- Mitä sinulle kuuluu? - Kiitos, hyvää?

tä vielä puolustellaan? Porin yölliseen ampumiseen liittyy todennäköisesti viina ja samoin tähän:

IL: > Poliisi epäilee, että vuonna 1949 syntynyt mies ampui joulun viettoon tulleen vuonna 1969 syntyneen poikansa jouluaattona.

Poika oli tullut Jyväskylästä Kuhmoisiin vanhempiensa luokse joulun viettoon. Poliisi epäilee isän ampuneen pojan luvattomalla pienoiskiväärillä asunnon sisätiloissa. Tämän jälkeen isä ampui itsensä.

Tapahtumasta ilmoitti hätäkeskukseen surmatyöstä pojan äitipuoli, joka on poliisin mukaan ollut tapahtumahetkellä läsnä. Häntä ei tällä hetkellä epäillä mistään.

Tapahtumaa oli edeltänyt poliisin mukaan alkoholin nauttiminen.

"Epäilty ja surmattu juhlivat joulua hyvässä tunnelmassa"

Itä-Helsingissä joulupäivänä kuolleena löytyneen miehen surmasta epäillään Iltalehden tietojen mukaan tämän poikapuolta.

»Kaikesta voidaan puhua. Se tekee yleensä hyvää.«

Mutta täällä se on kyllä vaikeata, kun on joku kiusanhenki paikalla.

Toivottavasti nukkuu humalaansa oies vieläkin, ei uskalla valoja napsatutaa päälle. Tää konehan on kirkas.

Säälin alkkiksia tosi paljon.

Kun ITSE tekee itselleen pahat jekut.

Eikä osaa ees lopettaa.

Nuorison nykyinen henkinen asennoituminen kaikkeen!

»Nuorisotakuu on osoittautumassa täydelliseksi flopiksi: useampi kuin joka neljäs suomalainen nuori on jo nyt työttömänä, ja työttömien nuorten määrä jatkaa kasvuaan. Tuhannet nuoret jäävät vuosittain ilman koulutuspaikkaa. Erilaiset tukitoimet ovat osoittautuneet lähinnä mihinkään johtamattomaksi puuhasteluksi.

Nuorisotakuun epäonnistumiseen on monia syitä. Yksi niistä on nuoren oma haluttomuus ja kielteinen asennoituminen niin opiskelua, työelämää kuin yhteiskunnan pelisääntöjäkin kohtaan. Tämä näkökulma jää koulutus- ja yhteiskuntapoliittisessa keskustelussa häiritsevän vähälle huomiolle.

Syy aihepiirin tietoiseen välttelyyn lienee se, että nykyisenkaltaisessa yliymmärtävässä ja ylisuvaitsevassa yhteiskunnassa yksilön omien virheellisten tai kokonaan tekemättä jättämien valintojen nostaminen avoimeen keskusteluun saatetaan helposti kokea jonkinlaiseksi ammatilliseksi tai poliittiseksi itsemurhaksi.

Pohjimmiltaan yksilöiden, ja sitä kautta kokonaisten yhteiskuntien, menestymisessä tai epäonnistumisessa kyse on kuitenkin aina yksilöiden tekemistä valinnoista ja päätöksistä. Siksi on hyvin huolestuttavaa, että entistä useampi nuori täysin tietoisesti jättäytyy koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle elääkseen erilaisten sosiaalietuuksien varassa.

Nuorisotakuun ideana on tarjota työtä sitä haluavalle ja koulutusta sitä tarvitsevalle. Entä mitä tulisi tarjota heille, jotka eivät halua töihin tai koulutukseen?

Mitä tarjoaisitte 22-vuotiaalle miehelle, joka kertoo haluavansa ”vain istua tietokoneella”? Siis räplätä aamusta iltaan ja päivästä toiseen tietokonetta ilman sen kummempaa tavoitetta. Entä 23-vuotiaalle miehelle, joka on viimeisen viiden vuoden aikana aloittanut ja lopettanut kuusi toisen asteen koulutusta, koska ”oikein mikään ei kiinnosta”? Mikä voisi olla sopiva paikka 27-vuotiaalle naiselle, joka on aloittanut ja lopettanut toistakymmentä koulutusta, kun ”mikään ei tunnu siltä oikealta ja omalta jutulta. Mieluiten olisin vain kotona ja silleen”?

Töitä heille ei voi tarjota, sillä ikävä tosiasia on, että kukaan työnantaja ei heitä riesakseen halua. Ei nyt eikä koskaan. Ei etenkään aikana, jolloin ”parasta A-ryhmää” edustavistakin nuorista useampi kuin joka neljäs on työttömänä. Ja ei sotketa nyt sitä iänikuista työvoimapulapropagandaa tähän. Mitään työvoimapulaa ei ole, ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaankaan.

Entäpä nuorten kouluttaminen? Kuvitellaan, että heidät saataisiin sijoitettua johonkin koulutukseen, vaikka he eivät itse sinne haluakaan. Minkälaisia tuloksia odottaisitte henkilöiltä, joilla ei ole vähäisintäkään opiskelumotivaatiota eikä oikein opiskeluun vaadittavia kykyjäkään, sillä heidän aiemmat pohjatietonsa ovat joko hyvin vaatimattomia tai puuttuvat kokonaan? Lisävaikeutensa tuovat esimerkiksi olematon elämänhallinta, erilaiset mielenterveysongelmat, päihteiden väärinkäyttö ja puuttuvat sosiaaliset taidot.

En keksi yhtään toimivaa tapaa, jolla näitä totaalisen haluttomia nuoria voisi auttaa, eikä tunnu keksivän oikein muutkaan. Niinpä heille tarjotaan erilaisia, lähinnä aikuisten päiväkerhoiksi luokiteltavissa olevia toimintamuotoja. Niihin nuoret voivat mennä, jos sattuvat aamulla heräämään ja jos heitä sattuu sillä hetkellä niin huvittamaan. Yleensä eivät herää, eikä huvita.

Julkisuudessa toistellaan päivästä päivään sitä, kuinka kalliiksi jokainen syrjäytyvä nuori yhteiskunnalle tulee. Varmasti tulee. Ilmaista ei kuitenkaan ole esimerkiksi sekään, että parin mistään kiinnostumattoman nuoren asioita yrittää kuukausikaupalla saada edes jonkinlaiseen järjestykseen kuusi palkattua työntekijää. Saattaisikin olla varsin silmiä avaavaa laskea vaihteeksi se, kuinka kalliiksi tulee pyörittää ympäri maata erilaisia aikuisten päiväkerhoja ihmisille, joilla ei ole vähäisintäkään kiinnostusta eikä aikomusta saada itse aikaiseksi minkäänlaista positiivista muutosta elämässään.

Pitäisikö jo ymmärtää lopettaa pään seinään hakkaaminen ja keskittää alati vähenevät resurssit niiden nuorten auttamiseen, joilla on halua ja sitä kautta myös toivoa paremmasta tulevaisuudesta? Minun mielestäni pitäisi.«

Kirjoittaja Juha Mäki-Ketelä on kasvatustieteen tohtori ja ammatillinen opettaja.

Tässä lisää parikymppisen elämän asennetta:

IL: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013123017879730_uu.shtml

-pisten alkkisten, jotka nykylääketiede on saanut pysymään hengissä pitempään, jopa yli 65-vuotisiksi.

Pätkä Iltalehden artikkelista alkoholikuolleisuudesta.

"yli 65-vuotiaiden alkoholikuolleisuus on kaksinkertaistunut parinkymmenen vuoden aikana".

Itse tulkitsen sen niin, että alkoholinkäyttö alle 65-vuotiailla runsastunut ja lääketieteen ansiosta aiemmin alkoholin vuoksi sairastuneitten ikää on saatu pidentymään.

Eli ei siis niin, että yli 65-vuotiaat ryyppäävät itsensä hengiltä useimmin, vaan että heidät on saatu elämään yli 65-vuotiaiksi. Sehän on muutenkin mielestäni jo kunnioitettava ikä.