Kari Hotakainen: Luonnon laki

Suomen lukeva kansa odotti pelolla ja jännityksellä kuinka Hotakainen selviää pahasta kolarista. Me Kirjamessuilla käyneet saimme omin silmin ja korvin todeta lopultakin hyvin käyneen. Tai ainakin mies on elossa ja syksyn uutuus osoittaa yläpään toimivan kristallinkirkkaasti vaikka koivet pikkusen vielä kipuilisi.

Luonnon laki päättää Hotakaisen yrittäjätrilogian. Ihmisen osa ja Jumalan sana tarkastelevat maailman ilmiöitä pien- ja suuryrittäjän kokemuspiiristä katsellen, nautittavasti kumpikin. Luonnon lain yrittäjä, maalämpöurakoija Rautala asettuu jonnekin sinne välille. Hotakainen asettaa moraliteettiprobleeman yrittäjän pohdittavaksi rajun kolarin jälken. Kuittikauppaa käynyt ja veroja kiertänyt Rautala kiidätetään kolaripaikalta helikopterilla sairaalaan ja paikataan kokoon isolla lääkäriporukalla ja suurilla kustannuksilla. Jotka verovaroin maksetaan.

Toki Hotakainen muutakin pohdittavaa antaa niin lukijoille kuin teho-osastolla makaavalle yrittäjälle. Kuten hoitoväen jaksamisen. Riittääkö päivittäinen viisi minuttia rankkaa metalliheviä, nautittuna siivouskomerossa kuulokkeilla, pitämään hoitajan järjissään? Aina ei riitä ja ylilyönti on kirjaimellinen. Tulkinta kutsumustyöstä: Silloin mennään kun kutsuvalo palaa

Hotakainen kuljettaa Rautalaa niin ikääntyneen omaishoitaja-isänsä kuin viimeisillää raskaana olevan viherhurahtaneen tyttärensä maailmoissa. Helppoa ei ole kumpaankaan suuntaan. Vallankin kun kaiken yläpuolella häärää salaperäinen Leikkaaja, hiljainen sailasmainen mies ministerien takana kun hallitus pitää tiedotustilaisuutta tulevista leikkauksistaa, eikun rakenneuudistuksista. Hotakainen vetää politiikan puppugeneraattorin suoltamaa liturgiaa selkokielelle ja avaa asioita mitä leikkaukset merkitsevät pienen ihmisen elämässä. Nautittavasti.

Hurjimmat visiot Rautala näkee ja kokee lääketokkurassa. Erityisen antoisa on kuvaus avainministerien toimista teeveekameroiden fokuksessa suorassa lähetyksessä. Ei tipu enempää juonipaljastuksia siitä kohtauksesta, lukekaa itte. Höttöpuheet revitään silpuksi ja tyhjiksi huomataan. Niin politiikan kuin muunkin sivistyksen alueella. Se on Hotakaisen ydinosaamista, olennaisen löytäminen kaiken kohkaamisen alta.

Leikkausten johdosta jää Rautalan jatkokuntoutus potilaan omalle vastuulle. Siinä tarvitaan niin Transittia kuin kelluntavyötä. Tarkoin on Hotakainen uimahallissa kuunnellut mammojen puheita, niin kohdalle osuu lilluntajengin kuvaus suhteessa omiin kokemuksiini.

Vähäiseksi jääneestä veronmaksusta seuraa tietenkin minimaalinen sairauspäiväraha. Tähän fiskaaliseen ongelmaan tulee apu kaukaa Sierra Leonesta, kun Rautalan Plan-kummipoika soittaa yhtenä päivänä yllättäen ovikelloa ja kääntää päälaelleen avustettava-avustajasuhteen. Keinoja en kerro jotta lukuilo säilyy.

Suurin ilon lähde on edelleen Hotakaisen kieli. Siis suomeahan hän kirjoittaa, mutta ainutlaatuisella tavalla. On sitä sanottu aforismiproosaksikin, aika sattuvasti. Vaikka lause välillä laukkaa puoli sivua pysähtymättä pilkulle. Lukija saattaa tosin välillä häiriintyä pohtimaan, mikä luetusta on romaanihenkilön elämää ja mikä Hotakaisen omaa kokemaa. Vaan haitanneeko tuo jos niitä ei erota.

Rohkenen suositella!