Muistatko näin joulun lähestyessä kenties yksinäistä sukulaistasi, ystävääsi, kaveriasi tai naapuriasi? Joku odottaa ystävällistä sanaa, jouluntoivotusta ja sitä, että edes joku ajattelee häntä.
Mieti onko sinulla tällaista ihmistä tiedossa? Entäpä jos tänä jouluna vaikka soittaisit tai kävisit morjestamassa tällaista ihmistä? Tai ehkäpä keksit itse paremman tavan muistaa läheistäsi. Muistamisesta tulee myös hyvämieli muistajalle :-)
Oikein ihanaa joulua kaikille!
Mieti onko sinulla tällaista ihmistä tiedossa? Entäpä jos tänä jouluna vaikka soittaisit tai kävisit morjestamassa tällaista ihmistä? Tai ehkäpä keksit itse paremman tavan muistaa läheistäsi. Muistamisesta tulee myös hyvämieli muistajalle :-)
Oikein ihanaa joulua kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kiitos, näin on jo tehty
aika tekopyhää olla jouluna niin lällylällyä, eikä muulloin muistakaan...velvollisuus..hyi helevetti, mitä pas kaa
Kyllä se käynti on pikemminkin viesti yksinäiselle että kun ei sinua joulunakaan kuitenkaan kukaan muista. Näyttää armopalalta. Tervetuloa joskus ihan muuna aikana.
Ehkä se yksinäisen luona kävijä tosin tuntee itsensä hyväksi ihmiseksi.
No en tiedä, ukko eksoten armoilla, ei hoideta. Maksaa niin paljon ettei rahat riitä. Mistä saisi halavlla hyvää hoitoa, itse en osaa?
Sitäpä juuri, että muistettaisiin edes jouluna yksinäisiä kun arkena ei muisteta. Jouluna jotenkin yksinäisyys kärjistyy!
Ihmisillä arkena arjen pyöritys niin ei muisteta eikä ehkä jakseta pitää yhteyttä yksinäisiin ihmisiin. Noin olen yrittänyt itselleni selittää, kun en muutakaan enää keksi.
Vietin tämän joulun yksin tai siis vietän. Puhelin ei ole soinut sitten maanantain ja vielä pitäisi jaksaa huominen tätä oloa. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun tällainen tilanne.
minä suljin puhelimen jo maanantai-iltana, avaan perjantaiaamuna...mikä ihana rauha ja hiljaisuus.
Joko sitä hyväksyy yksinäisyyden tai sitten tekee jotain sen eteen ettei tarvitse olla yksin!Mitä tuosta joulusta angstaa,tekee siitä omanlaisensa ja haistattaa muille pitkät.
Opettelee elämään niin,ettei muiden elämä ole se mitta,kuinka pitää olla että on hyvä.
Itse jouduin kaikesta luopumaan,eikä siinä mitään,elämä on sellaista välillä.
Nyt olen yksin,oikeastaan nautin kun opin,että minähän se olen oman elämäni valtiatar.Saan olla ja elää vapaasti,omien halujeni mukaan.
Joulu on vain tila,tunnetila.Ihmisiä kuuluu ottaa huomioon ja välittää muulloinkin.
Nauran itsekseni kun katselen miten uhrilahjoja annetaan jotta olisi loppuvuoden hyvä mieli,onko kellään,epäilen.Kirkossa juostaan kuin viimeistä päivää,jospa saisi hyvän mielen?
Mielentila,se oma,kun on sinut itsensä kanssa,silloin ei ole hätä,muista eikä itsestään,vaan pystyy jakaamaan,ottamaan ja antamaan.
Kun menettää kaiken,oppii elämään uudella tavalla.
Hyvää loppuvuotta ja tulevaa vuotta,ystäville sekä stalkkaajalle ;)