lesbo vai mikä? Olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa, ollut jo kymmenen vuotta. Rakastan miestäni. Hän on hieno ja älykäs ihminen, sellainen jonka kanssa on hyvä jakaa elämän ilot ja surut. MUTTA noin vuosi sitten ihastuin ensimmäisen kerran elämässäni naiseen ja kaikki on ollut enemmän tai vähemmän epävarmaa sen jälkeen. Nyt olen ihastunut ja rakastunut toiseen naiseen ja seksi hänen kanssaan on aivan muuta kuin koskaan kenenkään miehen kanssa. Seksi oman mieheni kanssa on ihan ok, mutta en varsinaisesti koe kiihottuvani hänestä tai miehistä ylipäätään. Kiihotun naisen katsomisesta, kosketuksesta, tuoksusta..kyllä te tiedätte.
Mieheni tietää kaikesta tästä, eikä meillä ole mitään salaisuuksia. Tämä on minun henkilökohtainen kriisini ja samalla meidän suhteen kriisi. Aika näyttää millaiseksi kaikki kääntyy. Mikä olen jos voin rakastaa miehiä, mutta seksuaalisesti kiihotun kunnolla vain naisista. Tuntuu kamalalta heittää todella ihana avioliitto ja mies pois, kun kaikki on todella hyvin...mutta se seksi. Onko se edes niin tärkeää lopulta? On tosi vaikea löytää sellaista elämänkumppania kuin mieheni sukupuolesta riippumatta. Olenko lesbo? Mitä te tekisitte minun tilanteessani? Olo on lievästi sanottuna skitsofreeninen.
Mieheni tietää kaikesta tästä, eikä meillä ole mitään salaisuuksia. Tämä on minun henkilökohtainen kriisini ja samalla meidän suhteen kriisi. Aika näyttää millaiseksi kaikki kääntyy. Mikä olen jos voin rakastaa miehiä, mutta seksuaalisesti kiihotun kunnolla vain naisista. Tuntuu kamalalta heittää todella ihana avioliitto ja mies pois, kun kaikki on todella hyvin...mutta se seksi. Onko se edes niin tärkeää lopulta? On tosi vaikea löytää sellaista elämänkumppania kuin mieheni sukupuolesta riippumatta. Olenko lesbo? Mitä te tekisitte minun tilanteessani? Olo on lievästi sanottuna skitsofreeninen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aika vaikee tilanne. Ehkä pitäisi antaa ajan vielä kulua, toisaalta pitäisi elää tässä ja nyt. Helppoa itsellä kun on nuori ja oma lepakkous on ollut jollakin tavalla osa omaa identiteettiä ihan yläasteajoista lähtien. Kuitenkin voin vain koittaa ajatella kuinka vaikea tilanne on kymmenen avioliitto vuoden jälkeen. Erittäin hienoa kuitenkin että olet miehellesi kertonut asiasta. Toivon zemppiä asioitten järjestämisen suhteen. toivottavasti täällä käy joku minua kypsempi ja mahdllisesti samassa tilanteessa ollut nainen antamassa kommenttia. :)
Tuttu tilanne, joskaan seksillä ei ole omalla kohdallani niin suurta merkitystä. Ja sitä naisystävää minulla ei ole, ihastus/rakkaus vain, ja sekin todennäköisesti jää pelkäksi haaveeksi.
Jos heterosuhteeni syystä tai toisesta loppuisi, en usko, että ihastuisin enää uuteen mieheen.
Vaikea sanoa kun tuosta ei ollenkaan käy ilmi kuinka tyytyväinen miehesi on tilanteeseen. Itse kärsisin tilanteessa, jossa en itse olisi toisen mielestä haluttava. Jos rakastat miestäsi, niin ehkä pystyt päästämään irti? Pötypuhetta, ettei seksi olisi tärkeätä. Jotain vastaavaa kuin sinä olen kokenut ja jälkeenpäin ajatellen irti pääseminen ja päästäminen on ollut elämäni helpottavimpia asioita.
mieheni hyvinvointi minua mietityttääkin. Jos rakastaa jotain ihmistä paljon, niin haluaa hänen olevan onnellinen. Olemme keskustelleet tästä kaikesta hyvin avoimesti ja mieheni ymmärtää ja hyväksyy tämän, mikä on aivan uskomatonta. Hänen reaktionsa saa minut rakastamaan häntä vielä enemmän, sillä ei noin kypsiä ja suvaitsevia ihmisiä ole paljon. Mieheni ei halua erota minusta, koska rakastaa minua aidosti. Tavallaan olisi reilua erota ja olla yksin jonkin aikaa, mutta se tuntuu jotenkin väkinäiseltä....miksi erota ihmisestä, jota oikeasti rakastaa ja jonka kanssa on hyvä elää? Uskon että ajan kanssa löytyy sellainen tasapaino ja ratkaisu, että kaikki ovat onnellisia...tavallaan olemme onnellisia kaiken tämän keskellä nytkin.
Ymmärrän sua, vaikken itse olekaan koskaan ollut vastaavassa tilanteessa enkä pettäisi kumppaniani, eikä seksi sinällään, itseisarvona, ole mulle tärkeää, vain suhteen osana.
Tunnen kuitenkin sympatiaa sua kohtaan, onhan se aikamoinen tunnemyräkkä mitä käyt läpi, ja miehesi myös. Ei kukaan voi sulle kertoa mitä tehdä, itse vain tiedät. Mitä pystyy heittämään pois, mitä ratkaisuja tekemään, mitä lopulta päättämään. Voin vain omasta puolestani sanoa että mieti, yritä nähdä hullaantumisen ohi tulevaan, millaista elämää haluat elää?
Haluatko parisuhteen naisen kanssa vaiko sittenkin jatkaa miehesi kanssa? Se selviää sulle aikanaan. Tällaisissa tilanteissa on aina kurjaa kun osapuolia sattuu, joitakin enemmänkin. Mutta sitä ei voi välttää. Lesbouden itsessään monikin havaitsee vasta myöhemmin, ja se tietenkin pistää koko elämän päälaelleen.
Ymmärrän myös suuret tunteesi naista kohtaan, tiedän että naisen olemus, mieli, sydän, keho, tuoksu ja maku saa mutkin nirvanaan... ymmärrän hyvin miten sellainen saa maailmankirjat sekaisin! Silti... yritä pystyä ajattelemaan kaiken tuonkin yli tulevaan.
Voimia sulle ja miehellesikin, olen varma että asiat selviävät parhain päin loppujen lopuksi ja sullekin selviää oletko lesbo vai et.
Itse olen käynyt tuon läpi 8 vuotta sitten. Avioliittoni alku nyt ei ollut ihan tyypillinen, enkä koskaan kokenut rakastavani miestäni, sillä kyllä rakkaus on niin kokonaisvaltainen asia, että siihen minusta kuuluu myös intiimi puoli, toisen tavoittaminen sillä alueella, vaikka seksiä ei korostettaisikaan.
Minä pistin koko elämäni uusiksi, muutin lasten (3) kera yhteen naisen kanssa. Eli romutin koko sosiaalisen tönkköelämäni (jossa siis ei ollut mitään vikaa) ja ryntäsin elämään tunteideni kanssa. En ole katunut. Ajattelin suurinpiirtein niin, että jos jään odottelemaan, kunnes minulle selviää, mikä olen, niin itseni tuntien saan odotella hautaan asti. Minä epäilen aina ja kaikkea, itseäni ja motiivejani eniten.
Tuo ensimmäinen suhde ei kestänyt, se päättyi kauan sitten. Olen nyt julkisesti lesbo kaikkine siitä koituvine seuraamuksineen. Tämä vain oman elämäni selkeyttämiseksi, en ole kovin aatteellinen enkä mikään järjestöihminen tai julistaja.
Siinä mielessä elämä on takonut minuun nöyryyttä, että ymmärrän jopa omien voimieni vähyyden. Elämä on iso virta, jossa on raskasta kannatella edes itseään, saati muita, ja pyörteitä ja koskia on tiuhempaan kuin jaksaisi ponnistella...
Mutta ne muutamat hetket kultaavat kaiken. Jos Sinä olet oivaltanut naisen vivahteiden runsauden ja syvyyden, en millään toivoisi Sinun menettävän löytämääsi. Toteutuksia on yhtä monta kuin ihmisiä. Ja teillä tuntuu olevan avoimet välit miehesi kanssa. Ei tarvitse tulla koko koskea kerralla ja räjäyttää kaikkia patoja, niin kuin minä, siinä välissä on miljardi muuta tapaa. Vesi löytää kyllä reittinsä esteistä huolimatta. Ja jotakin menee aina mukana, joskus paljonkin. Mutta mitään ei myöskään saa, jos ei mistään ole valmis luopumaan. Nämä vaakakupit jokainen punnitsee itse. Voimia!
Taas kerran yksi bi ei itse tiedä olevansa bi.
Ei pelkästään bi vaan polygamisti.
Hän pyörittää kahta parisuhdetta samanaikaisesti.
Mutta, homma toimii, jos mieskin löytää esimerkiksi toisen naisen seksikumppaniksi. Näin jokaisella osapuolella on kaksi. Sille toiselle naiselle pitäisi vielä löytää joku toinenkin.
Silloin kukaan ei saisi vähemmän kuin muut.
minä olen tässä vuoden aikana ehtinyt ajatella asiat moneen kertaan ja moneen eri suuntaan, niin että pää on ollut räjähtää välillä. Seksuaalisesti olen ehkä enemmän lesbo, mutta en kokonaan kuitenkaan, sillä tämä asia ei ole niin yksinkertainen. Ehkä tosiaan olen sitten bi, mutta koska olen huomannut kaikkien näiden rajojen olevan monilla hyvin häilyvät, niin en perusta kovin paljon näistä lokeroinneista ja nimityksistä. Tosin kai nämä lokeroinnit auttavat sen identiteetin löytämisessä toisaalta.
Niin...nyt olen kokeillut jonkin aikaa ns. polygaamisuutta ja se on tuntunut epäreilulta ja hyvin raskaalta, enkä tiedä haluanko tällaista elämää pysyvästi. En ole koskaan halunnut montaa seurustelukumppania, enkä tällaista olisi koskaan osannut edes toivoa tai suunnitella. Asiat nyt vain ovat ajautuneet tähän ja kun olen yrittänyt tehdä väkivaltaisen päätöksen johonkin suuntaan, niin se ei vain ole toiminut yksinkertaisesti. Joskus on parempi vain antaa asioiden mennä omalla painollaan, katsoa ja odottaa mikäli se ei aiheuta tarpeetonta kärsimystä muille. Mieheni on ok ja voi hyvin, samoin nainen, jota rakastan. Minun tilanteeni on vaikein, sillä koen että minua revitään moneen eri suuntaan ja koen olevani epäoikeudenmukainen ts. minulla on huono omatunto usein. Tuntuu että asiat menevät turhan monimutkaisiksi jos mieheni ja naisystävänikin ottavat toisen kumppanin, mutta se olisi oikeudenmukaista...huh, huh..kaikkeen sitä ihminen pistää päänsä. Välillä tuntuu siltä että pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan toiselle puolelle maapalloa.
Haluan olla rehellinen itselleni ja muille ja olen tarkkaan miettinyt olenko nyt rehellinen vai huiputanko itseäni ja toisia...Kyllä, olen rehellinen..eli en nyt juuri ainakaan halua erota, enkä tiedä mikä olen (bi vai mikä lie), rakastan miestäni ja naisystävääni hyvin paljon ja haluan heille pelkkää hyvää. Molemmat ovat täysin vapaita jättämään minut milloin haluavat. En ole salannut keneltäkään mitään.
..ei mielestäni pelkästään määrää naisen lesboutta. Et varmaan sitä niin tarkoitakaan, mutta tulipahan mieleeni muistuttaa.
Lesbous on kokonaisvaltaista ihastumista omaan sukupuoleen, naiseen.
Mitä minä tekisin sinun asemassasi?
Pohtisin asioita hiljalleen ja lopulta seuraisin omaa sisäistä ääntäni. En antaisi kenenkään muun vaikuttaa itseeni. Tie, jonka valitsee, sitä on kuljettava edes jonkin matkaa.
Onnea pysähtymiselle ja matkalle sen jälkeen!
Niin..kokonaisvaltaistahan se on se rakastuminen ja rakastaminen...aina. No, en enää pelkää asioita, kuten vielä esim. puoli vuotta sitten, joten nyt voin rauhassa antaa oman sydämeni äänen johdattaa minua tässä asiassa eteenpäin. Huomisesta en tiedä, mutta en haluakaan. Pääasia on että on itse sinut itsensä, elämänsä, seksuaalisuutensa ja ympäristön kanssa. Hiljaa hyvä tulee kai tässäkin asiassa.
Vaikutat avoimelta ihmiseltä. Sehän on pääasia, etenkin parisuhteessa kenenkä tahansa kanssa.
Miksi yrität ratkoa oletko lesbo? Vaikutat perin järkevältä ja itsetietoiselta ihmiseltä. Miksi kuitenkin takerrut nimitykseen? Voit kaiketi olla oma itsesi muutoinkin.
Seksulaalisesta kiihottumisesta jotakuta ihmistä kohtaan yleensä kaikki suhteet saa alkunsa. Oli kyseessä sitten nainen tai mies. Sehän on se asia miten sinä n 15 vuotiaana määrittelet itsesi, tietoisesti tai tiedostomattomasti. kenties.
Mikäli olet löytänyt naisesta oman rakkaan ihmisen kenen kanssa seksi tuntuu taivaalliselta, älä ainakaan päästä irti. Itse ainakin eläisisin sen tien loppuun.
Ai niin sitten on se mies.. Miten hän sitten suhtautuu suhteeseenne? Jos hän on ok, tai ainakin esittää ok:ta, se on sen oma murhe. Sulla on oma elämä. Mutta.. jos haluat elää hänen kanssaan idyllikästä perhe-elämää, elä. mutta sinulta jää se toinen tie katsomatta.
Sille kolmannelle osapuolelle tilanne on varmaan aikas inhottava myöskin. Ehkä hän elää toivossa, että hän saisi sinut kokonaan ja voisitte elää elämänne loppuun saakka. Tai sitten hän kyllästyy ja lähtee lätkimään, jos huomaa, ettei saakkaan sua. ..tai sitten se on vain niin masokistinen ihmispolo, että takertuu sinuun kiinni ja elää jossain toivossa tuntemattomassa, kuin maailmassa ei muita naisia olisikaan. Ehkä satuttaen lopulta itsensä, kävellen puolta vahvempana ulos kolmannen pyörän roolista tai jotain muuta. herran tiet on ennalta arvaamattomat.
Sinun kriisisi on myös aviomiehesi kriisi ja sen kolmannen osapuolen kriisi. Sinä pidät muita varpaillaan.
Puhut viisaita ja kaikki on totta mitä sanot. Niin, onhan tämä kaikille varpaillaan olon aikaa, mutta ei välttämättä kärsimyksen aikaa kuitenkaan, sillä jonkinlainen tasapaino on tähänkin tilaan löytynyt. Me olemme kaikki vahvoja ihmisiä ja ymmärrämme sen että tällaiset asiat voivat viedä aikaa jos haluaa niiden ratkeavan luonnollisesti. Kukaan ei siis halua pakottaa tai kiirehtiä mitään, vaikka minulla olisi tarvetta siihen itselläni eniten. Kyllä minä aion seurata sydäntäni. Siltä tieltä ei ole enää paluuta ja kaikki pelot vähenevät koko ajan. Mitä muuta ihmisellä lopulta on kuin rakkaus ja tämä hetki? Ei mitään muuta, joten kaikki takertuminen on ihan turhaa. Tämä on myös oppitunti irti päästämisestä kaiken muun ohella.