Jouluruno

”Olen Liisa, 56-vuotias alkoholistin tytär. Olen myös vaimo, äiti ja mummo. Ja minulla on alkoholiongelma.

Muistellessani joulujani alkoholi on kuulunut lapsuudesta asti joulun viettoon. Jo lapsuudessani isäni käytti alkoholia, varsinkin jouluna erittäin runsaasti. Isäni sanoi, kuinka hän saa nyt rauhassa juhlistaa joulun viettoa.

Juominen alkoi jo aatonaattona ja jatkui koko joulun. Isäni oli humalassa suurimmaksi osaksi leppoisa, mutta tietyn määrän juotuaan alkoi haastaa riitaa äitini kanssa.

Ja kun isä joi useamman päivän peräkkäin, hänen aggressiivisuutensa kasvoi. Me lapset yritimme olla huomaamattomia, paitsi isoveli joka ”valvoi”, ettei isä satuta äitiä.

Muistan kuitenkin erään joulun, kun isäni joulupäivän iltana uhkasi tappaa koko porukan. Silloin me, äiti ja neljä lasta lähdimme kiireesti ulos pakkaseen puolipukeissa.

Onneksi sauna oli vielä lämmin, joten menimme sinne karkuun ja laitoimme oven säppiin. Siellä me istuimme pimeässä peloissamme. Kun oli kulunut tunnin verran, isoveli lähti katsomaan mikä oli tilanne. Isä oli sammunut ja me pääsimme sisään. Silloin päätin, etten koskaan itse juo alkoholia, Olin tuolloin 8-vuotias.

Olin 10-vuotias, kun isäni kuoli. Äiti meni uusiin naimisiin. Isäpuoleni ei hyväksynyt meitä lapsia, vaan me muutimme talomme yläkertaan asumaan. Perusperhe äitini, isäpuoleni ja heidän lapsensa eli pikkusiskoni, asuivat alakerrassa.

Joulua vietimme alakerrassa, mutta saatuamme lahjat, menimme leikkimään ja lukemaan yläkertaan. Tosin korvat olivat kipeänä, kun makasin lattialla kuuntelemassa, mitä alakerrassa tapahtui.

Nyt vietän yksin jouluani, kun omat lapseni eivät halua, että menen heille. Olen kuulemma aina humalassa jouluna. Minulla on kova ikävä lapsenlapsiani.”

juoppolalli. kirjoitti:

”Olen Liisa, 56-vuotias alkoholistin tytär. Olen myös vaimo, äiti ja mummo. Ja minulla on alkoholiongelma.

Muistellessani joulujani alkoholi on kuulunut lapsuudesta asti joulun viettoon. Jo lapsuudessani isäni käytti alkoholia, varsinkin jouluna erittäin runsaasti. Isäni sanoi, kuinka hän saa nyt rauhassa juhlistaa joulun viettoa.

Juominen alkoi jo aatonaattona ja jatkui koko joulun. Isäni oli humalassa suurimmaksi osaksi leppoisa, mutta tietyn määrän juotuaan alkoi haastaa riitaa äitini kanssa.

Ja kun isä joi useamman päivän peräkkäin, hänen aggressiivisuutensa kasvoi. Me lapset yritimme olla huomaamattomia, paitsi isoveli joka ”valvoi”, ettei isä satuta äitiä.

Muistan kuitenkin erään joulun, kun isäni joulupäivän iltana uhkasi tappaa koko porukan. Silloin me, äiti ja neljä lasta lähdimme kiireesti ulos pakkaseen puolipukeissa.

Onneksi sauna oli vielä lämmin, joten menimme sinne karkuun ja laitoimme oven säppiin. Siellä me istuimme pimeässä peloissamme. Kun oli kulunut tunnin verran, isoveli lähti katsomaan mikä oli tilanne. Isä oli sammunut ja me pääsimme sisään. Silloin päätin, etten koskaan itse juo alkoholia, Olin tuolloin 8-vuotias.

Olin 10-vuotias, kun isäni kuoli. Äiti meni uusiin naimisiin. Isäpuoleni ei hyväksynyt meitä lapsia, vaan me muutimme talomme yläkertaan asumaan. Perusperhe äitini, isäpuoleni ja heidän lapsensa eli pikkusiskoni, asuivat alakerrassa.

Joulua vietimme alakerrassa, mutta saatuamme lahjat, menimme leikkimään ja lukemaan yläkertaan. Tosin korvat olivat kipeänä, kun makasin lattialla kuuntelemassa, mitä alakerrassa tapahtui.

Nyt vietän yksin jouluani, kun omat lapseni eivät halua, että menen heille. Olen kuulemma aina humalassa jouluna. Minulla on kova ikävä lapsenlapsiani.”

Sinulla on ollut vaikea lapsuus alkoholistin lapsena ja olet jäänyt vielä orvoksi hyvin pienenä. Alkoholi on rikkonut sinun lapsuuden ja myös aikuisuuden.
Oletko nyt löytänyt uskon omalle kohdallesi, oletko vanhoillislestadiolainen kun kirjoitat tänne.
Usko antaa uuden sisällön elämälle, armon ja anteeksiantamuksen.
Jumalan siunaamaa joulujuhlaa sinulle, Jeesus on syntynyt sovittamaan meidän kaikkien synnit, iloitkaamme siitä.

en minä jaksa tätä joulua hehkuttaa
ja alkaa touhuta, mutta hermoja lepuuttaa

tahdon ja aion sen myös tehdä kulkien
vanhoissa villasukissa teidät kaikki sulkien

ajatuksissani syliini siunaten, Kristuksen armoon kätkien,
sykähdyttävää toivoen, rauhasta unelmoiden

ja suuresta joulun juhlasta,
pestynä kaikesta sydäntä painavasta,

riisuttuna ja puhdistettuna, puettuna, kaunistettuna
taivaassa me kaikki yhdessä valmistettuna

olemme valmiina juhlimaan sitä oikeaa,
siunattua, pyhää ja ikuista joulua

BK

ps, jäi lähetyksestä pois alku...