Eli olen 16 v homo. Kaapista en uskalla tulla koska vanhempani ovat niin homo vastaisia. Miten uskaltaisin kertoa heille ja miten olette itse tulleet kaapista ulos omille vanhemmille
vinkkejä
kaapista?
21370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Samassa tilanteessa mutta en tule kaapista ulos
Mä ainakin kerron vasta sit jos/kun alan seurustella...
Mut jos haluut kertoo aikasemmin niin varmista että sulla on muutama ystävä jotka tietää ja hyväksyy sut siltä varalta että vanhemmat vetää herneet nenään...
Kerro sillo ku oot muuttamassa pois? :/
itse tulin vasta sitten kun vanhempani olivat jo kuolleet ja siskoni oli ensimmäinen ja v
eljeni oli toinen jolle olen kertonut ja sen jälkeen vasta helpotti kun sain kerrottua heil
e
En suosittele kertomaan, koska välit vanhempiin saattavat mennä poikki. Itse olen 19-vuotias ja puolitoista vuotta sitten vanhempani saivat tietää minun olevan homo, koska äitini yllätti minut toisen pojan kanssa. Mutta toisaalta oloni helpottui huomattavasti, koska minun ei tarvinnut enää salailla asiaa.
Omasta kokemuksestani voin sanoa et kannattaa tulla ulos kaapista! Olen 20v. ja 17-vuotiaana tulin ulos. Minä vain pyysin vanhempani huoneeseeni ja kerroin miten asiat ovat. Aluksi he olivat järkyttyneitä, eivätkä voineet käsittää asiaa, mutta nykyään he ovat asian kanssa ok. Ja nyt olen seurustellut saman miehen kanssa yli 2 vuotta ja olen erittäin onnellinen.
Et sinä voi omaa kokemustasi yleistää, koska et voi yleistäen puhua kaikista suomen perheistä, vanhemmista ja uskonnollisista tai muista arvopohjista ja asenteista.
Varsinkin jehovan todistajan kannattaa kertoa, vanhemmat voivat sitten auttaa sinua taistelussasi saatanan houkutuksia vastaan. Tarvittaessa tukena on koko seurakunta. Ellei tässä onnistuta, sinut erotetaan Jumalan valtakunnan jäsenyydestä ja pannaan kaikki välit poikki, koska olet selvästi valinnut saatanan hallitseman systeemin.
Myös hyvin fundamentalistisille herätyskristillisille, miksei myös katolisille ja lestadiolaisille, vanhemmille kannattaa kertoa, koska he voivat myös auttaa kilvoittelussasi homoseksuaalisuuden syntiä vastaan.
Joo näille fundamentalisteillehan kannattakin kertoa.......se on niin että saatanaa aletaan ajamaan remmin kanssa ulos ja joudut näiden piilohomojen jne. silmätikuksi. Siinä sitten tutkitaan munat ja kaikki reijät ja joudut munasillasi juoksemaan "kujanjuoksua", kipinät vaan silmissä sinkoilee kun miehissä sinut piiskataan raipoin ja remmein.
Jos tietää vanhempiensa asenteet, ei ehkä kannata tulla ulos kuin vasta sitten, kun elää ja asuu omillaan eli on heistä periaatteessa riippumaton.
Sitä paitsi miksi ylipäänsä kenellekään pitäisi julistaa omaa seksuaalista suuntautuneisuuttaan, ellei se käytännössä jollain tavalla kosketa muita ihmisiä, esimerkiksi siten, että pitäisi tutustua omaan kumppaniin ja tulla sillä tavalla juttuun asian kanssa?
Minusta ihmiset, jotka "periaatteen vuoksi" julistavat suuntautuneisuuttaan, ovat ärsyttäviä, vaikka itse homo olenkin. Työpaikalla, jossa olin kerran kesäduunissa, oli kerran eräs lesbo, joka oli kaikkien inhokki - raukka luuli, että "häntä vastaan ollaan, koska hän on lesbo". Ei, vaan siksi, että oli ärsyttävä paasaaja, joka toi lesbolätinäänsä esiin joka käänteessä rasittavalla ja epäluontevalla tavalla luullen olevansa jokin asian mannekiini.
Näin on... itse toimin siten että en ns. tullut kaapista kuin vanhemmille jotteivät suotta kysele että milloin niitä lapsenlapsia siunaantuu. Sanoin myös ettei siinä ole ongelmaa jos kertovat asiasta eteenpäin, helpompaa vain mulle kun en asiaa halua toitottaa mutta jos esim. äiti kokee asian tarpeelliseksi muiden tietää niin senkun kertoo.
Kenellekään muulle en asiaa julistanut, mutta mikäli sitten joku asiasta kysyi niin suora rehellinen vastaus: ei ole tyttöystävää, asun poikaystäväni kanssa. Toi yleensä riittää, eikä asiaan juuri palata. Ja ei, mua ei haittaa se että kaverit (työkaverit ja vapaa-ajan kaverit) tietää ja kertoo eteenpäin.
Varsinaista kaapista tuloa en oikein ymmärrä. Ei kuulu muille mitä makuuhuoneessani teen, enkä itse asiassa halua tietää mitä muut touhaavat.
Heteronormiolettamuksesta ei päästä niin kauan kuin oletetaan, että homous on jotakin, mikä erikseen täytyy kertoa ja "tunnustaa" joka ikisessä käänteessä kaikille ihmisille.
Itse pidän jääräpäisesti ihan itsestäänselvänä että olen 100% homo ja ei siinä ole mitään sen kummempaa; eivät tuntemani ihmiset, jotka "oletan" heteroiksi, ole käsittääkseni tulleet mitenkään mistään "ulos".
Koko "ulos tuleminen" on jotenkin hiukan aikansa elänyt konsepti.
Itse kärsin kohtuullisen pitkään kaapissa olosta, olen tiennyt noin 12 vuotiaasta että tykkään kyllä pojista. Nyt olen 19 vuotias ja noin pari kuukautta sitten kerroin ensin siskolleni ja vanhemmilleni, hieman se aluksi tuotti ihmetystä ja puhetta mistä sen sitten huomaa ja onko se ihan nyt varmaa... nyt ei sitä enää pidä kummempana. En kumminkaan ole julkisesti vielä homo, mutta haluaisin miehen rinnalleni. Suosittelen kertomaan asiasta pian, tuskaa on kauhea pitää sisällä, kokemusta on. Jos vanhemmat ei sua hyväksy sellasena, aina on joku joka hyväksyy ja on tukena. Itse ihmettelen suuresti että miten se voi vieläkin olla niin suuri asia ihmisille, ei tuo pitäisi olla iso asia ja ihmisten täytyisi saada olla normaalisti, ilman mitään erillistä ulos tuloa!
Sä olet vielä niin nuori että et vielä voi olla varma ettet tykkää myös tytöistä. Katso nyt vielä elämää eteenpäin sillä saatat olla myös bisse.
Okei jos tuntee vetoa omaan sukupuoleen, niin kyllähän siinä tulee mieleen, että on homo. Saat tuon kuulostamaan siltä kuin olisi suotavaa, että poika tykkäisi myös tytöistä - että jos onkin homo, niin ei ihan homo sentään. Bisse ihan.
Yleensä sen kyllä tuossa iässä tietää, kiinnostaako tytöt, pojat vai onko vetoa molempiin suuntiin. Turha sitä bisseyden hitusta on haikailla kuin kuuta taivaalta, jos selvästi on luonnostaan hetero tai homo. ("Uteliaisuus" on eri asia - jotkuthan ovat bi-curious, koska nykyään tungetaan seksin moninaisuutta joka tuutista.)
Äidit ymmärtää ja usein aavistaa jo paljon ennenkuin tulet kaapista. Mitä kauemmin aikaa menee ettet tuo yhtäkään tyttöystävää näytille niin kyllä vanhemmat osaa laskea 1 1. Isät ei millään haluaisi uskoa ja vaikka aavistelisivatkin niin jotenkin sulkevat koko jutun pois... vaikka kuinka yrittäisivätkin ymmärtää, se on aina vähän semmoinen arka asia kun oma poika on jonkun toisen miehen kanssa 'sillai'. Eli koko touhu ajatellaan vain aktina eikä tunnepuolelta... äidit on parempia tossa.
Itte asuin poikaystävän kanssa yhdessä useamman kuukauden, esittelin kämppiksenä. Ja kun vimein tulin kaapista äiti sanoi että kyllä se oli jo pitkään aavistellut että nyt oli se poikaystävä 'viimein' löytynyt. Nyt ollaan oltu muutama vuosi yhdessä ja isäkin tohtii kattoa mun poikkista silmiin ja jopa jutella kunhan on joku turvallinen aihe kuten kalastus tai autonkorjaus. :D
Ole ensin sinut itsesi kanssa ja anna ajan kulua. Murrosiässä vasta kehittyy seksuaalinen identiteetti, joten se voi hyvinkin ailahdella. Ailahtelua voi esiintyä läpi elämän.
Aloituksesi perusteella nyt ei ole oikea aika tulla kaapista ulos. Tule vasta sitten, kun olet siihen oikeasti valmis ja ota asia rehdisti puheeksi ensin toisen vanhempasi kanssa, jonka uskot suhtautuvan asiaan paremmin. Kyllä sitten tiedät, kun aika on kypsä.
Itse aloin vasta hiljattain pitkän itsetutkiskelun jälkeen myöntää itselleni olevani homo. Kaapista tulo osoittautuikin hyvin vaikeaksi ja nyt vasta "valaistuneena" asia on alkanut ahdistaa.
Armeijassa pitäisi viihtyä vielä muutama kuukausi, eikä mokoma projekti ainakaan helpota avautumista vanhemmille ja kavereille. Odotan vielä hieman aamujen vähenemistä ennen kuin tulen kaapista omalle joukkueelle.
Asiasta puhuminen auttaisi varmasti, mutta aina odottaa sopivaa hetkeä ja oikeaa aasinsiltaa...
Miksi sun pitäisi tulla kaapista joukkueellesi? Musta tuollainen liiallinen avoimuus on naivia. Mieti mitä itse tiedät muiden seuraelämästä joukkueessasi? Eivät heterotkaan kerro kaikkea seksielämästään. Vai luuletko että joku masokisti hetero mies kertoisi saavansa piiskaa tyttöystävältään, tyttöystävän panevan häntä sträpillä ja nuolevansa naisensa saappaita:D
Aika härskiä juttua täällä saa kyllä kuulla ;). Kiimaiset solttupojat eivät juuri muusta jauhakaan kuin tisseistä. En minä välttämättä haluisi sitäkään päivät pitkät kuunnella.
Ja jos täällä uskoutuu edes jollekin, niin se on käytännössä kaapista tulo koko joukkueelle. Aika raskasta esimerkiksi kuunnella uteluita minun naisseikkailuista tai mahdollisesta neitsyydestä vaikka harvoin täällä mennään niin henkilökohtaisiin asioihin. Homoistakin täällä puhutaan naurettavan paljon
Huvittavaa onkin se, että tuntuu helpommalta avautua täällä kuin ystäville ja perheelle. Järki vain sanoo ettei kannata vielä. 6kk tätä on jaksettu mutta yli 2 kuukautta totuuden kertomisen aiheuttamaa virnuilua tuntuu ihan liian pitkältä.
Sitä paitsi saat homoseksuaalisuuden kuulostamaan joltain pervolta fetissiltä.
Tiiän miltä se tuntuu kun vanhemmat haukkuu homoja ja periaatteessa sanoo lapselleen vihaavansa häntä samalla kun sanovat vihaavansa homoja.. Ite itkin tämän takia monta kertaa yksin kun oma äiti haukku homoja ja minulle äiti on kaikkein tärkein, ja se tuntu siks tosi pahalta kun hän periaatteessa sano vihaavansa minua :(
Mutta homma käänty kuitenkin vuosi sitten niin päin, että iskä oli kysyny äitiltä, onko meijän poika homo, mutten tiiä, miten äiti siihen suhtautu. Myöhemmin äiti kuitenkin kysy asiaa minulta ja kun tajus, miten pahan mielen oli minulle aiheuttanu, se työnti (ainakin siltä näyttää) omat periaatteensa sivuun oman lapsensa vuoksi. Molemmat vanhemmat tietää, eikä kumpikaan hylänny minuu, ja minä oletan että se johtuu siitä, että ne rakastaa minua, sillä olen niitte poika.
Ja oon 19