Tällä palstalla on keskusteltu ottolapsilaista, joka muuttui v. 1980.
Sitä ennen voimassa olleen ottolapsilain perusteella ennen 1.1.1980 adoptoiduilla lapsilla on tänä päivänä perimisoikeus myös biologisiin vanhempiinsa, ellei adoptiota ole "päivitetty" 1.1.1980 jälkeen.
Ëntäpä, jos toinen vanhemmista on muuttanut ulkomaille. Ruotsi on hyvä esimerkki.
Vanhempani erosivat 1960-luvun alussa ja isäni muutti Ruotsiin. Erohetkellä molemmat olivat pelkästään Suomen kansalaisia. Sittemmin isäni otti kaksoiskansalaisuuden, suomi-ruotsi.
Äitini meni Suomessa uudelleen naimisiin ja uusi kasvatti-isäni adoptoi minut 1965. Asuin lapsuuteni äitini ja kasvatti-isäni kanssa.
Biologinen isäni meni Ruotsissa avoliittoon ruotsalaisen naisen kanssa ja hankki lapsen. Heille tuli ero ja tämä isäni ruotsalainen vaimo meni tahollaan uudelleen naimisiin. Hänen uusi miehensä adoptoi heidän yhteisen lapsensa.
Ruotsin lainsäädännön perusteella jo tuolloin eli 1960-luvun loppupuolella adoptoitu lapsi menetti ymmärtääkseni perintöoikeutensa biologisiin vanhempiinsa adoption jälkeen eli tässä tapauksessa isäänsä. Näin olen ymmärtänyt? Kyseessä oli Ruotsissa ns. vahva adoptio. Vai onko asia näin? Luulisin, mutta en ole ihan varma.
Miten on perintöjen kanssa? Ymmärtääkseni minulla on perintöoikeus isääni, koska adoptioni tapahtui Suomen vanhan ottolapsilain perusteella, molemmat biologiset vanhempani asuivat tuolloin vielä Suomessa ja olivat Suomen kansalaisia. Ruotsalaista sisarpuoltani koskenee ruotsalainen lainsäädänto, mikä oli tuohon aikaan erilainen kuin Suomessa. Näin olen ymmärtänyt. Tänä päivänä lait taitavat olla samankaltaisia perintöoikeuden suhteen, jos nämä ongelmat olisivat tapahtuneet 2000-luvulla.
Osaisiko kukaan kertoa vastausta tähän visaiseen ongelmaan tai antaa vinkkiä, mitä kautta tätä pitäisi jatkoselvitellä?
Sitä ennen voimassa olleen ottolapsilain perusteella ennen 1.1.1980 adoptoiduilla lapsilla on tänä päivänä perimisoikeus myös biologisiin vanhempiinsa, ellei adoptiota ole "päivitetty" 1.1.1980 jälkeen.
Ëntäpä, jos toinen vanhemmista on muuttanut ulkomaille. Ruotsi on hyvä esimerkki.
Vanhempani erosivat 1960-luvun alussa ja isäni muutti Ruotsiin. Erohetkellä molemmat olivat pelkästään Suomen kansalaisia. Sittemmin isäni otti kaksoiskansalaisuuden, suomi-ruotsi.
Äitini meni Suomessa uudelleen naimisiin ja uusi kasvatti-isäni adoptoi minut 1965. Asuin lapsuuteni äitini ja kasvatti-isäni kanssa.
Biologinen isäni meni Ruotsissa avoliittoon ruotsalaisen naisen kanssa ja hankki lapsen. Heille tuli ero ja tämä isäni ruotsalainen vaimo meni tahollaan uudelleen naimisiin. Hänen uusi miehensä adoptoi heidän yhteisen lapsensa.
Ruotsin lainsäädännön perusteella jo tuolloin eli 1960-luvun loppupuolella adoptoitu lapsi menetti ymmärtääkseni perintöoikeutensa biologisiin vanhempiinsa adoption jälkeen eli tässä tapauksessa isäänsä. Näin olen ymmärtänyt? Kyseessä oli Ruotsissa ns. vahva adoptio. Vai onko asia näin? Luulisin, mutta en ole ihan varma.
Miten on perintöjen kanssa? Ymmärtääkseni minulla on perintöoikeus isääni, koska adoptioni tapahtui Suomen vanhan ottolapsilain perusteella, molemmat biologiset vanhempani asuivat tuolloin vielä Suomessa ja olivat Suomen kansalaisia. Ruotsalaista sisarpuoltani koskenee ruotsalainen lainsäädänto, mikä oli tuohon aikaan erilainen kuin Suomessa. Näin olen ymmärtänyt. Tänä päivänä lait taitavat olla samankaltaisia perintöoikeuden suhteen, jos nämä ongelmat olisivat tapahtuneet 2000-luvulla.
Osaisiko kukaan kertoa vastausta tähän visaiseen ongelmaan tai antaa vinkkiä, mitä kautta tätä pitäisi jatkoselvitellä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, että kukaan osapuoli ei ole tehnyt testamenttiä.