Ajattelin kysyä teiltä omaishoitajat neuvoa.
Itse en ole omaishoitaja olen 60v työelämässä.Äitimme on 83vuotias,ollut aika hyvässä kunnossa ,mennyt ja toiminut ihan hyvin yksikseenkin. Mutta,nyt syksystä lähtien on todella väsynyt ,nukkuisi koko ajan ja muisti alkanut pätkimään,enenpi ja enenpi.Lääkkeitä hänellä on kolestrooli ja verenpaine. Ja nyt on ilmennyt,että on ollut ottamatta 3kk lääkkeitä. Voisiko väsymys johtua jotenkin lääkkeistä.(Epäilen).Ja syöminen sitten,ei syö oikeastaan koskaan ruokaa,vaan makeeta,suklaata menee joka ilta,pähkinöitä,ja viinirypäleitä.Juo jos muistuttaa,tai ainakin lupaa juoda.Nyt viemme sisareni kanssa joka aamu hänelle lääkkeet. Ja olemme tilanneet hänelle muisti"lääkärin".Ja mitä sitten?
Itse en ole omaishoitaja olen 60v työelämässä.Äitimme on 83vuotias,ollut aika hyvässä kunnossa ,mennyt ja toiminut ihan hyvin yksikseenkin. Mutta,nyt syksystä lähtien on todella väsynyt ,nukkuisi koko ajan ja muisti alkanut pätkimään,enenpi ja enenpi.Lääkkeitä hänellä on kolestrooli ja verenpaine. Ja nyt on ilmennyt,että on ollut ottamatta 3kk lääkkeitä. Voisiko väsymys johtua jotenkin lääkkeistä.(Epäilen).Ja syöminen sitten,ei syö oikeastaan koskaan ruokaa,vaan makeeta,suklaata menee joka ilta,pähkinöitä,ja viinirypäleitä.Juo jos muistuttaa,tai ainakin lupaa juoda.Nyt viemme sisareni kanssa joka aamu hänelle lääkkeet. Ja olemme tilanneet hänelle muisti"lääkärin".Ja mitä sitten?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kun ikää tulee voi käydä noin, samoin on meillä äitini kanssa. Ei oireet lääkkeistä johdu tai noiden lääkkeiden pois jäämisestä, jos olisi rauhoittavia tai vahvoja särkylääkkeitä voisi muistioireet pahentua.
Meillä äidistä on tullut niin nuuka että ei raaski ostaa ruokaa, asun lähellä, vien ruokaa tai käyn kaupassa, syö kyllä kun joku vie. Olen tilannut ateriapalvelun enbsi vuoden alusta hänelle, sanoin että se on maksettava, saa sitten nähdä.
Minä vien myös lääkkeet, ottaa miten sattuu, yleensä liikaa jos itse jakelee. On sydämen toiminnan vajaukseen lääkitys, sen kanssa pitäisi olla tarkkana.
Muisti on valikoiva, joskus tuntuu että on tahallista, toistelee samoja asioita ja on muuttunut hankalammaksi luonteeltaan, aika vaikea on ollut aina.
Aika vaikeaa on, saa naähdä miten kauan pärjätään näin, voisin ottaa hänet meille, mutta emme ole koskaan olleet läheisiä, hän on pitänyt poikia oikeina lapsina, tytär ei ole kuin ilmainen piika.En silti ole katkera, autan niin paljon kuin pystyn.
äidin tytär= Kiitos vastauksestasi. Näillä nyt mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuntuu vaan niin "kamalalta" Mutta kaikkeen tottuu varmasti.Meidän äiti on se joka on aina pitänyt "ohjat käsissä" ja semmonen joka on aina pärjännyt hyvin yksinkin,tai on ollut nyt yksin 3 vuotta.
aHyvä kun on pystynyt 83-vuotta äitis asumaan kotonaan. Mun äitti oli 70-vuotias kun ei enää kyenny yksikseen olleen. Oli todella vaikeaa sijoittaa hänet pienkotiin mutta ei ollu muuta mahdollisuutta.
Jos äitis ei syö kunnolla se jo tekee mielen sekavaksi ja ehkä makeet aiheuttavat korkean verensokerin jo todella sekoittaa mielen..
Oanhan se vaikeeta nähdä et äiti joka on tuki ja turva ei enää sitä virkaa ole kantamaan , mutt nyt on meidän lasten käytettävä niitä oppeja ja voimavaroja joita olemme heiltä saaneeet ja autettava joka itse hoitamalla tai hakemalle paikka jossa he voivat viettää turvallista loppuelämää...
Toivottavasti löydätte ratkaisun , hyvää joulun jatkoa teille.
Kiitos =minä omaishoitaja. Nyt kävi ilmi ettei äitimme ole ottanut verenpainelääkettä kolmeen kuukauteen. Eikä myöskään jotakin sydänlääkettä. Ja nyt kun viemme hänelle joka aamu lääkkeet käteen ja katsomme että ottaa ne,niin aivan kun olisi hiukan piristynyt.Ei ainakaan koko aikaa ole nukkumassa.Kun hänellä on koko ajan väsy.
Kysyy ja vastaa itselleen,hohoijakkaa
Mitä sinä höpäjät? Ainakin minä vastasin, enkä ole aloittaja!!!
älyhoo,hänhän vastaa jo itselleen aloituksessaan,sitten pari päivää myöhemmin toteaa taas saman...
Eiköhän jätetä salapoliisin hommat muille, tämä on omaishoitajien keskustelupalsta.
Täällä voi myös keskustella ja esittää mielipiteitään, mikä tuossa noin kovasti mättää?
Kyllä näitä järkituarikoita riittää,jos sen matkan olisivat jälkeensä jättäneet minkä me omaisemme kanssa olemme kulkeneet,ei siinä turhiin tartuttas.Mutta annetaan heidän märistä vaikka pilkun paikasta.Jatketaan me toistemme tukemista,ollaan siinä olkapäänä mihin toinen voi nojata kun maailma ympärillä romahtaa.Ehkä heillä ei sitä olkapäätä ole.
Minunkin äidiltä menee muisti...käyn viikottain,ja aina on huonompi tilanne.On jo 87v.ja asuu yksin,pitelee seinistä kiinni että pysyy pystyssä...säästää kovasti,uusin kikka on ettei käytä kuulolaitetta,niin ei patterit kulu!Ei ymmärrä laittaa ruokaa,eikä syö eikä juo...epäilen ottaako lääkkeitäkään...on hyvin juoruisa ja ilkeä ihminen,itsekeskeinen,puhelimeenkin pitäisi vastata heti kun hän soittaa...tuo soittaminenkaan ei tahdo enää onnistua,muttei usko ettei ole soittanut vaikka väittää niin.Yrittää sisukkaasti pärjäillä,koko ajan pitää olla varpeilla milloin on taas kaatunut kun muka maton reuna oli koholla...sitä huimaa.Olen aivan väsynyt,omakin sairaus painaa päälle...toivon että joku puuttuisi asiaanja järjestäisi hänelle hoitopaikan...kehutaan vain että miten mukava kun saa olla kotona!Kyllä se on kaukana mukavasta...