Anno Domini 165?
Buccaneer, jossakin Karibialla
William jatkaa pehmeää pesuaan kuunnellessaan Ninan alushoususelitystä.
"Ei sillä ole väliä vaikka pöksyjä käytätkin. Ne ovat ihan mukavia asusteita eikä ne näy kenellekkään. Ja kun kukaan ei näe, asialla ei ole väliä", William vastaa Nineten anteeksipyytelyyn rauhoittavasti.
Kapteeni suuntaa pesusienen häpeämättömän huomion
Ninan häpyyn, vaikka se ei enää pesua tarvitsisikaan. Uteliaana sir William tarkkailee tytön reaktiota, liikuttaessaan sientä pehmeästi
edestakaisin huulten päällä. Näin ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, ja niinpä Will siirtyy pesemään Nineten reisien sisäpintaa ja siirtyy hiljalleen alemmas.
Nina nautiskelee hellästä pesusta ja varsinkin pitkä keskittyminen isovarpaiden väliin saa hänet huokailemaan tyytyväisenä. Mikäs olisikaan elellessä tällä laivalla jos kapteeni voisikin kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä. Tai haluaisi kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä, mikä kylläkin vaikuttaa kyseenalaiselta, niin vähän kosketusta hän on viime aikoina saanut. Yhtä hyvin hän olisi voinutkin olla se poika jota esitti alussa. Mutta koska nyt on tarjolla sitä mitä hän kaipasi, Nina päättää unohtaa ajatukset kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä. Mikä onkin helppoa...lämpö leviää keskeltä jo muuallekin, ja hänen on pakko sulkea silmät, ettei William näkisi niihin ilmestyvää halun kiiltoa.
Saavuttaessaan Ninan jalkapohjat, William katsoo Ninetteä hellästi silmiin. "No niin, nyt oot puhdas kuin Neitsyt Maria", kapteeni toteaa iloisesti virnistäen. Noustessaan seisomaan kylpypaljun viereen, kapteeni ojentaa kätensä tytölle. "Arvon Lady, suvaitsisitteko nousta ylös, kuivata itsenne ja pukeutua. Välskäri
saapuu ihan näillä hetkillä, ja emmehän toki halua että olisitte hänen saapuessaan siveettömässä tilanteessa", Will sanoo
juhlallisen vitsikkäästi. "Hoidetaan nämä asiat nyt pois päiväjärjestyksestä", hän jatkaa jo huomattavasti arkisemmin.
Kuivattuaan itsensä nopeasti, vain pari katsetta Williamin kanssa vaihtaen, Nina pukee yhtä ripeästi. Ja nyt Nina jättää laittamatta pöksyt, ettei tulisi enää sanomista aiheesta. Ja jää aivan siveellisesti laitettuna ja puhtaan raikkaana odottamaan vierasta.
William käärii hihansa takaisin alas juuri kun ovelta kuuluu koputus. Määrätietoisesti hän marssii istumaan pöydän taakse ja ottaa kasvoilleen parhaan virkailmeensä. Topakka komento "Sisään" kajahtaa, ja sen seuksena hytiin marssii peräkanaa paitsi välskäri myös matruusit Johnson ja Baker, ja he asettuvar riviin pöydän eteen.
"Johnson ja Baker, jäitte pois aamuvahdista ja teidät löydettiin taju pois ruumasta ilmeisesti tappelun jälkeen. Onko teillä jotain sanottavaa???" kapteeni kysyy viileästi.
Nina on asettunut istumaan kirstun päälle nurkkaan ja seuraa keskustelua tarkasti vaikkakin huomaamattomasti matruusien vilkaistessa toisiaan ennen kuin toinen heistä aloittaa:"Tota niin sir, me vaan otettiis hiukkasen rommii eilenä, ja se sit vissiin meni vähän päähän", kuuluu selitys. Kapteeni hymähtää halveksivasti vastaan:"Vai hiukkasen... keskenännekö te tappelitte??"
"Niin sir, " Baker empii hiukan ennen kuin jatkaa "Niin kait sitte, ei me oikein sitä muisteta mut varmaanki se silleen meni eiks ni Jim??" "Joo just ni", Johnson vastaa empimättä kumppanilleen
Nina, joka oli hieman kalpeana merimiesten ilmestyttyä täyttämään pientä hyttiä, alkaa silmin nähden rentoutua..ehkä kaikki palaa normaaliksi ja mitään ongelmia ei tule.
"Jaahas, no niinpä tietysti", kapteeni toteaa hieman väsyneesti, "Se on sitte viikko putkaa vedellä ja leivällä. Eikä rommia kuukauteen", kajahtaa tuomio lyhyen miettimisen jälkeen. "Perämies, hoitakaa Johnson ja Baker putkaan", William huutaa ulkopuolella odottaneelle miehelle ja kiinnittää jälleen huomionsa matruuseihin:"Ja nyt, alkakaa laputtaa"
"Huh, näyttää siltä, että miehet pysyvät tarpeeksi kauan ryyppäämättä, että olen on jo luultavasti muilla vesillä ennenkuin nuo kaverit ovat tarpeeksi kännissä aiheuttaakseen ongelmia", Nina tuumii helpottuneena.
Matruusien poistuessa, kapteenin huomio siirtyy välskäriin. "Sullakin oli sitten joku asia??", kysyy sir William hieman ärtyneesti. "Joo oli kyllä" välskäri vastaa hieman empien ja katsahtaa seinän vieressä istuvaan Ninaan. "Tuota, tämä ei ehkä ole ihan neidin kuultavaksi sopivaa", välskäri selittää punaisena. "Miten niin??" kajahtaa tiukka vastakysymys kapteenin suusta.
"No kun se koskee neitiä itseään", vastaa välskäri hieman rohkaistuen.
"Jaa, no siinä tapauksessa lady Nina saa itse päättää haluaako olla paikalla sitä kuulemassa", vastaa kapteeni ja kääntyy seinustalla istuvan tytön puoleen:"No miten on, jäätkö kuuntelemaan vai poistutko mieluummin kannelle", Will kysyy ystävällisellä äänellä Ninalta
"Minusta olisi mukava kuulla mitä minua koskevaa asiaa herra välskärillä on, sir. Jos sopii, olen täällä", Nina vastaa ja miettii samalla kuumeisesti mistä voisi olla kysymys, Jean-Lucistako vai jostain muusta. Tai ehkä aamuisista tapahtumista? Ei kai, kukaanhan ei nähnyt mitään ja matruusitkin olivat "unohtaneet". No se selvinnee kohta, Nina tuumii.
"No sitten asia on selvä, puhukaa hyvä mies, ei tähän oo koko iltaa aikaa", komentaa William hieman närkästyneenä välskärin kiertelystä. Välskäri kiemurtelee hetken paikallaan, kunnes saa vihdoin sanotuksi jotain:"Niin tuota sir, minulla on syytä uskoa että neiti ei ole enää neiti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, sir"
"Mitä????", Nina kuiskaa paikaltaan uskomatta korviaan.
Välskärin lause iskeytyy kapteenin tajuntaan. "Miten tuo kyylä voisi muka tietää että... ei se kyllä voikkaan varmaan se on jonkun merimiesjutun kuullu... mutta hyökkäys on joka tapauksessa paras puolustus", Will tuumii ja ärjäisee parhaalla komentoäänellään:"Kehtaatteko vihjata ettei lady Nina muka olisi kunniallinen nainen?? Kakaiskaa ulos!!!"
Nina seuraa keskustelua kuin tennisottelua..tämä vain ei ole lähellekään yhtä hauskaa, vaikka lauset lentelevätkin huoneen poikki rystylyöntien murhaavuudella, hih. Nina naurahtaa mielessään vaikka asia onkin vakava.
Välskäri värähtää kapteenin ärjyessä, mutta kokoaa itsensä vastatakseen:"Niin sir, näin ja kuulin aamulla sellaisia asioita, että olen päätynyt mainitsemaani johtopäätökseen, joskin haluan korostaa sitä että kyseinen tapahtuma ei ilmeisesti ollut neidin tahdon mukainen", kuuluu kiertelevä vastaus johon välskäri on panostanut kaiken kaunopuheisuutensa.
Nina on pöyristynyt väitteestä, niin pöyristynyt, että kykenee vain haukkomaan ilmaa.. "ei kyllä..mistä se muka...täytyy sanoa jotain..." Ninan ajatukset poukkoilevat kuumeisina, mutta sanaakaan ei tule suusta ulos.
Järkytyksensekainen hämmästys leviää Williamin kasvoille:"Tarkoitatteko että lady Nina olisi rais.. tai siis häntä olisi... käytetty hyväksi ilman hänen omaa suostumustaan" onnistuu Will lopulta kysymään vaikkei voi uskoa todeksi sitä että hänen nimenomaista käskyään olisi niin julkeasti loukattu, jotain kähmintäähän oli odotettavissa mutta että... kapteenin aivot raksuttavat kuumeisesti.
Lopulta välskäri saa kakistettua ulos suoran vastauksen:"Kyllä sir, sitä juuri tarkoitan".
Lopultakin Nina saa vedettyä henkeään:"Ei pidä paikkaansa", hän sanoo paikaltaan nousematta, rauhallisesti ja kuin lapselle, vaikka puhuukin välskärille.
Välskärin vastauksen osuttua kapteenin tajuntaan tämä selviää järkytyksestään juuri samalla hetkellä kun nina puuttuu keskusteluun. Molemmat miehet kääntyvät tytön puoleen ja William saa kysyttyä terävästi:"Miten niin ei pidä paikkaansa?? Valehteleeko tämä mies minulle???"
"Toivon, ettette kulkisi ympäriinsä levittämässä tuollaisia juttuja, vaikka kuka tahansa huomaakin ne valheeksi heti", Nina tokaisee. "Kyseessä on varmastikin väärinkäsitys, voisitteko selittää mistä kummasta saitte tuollaisen ajatuksen?", hän jatkaa viileästi, "voisiko syynä olla se, että minulla oli tosiaan aamulla pieni ongelma joidenkin matruusien kanssa, mutta Sean sai selitettyä heille, että se mitä he ehkä olivat suunnitelleet, ei ollut sopivaa?"
"Näittekö ehkä tapauksen alun, muttette seanin ansiokasta puuttumista matruusien sopimattomaan käytökseen?", Nina pommittaa välskäriä kysymyksillä.
Kapteeni kääntyy välskärin puoleen:"Olkaa hyvä ja vastatkaa neidin kysymyksiin" hän kehottaa matalalla uhkaavalla äänellä. Punoittava välskäri nielaisee kuuluvasti ennen kuin ryhtyy selittämään:"Näin neidin Seanin nukkumapaikassa nyyhkyttävänä pelkkä korsetti päällään ja kuulin Seanin puhuvan... neidin kunnian häpäisemisestä, jolloin luonnollisesti päättelin että..." välskäri jättää lauseensa ilmaan roikkumaan.
Kapteeni alkaa hiljalleen raivostua:"Olitko sinä Seanin kanssa hänen makuutilassaan tänä aamuna?" hän kivahtaa suuttuneen kysymyksen Ninalle.
"Olin", Nina vastaa uhmakkaasti. "Ompelemassa pukuani. Pukuni olkasauma repesi tapauksessa josta mainitsin aikaisemmin, ja ompelin sen samalla, kun Sean läksytti minua samasta asiasta kuin te äsken kylpiessäni. Hän osasi olla vielä suorapuheisempi saarnassaan kuin te, ja siksi saatoin kyllä hieman säikähtääkin mitä olisi voinut tapahtua. Ja kun nyyhkytin sen mahdollisuuden kauhistavuutta, hän lohdutti minua ja käski olla varovaisempi jatkossa, koska ei jouda vahtimaan minua koko aikaa...kuulosti aika lailla teiltä, sir"
William ei jää odottamaan selityksiä kuultuaan myöntävän vastauksen, sen sijaan hän huutaa ulkona olevalle perämiehelle:"Hakekaa kokki tänne ja heti", perämiehen poistuessa kohti kapyysia Will kääntyy jälleen ninan puoleen ja kysyy vakavana:"Puhutko varmasti nyt totta?? Eli et vähättele tapahtunutta???"
" No kyllä se minusta on ihan tarpeeksi ikävä juttu etten halua sitä vähätellä, varsinkin saarnauksen määrä oli riittävä, mutta jos tarkoitat, onnistuivatko matruusit, niin vastaus on EI, he eivät onnistuneet siinä mitä ehkä yrittivät tai olisivat yrittäneet ellei Sean olisi sattunut paikalle", Nina vakuuttaa sir Williamille.
Ninan selitysten loputtua Sean astuu sisälle hyttiin. William suuntaa häneen kiivaan katseen ja jyrähtää kysymyksen:"Häpäisitkö sinä tänä aamuna lady Ninan kunnian??
Sean jähmettyy kuullessaan kysymyksen ja hänen katseensa vilahtaa ninassa, "En sir" hän vastaa lyhyesti.
William huomaa Seanin vilkaisevan Ninaa, yrittääkö tämä pelotella tytön valehtelemaan, hän pohtii päästäessään ilmoille seuraavan kysymyksen:"Miksi sitten lady oli makuupaikallasi tänä aamuna??"
"Mitä tulee kunniaani uskon teidän, sir, tietävän todellisen tilanteen paremmin kuin kenenkään muun", Nina puuskahtaa hieman kyrsiintyneenä. ennen kuin Sean ehtii vastata kapteenille. " Ja Seanilla ei ole sen kanssa muuta tekemistä, kuin että hän esti noiden miesten lähentelyt." Tämän sanottuaan Nina istuu uhmakkaasti alas, mutta pitää päänsä pystyssä ja katsoo Williamia suoraan silmiin---"olet tekemässä oikeusmurhaa, ääliö", hän viestii salamoivalla katseellaan
"Hän oli korjaamassa pukuaan, se oli revennyt kun kaksi matruusia oli yrittänyt... viedä neidin kunnian" saa Sean lopulta kakaistuksi Ninan puhuttua ensin suunsa puhtaaksi. "Tarina tuntuu kyllä täsmäävän", Will pohtii mielessään Seanin vastauksen kuultuaan, "Miksi et tullut kertomaan asiasta heti minulle??" hän kuitenkin kysyy edelleen epäilevänä Seanilta.
Kysymyksen esitettyään kapteenin tajuntaan uppoaa Ninan äskeinen kyrsiintynyt heitto siitä kuka tietää parhaiten Ninan kunnian tason, "tyttöä pitää vähän opettaa", välähtää kapteenin mielessä "mutta ei nyt...", ajatus keskeytyy Seanin vastatessa:"Lady pyysi minua olemaan kertomatta".
"Ja jos kysyt että miksi niin juuri siksi mitä nyt on tapahtumassa...valtava hälinä ja riehuminen asian takia, joka meinasi tapahtua, mutta EI TAPAHTUNUT", Nina lisää omalta puoleltaan huonetta rauhallisesti.
Sir Williamin jo tasaantumassa oleva raivo kuohahtaa jälleen ja hän kivahtaa lähes suoraa huutoa Ninalle:"Sinä siis kehotit miehistöä valehtelemaan kapteenilleen??? Vähemmästäkin on miehiä hirtetty kapinoinnin vuoksi. Kiitä luojaasi että olet nainen eikä sun voi olettaa ymmärtävän näitä asioita. Ja nyt pidät sen nenäkkään suusi kiinni".
Kapteeni kiinnittää jälleen huomionsa Seaniin:"Jos sinä olet syytön, niin kuka sitten on vastuussa tästä kaikesta?", kuuluu vaativa kysymys johon Seanilla onnekseen on vastaus valmiina:"Johnson ja Baker ne oli, sir". Välittömästi vastauksen kuultuaan kapteeni huutaa jälleen perämiestä ja matruuseja lähdetään hakemaan putkasta.
Nina katsoo Williamia murhaavasti, mutta ei sano enää mitään vaan kaivaa esiin hiusharjan ja alkaa harjata hiuksiaan, niinkuin ei huomaisikaan huoneessa muita, naama punaisena karjuvaa Williä, kalpeana nyrkkejään auki ja kiinni puristelevaa Seania, tai seiniin katoamista yrittävää välskäriä
Johnsonin ja Bakerin saapumista odotellessa Sean kaivaa taskustaan nenäliinaa kuivatakseen hiostunutta otsaansa. Nenäliinan sijasta kokki onnistuu kaivamaan taskustaan naisten silkkiset pikkupöksyt. Kaikki tuijottavat hetken tyrmistyneinä Seanin kädessä olevia alushousuja, kunnes Will lopulta toipuu yllätyksestään ja kivahtaa vaativan kysymyksen uhkaavalla äänellä mulkaisten samalla sekä Seania että Ninaa:"Mitä ihmettä tämä tarkoittaa????"
Nina jatkaa mielenosoituksellisesti hiustensa harjaamista. "Jos ensin sanotaan että asia ei kuulu minulle niin miksi se alkaisi kuulua minuuttia myöhemmin", Nina ajattelee ja mulkoilee kapteenia puhumatta. Sitten hän on havahtuvinaan "Kysyitkö minulta? Kuuluuko tuo asia minulle? Saanko puhua?", Nina kysyy kapteenilta vinoilevan retorisesti.
Ninan ladellessa retorisia kysymyksiään Sean tuijottaa typertyneenä kädessään olevia pikkuhousuja, punastuu ja saa lopulta soperrettua vastauksen:"Tuota, lady antoi nämä minulle, jotta...", kuuluu vastaus jonka loppua Will ei jää odottamaan raivon alkaessa jälleen kasvaa, hän kääntyy Ninan puoleen:"Sinä siis jakelet tällä pikkuhousujasi kuin mikäkin kapinen satamahuora, niinkö?""
"Kun korjasin pukuni, huomasin, että housut olivat menneet huonoon kuntoon, silkki on niin kovin haurasta....ja sitä ei voi ommella. Joten ajattelin, että ne on parasta heittää pois. Ja annoin ne Seanin hävitettäväksi. Miksi hän ei ole sitä tehnyt, on arvoitus minulle. Mutta ehkä jos antaisit hänen vastata niin sekin selviäisi, vai mitä.", Nina selittää aavistuksen verran kyllästyneesti, osoittaakseen, että keskustelun aihe ei ole hänestä kovin kiinnostava varsinkaan välskärin kuullen. Ja päätellen välskärin kiihkeästä katseesta, jonka hän luo Seanin kädessä roikkuviin riekaleisiin välskärin mielestä aihe on hyvinkin kiinnostava ehkä puitavaksi illalla korttia pelatessa tai muisteltavaksi myöhemmin riippumaton rauhassa...
Will ärsyyntyy vain lisää nenäkkäästä vastauksesta ja kivahtaa takaisin:"Ole vaiti, nainen", ja kiinnittää huomionsa jälleen Seaniin:"Onko tuo mitä lady sanoi totta?? Ja jos on niin miksi et hävittänyt noita??" Järkytyksestään toipunut Sean on valmis vastaamaan:"Totta se on, ja en ole tuhonnut niitä siksi, että en ole vielä saanut mahdollisuutta. Aioin polttaa ne keittiössä mutta en ole vielä ehtinyt olla yksin jotta olisin sen voinut tehdä". Seanin rauhallinen vastaus laimentaa kapteenin raivoa ja tämä alkaa jo rauhoittua, kun Johnson ja Baker talutetaan sisään jo ennestään täyteen hyttiin.
Will mulkaisee matruuseja vihaisesti, ja kysyy tylysti suoran kysymyksen:"Tekö yrititte aamulla viedä lady Ninan kunnian??"
Johnson ja Baker katsahtavat toisiinsa, ovat hetken hiljaa kunnes Bakerin vakava ilme kirkastuu ja hän vastaa:"Ei se me oltu sir, päinvastoin, toi Sean sitä yritti ja me mentiis väliin mutta se onnistus tyrmään meiltä tajun pois"
"Niinkö", kuuluu huoneen laidalta ninan jäätävä vastaus äänellä, joka saisi Kirsi Salon pissimään housuihinsa kauhusta.
"Tämä se tästä vielä puuttui", kapteeni tuumii jo hieman väsyneenä, "nyt ne rupeaa syyttelemään toisiaan..." äkkiä Will kuitenkin havahtuu huoneen seinustalta kuuluvaan jäiseen ääneen ja kääntyy se suuntaan. Ivallisella äänellä hän kysyy Ninalta:"Onko arvon ladylla muka jotain lisättävää??"
Nina nousee, katsoo hetken matruuseja kunnes löytää mitä haki, ja kävelee Bakerin luo. Hän ottaa kiinni tämän oikeasta kädestä ja nostaa näkyville kämmensyrjän, johon on painunut syvät hampaanjäljet. "Minulla ei ole tapana purra pelastajia vaan päällekarkaajia", hän sanoo ja palaa paikalleen.
Kapteeni tuijottaa hampaanjälkiä pari sekuntia, sitten häneen leviää helpotus. Asia on kiistatta selvä, ainakin sen osalta kuka on syyllinen. Will parantaa ryhtinsä tikkusuoraksi ja alkaa sanella virallisella komentoäänellään:"Perämies!!! Olen todennut matruusit Johnson ja Baker syyllisiksi yritykseen tahrata lady Ninan kunnia. Sen vuoksi heidät tuomitaan vedettäviksi kölin alta. Tuomio pannaan täytäntöön koko miehistön edessä huomisaamuna kello kymmenen. Viekää heidät siksi aikaa putkaan".
Käskyn kuultuaan perämies ryhtyy toimimaan ja Johnson ja Baker talutetaan pois. Matruusien ja perämiehen poistuttua kapteeni kääntyy Seanin puoleen:"Ja sinä, jätä ne pöksyt tänne tuohon pöydälle ja pidäkkin huolta siitä että tämä oli viimeinen kerta kun salailet asioita. Ja nyt painu sinne kyökkiis siitä"
Seanin poistuttua Williamin huomio kiinnittyy lattiaa katselevaan välskäriin:"Ja sinä, sinä pidät suusi kiinni tästä kaikesta. Jos kuulen yhdenki juorun tästä kaikesta niin ruoskin sinut omakätisesti, tuliko selväksi??" "Kyllä tuli, sir", välskäri vastaa hiljaisena. "No hyvä, ja nyt antaa heittää täältä" kivahtaa kapteeni vihaisesti
Välskärin poistuttua Will käy sulkemassa hytin oven ja katsoo Ninaa vihaisesti:"Mitä sä kuvittelit tällä kaikella saavuttavasi??"
"Ai minä, saavuttavani... ? Siis saavuttavani sillä, että joku käy mun kimppuun ja melkeen...", Ninan ääni tukahtuu. Välskärin häivyttyä kuulolta hän ei jaksa enää pitää julkisivua, vaan istuu palloksi kääriytyneenä leuka polvia vasten.
"Sekö olis saavutus jos ne olis onnistuneet... ? Jos mä en pääsis enää naimisiin niinku Sean sanoi ja mun tarttis muistaa niiden yököttävä kosketus loppuikäni?", Nina saa sanottua äänen särkyessä.
William huomaa Ninan kovan julkisivun murentuneen, hän alkaa leppyä. Eihän jollekin noin herkälle ja kauniille voi olla kauaa vihainen. Will kävelee Nineten viereen ja nostaa tämän leukaa ylöspäin jotta pystyisi katsomaan tätä silmiin:"Voi tyttö kulta, mä tarkoitin tietysti tätä salailua. Miksi sä et tullut heti kertomaan koko totuutta vaan salailit ja valehtelit??"
"En valehdellut, mutta en kertonut heti kun halusin ajatella asiaa..sitä oletteko vihainen, ja olenko enää koskaan turvassa. Tai no, siinä ehkä jätin kertomatta totuutta, että Sean ei pelkästään sanonut, että hei kaverit, lopettakaa", Nina selittää hiljaisella äänellä.
"Tokihan sinä täällä olet turvassa", Will vastaa tuntien samalla pienen piston sydämessään "Ja tottakai olen vihainen tapahtuneesta, mutta en sulle vaan niille kahdelle jotka yritti... Ainoastaan sun salailu sai mut raivostumaan, haluan että kerrot minulle aina kaiken"
"Tokihan sä ymmärrät että tämän laivan kapteenina mun pitää tietää kaikki mitä täällä tapahtuu. Se on ainoa keino jolla tätä hommaa voi hoitaa", Will selittää Ninalle ystävällisellä äänellä.
"No oletko vähemmän vihainen jos lupaan tästälähin tulla aina heti kertomaan jos tapahtuu jotain millä on merkitystä? Kautta kiven ja kannon?", Nina kysyy toiveikkaana.
"En mä ole enää ollenkaan vihainen, mutta valasi joudut kyllä vannomaan käsi raamatulla. tuollainen lasten vala ei täällä kelpaa", vastaa kapteeni virnistäen
"Enkä pyydä ketään muutakaan salaamaan mitään", Nina lisää muistaen seanin ristiriitaisen tilanteen, "vannon käsi Raamatulla jos haluat, äitini lady Carolinen haudan kautta"
"No hyvä", Will kaivaa kirjoituspöydän uumenista Raamatun ja tarttuu Ninan käteen ja vie sen kirjan päälle "vannotko äitisi viimeisen leposijan kautta, että tästälähin pysyt totuudessa etkä siitä mitään pois jätä etkä myöskään ketään toista salailuun yllytä??"
"Vannon äitini haudan kautta, että kerron tästä lähin vain totuuden ja koko totuuden, enkä yllytä muita pois totuudesta", Nina vakuuttaa niin juhlallisesti kuin kykenee.
"Ja nyt, ainakin minulla on nälkä, eli koitappa ryhdistäytyä että päästään syömään. ja sen jälkeen minun pitää vielä kylpeäkin", Will sanoo iskien samalla Ninalle silmää laittaessaan Raamatun pois.
Siinä oli nyt sitten jatkoa tarinaan. Unohduin taas kirjailemaan dialogia ni jäi se tarinan varsinainen asia taas uupumaan, mutta ehkä sit jo ensi kerralla. Kovasti ainakin yritän ja varmaa on se et ens kerralla vähintäänki syödään ja kylvetään lisää, mutta yritän kovasti saada mukaan sitä varsinaista asiaakin jo ensi kerralla. Please bear with me =)
Buccaneer, jossakin Karibialla
William jatkaa pehmeää pesuaan kuunnellessaan Ninan alushoususelitystä.
"Ei sillä ole väliä vaikka pöksyjä käytätkin. Ne ovat ihan mukavia asusteita eikä ne näy kenellekkään. Ja kun kukaan ei näe, asialla ei ole väliä", William vastaa Nineten anteeksipyytelyyn rauhoittavasti.
Kapteeni suuntaa pesusienen häpeämättömän huomion
Ninan häpyyn, vaikka se ei enää pesua tarvitsisikaan. Uteliaana sir William tarkkailee tytön reaktiota, liikuttaessaan sientä pehmeästi
edestakaisin huulten päällä. Näin ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin, ja niinpä Will siirtyy pesemään Nineten reisien sisäpintaa ja siirtyy hiljalleen alemmas.
Nina nautiskelee hellästä pesusta ja varsinkin pitkä keskittyminen isovarpaiden väliin saa hänet huokailemaan tyytyväisenä. Mikäs olisikaan elellessä tällä laivalla jos kapteeni voisikin kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä. Tai haluaisi kuluttaa aikaa hänen hellimiseensä, mikä kylläkin vaikuttaa kyseenalaiselta, niin vähän kosketusta hän on viime aikoina saanut. Yhtä hyvin hän olisi voinutkin olla se poika jota esitti alussa. Mutta koska nyt on tarjolla sitä mitä hän kaipasi, Nina päättää unohtaa ajatukset kaikesta muusta paitsi nykyhetkestä. Mikä onkin helppoa...lämpö leviää keskeltä jo muuallekin, ja hänen on pakko sulkea silmät, ettei William näkisi niihin ilmestyvää halun kiiltoa.
Saavuttaessaan Ninan jalkapohjat, William katsoo Ninetteä hellästi silmiin. "No niin, nyt oot puhdas kuin Neitsyt Maria", kapteeni toteaa iloisesti virnistäen. Noustessaan seisomaan kylpypaljun viereen, kapteeni ojentaa kätensä tytölle. "Arvon Lady, suvaitsisitteko nousta ylös, kuivata itsenne ja pukeutua. Välskäri
saapuu ihan näillä hetkillä, ja emmehän toki halua että olisitte hänen saapuessaan siveettömässä tilanteessa", Will sanoo
juhlallisen vitsikkäästi. "Hoidetaan nämä asiat nyt pois päiväjärjestyksestä", hän jatkaa jo huomattavasti arkisemmin.
Kuivattuaan itsensä nopeasti, vain pari katsetta Williamin kanssa vaihtaen, Nina pukee yhtä ripeästi. Ja nyt Nina jättää laittamatta pöksyt, ettei tulisi enää sanomista aiheesta. Ja jää aivan siveellisesti laitettuna ja puhtaan raikkaana odottamaan vierasta.
William käärii hihansa takaisin alas juuri kun ovelta kuuluu koputus. Määrätietoisesti hän marssii istumaan pöydän taakse ja ottaa kasvoilleen parhaan virkailmeensä. Topakka komento "Sisään" kajahtaa, ja sen seuksena hytiin marssii peräkanaa paitsi välskäri myös matruusit Johnson ja Baker, ja he asettuvar riviin pöydän eteen.
"Johnson ja Baker, jäitte pois aamuvahdista ja teidät löydettiin taju pois ruumasta ilmeisesti tappelun jälkeen. Onko teillä jotain sanottavaa???" kapteeni kysyy viileästi.
Nina on asettunut istumaan kirstun päälle nurkkaan ja seuraa keskustelua tarkasti vaikkakin huomaamattomasti matruusien vilkaistessa toisiaan ennen kuin toinen heistä aloittaa:"Tota niin sir, me vaan otettiis hiukkasen rommii eilenä, ja se sit vissiin meni vähän päähän", kuuluu selitys. Kapteeni hymähtää halveksivasti vastaan:"Vai hiukkasen... keskenännekö te tappelitte??"
"Niin sir, " Baker empii hiukan ennen kuin jatkaa "Niin kait sitte, ei me oikein sitä muisteta mut varmaanki se silleen meni eiks ni Jim??" "Joo just ni", Johnson vastaa empimättä kumppanilleen
Nina, joka oli hieman kalpeana merimiesten ilmestyttyä täyttämään pientä hyttiä, alkaa silmin nähden rentoutua..ehkä kaikki palaa normaaliksi ja mitään ongelmia ei tule.
"Jaahas, no niinpä tietysti", kapteeni toteaa hieman väsyneesti, "Se on sitte viikko putkaa vedellä ja leivällä. Eikä rommia kuukauteen", kajahtaa tuomio lyhyen miettimisen jälkeen. "Perämies, hoitakaa Johnson ja Baker putkaan", William huutaa ulkopuolella odottaneelle miehelle ja kiinnittää jälleen huomionsa matruuseihin:"Ja nyt, alkakaa laputtaa"
"Huh, näyttää siltä, että miehet pysyvät tarpeeksi kauan ryyppäämättä, että olen on jo luultavasti muilla vesillä ennenkuin nuo kaverit ovat tarpeeksi kännissä aiheuttaakseen ongelmia", Nina tuumii helpottuneena.
Matruusien poistuessa, kapteenin huomio siirtyy välskäriin. "Sullakin oli sitten joku asia??", kysyy sir William hieman ärtyneesti. "Joo oli kyllä" välskäri vastaa hieman empien ja katsahtaa seinän vieressä istuvaan Ninaan. "Tuota, tämä ei ehkä ole ihan neidin kuultavaksi sopivaa", välskäri selittää punaisena. "Miten niin??" kajahtaa tiukka vastakysymys kapteenin suusta.
"No kun se koskee neitiä itseään", vastaa välskäri hieman rohkaistuen.
"Jaa, no siinä tapauksessa lady Nina saa itse päättää haluaako olla paikalla sitä kuulemassa", vastaa kapteeni ja kääntyy seinustalla istuvan tytön puoleen:"No miten on, jäätkö kuuntelemaan vai poistutko mieluummin kannelle", Will kysyy ystävällisellä äänellä Ninalta
"Minusta olisi mukava kuulla mitä minua koskevaa asiaa herra välskärillä on, sir. Jos sopii, olen täällä", Nina vastaa ja miettii samalla kuumeisesti mistä voisi olla kysymys, Jean-Lucistako vai jostain muusta. Tai ehkä aamuisista tapahtumista? Ei kai, kukaanhan ei nähnyt mitään ja matruusitkin olivat "unohtaneet". No se selvinnee kohta, Nina tuumii.
"No sitten asia on selvä, puhukaa hyvä mies, ei tähän oo koko iltaa aikaa", komentaa William hieman närkästyneenä välskärin kiertelystä. Välskäri kiemurtelee hetken paikallaan, kunnes saa vihdoin sanotuksi jotain:"Niin tuota sir, minulla on syytä uskoa että neiti ei ole enää neiti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, sir"
"Mitä????", Nina kuiskaa paikaltaan uskomatta korviaan.
Välskärin lause iskeytyy kapteenin tajuntaan. "Miten tuo kyylä voisi muka tietää että... ei se kyllä voikkaan varmaan se on jonkun merimiesjutun kuullu... mutta hyökkäys on joka tapauksessa paras puolustus", Will tuumii ja ärjäisee parhaalla komentoäänellään:"Kehtaatteko vihjata ettei lady Nina muka olisi kunniallinen nainen?? Kakaiskaa ulos!!!"
Nina seuraa keskustelua kuin tennisottelua..tämä vain ei ole lähellekään yhtä hauskaa, vaikka lauset lentelevätkin huoneen poikki rystylyöntien murhaavuudella, hih. Nina naurahtaa mielessään vaikka asia onkin vakava.
Välskäri värähtää kapteenin ärjyessä, mutta kokoaa itsensä vastatakseen:"Niin sir, näin ja kuulin aamulla sellaisia asioita, että olen päätynyt mainitsemaani johtopäätökseen, joskin haluan korostaa sitä että kyseinen tapahtuma ei ilmeisesti ollut neidin tahdon mukainen", kuuluu kiertelevä vastaus johon välskäri on panostanut kaiken kaunopuheisuutensa.
Nina on pöyristynyt väitteestä, niin pöyristynyt, että kykenee vain haukkomaan ilmaa.. "ei kyllä..mistä se muka...täytyy sanoa jotain..." Ninan ajatukset poukkoilevat kuumeisina, mutta sanaakaan ei tule suusta ulos.
Järkytyksensekainen hämmästys leviää Williamin kasvoille:"Tarkoitatteko että lady Nina olisi rais.. tai siis häntä olisi... käytetty hyväksi ilman hänen omaa suostumustaan" onnistuu Will lopulta kysymään vaikkei voi uskoa todeksi sitä että hänen nimenomaista käskyään olisi niin julkeasti loukattu, jotain kähmintäähän oli odotettavissa mutta että... kapteenin aivot raksuttavat kuumeisesti.
Lopulta välskäri saa kakistettua ulos suoran vastauksen:"Kyllä sir, sitä juuri tarkoitan".
Lopultakin Nina saa vedettyä henkeään:"Ei pidä paikkaansa", hän sanoo paikaltaan nousematta, rauhallisesti ja kuin lapselle, vaikka puhuukin välskärille.
Välskärin vastauksen osuttua kapteenin tajuntaan tämä selviää järkytyksestään juuri samalla hetkellä kun nina puuttuu keskusteluun. Molemmat miehet kääntyvät tytön puoleen ja William saa kysyttyä terävästi:"Miten niin ei pidä paikkaansa?? Valehteleeko tämä mies minulle???"
"Toivon, ettette kulkisi ympäriinsä levittämässä tuollaisia juttuja, vaikka kuka tahansa huomaakin ne valheeksi heti", Nina tokaisee. "Kyseessä on varmastikin väärinkäsitys, voisitteko selittää mistä kummasta saitte tuollaisen ajatuksen?", hän jatkaa viileästi, "voisiko syynä olla se, että minulla oli tosiaan aamulla pieni ongelma joidenkin matruusien kanssa, mutta Sean sai selitettyä heille, että se mitä he ehkä olivat suunnitelleet, ei ollut sopivaa?"
"Näittekö ehkä tapauksen alun, muttette seanin ansiokasta puuttumista matruusien sopimattomaan käytökseen?", Nina pommittaa välskäriä kysymyksillä.
Kapteeni kääntyy välskärin puoleen:"Olkaa hyvä ja vastatkaa neidin kysymyksiin" hän kehottaa matalalla uhkaavalla äänellä. Punoittava välskäri nielaisee kuuluvasti ennen kuin ryhtyy selittämään:"Näin neidin Seanin nukkumapaikassa nyyhkyttävänä pelkkä korsetti päällään ja kuulin Seanin puhuvan... neidin kunnian häpäisemisestä, jolloin luonnollisesti päättelin että..." välskäri jättää lauseensa ilmaan roikkumaan.
Kapteeni alkaa hiljalleen raivostua:"Olitko sinä Seanin kanssa hänen makuutilassaan tänä aamuna?" hän kivahtaa suuttuneen kysymyksen Ninalle.
"Olin", Nina vastaa uhmakkaasti. "Ompelemassa pukuani. Pukuni olkasauma repesi tapauksessa josta mainitsin aikaisemmin, ja ompelin sen samalla, kun Sean läksytti minua samasta asiasta kuin te äsken kylpiessäni. Hän osasi olla vielä suorapuheisempi saarnassaan kuin te, ja siksi saatoin kyllä hieman säikähtääkin mitä olisi voinut tapahtua. Ja kun nyyhkytin sen mahdollisuuden kauhistavuutta, hän lohdutti minua ja käski olla varovaisempi jatkossa, koska ei jouda vahtimaan minua koko aikaa...kuulosti aika lailla teiltä, sir"
William ei jää odottamaan selityksiä kuultuaan myöntävän vastauksen, sen sijaan hän huutaa ulkona olevalle perämiehelle:"Hakekaa kokki tänne ja heti", perämiehen poistuessa kohti kapyysia Will kääntyy jälleen ninan puoleen ja kysyy vakavana:"Puhutko varmasti nyt totta?? Eli et vähättele tapahtunutta???"
" No kyllä se minusta on ihan tarpeeksi ikävä juttu etten halua sitä vähätellä, varsinkin saarnauksen määrä oli riittävä, mutta jos tarkoitat, onnistuivatko matruusit, niin vastaus on EI, he eivät onnistuneet siinä mitä ehkä yrittivät tai olisivat yrittäneet ellei Sean olisi sattunut paikalle", Nina vakuuttaa sir Williamille.
Ninan selitysten loputtua Sean astuu sisälle hyttiin. William suuntaa häneen kiivaan katseen ja jyrähtää kysymyksen:"Häpäisitkö sinä tänä aamuna lady Ninan kunnian??
Sean jähmettyy kuullessaan kysymyksen ja hänen katseensa vilahtaa ninassa, "En sir" hän vastaa lyhyesti.
William huomaa Seanin vilkaisevan Ninaa, yrittääkö tämä pelotella tytön valehtelemaan, hän pohtii päästäessään ilmoille seuraavan kysymyksen:"Miksi sitten lady oli makuupaikallasi tänä aamuna??"
"Mitä tulee kunniaani uskon teidän, sir, tietävän todellisen tilanteen paremmin kuin kenenkään muun", Nina puuskahtaa hieman kyrsiintyneenä. ennen kuin Sean ehtii vastata kapteenille. " Ja Seanilla ei ole sen kanssa muuta tekemistä, kuin että hän esti noiden miesten lähentelyt." Tämän sanottuaan Nina istuu uhmakkaasti alas, mutta pitää päänsä pystyssä ja katsoo Williamia suoraan silmiin---"olet tekemässä oikeusmurhaa, ääliö", hän viestii salamoivalla katseellaan
"Hän oli korjaamassa pukuaan, se oli revennyt kun kaksi matruusia oli yrittänyt... viedä neidin kunnian" saa Sean lopulta kakaistuksi Ninan puhuttua ensin suunsa puhtaaksi. "Tarina tuntuu kyllä täsmäävän", Will pohtii mielessään Seanin vastauksen kuultuaan, "Miksi et tullut kertomaan asiasta heti minulle??" hän kuitenkin kysyy edelleen epäilevänä Seanilta.
Kysymyksen esitettyään kapteenin tajuntaan uppoaa Ninan äskeinen kyrsiintynyt heitto siitä kuka tietää parhaiten Ninan kunnian tason, "tyttöä pitää vähän opettaa", välähtää kapteenin mielessä "mutta ei nyt...", ajatus keskeytyy Seanin vastatessa:"Lady pyysi minua olemaan kertomatta".
"Ja jos kysyt että miksi niin juuri siksi mitä nyt on tapahtumassa...valtava hälinä ja riehuminen asian takia, joka meinasi tapahtua, mutta EI TAPAHTUNUT", Nina lisää omalta puoleltaan huonetta rauhallisesti.
Sir Williamin jo tasaantumassa oleva raivo kuohahtaa jälleen ja hän kivahtaa lähes suoraa huutoa Ninalle:"Sinä siis kehotit miehistöä valehtelemaan kapteenilleen??? Vähemmästäkin on miehiä hirtetty kapinoinnin vuoksi. Kiitä luojaasi että olet nainen eikä sun voi olettaa ymmärtävän näitä asioita. Ja nyt pidät sen nenäkkään suusi kiinni".
Kapteeni kiinnittää jälleen huomionsa Seaniin:"Jos sinä olet syytön, niin kuka sitten on vastuussa tästä kaikesta?", kuuluu vaativa kysymys johon Seanilla onnekseen on vastaus valmiina:"Johnson ja Baker ne oli, sir". Välittömästi vastauksen kuultuaan kapteeni huutaa jälleen perämiestä ja matruuseja lähdetään hakemaan putkasta.
Nina katsoo Williamia murhaavasti, mutta ei sano enää mitään vaan kaivaa esiin hiusharjan ja alkaa harjata hiuksiaan, niinkuin ei huomaisikaan huoneessa muita, naama punaisena karjuvaa Williä, kalpeana nyrkkejään auki ja kiinni puristelevaa Seania, tai seiniin katoamista yrittävää välskäriä
Johnsonin ja Bakerin saapumista odotellessa Sean kaivaa taskustaan nenäliinaa kuivatakseen hiostunutta otsaansa. Nenäliinan sijasta kokki onnistuu kaivamaan taskustaan naisten silkkiset pikkupöksyt. Kaikki tuijottavat hetken tyrmistyneinä Seanin kädessä olevia alushousuja, kunnes Will lopulta toipuu yllätyksestään ja kivahtaa vaativan kysymyksen uhkaavalla äänellä mulkaisten samalla sekä Seania että Ninaa:"Mitä ihmettä tämä tarkoittaa????"
Nina jatkaa mielenosoituksellisesti hiustensa harjaamista. "Jos ensin sanotaan että asia ei kuulu minulle niin miksi se alkaisi kuulua minuuttia myöhemmin", Nina ajattelee ja mulkoilee kapteenia puhumatta. Sitten hän on havahtuvinaan "Kysyitkö minulta? Kuuluuko tuo asia minulle? Saanko puhua?", Nina kysyy kapteenilta vinoilevan retorisesti.
Ninan ladellessa retorisia kysymyksiään Sean tuijottaa typertyneenä kädessään olevia pikkuhousuja, punastuu ja saa lopulta soperrettua vastauksen:"Tuota, lady antoi nämä minulle, jotta...", kuuluu vastaus jonka loppua Will ei jää odottamaan raivon alkaessa jälleen kasvaa, hän kääntyy Ninan puoleen:"Sinä siis jakelet tällä pikkuhousujasi kuin mikäkin kapinen satamahuora, niinkö?""
"Kun korjasin pukuni, huomasin, että housut olivat menneet huonoon kuntoon, silkki on niin kovin haurasta....ja sitä ei voi ommella. Joten ajattelin, että ne on parasta heittää pois. Ja annoin ne Seanin hävitettäväksi. Miksi hän ei ole sitä tehnyt, on arvoitus minulle. Mutta ehkä jos antaisit hänen vastata niin sekin selviäisi, vai mitä.", Nina selittää aavistuksen verran kyllästyneesti, osoittaakseen, että keskustelun aihe ei ole hänestä kovin kiinnostava varsinkaan välskärin kuullen. Ja päätellen välskärin kiihkeästä katseesta, jonka hän luo Seanin kädessä roikkuviin riekaleisiin välskärin mielestä aihe on hyvinkin kiinnostava ehkä puitavaksi illalla korttia pelatessa tai muisteltavaksi myöhemmin riippumaton rauhassa...
Will ärsyyntyy vain lisää nenäkkäästä vastauksesta ja kivahtaa takaisin:"Ole vaiti, nainen", ja kiinnittää huomionsa jälleen Seaniin:"Onko tuo mitä lady sanoi totta?? Ja jos on niin miksi et hävittänyt noita??" Järkytyksestään toipunut Sean on valmis vastaamaan:"Totta se on, ja en ole tuhonnut niitä siksi, että en ole vielä saanut mahdollisuutta. Aioin polttaa ne keittiössä mutta en ole vielä ehtinyt olla yksin jotta olisin sen voinut tehdä". Seanin rauhallinen vastaus laimentaa kapteenin raivoa ja tämä alkaa jo rauhoittua, kun Johnson ja Baker talutetaan sisään jo ennestään täyteen hyttiin.
Will mulkaisee matruuseja vihaisesti, ja kysyy tylysti suoran kysymyksen:"Tekö yrititte aamulla viedä lady Ninan kunnian??"
Johnson ja Baker katsahtavat toisiinsa, ovat hetken hiljaa kunnes Bakerin vakava ilme kirkastuu ja hän vastaa:"Ei se me oltu sir, päinvastoin, toi Sean sitä yritti ja me mentiis väliin mutta se onnistus tyrmään meiltä tajun pois"
"Niinkö", kuuluu huoneen laidalta ninan jäätävä vastaus äänellä, joka saisi Kirsi Salon pissimään housuihinsa kauhusta.
"Tämä se tästä vielä puuttui", kapteeni tuumii jo hieman väsyneenä, "nyt ne rupeaa syyttelemään toisiaan..." äkkiä Will kuitenkin havahtuu huoneen seinustalta kuuluvaan jäiseen ääneen ja kääntyy se suuntaan. Ivallisella äänellä hän kysyy Ninalta:"Onko arvon ladylla muka jotain lisättävää??"
Nina nousee, katsoo hetken matruuseja kunnes löytää mitä haki, ja kävelee Bakerin luo. Hän ottaa kiinni tämän oikeasta kädestä ja nostaa näkyville kämmensyrjän, johon on painunut syvät hampaanjäljet. "Minulla ei ole tapana purra pelastajia vaan päällekarkaajia", hän sanoo ja palaa paikalleen.
Kapteeni tuijottaa hampaanjälkiä pari sekuntia, sitten häneen leviää helpotus. Asia on kiistatta selvä, ainakin sen osalta kuka on syyllinen. Will parantaa ryhtinsä tikkusuoraksi ja alkaa sanella virallisella komentoäänellään:"Perämies!!! Olen todennut matruusit Johnson ja Baker syyllisiksi yritykseen tahrata lady Ninan kunnia. Sen vuoksi heidät tuomitaan vedettäviksi kölin alta. Tuomio pannaan täytäntöön koko miehistön edessä huomisaamuna kello kymmenen. Viekää heidät siksi aikaa putkaan".
Käskyn kuultuaan perämies ryhtyy toimimaan ja Johnson ja Baker talutetaan pois. Matruusien ja perämiehen poistuttua kapteeni kääntyy Seanin puoleen:"Ja sinä, jätä ne pöksyt tänne tuohon pöydälle ja pidäkkin huolta siitä että tämä oli viimeinen kerta kun salailet asioita. Ja nyt painu sinne kyökkiis siitä"
Seanin poistuttua Williamin huomio kiinnittyy lattiaa katselevaan välskäriin:"Ja sinä, sinä pidät suusi kiinni tästä kaikesta. Jos kuulen yhdenki juorun tästä kaikesta niin ruoskin sinut omakätisesti, tuliko selväksi??" "Kyllä tuli, sir", välskäri vastaa hiljaisena. "No hyvä, ja nyt antaa heittää täältä" kivahtaa kapteeni vihaisesti
Välskärin poistuttua Will käy sulkemassa hytin oven ja katsoo Ninaa vihaisesti:"Mitä sä kuvittelit tällä kaikella saavuttavasi??"
"Ai minä, saavuttavani... ? Siis saavuttavani sillä, että joku käy mun kimppuun ja melkeen...", Ninan ääni tukahtuu. Välskärin häivyttyä kuulolta hän ei jaksa enää pitää julkisivua, vaan istuu palloksi kääriytyneenä leuka polvia vasten.
"Sekö olis saavutus jos ne olis onnistuneet... ? Jos mä en pääsis enää naimisiin niinku Sean sanoi ja mun tarttis muistaa niiden yököttävä kosketus loppuikäni?", Nina saa sanottua äänen särkyessä.
William huomaa Ninan kovan julkisivun murentuneen, hän alkaa leppyä. Eihän jollekin noin herkälle ja kauniille voi olla kauaa vihainen. Will kävelee Nineten viereen ja nostaa tämän leukaa ylöspäin jotta pystyisi katsomaan tätä silmiin:"Voi tyttö kulta, mä tarkoitin tietysti tätä salailua. Miksi sä et tullut heti kertomaan koko totuutta vaan salailit ja valehtelit??"
"En valehdellut, mutta en kertonut heti kun halusin ajatella asiaa..sitä oletteko vihainen, ja olenko enää koskaan turvassa. Tai no, siinä ehkä jätin kertomatta totuutta, että Sean ei pelkästään sanonut, että hei kaverit, lopettakaa", Nina selittää hiljaisella äänellä.
"Tokihan sinä täällä olet turvassa", Will vastaa tuntien samalla pienen piston sydämessään "Ja tottakai olen vihainen tapahtuneesta, mutta en sulle vaan niille kahdelle jotka yritti... Ainoastaan sun salailu sai mut raivostumaan, haluan että kerrot minulle aina kaiken"
"Tokihan sä ymmärrät että tämän laivan kapteenina mun pitää tietää kaikki mitä täällä tapahtuu. Se on ainoa keino jolla tätä hommaa voi hoitaa", Will selittää Ninalle ystävällisellä äänellä.
"No oletko vähemmän vihainen jos lupaan tästälähin tulla aina heti kertomaan jos tapahtuu jotain millä on merkitystä? Kautta kiven ja kannon?", Nina kysyy toiveikkaana.
"En mä ole enää ollenkaan vihainen, mutta valasi joudut kyllä vannomaan käsi raamatulla. tuollainen lasten vala ei täällä kelpaa", vastaa kapteeni virnistäen
"Enkä pyydä ketään muutakaan salaamaan mitään", Nina lisää muistaen seanin ristiriitaisen tilanteen, "vannon käsi Raamatulla jos haluat, äitini lady Carolinen haudan kautta"
"No hyvä", Will kaivaa kirjoituspöydän uumenista Raamatun ja tarttuu Ninan käteen ja vie sen kirjan päälle "vannotko äitisi viimeisen leposijan kautta, että tästälähin pysyt totuudessa etkä siitä mitään pois jätä etkä myöskään ketään toista salailuun yllytä??"
"Vannon äitini haudan kautta, että kerron tästä lähin vain totuuden ja koko totuuden, enkä yllytä muita pois totuudesta", Nina vakuuttaa niin juhlallisesti kuin kykenee.
"Ja nyt, ainakin minulla on nälkä, eli koitappa ryhdistäytyä että päästään syömään. ja sen jälkeen minun pitää vielä kylpeäkin", Will sanoo iskien samalla Ninalle silmää laittaessaan Raamatun pois.
Siinä oli nyt sitten jatkoa tarinaan. Unohduin taas kirjailemaan dialogia ni jäi se tarinan varsinainen asia taas uupumaan, mutta ehkä sit jo ensi kerralla. Kovasti ainakin yritän ja varmaa on se et ens kerralla vähintäänki syödään ja kylvetään lisää, mutta yritän kovasti saada mukaan sitä varsinaista asiaakin jo ensi kerralla. Please bear with me =)
Vastaukset 6
Vanhimmat
kunhan nyt sitä jatkoa vain saisi pian. se on tärkeintä. olen addiktoitunut tähän seikkailuun.
Jatka hyvää tarinaa!
Tuosta valittelustasi, kun dialogia jäit kirjoittamaan. Pakko sanoa, että osaat kirjoittaa. Siis oikeasti osaat... Mikään ei juurikaan ole vaikeampaa, kun kirjoittaa sujuvaa dialogia, ja juuri se tuntuu olevan vahvuutesi. Voisin veikata, että olet kirjoitellut muutakin, kun "seksinoveleja"...
Tässähän ihan punastuu...
En tiedä oonko sit erityisen itsekriittinen, mut musta kyllä oisin voinu tämän osan dialogin vähän sujuvamminkin kirjotella. Mut kunnianhimo sit loppu kesken... =)
Jatkoa on seuraamassa piakkoin kunhan saan sen valmiiksi, mut oon sen verta amatööri näissä kirjotushommissa et en uskalla luvata koska se on postauskunnossa.
Melaa mekkoon jä äkkiä, pakottaa jo
Jatkoa!