Toisella kotimaisella... te kun niin tykkäätte?
Midvinternattens köld är hård,
stjärnorna gnista och glimma.
Alla sova i enslig gård
gott intill morgontimma.
Månen sänker sin tysta ban,
snön lyser vit på fur och gran,
snön lyser vit på taken.
Endast tomten är vaken.
Midvinternattens köld är hård,
stjärnorna gnista och glimma.
Alla sova i enslig gård
gott intill morgontimma.
Månen sänker sin tysta ban,
snön lyser vit på fur och gran,
snön lyser vit på taken.
Endast tomten är vaken.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tack så mycket. Mutta ei ole tänä jouluna "köld hård" eivätkä kaikki nuku "i enslig gård" eikä "snön lyser" kun vettä sataa. Ehkä kumminkin "tomten är vaken".
Joulurunossa on oikea tunnelma bvain äidinkielellä. Vaikka näin:
Taas kosketti ruutua ikkunan
tutun jouluenkelin siipi.
Taas äänetön henkäys taivahan
läpi seinän sisälle hiipi.
Se on vanha ihme ja kuitenkin
se on uusi vuodesta vuoteen,
ja se tuo niin rakkaana mielihin
taas tallin ja seimivuoteen.
Okei, vilket är vems mammaspråk då...
Var och en får dikta på sitt modersmål. Ja, det är en fin idé, inte sant?
Eihän vielä ole joulu. oot todellakin tonttu.
Joulu alkaa perinteisesti talvipäivänseisauksesta, joka oli 21. 12.
Toivottavasti tännekin suomi 24:ään tulee edes vähän jouluista hyvää tahtoa. :-)
Torttu, älä juputa.
Kommer jultomten i år hem till mej?
Jag önskar att du får
en riktigt härlig jul
med både stillsam frid
och sådant som känns kul.
Att där finns lugn och ro
så du kan slappna av,
att du är frifrån måsten
och alla sorters krav.
Att du får riktigt njuta
att dett du gillar bäst,
att du får vara nära
just dem du älskar mest.
Att julen som nu stundar
kan firas som du vill,
att du får allt du önskar
och gärna mer därtill.
Tämä sopii varmaan tänne, missä on ainainen kauna ja valitus:
Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.
Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.
Sopii tänne:
Hetken kestää elämää,
sekin synkkää ja ikävää...