sellanen oo hauska? juttu voi olla hauska ei ihminen ellei oo jotain omaa juttuu.

Hauskuudessa on usein kyse uusien, yllättävien näkökulmien esittämisestä. Pitää olla kanttia esittää näkökulmansa ja sen lisäksi pitää olla jotakin yllättävää sanomista. Ja sanomista saa esimerkiksi lukemalla. Kymmenen asiallista kirjaa kun lukee, voi joskus keksiä yhden uuden, hauskan näkemyksen. Homman hyötysuhde on siis tuossa mielessä huono. 200 tuntia lukemista, 20 sekuntia naurua.

Ajatellaanpa Juice Leskistä. Mies oli tunnettu nasevasta huumoristaan. Se, että Juicesta tuli tunnettu, perustuu parin asian osumiseen yhteen: riittävä lahjakkuus ja uusi kulttuurinen ilmiö. Kun J. aloitteli uraansa 70-luvun alussa, suomenkielinen rockmusiikki oli uutta. Omaehtoisen, suomenkielisen rockmusiikin teko riitti erottamaan Juicen yhtyeineen muiden bändien ja muusikoiden laumasta. Leskinen oli siis vähän samassa asemassa kuin Aleksis Kivi osoittaessaan, että suomeksi voi kirjoittaa romaaneja. Se, että Juice oli verbaalisesti erittäin lahjakas ja musiikillisesti vähintäänkin keskinkertainen, johti siihen, että hänellä oli resursseja kehittyä jonkinlaiseksi koko kansan humoristiseksi neropatiksi, joka kuitenkin kosketti syvästi teoksillaan. Hänen varhaiset tekstinsä ovat kuitenkin pääosin lapsellisia. Seassa on, tulevaa enteillen, kuitenkin mukavia sanaleikkejä. Hänen tuotantonsa todelliset kultakimpaleet ovat syntyneet sittemmin, kun mies oli jo hiukan aikuistunut. Jos vertaamme häntä vaikka Kummelin tekijöihin, puhutaan aivan eri sarjasta. Kummelin jutut olivat hauskoja ja monet nauravat niille yhä, mutta ei niissä samanlaista syvyyttä ole kuin Juicen tai Junnun teksteissä. Ei tosin tainnut olla tarkoituskaan.

Juice-esimerkilläni halusin havainnollistaa, kuinka pitkän kehityksen ja kovan työn takana elävä humoristisuus on. Kuluneita sutkauksia osaa syytää kuka vain ja vitsejä voi opetella ulkoa. Hassua naamaa näyttämällä voi päästä televisioon asti. Hauskuuden saralla on varmasti lahjakkuuksia, mutta useimmat lahjakkaatkin jäävät keskinkertaisiksi, koska ei ole syytä tai mahdollisuutta kehittyä erityiseksi. Kehtaan väittää, että ensin pitää olla jotakin hyvin vakavaa ja oikeaan osuvaa ajattelua, ennen kuin voi sanoa jotakin todella hauskaa. Siispä kirjojen pariin!

Tuppaa vaan oleen niin että ihmiset suhtautuu sinuun alusta alkaen sellaisena millaisen kuvan annat, muuttuminen myöhemmin on hieman vaikeaa kun kaikki ihmettelee vaan sitä "normaalista" poikkeavaa käyttäytymistä. Esim. kiltin ja tylsän on aika vaikea muuttua härskiksi huumoriveikoksi kun kaikki vaan ihmettelee että mitähän huumeita se nyt on vetänyt.

ei edes oppi auta. Hauskana oleminen on luonnonlahja. Jos osaat laulaa - laula. Jos olet hauska niin ole. Ole aina oma itsesi. Sen voinee jokainen opetella...

Jos olisit aidosti hauska, saisit aina turpiisi ihmisiltä, joiden mielestä et ole niin hauska kuin kuvittelet olevasi. Paitsi jos muuttaisit pois Suomesta.

Neekeeeriiii on kirosana???
Ihmettelee kesäneekeeeeriiii.

Aika käsittämätöntä sananvapauttako?
Vai kuka täällä sekolandiassa määrittää asioita?

Itse olin kerran hiljainen ihminen, tai ainakin se piirre oli korkeampi tällöin.
Aloin hakemaan sosiaalista kontaktia ensin yhdestä ihmisestä, sitten hänen ja minun ympärillä olevat ihmiset sosialistuivat hiljalleen kanssamme ja aloimme yhdessä heittämään läppää.

Tie tämän ihmisen kanssa erkani ja olin jo ehtinyt tutustumaan isoon porukkaan ihmisiä ja aloin kaveeraamaan heidän kanssaan. Seurasin toki sivummalta ihmisten toimintoja ja elekieltä sekä humoristisen pohjan lähteitä, ennen kuin aloin kommentoimaan toisten ihmisten sanomiin asioihin jotakin sarkastista tai leikkimielellä vittuilevaa tai muuten vain yleensä tulee jutun aihe toisen puhumasta aiheesta mieleen ja mikäs kiintoisampaa, kun joku sanoo: '' Tuli tosta muuten mieleen.. '' ja alkaa selittämään jotakin antaumuksella ja rennosti, olemuksensa esiin tuoden.

Eli, kyllä.. Koko elämä humoristiselta pohjalta kasvetaan, monta kertaa eri ihmisten keskuudessa.

Ethän sinä voi heittää läppää väärässä paikassa väärästä asiasta, jos opit tuntemaan ihmiset ja osaat rentoutua.

Tuo sinun sosiaalisuutesi '' Enkä sano, ettei olisi aiheita mistä puhua.. '' on hyvä pohja sille, mistä läppä muodostuu. Jos olet valmiiksi sosiaalinen, saatat löytää sen sinun humoristisen persoonasi joka sinussa todennäköisesti jo on. :)

Sanosin että, pellen ammatti on oikeesti ainakin henkisesti aika rasittava vaikkei naurava ja maksava yleisö sitä ehkä huomaisi eikä muuten edes saa huomatakkaan sillä osa klovnin ammattitaitoa on naurattaa sillonkin kun
hän itkee. Suosiolla on aina sivuroolinsa ja kulissientaikainen elämä jota
ei näytellä pääsylipputuloilla.

voi pillu mikä tilanne anna persettä niille kavereilles ni katotaan ollaanko enää vakavia!

Aidosti hyvä huumorintaju syntyy vain kärsimyksestä. Se on sitä, että osaa nauraa myös itselleen ja osaa löytää hyvät puolet silloinkin, kun useimmat eivät niitä kykene näkemään. Ainoastaan vaikeita aikoja läpi käymällä oppii sen aidon huumorin ja tilannekomiikan, koska se on se juttu mikä auttaa selviytymään vaikeiden aikojen yli.

Ihmiset, jotka ovat saaneet kaiken helpolla eivätkä ole koskaan joutuneet tosissaan taistelemaan haluamiensa asioiden takia, ovat tylsiä ja huumorintajuttomia. Menettävät heti malttinsa jo pienistä mitättömistä vastoinkäymisistä. Eikä mitään käsitystä asioiden suhteellisuudesta.

Näitä keskusteluja on sinänsä ihan mukava lukea mutta ärsyttää kun joillakin on tapana kääntää vastapuoli väkisin negatiiviseksi, tässä tapauksessa ihminen joka on hauska.
Tylsä ihminen on tylsä, eikä se ole koskaan parempi asia kuin aidosti hauska ja mukava ihminen. Itseään voi kehittää sosiaalisemmaksi juttelemalla ihmisille ja tarvittaessa sitä hauskaakin juttua alkaa löytyä. Ei meitä loppujen lopuksi rajoita muu kuin me itse.
Ei tarkoita että tarvitsee olla ääripää vaan keskustelutaitoinen. Uutiset, lehdet, elokuvat, musiikki... miksi puhua vain säästä?

Ei voi.

Hmm... Uskon että seura tekee kaltaisekseen... Jokaisen huumorintaju ei silti sovi yksiin, koska huumoria on monen laista, ei ne hauskimmatkaan joka lajia tajua.
Etsi seuraa jossa itse parhaiten viihdyt, siitä se lähtee :)

Tässä yhden podcastin verran vinkkejä:
http://www.ruutu.fi/supla/2468501

Muita on helppo hauskuuttaa puhumalla miestisseistä ja peräpukamista. Katso mallia tältä palstalta niin suosiosi on taattu.

Haluaisin olla hauska ja saada yks poika tykkäämään musta?