Olen siis kaupanalalla ja pidän paljon työstäni ja yritän saada aina mahdollisimman paljon aikaan työpaikallani. Välillä teen joitain pieniä (työhön liittyviä) hommia työajan ulkopuolella tai jätän tauot pois. Lisäksi otan helposti kaiken negatiivisen itseeni ja vaikka saan paljon hyvää palautetta, en usko tekeväni hyvää työtä.
No, varsinainen ongelma tulee vasta vastaan kun minulla on esimiehen kanssa samaan aikaan työt (muina työpäivinä nautin työstäni). Hän on nimittäin esimies joka luo kovat odotukset työntekijöitään kohtaan.
En vain kerta kaikkiaan ole niin aikaansaava ja nopea mitä hän olettaa! Ja se tekee työpäivistäni (hänen kanssaan) helvettiä. PELKÄÄN häntä sen takia, että hän asettaa tavoitteet aina ylös ja kilpailuttaa työyhteisöä kun taas minä yritän tehdä aina parhaani (ja monesti tuntuu että teen enemmänkin) ( hän kyseenalaistaa aina mielestäni kaiken). Hassua on että teen varmasti enemmän töitä töissä kuin moni kollega (monet vain on, tekemättä mitään) ja silti minusta tuntuu, että saan pomolta vain pettymyksen huokauksia ja ärsyyntynyttä palautetta (vaikka äskettäin totesi olevansa iloinen, että kuulun kyseiseen työporukkaan).
Olen aina henkisesti niin väsynyt töistä tullessani etten jaksa tehdä enää mitään. Pidän työstäni, mutta työsuhteessani mättää pari asiaa 1.) En osaa pitää huolta jaksamisestani 2.) Esimieheni olettaa että jaksaisin enemmän (/ saisin aikaan enemmän).
Pelkään esimiestäni, en arvosta itseäni ja rakastan työtäni. Niin ja mainittakoon, että olen ollut vasta vuoden työpaikallani ja, että olen opiskelemassa työni ohella (koulussa jaksaminen huonontunut aloitettuani kyseisessä työpaikassa).
Tiedän, että jos jatkan itseni kohtelemista samalla tavalla, en tule jaksamaan enää kauaa työelämässä, mutta esimieheni tuntuu vaativan aina vain enemmän, joten MITÄ VOIN TEHDÄ?!
No, varsinainen ongelma tulee vasta vastaan kun minulla on esimiehen kanssa samaan aikaan työt (muina työpäivinä nautin työstäni). Hän on nimittäin esimies joka luo kovat odotukset työntekijöitään kohtaan.
En vain kerta kaikkiaan ole niin aikaansaava ja nopea mitä hän olettaa! Ja se tekee työpäivistäni (hänen kanssaan) helvettiä. PELKÄÄN häntä sen takia, että hän asettaa tavoitteet aina ylös ja kilpailuttaa työyhteisöä kun taas minä yritän tehdä aina parhaani (ja monesti tuntuu että teen enemmänkin) ( hän kyseenalaistaa aina mielestäni kaiken). Hassua on että teen varmasti enemmän töitä töissä kuin moni kollega (monet vain on, tekemättä mitään) ja silti minusta tuntuu, että saan pomolta vain pettymyksen huokauksia ja ärsyyntynyttä palautetta (vaikka äskettäin totesi olevansa iloinen, että kuulun kyseiseen työporukkaan).
Olen aina henkisesti niin väsynyt töistä tullessani etten jaksa tehdä enää mitään. Pidän työstäni, mutta työsuhteessani mättää pari asiaa 1.) En osaa pitää huolta jaksamisestani 2.) Esimieheni olettaa että jaksaisin enemmän (/ saisin aikaan enemmän).
Pelkään esimiestäni, en arvosta itseäni ja rakastan työtäni. Niin ja mainittakoon, että olen ollut vasta vuoden työpaikallani ja, että olen opiskelemassa työni ohella (koulussa jaksaminen huonontunut aloitettuani kyseisessä työpaikassa).
Tiedän, että jos jatkan itseni kohtelemista samalla tavalla, en tule jaksamaan enää kauaa työelämässä, mutta esimieheni tuntuu vaativan aina vain enemmän, joten MITÄ VOIN TEHDÄ?!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Terve Pelokas&Väsynyt
Sen verran tuli mieleen omat tuntemukseni aikanaan kaupanalalta tuosta tekstistäsi, joten koin velvollisuudekseni vastata/auttaa.
Oletko minkä ikäinen, onko kyseessä ensimmäinen työpaikkasi? Itse olin aikanaan 8 vuotta (osittain opiskelun ohessa, myöhemmin täyspäiväisesti) vähittäiskaupassa töissä ja kouluttauduin myös myöhempänä myös kauppiasvalmennuksessakin. Keskon kauppa siis kyseessä.
Nykyään teen edelleen uraa myynnin parissa, mutta en enää tuolla sektorilla. Kauppiaaksi en koskaan lähtenyt, koska meni aikanaan sukset ristiin silloisen kauppiaan kanssa ja fiilis lopahti noiden kahdeksan inventaarivuoden jälkeen. Tuo inventaari jäi kyllä selkeästi mieleen :)
Kaupan alalta oppii mielestäni paljon hyviä taitoja ja se koulii myös omaa työmoraalia. Tarkoitan, että ainakin itselle ihmissuhdetaidot, tavoitteellisuus, asioiden koordinointi (monta rautaa tulessa) ja vieminen loppuun asti oli suurimpia oppeja mitä olen ottanut sieltä mukaani tähän päivään. Kaikkihan on paljolti kiinni siitä, miten itse koet ja asioita teet. Olisi toki hyvä, jos oma esimies osaisi ohjata ja koutsata riittävän hyvin ja antaisi muillekin tilaa. Ja kenties jakaa vastuutakin, eikä vedellä kaikista naruista itse ja jatkuvasti.
Kuten tuossa kerroit, teet mielestäsi täysillä ja yli odotusten, mutta esimiehen reaktio ja käytös ei tue tätä. Ongelma tuntuu olevan yleisesti suomalaisessa johtamiskulttuurissa, kun alaisista ja työyhteisöstä ei saada potentiaalia irti eikä johdeta oikeasti ihmisiä. Esimiehet usein elävät itsensä ja asioiden kautta, jolloin tuo vaativa tunne ja motivaatio-lähtöinen edestäjohtaminen ei luonnistu kovinkaan monelle. Näitä asioita olen pohtinut paljon tässä matkan varrella ja pyrkinyt omassa tekemisessäni huomioimaan. Lähtökohtaisesti olemme usein huonoja sanomaan oikeita asioita äänen rakentavasti, niin esimiehen kuin alaisenkin kohdalla, joten kommunikaatio ei ole avointa ja silloin odotukset/tavoitteet ja tuntemukset heijastuvat väärällä tavalla eikä tiedetä mihin suuntaan juostaan ja miksi.
Tähän lääkkeeksi ehdottaisin, että kerrot tuntemuksesi tälle esimiehelle, esim. kun kehityskeskustelu on ajankohtainen (jos tällainen käytäntö on) tai muulla luontevalla tavalla jaat ajatuksesi. Voihan olla, ettei hän myöskään tiedosta nykytilaa ja kuvittelee vaatimuksiensa olevan realistisia. Kun asiasta kerrot, niin se voi tulla täytenä yllätyksenä. Tee selväksi, että olet sitoutunut työhösi ja haluat myös saada siitä riittävästi vastapainona onnistumista ja rakentavaa palautetta, jotta voit kehittyä ja kasvaa oikeaan suuntaan, ja ettet myöskään pala loppuun.
Johtamisessa kun pitäisi huomioida alaistensa erilaiset piirteet, miten kukin reagoi mihinkin palautteeseen ja miten pitäisi motivoida. Jos esimiehesi on perfektionisti ja tyyliin yrittäjäluontoinen, voi hän mielessään vaatia muiden työskentelevän samalla tavalla. Me ihmiset kun olemme kovin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa ja lähtötasoissa osaamisemme puolesta, joten tarvitsemme myös erilaisia virikkeitä ja keskustelun tapoja arjessa...
Toivottavasti tässä oli yhtään sellaista, josta sait kiinni ja auttaa helpottamaan jatkoa.
Tsemppiä!