silmien kehykset
ja ihon kauneus
kaikuu
mieleni laulussa
tuntien kuinka
sieluni pienuus
haki kurkun
syövereistä
punaisia sävyjä
tuoksun tuomia
kutsuja,
joissa ei ollut
lupausta
ainoastaan toivo
ja pehmeät muistot
elämän eteen
tuomista kömpelyyksistä
olla rakastettu
ja huomata
kuinka pilvien
kuohkeus,
auringot ja kuut
muuttuvat
harmaaksi tihkuksi
kuinka kaulassa
riippuneen
sydämen kultaus
oli haurastunut
ja saanut
haamun olemuksen
toivottamalla
hyvää matkaa
tielle, jossa
kättentaputukset,
nauru
suudelmat ja
värisevät rinnat
johdattelevat
määränpähän
yöhön ja sumuun,
jossa elää
järjettömän
viimeinen kangastus
pakkopaita,
joka sulkee
ihmisen onnistumisen
pakkoon ja
illuusioon
rakkauden tuomasta
ihottumasta
siitä kuinka
kaikki leviää
kulovalkeaan
ja kuinka sitä
nahkaa
on mahdoton lävistää
etsiä väkisin
rakkauden suudelmaa,
jumalan luomaa
kuvaa paratiisista
paikkaa, jota
rakkauden alueeksikin
kutsutaan
vastenmielisyys taas
tuntuu
aina keskitysleiriltä
miten se muutetaan
kaipaukseksi,
pois aavemaisesta
hiljaisuudesta
pois siitä
vankilamaisesta
latteudesta, johon
elämä on muurattu
horjahdellen ja
ajaen takaa
hohtavaa usvaa
haluamatta edes
tosissaan saavuttaa
äärimmäisen
rakkautensa nimeä
oliko tulevaisuus
jo mennyt
sen ohi
ajan jossa
kaikki pakenee
taaksepäin ja
menneisyyden
tullessa vastaan
suopeuden sydän
katsoo ja syleilee
sillä on
vielä puolikas,
rajaviiva elämän
kuoleman välillä
puolisokea sattuma
peittää pahoinpidellyn
muistin
mieluummin aina
kauppatavaraa
kuin ostaja,
kuvitellessani
muistojeni
pyörivää kehää
kääntämällä
aistini pois siitä
ruumiin maat
vapisemaan
ja taivaat aukeamaan
saavasta kohtalosta
jumalaiset kasvot,
joiden ruumiillinen
irstaus tekee
niistä entistä
pyhemmän
tänä iltana
jätän sen
taakseni
liikahtaneen kaukoputken
kuvan, jossa
näkökenttääni
ilmestyy naiseni
kiinnekohta,
lujuus kuin
kallion karkeassa
graniitissa
auringon
kokoinen suu,
ensin salakavalasti
ja vähitellen kiihkeämmin
tuoden luonnon
perimmäisen lämpimyyden
todellisuuden kuilun,
joka kelluu painottomana
tulvivassa purossa
hän on taas
saanut minut
valtaansa
voimakas ja
työläs ääni,
naamio, joka
on riisuttava
elävät pisteet,
jonkinlaista
hellyyttä ja
oikeutusta elämään
puolikas mies,
joka uskoo
maan olevan puoliksi
leijaileva,
helvetti ja taivas
kuningattaren pukuun
puettu itsetunto
ja kruununaan
naisessa näkyvä
täydellisyys
ja silloin katsoessani
silmiini
näen sisälleni
suljetun varjon
itsepintaisen
rakkauden tarpeen,
häviten kuin
varas ja
ilmestyen jälleen
huomaten, että
elämällä on
sittenkin tarjottavaa ja
se huuto
olen minä
puolikas mies,
joka voimansa
menettäneessä tuulessa
raahaa perässään
toivoa
valon himmeää
mustan puhuvaa
kalpeutta
ikään kuin
pelkäisin kadottavani
sen jota ei
kuitenkaan vain
puolikkaassa miehessä
koskaan voi olla
http://www.youtube.com/watch?v=AHJKdNrEo_s
ja ihon kauneus
kaikuu
mieleni laulussa
tuntien kuinka
sieluni pienuus
haki kurkun
syövereistä
punaisia sävyjä
tuoksun tuomia
kutsuja,
joissa ei ollut
lupausta
ainoastaan toivo
ja pehmeät muistot
elämän eteen
tuomista kömpelyyksistä
olla rakastettu
ja huomata
kuinka pilvien
kuohkeus,
auringot ja kuut
muuttuvat
harmaaksi tihkuksi
kuinka kaulassa
riippuneen
sydämen kultaus
oli haurastunut
ja saanut
haamun olemuksen
toivottamalla
hyvää matkaa
tielle, jossa
kättentaputukset,
nauru
suudelmat ja
värisevät rinnat
johdattelevat
määränpähän
yöhön ja sumuun,
jossa elää
järjettömän
viimeinen kangastus
pakkopaita,
joka sulkee
ihmisen onnistumisen
pakkoon ja
illuusioon
rakkauden tuomasta
ihottumasta
siitä kuinka
kaikki leviää
kulovalkeaan
ja kuinka sitä
nahkaa
on mahdoton lävistää
etsiä väkisin
rakkauden suudelmaa,
jumalan luomaa
kuvaa paratiisista
paikkaa, jota
rakkauden alueeksikin
kutsutaan
vastenmielisyys taas
tuntuu
aina keskitysleiriltä
miten se muutetaan
kaipaukseksi,
pois aavemaisesta
hiljaisuudesta
pois siitä
vankilamaisesta
latteudesta, johon
elämä on muurattu
horjahdellen ja
ajaen takaa
hohtavaa usvaa
haluamatta edes
tosissaan saavuttaa
äärimmäisen
rakkautensa nimeä
oliko tulevaisuus
jo mennyt
sen ohi
ajan jossa
kaikki pakenee
taaksepäin ja
menneisyyden
tullessa vastaan
suopeuden sydän
katsoo ja syleilee
sillä on
vielä puolikas,
rajaviiva elämän
kuoleman välillä
puolisokea sattuma
peittää pahoinpidellyn
muistin
mieluummin aina
kauppatavaraa
kuin ostaja,
kuvitellessani
muistojeni
pyörivää kehää
kääntämällä
aistini pois siitä
ruumiin maat
vapisemaan
ja taivaat aukeamaan
saavasta kohtalosta
jumalaiset kasvot,
joiden ruumiillinen
irstaus tekee
niistä entistä
pyhemmän
tänä iltana
jätän sen
taakseni
liikahtaneen kaukoputken
kuvan, jossa
näkökenttääni
ilmestyy naiseni
kiinnekohta,
lujuus kuin
kallion karkeassa
graniitissa
auringon
kokoinen suu,
ensin salakavalasti
ja vähitellen kiihkeämmin
tuoden luonnon
perimmäisen lämpimyyden
todellisuuden kuilun,
joka kelluu painottomana
tulvivassa purossa
hän on taas
saanut minut
valtaansa
voimakas ja
työläs ääni,
naamio, joka
on riisuttava
elävät pisteet,
jonkinlaista
hellyyttä ja
oikeutusta elämään
puolikas mies,
joka uskoo
maan olevan puoliksi
leijaileva,
helvetti ja taivas
kuningattaren pukuun
puettu itsetunto
ja kruununaan
naisessa näkyvä
täydellisyys
ja silloin katsoessani
silmiini
näen sisälleni
suljetun varjon
itsepintaisen
rakkauden tarpeen,
häviten kuin
varas ja
ilmestyen jälleen
huomaten, että
elämällä on
sittenkin tarjottavaa ja
se huuto
olen minä
puolikas mies,
joka voimansa
menettäneessä tuulessa
raahaa perässään
toivoa
valon himmeää
mustan puhuvaa
kalpeutta
ikään kuin
pelkäisin kadottavani
sen jota ei
kuitenkaan vain
puolikkaassa miehessä
koskaan voi olla
http://www.youtube.com/watch?v=AHJKdNrEo_s
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieno runo, mulle tuli mieleen että sisältää mennyttä, nyky-aikaa ja tulevaa, ja tuo viimeinen oli toivoa täynnä. Niin kuin pitääkin olla.
Lauri Tähkän fani en ole, mutta sanat siinä oli hienot.
Joko joulu alkaa olla pulkassa? Koetan vielä toipua eilisestä Raskaasta Joulusta :) sekin oli hieno.
http://www.youtube.com/watch?v=yCtbn3_0TiI
Paljon tarttumapintaa tässä runossasi, mutta tartunpa tähän:
"puolikas mies,
joka voimansa
menettäneessä tuulessa
raahaa perässään
toivoa"
Oletkos kuullut tällaista joskus jossain: "Silloin saapui Klingspor marski ylpeä kuin kuningas, kaks on leukaa, yksi silmä sydäntä vain puolikas."
Olen kans miettinyt vähän tota puolikas-asiaa, mutta tavallaan "suuren" sinisen kirjan oppeihin pohjaten. Kaipaus on minusta ehkä se suurin perimmäinen tunne, jota jokainen tietoisesti tai tiedostamattaan tuntee... Koska siis rakkaushan ei ole tunne, vaikka niin väitetään :)
Ja muuten tuuli ei menetä koskaan voimaansa; se vain vaimenee tai tyyntyy hetkeksi. Kuten nyt ;) Ja miksi ihmeessä runoissa ja lauluissa syytetään aina tuulta kaikesta?! Kysynpähän vaan.
Lämpöistä & lempeää joulunaikaa.. tee joulu sydämeen...
http://www.youtube.com/watch?v=lg0rrCUtzA8
Näin lyhyesti kiitän hienosta runosta ja toivotan oikein rauhallista joulunaikaa. Sisäinen rauha, seestynyt mieli...sellaisen soisin jokaisen joulun olevan.
http://www.youtube.com/watch?v=k2KpLBNzR_Q
Hyvää joulua
Mulle ei sovi nyt mikään raskas, raskas putki takana ja edessä onneksi viikko lepoa. Sielu on riekaleina ja väsymys nostaa herkän minäni voimakkaammin esiin kuin normaalisti tapana on (itkukaan ei taitaisi olla kaukana, mutta en minä surusta itke...). Toivottavasti Leppäluoto sai joulusi alkamaan tunteikkaana...
" Vaiti metsä on alla jään, kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään, humuten metsän takaa
Tonttu, puoleksi unissaan, ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii minne se vienee, missä sen lähde lienee"
Aye aye, sir...onko kukaan käynyt vänrikki Stoolia tapaamassa? Niin se kunnian, rohkeuden tai pelkuruuden raja on monesti hiuksenhieno. Tänään tähti ja huomenna pelkkää historiaa....rakkaus lienee tunteiden tuhkarokko, mutta kaikki kauniit tunteet ja mielipiteet painavat aina vähemmän kuin yksi ainoa rakkauden työ.
"Miehuusko kadonnut? Mihin se voisi kadota? Näiden muurien halkeamiin? Se ei mahdu niihin. Ei miehuus katoa. Voi muuttaa muotoaan, ei kadota. Miehuus ei ole miekkojen kalistelua, ei peloittelua eikä vihoittelua vaan hallitsemista. Pelon hallitsemista ja välinpitämättömyyden ja vihan. Se ei pelkää sotaa, ei rauhaa. Miehuus on kykyä elää sodassa rauhaa kohden. Se on rauhan rakentamista."
Kiitos kaunis ja rauhaa myös teille ja oikein hyvää Joulua!