Hei eikö nyt vaihteeksi kirjoiteltaisiin siitä, että menee hyvin bioäitien kanssa?
Meillä menee nykyään tosihyvin bioäidin kanssa yhteistyö. Meillä on kolmesta perheestä sijoitus ja vain yhdessä perheessä on vähän hankala äiti.
Siis tulemme toimeen suurimmaksi osaksi bioperheiden kanssa.
Tapaamisista sovitaan yhteisesti, ilman riitoja. Tapaamiset hoidellaan yhdessa, samoin perhejuhlat ym. (viimme kesänä yksi pääsi ripille).
Kertokaa tekin, joilla sujuu yhteistyö.
Meillä menee nykyään tosihyvin bioäidin kanssa yhteistyö. Meillä on kolmesta perheestä sijoitus ja vain yhdessä perheessä on vähän hankala äiti.
Siis tulemme toimeen suurimmaksi osaksi bioperheiden kanssa.
Tapaamisista sovitaan yhteisesti, ilman riitoja. Tapaamiset hoidellaan yhdessa, samoin perhejuhlat ym. (viimme kesänä yksi pääsi ripille).
Kertokaa tekin, joilla sujuu yhteistyö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä yhteistyö sujuu tällä hetkellä ihan hyvin, siitäkin huolimatta että oikeuprosessi on meneillään. Emme anna sen haitata yhteistyötä vaan teemme yhteistyötä lapsen parhaaksi. Tapaamisista pystymme sopimaan täysin keskenämme. Juuri äsken äiti soitti ja pyysi, että voisiko tulevan viikonlopun tapaamista siirtää viikolla eteenpäin. Suostuin, vaikka joudunkin siirtämisen takia ajamaan kaksi kertaa 600 km:n matkan. Lapsi odottaa näitä äidin ja mummon luokse tapahtuvia vierailuja ja vierailun jälkeen haen kotiin iloisen tytön, joka kertoo innoissaan mitä kaikkea äidin ja mummon kanssa on touhuttu. Yleensä siellä on askarreltu jotain, jonka lapsi tuo minulle tuliaiseksi.
Toisen lapsen äidin kanssa yhteistyö on sujunut välillä hyvin ja välillä erittäin huonosti. Nyt on taas menossa hyvä jakso ja kaikki on helppo. Tapaamiset on sovittu huoltosuunnitelmassa tarkasti, mutta niitä voidaan toki tilanteen niin vaatiessa vähän muuttaa. Lapsi on sen verran iso, että häntä kuunnellaan myös tapaamisten suhteen. Jos lapsi haluaa olla yötä, hän saa olla yötä. Jos ei halua, niin sitten on päiväkylän vuoro.
tota on että ihan kiva lukea välillä kuinka hyvinkin voi mennä.Ajattelen usein itsekin että olisi tosi ihanaa jos biovanhempien kanssa sujuis homma mukavasti mutta kaikilla ei näin ole. Meillä on lapsella eronneet vanhemmat joilla on jo uudet perheet. Isä tukee sijoitusta täysin ja on erittäin yhteistyökykyinen ja lasta ajatteleva, mutta äiti ei voisietää meitä tai mitään mitä teemme. Hän riitauttaa jatkuvasti pieniäkin asioita ja manipuloi lasta. Olen pyytänyt häntä tekemään kanssamme yhteistyötä ja puhunut kauniisti ja välillä kokeillut hiukan tiukempaakin sävyä, mutta mikään ei onnistu-rasittavaa. Toisen sijoituksen kohdalla isä on kohtelias ja yhteistyökykyinen aika ajoin eli silloin kunon selvinpäin, mutta jos vaan on vähänkään voita nokassa ei yhteistyö suju juuri olenkaan..ehkä aika tekee tehtäväänsä ja vastustus vähenee..olen jotain tämän tapaista huomaavinani.Pääasia on kuitenkkin jos vaikka meihin aikuisiin kiukkunsa ja katkeruutensa purkavatkin niin antaisivat lapsien jäädä näiden ulkopuolelle.
Tähän ketjuun oli tarkoitus ilmeisesti kerätä positiivisia kokemuksia, ja nyt lisäsit sinne negatiivisen.
Tuntuipa "todella hyvältä" huomata, että positiivisuutta ja hyviä kokemuksia kerätessä jonkun on pakko vesittää ajatus.
Oletko itsekin hieman katkera ja kiukkuinen?
Jos olet, olisit voinut purkaa sitä jossakin toisessa ketjussa.
ei tosin bioäidin vaan bioisän kanssa, mutta kai sekin käy.
Bioäidin kanssa kun ei ole minkäänlaista kanssakäymistä.
Tunnustan myös, että sijoituksen alussa tunsin mustasukkaisuutta samoin kuin tuolla toisessa ketjussa eräs sijaisäiti kertoi.
Se johtui vain siitä, että pelkäsin lasten tykkäävän enemmän oikeasta isästään (mikä hölmö ajatus, tietysti he tykkäsivät).
Nyt, kun aikaa on kulunut ja molemminpuolinen kunnioitus toimii, ei tarvitse tuntea mustasukkaisuutta.
Lapset ovat erittäin kiintyneitä bioisäänsä ja niin se pitää ollakin.Eikä se ole meiltä pois.
Yhtä lailla he ovat kasvaneet rakastamaan meitä.
Kaikki lasten piirrustukset jotka he isälleen ovat tehneet, on myös hänelle annettu, ja niitä tosiaan riittää =)
Valokuvia vaihdellaan puolin ja toisin ja syntymäpäiville on isä kutsuttu mukaan.
Kyllä sijoituksen edistyessä ja jatkuessa itsekin kasvaa ja turhat pelot ja mustasukkaiset ajatukset jäävät pois.
Mietin pitkään, olenko ainoa joka niin tuntee, mutta nyt tiedän että en ollutkaan.
Se, että lapset rakastavat bioisäänsä ja tutustuvat omiin sukulaisiinsa ei todellakaan ole meiltä pois, päinvastoin, se on lasten oikeus ja rikkaus, jota he toivottavasti osaavat myöhemminkin arvostaa.
Tämän kirjoitin siksi, että toivoisin biovanhempienkin ymmärtävän, kuinka hämmentävää sijoituksen alku voi sijaisvanhemmille olla kun kaikki tapahtuu nopeaan tahtiin (ainakin meidän kohdalla) ja ajatuksia risteilee mielessä vaikka kuinka.
Ja se tärkein; miten toimia, että todella olisin hyvä sijaisvanhempi.
Tosi hienosti menee bioäidin kanssa vaikka onkin silponut lapsensa. Lapsi nyt hieman vastustelee tapaamisia ja yökkäilee kotiin päästyään ja uhkailee itsemurhalla, mut ei se mitään kun tapaamiset sujuu niin ihanasti. Valokuvataan "perhepotretteja" äiti ja lapset yhdessä, joita sitten saadaan lahjaksi sossulta, "ja meillä kaikilla oli niin mukavaa..", ei se haittaa vaikka lapsi repii kuvat tuhansiksi palasiksi tai raapii kuvien kasvot tunnistamattomiksi, joskus rutattuja kuvia löytyy jääkaapin, komeroiden tai sohvien takaa. Tapaamiset sujuu niin hyvin! Äidin olalle taputtajia löytyy:"Miten sulla nyt menee?" Teennäistä hymyä...lapsi tärisee kalpeana nurkassa...oksettaa...
Luepas jo aikaisemmin tähän ketjuun kirjoittamani "positiivisten asioiden keräilyä".
Oliko tuo teksti pakko kirjoittaa tähän ketjuun? olisit aloittanut vaikkapa uuden.
Vaikka tilanne teillä on valitettavasti tuollainen, ei se merkitse, etteikö muilla asiat voisi olla paremmin.
....tätä työtä ja vain yksi tapaus, jossa suku käyttäytynyt negatiivisesti ja siinä suvussa se epämiellyttävä käyttäytyminen, tulee vain isän suvun puolelta, eli äidin kanssa tulee juttuun.
Joten en oikeesti voi valittaa, mutta yksikin tapaus saa mielen ja perheen sekaisin.