Tämäntapainen aloitus

Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa itse. Älä sinne nurkkaasi jää piilottelemaan.

Nuttukin nurin, siis onni oikein heh heh. Mikäs on ollessa silloin.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

Kun maas on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon päässä.

On Suomi köyhä. Siksi jää.

Skål, kippis, cheers!

Mulla oli vieraitaa mukana myös jpieni tyttö, just lähti pois.
Ainoa lapsenlapseni lapsi
Aloittaja on osannut tehdä juuri minulle sopivan sanoman
Minä olen vanha ja jäin ihan huomiotta, kun piti valmistella jotain suupalaa.

Pieni oli taas tosin ketterä, ei jäänyt ainakaan näkemättä.
Nyt ollaan jo oikealla puolella joulua ajatellen,, eiks vaan

Eiköhän ole aika kohottaa malja monen joulumuorin kunniaksi. Mieleeni tulee muutamia tällaisia sankareita aivan tässä lähihuoneistoissa. Yksinäisiä, reumatismin runtelemia, kuluneet nivelet tai jokin muu toimintaa ajoittava vaiva. Siteen pitää lapsille ja lastenlapsille valmistaa jouluateria, ostaa tarvikkeet, viime tipan joululahjat, tehdä joulusiivous ym. Tämän kaiken jälkeen tulevat lapset valmiiseen ruokapöytään, herkkuja on monenlaisia. hetken kuluttua lapsenlapsien käytös osoittaa, että on aika lähteä kotiin. Kiitos äitimuorille ja joulutoivotus. Jäljelle jää tiskivuori, kattauksen korjaus ja siivous, lapset ovat käyneet joulumuorin luona nauttimassa ja hyvin ansaitulla lepohetkellä, Kukaan ei huomioi joulumuorin väsymystä eikä niiden kymmenien tuntien työtä, jonka hän on tehnyt pyytettömästi, joulumuorit ovat sankareita, MALJA TEILLE, HYVÄT JOULUMUORIT!

Olet varmaankin ollut itse näkemässä oli se niin tarkasti kuvattu juhlahetki, tuttu näky on tuo minullekin jos yksin olen.
Upotan ne tiskialtaaseen ja vettä päälle, aamulla on voimia ja siitä ne taas sitten kuivailen ja vien kaappeihin.
Vierasastiat pidän erikseen ja pesen käsin, kuluuhan siinä aika.
Omassa huushollisani käytän määrättyjä astioita uusin kyllä mukeja, niitä alkaa olemaan jo kirppikselle vietäväksi, ostan mukin jos se miellyttää minun silmääni.

Kippis ja kulaus!

riisutaan päältä
ne housut ja paidat
LÄHDETÄÄN RANNALLE...jepp

Täällä ei ole edes satanut lunta, jossain vaiheessa muutama viikko sitten räntää joka suli heti pois.
Sääennusteessa ainakaan viikkoon ei tule olemaan - (miinus) asteita

Ne lapsetkin ovat niin eriluonteisia, samassa perheessä kasvaneet
Nuorempi tytär mullakin haki kotoa eilen syömään 40km,päähän, ja hänen poikansa toi minut taas kotiin.
Samaten tämä nuorempi aina tullessaan imuroi suuremmat roskat pois ja tiskaa astiat.
Vanhempi on käsityö ihminen enemmän , ottaa heti kutomuksensa kassistaan ja istahtaa se käsissään sohvalle. Mutta kyllä tulee paljon kutomusta.

Heillä on kyllä ikäeroakin 12v, mutta eriluontoisia kuitenkin.
Poika on keskimmäinen, hänestä en osaa oikein sanoa mutta korjaa ainakin kaikki tällaiset "insinööri hommat"

Mulla on ihan mukavat lapset, mutta itsestäni tuntuu että joskus turhasta ruinaan,

Olen minäkin monet joulut syöttänyt ja juottanut koko pesueeni, mutta tänä jouluna olikin sitten poikkeus. Aatto meni nuorimman tyttäreni perheessä ja tuo nuorin lapsen lapsi sai sellaisen röykkiön lahjoja, että ihan hirvitti. No, onpahan riittänyt pyhinä puuhaa kaikenlaisten rakentamisten ja kokoamisten kanssa.

Siinä kävi kyllä mielessä nuo sotapakolaiset Syyriasta Heillä ei tainnut olla paljon lahjoista tietoakaan. Paljain varpain tarpoivat lumessa, jota siellä, ihme kyllä, oli, mutta ei meillä.

Joulupäivän lepäilimme ja ulkoilimme. Tapanina saimme tavata koko joukon, lapset ja lastenlapset ja heidän ystävänsä keskimmäisen tyttären luona. Suuri oli joukko ja riemu ylimmillään. Söimme ja joimme. Pelasimme ja lauloimme.

Saattaapi hyvinkin olla, että vuoden päästä on minun vuoroni, jos vain vielä kynnelle kykenen.

Niin meni tämäkin joulu ja nyt odottelemme vuoden vaihtumista.. Toivottavasti tuleva vuosi on maallemme taloudellisesti parempi vuosi ja tietysti meille kaikille.

P.S.
Palaan tuohon ketjun aloittajan viestiin. Suru on, jos äiti ei voi sanoa jälkipolvelleen, että nyt se on loppu. En jaksa enää. Meillä kyllä aina kysyvät, että kuinka voit, jaksatko vielä järjestää. Jos järjestän, niin kyllä lapset tulevat auttamaan etukäteen ja hoitavat pöytien siivoamiset ja astioitten koneeseen laittamiset.

Olen muistellut omaa aikaani äidin ollessa jo vanha ja sairas.
Ne asiat muistaen, kuinka silloin olen toiminut äitini kanssa, saavat minut hiljaiseksi, kun omat lapseni eivät jaksa avustaa.
Heilläkin on omat perheet, omat lapset ja työt.
En rohkene edes vastaanottaa kaikkea sitä mitä he olisivat valmiita antamaan.

Mistä tällainen masennus?
Ikäpalstallahan me ollaan, ei ole "liian" kukaan.