vaikka uusia naisia löytyy joka sormelle. Lapsi on aina ykkönen, ja lapsen takia muut jäävät sijalle kaksi. Kaikki muu voi odottaa mutta ei lapsi.
Minusta eronneen miehen ei pidä ryhtyä pakkosuhteeseen(oman jaksamisen) nimissä kun lapsi jää silloin unholaan. Vuosien päästä kun haluatte olla jo aikuisen lapsen kanssa tekemissä, kun ette jaksaneet auttaa ex vaimoanne kun lapset oli pieniä, on myöhäistä.
Jättäkää ne suhteet pois ja keskittykää lapsiin, ne tarvitsevat pieninä isää enemmän, naisia aina saa mistä vaan ja kenet vaan... mutta ei lapsia.
Minusta eronneen miehen ei pidä ryhtyä pakkosuhteeseen(oman jaksamisen) nimissä kun lapsi jää silloin unholaan. Vuosien päästä kun haluatte olla jo aikuisen lapsen kanssa tekemissä, kun ette jaksaneet auttaa ex vaimoanne kun lapset oli pieniä, on myöhäistä.
Jättäkää ne suhteet pois ja keskittykää lapsiin, ne tarvitsevat pieninä isää enemmän, naisia aina saa mistä vaan ja kenet vaan... mutta ei lapsia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Usein se kolmas hankaloittaa ja estää miestä olemasta isä.
Usein se kolmas (ex) vaikeuttaa isä lapsi suhdetta estämällä lasta tapaamasta isää tai tapaamiset vaaditaan tapahtumaan ex:n luona ja yhtä usei se ex puuttuu ex miehensä elämään joka ei kuulu hänelle yhtään (peittää narsismiaan lapsen hyvinvoinnin taakse). Usein isää pidetään eron jälkeen kykenemättömänä huolehtimaan lapsestaan vaikka olikin lapsen kanssa äidin ollessa töissä avioliiton aikana
Höpsistä pöpsistä!!!! Vieras ulkopuolinen se estää ja häriköi.
Äidin niskaan vaan on niin helppo sysätä kaikki, koska äiti se on joka lapsen hoitaa aina yötä päivää, kun mies ei viitsi tai uusikko estää.
Äidille ollaan kateellisia kun hän pystyy yksin hoitamaan useammankin lapsen, mutta mies ei.
Lueppa onnen ydin perhe... ...se ihminen on narsisti psykopaatti
Kärsimyshän se tunnetusti jalkostaa ihmisestä oikein valioyksiön?
Noinhan sen pitäisi olla. Lapsi aina ykkösenä, mutta elämä on raadollista. Joillekin vaan käy niin, että ihastuksen huumassa unohtavat lapsensa. Kyllä se siitä, siten, kun arki koittaa uuteen suhteeseen. Sitten on taas aikaa, mutta onko lapsella enää haluja? Lapsethan näkevät aika nopeasti, että kellä on aikaa ja kellä ei. Kuilu tulee hyvinkin nopeasti, riippuu tietysti lapsen iästä. Ja sitä voi olla hankala paikata jälkeenpäin.
Minun ex miehellä ei ollut hirveästi haluja tavata lapsiaan suhteensa alkuajoilla, mutta nyt on onneksi tavannut säännöllisesti. En tiedä, muistelevatko lapset tuota aikaa pahalla, mutta se on sitten isänsä asia selitellä...
Lapset jäävät aina ja usein äidin hoivaan kunmies luulee löytävänsä uuden elämän. Mies ei tajua että on isä, luulemansa onnen huumassa unohtaa että onlapsia, ja jos uusioinen vielä siihen kannustaa niin mitäpä mies ei tekisi helpon elämän eteen. Äiti on kuitenkin se joka hoitaa lapset eikä jätä, siinä on helppo isän jättää lapset kun tietää että ovat turvassa.
Kun lapset ovat aikusiia kiinnostuu mies lapsistaan uudelleen, kun ei tarvi enää hoitaa eikä vahita, ei hakea eikä olla huolissaan.. lapset tulee ja menee itse, tai sitten eivät muista isää mitenkään. Se on ymmärrettävää, jättihän isäkin heidät silloin kun he isää olisivat eniten tarvinneet.
Älä lissu valita, sinähän halusit nimenomaan omia lapset yksin itsellesi. Olit itsekäs, paha ihminen ja erittäin katkera kun ukkosi löysi uuden rakkauden.
Estit hinnalla millä hyvänsä lasten pääsyn tapaamaan omaa isäänsä. Nyt he ovat aikuisia ja vapaita kylälemään ja kahvittelemaan isän ja äitipuolen luona. HAH
Kyllä valitan, niinkauan kunnes mies tajuaa että hänellä on lapsia. Mikään ei saa mennä koskaan lasten edelle!
Tottakai me oltiin katkeria oltiin kovinkin katkeria ja vihaisia. Miksi emme olisi olleet? Olemme iloisia kun on ilon aika, tunteet saa näyttää ja pitää.
Olen onnellinen että yksin sain heidät aikuiseksi, miehellä ei mitään osaa siinä asiassa...
Siis mik on äitipuoli? En vielä ole siihen saanut vastausta.
Kahveittelee kenen kanssa??? Yritä aivopestä meidät uskomaan että me ei oltais miehen mielestä mitään ja mies kahvittelisi äitipuolensa kanssa vai? Mutta kuka semmoinen on?
Se on se isukin rakas vaimo. Lapset kahvittelevat sillä varmaan nytkin. HAH
Sinä olet edlleen katkera ja kaunainen jo 10v tuli täyteen vihaa miestäsi ja sen muijaa kohtaan, ja lietsot myös sitä vihaa lapsiisi ja muistutat joka käänteessä heille kuinka pas-koja ne on .Myös lastenlapset olet jo opettanut vihaamaan vaaria, kyl olet kamala äiti.
Erotessa mies luopui myös vastuusta melkeimpä kokonaan. En mitenkään edes odottanut että kaikki vaan jatkuu samanlaisena. Lapsihan siinä kärsii. Mutta en silti mollaa isää lapselleen. Uusi nainen on joka ei lastamme hyväksy ja haluaa omistaa miehen kokonaan. Minkäs minä sille voin? Kun en voi miestä pakottaa vastuuta ottamaan enempää kuin pystyy niin miksi tapella? Olen hyvä äiti lapselleni ja huolehdin myös psyykkisestä puo´lesta antamalla lapselle tilaa kertoa omista huolistaan. En voi muuta. Lapsen tulisi olla ykkönen isänsä elämässä, tietyllä tavalla varmaan onkin. Saahan isälläkin sentää omaa elämää olla kuten minullakin. Hän ei puutu minun asioihini enkä minä hänen. Sehän nyt tyhmää olisi että pitäisi jäädä kiinni menneisyyteen kun kerran on yhden naisen kanssa ollut ja lapsi tehty niin sen jälkeen ei saa muuta elämää ollakaan.
Jokainen aikuinen ei pakosta ole kenenkään kanssa vaan tekee omat valintasa kuten myös minä teen.
Miksi pitäis auttaa ex muijaa? Lapsia isää haluaa yleensä vapaa ehtoisesti tavat, ei lasten äitiä. Eikä jokaiseen vaatimukseen ja käskyyn tulekaan suostua. Miehelläkin voi olla oma elämä, niinkuin sinullakin, luulisin.
Minä olen taas ikionnellinen, ettei miedän ole koskaan ollut pakko nähdä sitä ex miehen ex isän sutturaa. Mihin ihmeeseen me otlaisi sitä tarvittu? Mitä me olisimme sille sanoneet; heippa , no olipa kiva kun rikoit perheemme, mitä sinä nyt haluat?- niinkö??
Meillä oli selvä se, ettei suttura tule meille, emmekä me mene sitä katsomaan, mies on hyvin pitänyt naikkosnsa poissa meidän hyvästä elämästä, eikä ole koskaanpakottanut meitä sitä näkemään.
En voisi kuvitella sellaita elmää että semmoinen tulisi meille hääräämään ja hukkumaan mietä. Miksi tulisi? Eihän se kuulu meidän perheeseen eikä sukuumme.
Olemme monelta surulta säästyneet ja olemme etuoikeutetussa asemssa, kun olemme rauhassa saaneet olla, ilman ulkopuolista häiriötä.
Vaikka lapset isän menettikin, niin saimme rauhan ja turvallisen olon tilalle, ei koskaan ole tarvinnut muutella paikasta toiseen ja katsella häiriikkö naikkosta. Siitä olemme onnellisia.
Joillakin on surullista että joutuvat pakolla näkemään, mutta me teimme jo alussa selväksi, että meille, ei kiitos!!!
"Älä tyri nyt, älä antaudu angstin valtaan..." vai miten se nyt menikään" onnen ydinperhe meni jo...sinä jäit kyydistä jo ajat sitten. Kamalan negatiivisia ihmisiä. Yksinhuoltajalla riittää varmasti hommaa muutenkin mihin sitä angstiaan käyttää???