Eli siinäpä se kysymys tulikin, milloin työ masentaa eniten? Silloin kun on paljon työtä, vähän työtä tai vaikka pitää tehdä jotain tiettyä työtä tai joskus muulloin, milloin?
Minua masentaa silloin kun työtä on vähän, eli ei ole tekemistä.
Minua masentaa silloin kun työtä on vähän, eli ei ole tekemistä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se masentaa, kun työkavereina/alaisina on henkilöitä, joilla ei ole muuta elämää kuin työ. Useimmiten tämä työ on tyhmää suorittamista, suurimmaksi osaksi turhaa. Mutta olkoon, jos se tekee pikkuliisan onnelliseksi.
Se masentaa myös kun sama typerys ylpeilee sillä, ettei se "ehdi". Ehtii kuitenkin aina mainita siitä.
Jos esimiehenä on idiootti "vänrikki nappula" joka luulee liikoja itsestään, niin se vasta masentaa.
Voi mennä mielenterveys oikeasti.
Kusipäisiä esimiehiä on paljon, he täyttävät täysin psykopaatin tuntomerkit.
Psykopaatti ei siis välttämättä ole mikään massamurhaaja vaan päällepäin tavallinen esimies jolla on tiettyjä ikäviä luonteenpiirteitä.
Jos sellainen sattuu esimieheksi niin lähde karkuun ja äkkiä.
Silloin masentaa kun alaisina on tyyppejä, jotka luulevat että omasta työstään ja työnjäljestä ei kuulu heidän itsensä kantaa vastuuta. Niin, ja ne tyypit, jotkaa eivät osaa lukea määrittelyjä/ohjeita, niin että tekisivät sen mukaan työn..jolloin se edes voisi olla oikein tehty. Ja näitä tyyppejä on nykyisin paljon, alasta riippumatta. Äiti ja isi ovat kantaneet kaikki nenän eteen, ettei ole tarvinnut itse tehdä kantaa vastuuta juuri mistään...Eipä sitä vastuuta sitten osata kantaa tekemisistään edes työyhteisössä!
mulla masentaa/turhauttaa liian vähä tekeminen haasteellisuuden puute. Muuten nykyinen työpaikka OK, mutta hommat lyhytkestoisia ja ei mielestäni tarpeeksi haastavia. Ja tapanani on tehdä tehtävät nopeasti ja tehokkaasti, joten luppoaikaa jää. Firman vaihtoa tämän takia vakavasti miettivä..että jollakin näin.
... kukaan ei välitä mistään eikä kanna vastuuta muuta kuin itse. Ja tästä palkinnoksi saa toimia muiden tekemättä jättämisten syntipukkina ilman mitään ura- tai ansiokehitysmahdollisuuksia.
muutamat mukavat työkaverit ja naiivi usko asioiden paranemiseen ovat ainoat syyt jäädä sinne missä nyt on.