Olen uusioperheen äiti. Äiti olen koska kaksi lapsista on minun synnyttämiä, kaksi on miehen edellisestä liitosta.
Miehen lapset ovat ihania, kilttejä ja hyvin tottelevaisia lapsia, oikeita mallilapsia verrattuna jopa omaan taaperooni joka on vähän vilkas ja ilkikurinen.
Viihdyn hyvin lasten kanssa mutta tuo mies on alkanut ärsyttämään. Olen viime kuukausien aikana alkanut ymmärtämään miksi hän on yhdestä suhteesta jo tippunut. Haukkuu exäänsä vaikka minusta nainen on ihan mukava ja joustaa hyvin tapaamisia puoleen jos toiseen (saamme lapsia käymään viikollakin vaikka hänellä ei olisi tarvetta omaan aikaan ja hän ymmärtää että meillä on omia menoja joten ihan pikasella varotusajalla ei aina voida lapsia ottaa yms.) ja syyttelee exäänsä kaikesta mahdollisesta vaikka hän ei mitään ole tehnyt.
Mieheni toi esille toiveen toisesta lähilapsesta (joka olisi yhteinen) ja pikkuhiljaa ajatus alkoi kiinnostaa minuakin, silloin kaikki oli vielä hyvin ja mies oli hyväntuulinen ja jaoimme menot ja työt. No lapsi nyt on mutta mies ei ole kiinnostunut minusta saati lapsista enää ollenkaan. Ja kun sanon ettei ole kiinnostunut lapsista niin tarkoitan sitä että hän sopii etälasten hoidosta ja kun lapset tulevat tekee hän kaikkea muuta kun on lasten kanssa (yleensä ei ole edes kotona). Hän ei myöskään hoida lähilapsia, omaltaan vaihtaa joskus vaipan mutta muuten minä hoidan molemmat lapseni yksin.
Minulle ei välttämättä päiviin puhu mitään. Olen alkanut kiukustumaan miehen muuttuneeseen käytökseen todella paljon. Olen miehelle kodinhoitaja, ruuan laittaja, talousmenojen hoitaja ja lasten vahti. En enää ihmettele miski edellinen nainen hänet on jättänyt!
Oma elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Kotitöitä olisi vähemmän, siivousta vähemmän, pyykinpesua vähemmän jne jne. Mies ei kanna edes likaisia sukkiaan pyykkikoppaan, saati että viitsisi pestä koneellisen pyykkiä jos koppa on täysi. Astiat on pitkin asuntoa ja minä ne saan aina kerätä. Mies lupaa auttaa mutta koskaan ei tee mitään. En tiedä kauan tätä enää jaksan, kyllä nuo 2 lähilasta ja 2 etälasta hoidan mielellään mutta tuosta miehestä haluaisin jo eroon!
Anteeksi tilitys, tiedän monia uusioperheitä missä asiat toimii mutta meillä ei mene enää hyvin :/
Miehen lapset ovat ihania, kilttejä ja hyvin tottelevaisia lapsia, oikeita mallilapsia verrattuna jopa omaan taaperooni joka on vähän vilkas ja ilkikurinen.
Viihdyn hyvin lasten kanssa mutta tuo mies on alkanut ärsyttämään. Olen viime kuukausien aikana alkanut ymmärtämään miksi hän on yhdestä suhteesta jo tippunut. Haukkuu exäänsä vaikka minusta nainen on ihan mukava ja joustaa hyvin tapaamisia puoleen jos toiseen (saamme lapsia käymään viikollakin vaikka hänellä ei olisi tarvetta omaan aikaan ja hän ymmärtää että meillä on omia menoja joten ihan pikasella varotusajalla ei aina voida lapsia ottaa yms.) ja syyttelee exäänsä kaikesta mahdollisesta vaikka hän ei mitään ole tehnyt.
Mieheni toi esille toiveen toisesta lähilapsesta (joka olisi yhteinen) ja pikkuhiljaa ajatus alkoi kiinnostaa minuakin, silloin kaikki oli vielä hyvin ja mies oli hyväntuulinen ja jaoimme menot ja työt. No lapsi nyt on mutta mies ei ole kiinnostunut minusta saati lapsista enää ollenkaan. Ja kun sanon ettei ole kiinnostunut lapsista niin tarkoitan sitä että hän sopii etälasten hoidosta ja kun lapset tulevat tekee hän kaikkea muuta kun on lasten kanssa (yleensä ei ole edes kotona). Hän ei myöskään hoida lähilapsia, omaltaan vaihtaa joskus vaipan mutta muuten minä hoidan molemmat lapseni yksin.
Minulle ei välttämättä päiviin puhu mitään. Olen alkanut kiukustumaan miehen muuttuneeseen käytökseen todella paljon. Olen miehelle kodinhoitaja, ruuan laittaja, talousmenojen hoitaja ja lasten vahti. En enää ihmettele miski edellinen nainen hänet on jättänyt!
Oma elämäni olisi helpompaa ilman miestä. Kotitöitä olisi vähemmän, siivousta vähemmän, pyykinpesua vähemmän jne jne. Mies ei kanna edes likaisia sukkiaan pyykkikoppaan, saati että viitsisi pestä koneellisen pyykkiä jos koppa on täysi. Astiat on pitkin asuntoa ja minä ne saan aina kerätä. Mies lupaa auttaa mutta koskaan ei tee mitään. En tiedä kauan tätä enää jaksan, kyllä nuo 2 lähilasta ja 2 etälasta hoidan mielellään mutta tuosta miehestä haluaisin jo eroon!
Anteeksi tilitys, tiedän monia uusioperheitä missä asiat toimii mutta meillä ei mene enää hyvin :/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sitten pitää vaan erota. Mies ei näytä kykenevän muuttumaan, ja rehellisesti sanottuna sunkin olis pitänyt pahaa aavistella jo tosta exän haukkumisesta. Mutta rakkaus tekee sokeaksi ja elämässä tulee tyrittyä. Tilanteen voi kuitenkin vielä korjata.
Jos mies olis ensikertalainen, voisi ajatella parisuhdeterapiaa tai muuta apua, mutta nyt ei olla ekaa kertaa pappia kyydissä niin että monoa vaan.