Eli yksi syy miksi edes menin koko lukioon oli wanhat. Ykkösvuotena monet jo pyyteli pareja, mutta itselläni ei ollut lainkaan kaveripoikia joten siirsin parin hankintaa kokoajan. Nyt kakkosvuotena pyysin muutamaa, mutta heillä oli jo parit. Minulla alkoi mennä mielenkiinto koko touhuun kun oli hirve stressi parista. Sitten tein päätöksen etten osallistu koko kurssille. Tiedän, että (ainakin meidän koulussa)kaikki saa parin. Kuulin, että liikunnanopettaja järkkää pareja ja kaikki pääsee tanssimaan jos haluaa. Minulle tuli kuitenkin sellainen ajatus, että "en halua, että joku muu etsii minulle parin, vaan se "pitää"löytää itse". Ja kurssiltahan saa parin, mutta en kehtaa mennä sinne. En jaksa sitä stressiä ja toivon vain että olisin jo ykkösvuonna ottanut itseäni niskasta kiinni ja hommannut parin. Ja nyt minua harmittaa kun en tanssi koko vanhoja. En kestä sitä, kun kuitenkin fb ja ig on täynnä kuvia vanhoista ja jatkoista. Tuntuu niin, että jään paljosta paitsi. Aluksi kun päätin, etten tanssi ollenkaan, tuntui helpottavalta kun asia oli selvä. Nyt oikeasti harmittaa ja kaduttaa. Voisin vieläkin ilmoittautua kurssille, mutta en halua mennä sinne yksin ja viime tingassa. Voisin toki vielä heti joululoman jälkeen käydä liinkunnanopettajan puheilla ja kysyä saisinko parin vielä, ettei tarvitsisi mennä kurssille yksin. Miksi oikeasti jätin sen näin? Nyt mietin kannattaako unohtaa koko juttu vai pelastaa tilanne kun vielä voin? Sekin vielä, kun olen asiasta puhunut muutaman ystäväni kanssa ja olen sanonut itse etten halua mennä kurssille jos minulla ei ole paria. Nyt olenkin tullut toisiin ajatuksiin ja tänä iltana tuli yhtääkkiä kauheen surullinen mieli koko jutusta. Miksen voinut vain mennä liikunnanopettajan puheille heti?? Mistä keksin sen, että "pari on löydettävä itse"? Miten saisin itseni ajattelemaan niin, etten edes halua tanssia koko vanhoja? Miten saisin itseni tuntemaan ettei se edes haittaa? Olisi nii paljon helpompaa, jos en edes haluasi tanssia. Muttakun haluan.
Harmittaa niin paljon kun en tanssi vanhoja
dancer
94845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä suotta murehdi.
Elämän varrella jokainen joutuu valitettavasti kohtaamaan paljon suurempiakin murheita. Ymmärrän kyllä, että sinusta tuntuu nyt pahalta, enkä halua missään nimessä vähätellä tilannettasi. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään elämää suurempi asia. Tämä kannattaa pitää mielessä.
Itse en osallistunut vanhojen tansseihin, mutta en silti tunne menettäneeni juuri mitään. Enkä todellakaan ollut edes ainoa: noin 20 % omasta ikäryhmästäni jätti tanssit väliin. Sen sijaan muistelen edelleen hyvillä mielin ylioppilasjuhlaa, jonka sinäkin saat vielä kokea jonain päivänä.
Hyvin nukutun yön jälkeen kaikki näyttää valoisammalta :)
Minun oli alunperin tarkoitus jättää wanhojen tanssit väliin, mutta huomasin että suurin osa lukiolaisista osallistuu niihin ja monen opettajan mielestä kannattaa osallistua, niin minäkin halusin osallistua ja päätin vasta lokakuussa että ryhdyn tanssiharjoituksiin. Kiva kurssi, suosittelen! Sain parin ensimmäisellä tanssitunnilla, liikunnanopettajat järjestivät sen. Tanssiaisiin vielä 7 viikkoa.
Wanhojen vuoksi lukioon... No, murheensa kullakin.
Itsekkään en tanssinut vanhoja, vaikka kovasti halusinkin aina välillä. Ei kumminkaan tunnu menetykseltä, vaan rahan ja mielenvoimienkin säästöltä näin jälkeen päin.
Ainahan voi mennä sellaiselle tanssikurssille sellaisen parin kanssa jonka kanssa haluaa oikeasti tansiaa. Vanhojen tanssi-kurssillahan kun olisi voinut saada sellaisenkin parin jonka kanssa ei vain kemiat synkkaa tai ei vaan yritä tarpeeksi. Se olisi tuntunut vielä turhemmalta, kun on liattanut kaikki likoon ja silti huonot tanssijaiset olisi olleet takana. Ei ne vanhat aina niin mukavia kaikkien kohdalla ole, sielläkin tapahtuu inhottavia asioita, esim kaverini mursi erään varpaansa.
Kiitos kaikille
Ja kyse on myös siitä, että haluan tanssimaan nimenomaan wanhoihin, en minnekkään muualle. Viime vuonna kaikilla näytti olevan niin hauskaa, tytöt olivat kauniita ja ilmassa oli kunnon yhteishenkeä. Siksi haluan mukaan, tanssimaan ja kokemaan sen muiden ikäisteni kanssa. Ei se missään tanssikurssilla ole sama asia. Minua ei haittaisi vaikka varvas murtuisi, kokemus on tärkein. Lisäksi monet sanovat wanhojen olleen lukion yksi parhaita kokemuksia.
herranen aika mene sitten sinne kurssille jos se noin tärkeää on. Ei ole mitään ydinfysiikkaa
Mene ihmeessä, lukion paras juttu! Kerro myös miten kävi. :)
Voi ei. Mä oon ollu ihan hakoteillä näköjään. Itse kun luulin et lukeminen, valmistautuminen jatko-opintoja varten ja tiedonjano on "se" lukion juttu. Nyt sainki tietää et "se" koko juttu onkin yks tanssipäivä. :(