Hei porukat, antakaas neuvoja nuoremalle mien kannattaisi varautua kypsään ikään ja eläköitymiseen. Mitä kannattaa huomioida, mitä välttää, mitä tekisitte toisin tai mitä painottaisitte.
Itselläni on vielä työvuosia jäljellä, ihan kohtuullinen liksa, parisuhde ja velaton asunto. Vähän jännittää tulojen putoamiset, ja se että kuuskymppinen puoliso on haluton muuttamaan mihinkään jo nyt ihan liian suuresta asunnosta. Itse nautin vaihtelusta, haluan matkustaa, ehkä asuakin ulkomailla.
Neuvojanne ja näkemyksiänne kaipailisin.
Itselläni on vielä työvuosia jäljellä, ihan kohtuullinen liksa, parisuhde ja velaton asunto. Vähän jännittää tulojen putoamiset, ja se että kuuskymppinen puoliso on haluton muuttamaan mihinkään jo nyt ihan liian suuresta asunnosta. Itse nautin vaihtelusta, haluan matkustaa, ehkä asuakin ulkomailla.
Neuvojanne ja näkemyksiänne kaipailisin.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Ei mitenkään.
Naurattaa koko ajatus.
Kasva 60 vuotiaaksi tyhjän puhuja eukoksi.
Miten niin? En ole ahdistunut. vaan haluaisin vain vältttyä pitkältä, amkealta vanhuudelta. Toki olen jo muutama vuosi sitten aloittanut pitkäakaissäästämisen, mutta pelkään että omani ja puolisoni kaavailut menevät vähän liian palljon omia teitään.
Kasva sinä Ihmiseksi! Jo pystyt.
Hohhohoo, et niin kaukana meistä 60 ole , jatka vanhenemista samaan malliin ;DDDD
Mullakin on kolme autoa, nuorempi mies, siis parisuhde, ja velaton asunto.
Mistä minun pitäisi valittaa?
Tylsyydestä.
En erittyisemmin tykkää autoista tai edes tavaroista, vaan olen ajatellut elää niiden suhteen aika minimalisistisesti, vaikkakin laadukkaasti. 5h omakotitalo on mielestäni vähän liian suuri eläkeläispariskunalle, enkä oikein tiedä miten saisin "parisuhteeni" luopumaan liiasta muutishaluttomuudesta.
Meillä on 260m2 omakotitalo. Miksi kodistamme muualle muuttaisimme?
Mitä asunnon neliöt kotiin kuuluvat?
Mihin rahasi sijoitat, jos haluat elää minimaalisesti?
Pitää hankkia uusi nuori emäntä, kaikilla mausteilla.
Hah, en jaksaisi nytkään oikein neliöitämme siivota, saati sitten eläkkeellä. Voisin kyllä ihan mainiosti esim. muuttaa muualle ja käyttää rahani taloudenhoitajan palkkaamiseen.
Thaimaassa asuminen on pidemmän päälle vähän liian lämmintä.
Haluaisit panna haisemaan omaisuutesi, mitäs teet jos ei fiksummin ajatteleva vaimo suostu tuumaasi?
Eikö teillä ole yhteisiä lapsia? ja nyt haluaisit törsätä " ainakin " oman osuutesi, ettei jäisi perintöäsi muille? Aika läpinäkyvää, vaimona ottaisin eron.
Mikset sitten tee niin? Elämää eletään, ei aiota.
Kyllä se tässä tapauksessa on mies joa ajattelee asioista vanhoillisemmin.
Penskoille meni jo yhden isovanhemman perintö suioraan ( luovuimme siitä heidän hyväkseen)
En ymmärrä miksi en "saisi" nauttia ansaitsemistani rahoista ihan loppuun asti, varsinkin kun lapset kyllä osaavat rakentaa ihan itse oman ekämänsä.
Mitä vanhalla luuskalla tekee,on muuttunut rumaksi ja kärttyseksi,
Tällähetkellä elämä pyörii molemmilla vielä työelämän ehdoilla. Mutta sehän ei ole mikään este sille että vähän varautuu tulevaan, eihän?
No kun se kuitenkin on lasteni isä, eikä se edes oikein pärjäisi ilman minua.
Ikävää kohdallasi ettet ole kokenut rakkautta ja vanhennut rakkaasi kanssa yhdessä?
Hyvä että sinullekin on mahdollisuus naiseen siellä taikkulassa, älä tuo häntä Suomeen ... sillä 2 vuodessa olisit ex-ukko. ;))
Osta kiikkustuoli ellei sulla sellaista vielä ole, harmaata villalankaa, puikot ja virsikirja, niillä pääset hyvää alkuun siinä vanhuuteen varautumisessa.
Crimplene-mekko päälle ja tukka tiukalle nutturalle.
Toinen vaihtoehto olisi, että teet mitä mielesi tekee, matkustele, muuta ulkomaille ja heitä se änkyrä ukkos menemään. Vaihdat komeaan, nuoreen gigoloon, ne tykkää vanhoista naisista.
Heh :)
Kiitos neuvosta, ehkä pidän molemmat. Laitan kämpän vuokralle aina tarpeen mukaan.
Onhan tässä vielä aikaa pohdiskella.
No niin, siinäs näet, vaihtoehtoja on paljon, kun vähän mietit.
Tuo molempien pitäminen on ehkä vähän riskihommaa, mikäli miehistä puhut.
Onnea matkaan, nauti ja elä.
Minäkin kuvittelin että eläkkeellä teen kaikenlaista, matkustelen tai jopa vietän talvet jossain lämpimässä. Toisin on käynyt. Otin nuoremman miehen, hän on vielä kauan työelämässä, lisäksi on kissa jota en raaski jättää. Nyt on polvet alkaneet reistailla.
On asunto, mökki ja hyvä auto. Myös miehellä on oma asunto joka on vuokrattu ja hyvä työpaikka. Mikäpä täälläkään on ollessa. Matkustellaan kun miehellä on vapaata ja saadaan kissalle hoitaja.
Oikeassa olet! Kyllä isossa talossa asuminen kaksistaan on tuhlaamista. Niin omasta kuin ympäristön näkökulmasta katsoen.
Sinuna luultavimmin hankkisin pienemmän asunnon ajatellen, että siinä voi asua vanhuuden päivinäkin. Ottaen huomioon liikuntakyvyn ja sen ettei autolla ei saa enää ajaa.
Ison talon ylläpitokustannusten säästöillä sitten voi tehdä etelänreissuja.
Jos mies ei tahdo mukaan niin jonkun ystävän kanssa tai yksin.
Kyllä tulevaisuutta kannattaa miettiä vaikkei se aina suunnitellusti meniskään.
Onnea ja terveyttä sinulle!
Ottakaa vuorotteluvapaata vuosi. Matkustelkaa ja tehkää mitä haluatte. Siinä näette sitten miltä se vapaana olo tuntuu.
Kunnostaan kannattaa pitää huolta aina, että jaksaa. Kokemusta on. :-)
Ei muuta neuvoa kuin että yritä pysyä hengissä. Itselläni on jo vuosikymmenen ollut käynnissä projekti "elävänä eläkkeelle" ja tuntuu että se kantaa hedelmää, tosin olen vielä työelämässä.
Tosin suurimmat riskit näkyvät tulevan vastaan sitten kun lopulta jää eläkkeelle. Seinänaapurini jäi minua nuorempana jo pari vuotta sitten ja hänen kuntonsa näkyy pahasti romahtaneen näinä parina vuotena...
Tarkennuksena se, että jos olet nainen, ei siun tarvitse tehdä mitään. Me raskasta työtä tekevät miehet kuolemme tyypillisesti juuri eläkeiän tuntumassa.
Osoittaisi melkoista itsekritiikin puutetta ryhtyä neuvomaan tuntematonta henkilöä ko. asiassa.
Jokainen voi vain puhua omista kokemuksistaan mutta kun mieltymykset, tarpeet ja mahdollisuudet ovat kovin vaihtelevia.
Tulojen putoamisessa ei ole mitään jännittämistä koska ne tietää etukäteen tarkalleen.
Jos pariskunnan keskinäiset intressit eivät kohtaa niin mitäpä siinä olisikaan tehtävissä? Toinen joustaa tai sitten ei!
Jäätyämme kahden jatkoimme asumista suurehkossa talossamme kolme vuotta mutta sitten tuli mitta täyteen ja muutimme yhteisellä päätöksellä keskustan yli puolta pienempään kolmioon.
Muutto tapahtui pian sen jälkeen kun vaimoni jäi juuri 50v jälkeen sairaseläkkeelle ja minunkin työni loppuivat.
Harrastamme, matkustelemme, asumme vuosittain kahteen otteeseen ulkomailla.
Kokeilimme pitempääkin, yli talven asumista mutta ei huvittanut.
Kaikkinensa meillä on vaimoni kanssa menneet intressit täysin yksiin.
Paljon yhteistä ja kummallakin riittävästi omaa.
En pysty neuvomaan. Kukin tekee omat ratkaisunsa ja kokemustensa perusteella tekee uusia päätöksiä.
Olipas täällä kammottava ajatus.
Vanheta rakkaansa kanssa, ihan puistattaa.
Minä haluan elää kuolemaani saakka älykkään terävästi sanaillen,
kuunnellen korvissani fiksun viisasta ivaa ja pilkkaa.
Naisen kanssa, josta varmasti tiedän hänen rakastavan minua, ja antautuneen minulle täydellisesti.
En ole enää hölmö ja lapsellinen 50
Joten oppia kannattaa minusta taaskin ottaa.
H.
Varsinkin kun on niin, että rahat riittää.
H.
Iso hymähdys.. kuinkas se kettu sanoikaan pihlajamarjoista?
Halutahan saa, eriasia mitä saa!
"meeriamanda"
Peloissani minä olen neitokainen.
Kauhistuttaa jos onnistunkin ongellain.
Siinä menee itsenäisyyteni, vain keittiötäni voin enää puolustaa.
Fiksuja Laatikko-päitä, Pandoran boxeja vastaan.
Tässä yksi pahimmista Kiinalaisista kirouksista: Olkoon elämäsi jatkossa
jännittävää.
Se on sama kuin kuoleman-tuomio Kiinassa.
Kirous siis minulle.
H.
Ps. Tylsiä nuo poistot.
Hohhoijjaa taas se alkoi.
Tuskin on hunskilla pelkoa siitä koskaan ei yksi nainen hurmurille riitä.
Ole vain kaikkien mummujen yhteinen hyvä sillon on kaikilla rauhaisa pyhä.
"Rauha Rento"
Minä en ole hurmuri, vaan hurmaava.
Siinä on vissi ero.
Joteski se on nii, että minä en hurmaannu helposti, vaikka minuun helposti
hurmaannutaan.
Onni onnettomuudessa on, että palstalla on useitakin naisia jotka osaavat ottaa
tunteensa minuun oikein.
Ja antautua minulle huumorin-tajuisesti, pikkuisen silmää vinkaamalla.
He ymmärtävät että ei minua saa säikytellä :)
Herkkää Riimi-poikaa.
"En kestä kun katsot minusta ohi
olen heti kuin jälkeenjäänyt
Anna silmäsi nurkan ees hipaista vähän
että tiedän, kun kysyä raukka en tohi"
H.
On täs vuosien varrella nähty noit hurmaantuneit,sit jossaki vaihees huomaavat virheensä ja lopettaavat perässäs kulkemise. Täl hetkelki näkyy joku hurmaantunu viel oleva,koska tuleva järkiisä.
"beestä ööhö"
Totta.
Elämä ei ole ikuista.
Eikä oikeuden-mukaista.
Juuri silloin kun se kivointa on, se loppuu.
Joko heti, tai hiljaa hivuttamalla.
H.
Ei neuvoja eikä näkemyksiä mutta jokunen oma kokemus.
Oma heikkouteni ilmeni jäätyäni pitkäaikaistyöttömänä "putkeen" 57-vuotisena.
Aloin viihtymään alkoholin kanssa. En humalaan saakka mutta melkein päivittäin ja kokonaismäärä ylitti reilusti suositukset.
Yhdessä molempien silmien harmaakaihien kanssa alkoi elämäni tuntua harmaan ilottomalle.
Kaihileikkaukset ja elämäntapamuutos palauttivat elämänilon ja siihen liittyvät, aikaisemmin hieman heikentyneet nautinnot.
Nuoruuden ajan kaveripiirini oli sellaista, että ainoastaan yksi saavutti eläkeiän 63v ja ehti nauttimaan siitä vain 2-vuotta.
Mutta, jokaisella on oma tarinansa ja taustansa!
"L-L"
Ja sitten se puntti-juttu....
Encore...
H.
ja sinä unohdit perhokalastuksen ja rallin sekä keski-suomen ja stadin.
Täällä 60 on tylsiä tyhjän puhujia, paitsi minä.
"rementti"
Niin tein.
Mutta kun nuo eivät ole sellaisia ulko-näkö-juttuja.
Enemmän ovat sielun-sivistystä.
Ja kun katsettani ei vielä Kaihikaan ole alkanut vaivaamaan.
Hyvin näkyy edelleen KS, Stadi ja Ralli-auto.
Jopa koti-maakin.
H.
Aloituksessa ei kirjoitettu mitään ulkonäöstä.
"lukutaitosi?"
Eipä niin.
Kauko-näköisiltä vain etsittiin tukea typeryyteen.
Sanoisinko...näkemystä.
Että olisivat puntit tasoissa.
Jää sinä miettimään, miltä näyttää kaunis sielu.
H.
älä vaan ala kaikkitietäväksi ja neuvomaan muita kaikessa, sillä muillakin on jo elämänkokemusta..
"luota muihinkin"
Jos tämä oli minulle, niin sanon että toisiin ihmisiin ei ole aina luottamista.
Toiset ihmiset ovat eläneet turhakkeiksi.
Meitä erilaisia on harvassa.
Me emme itke, emme naura, elämän surkimuksille.
Vaan kerromme heille, miten osata oikeille teille.
Tähtinä loistamme heille.
H.
Hyi mitä lepertelyä
"eipä viittis"
Hyvä että olet ajatellut ja otat kantaa.
Yksikään ei jää huomaamatta.
Arvoa antamatta.
H.
Ehdin lukea ennenkuin poistettiin, exiesi mielipiteitä sinusta?
Juuri kuten olin ounastellutkin. Pikkupoika joka yrittää olla liian suurissa saappaissa. Ei ehkä onnistu kunnolla täälläkään:)
Yhden entisen heilan tilityksiä ne kait olivat,vuosien takaisia viestejä totta kuitenkin joka sana.
Eihän sitä osaa toista neuvoa mitä pitäisi tehdä tulevaisuutta ajatellen, koska siitä tulevaisuudesta ei tiedä yhtään mitään. Kaikkea voi sattua. Itsestään kannattaa pitää huolta ja pitää mielen virkeänä. Joku yhteinen harrástus rakkaansa kanssa olisi hyvä olla ja kuitenkin antaa toinen toisilleen vapautta ettei olosta ja elämisestä tulisi ahdistavaa.
Olen kyllä puolisosi kanssa samaa mieltä ettei velattomasta asunnosta kannata luopua. Laittaa oven kiinni niihin huoneisiin joissa ei aikaansa kuluta.
alottajalle :
annan hyvän neuvon, pidä itsesi terveenä,
hanki kivoja harrastuksia,
hoida ystävyys-suhteita hyvin että vanhanaki vielä ystävyys toimii,
ystäviä ei koskaan ole liikaa,
Ei tässä osaa mitään neuvoja antaa, elämä kun kulkee laillansa jokaisen kohdalla. Kymmenen vuoden päästä saatat ajatella asioista jollakin muulla tavalla kuin nyt. Asiat muuttuu ja kypsyy.
Edesmennyt äitini tapasi sanoa "ei sitä päivää tiärä surra mitä ei nähny oo". Sitä neuvoa olen noudattanut.
Olen jo lähempänä kuuttakymmentä ja eläkeikä lähestyy. Haluasin mitä pikemmin työelämstä pois, vaikka pienemmällä eläkkeellä. Sinkkuna kun ei paljoa tarvitse. Mieleen tulee ensiksi, että nyt on viimeinen aika alkaa pitää huolta terveydestään, mikäli siitä ei ole aikaisemmin tullut huolehdittua: liikuna, ravinto ja lepo. Samoin kannattaa laittaa kuntoon hoitotahto- ja omaisuustestamentit. Kun ikää tulee niin riski sairastuu äkillisesti kasvaa koko ajan.
Kannattaa myös alkaa miettimään, mitä alkaa harrastamaan jäädessään pois töistä, tarpeen voi olla myös avartaa sosiaalista elämää kun yhteys työkavereihin loppuu.
Jos jää eläkkeelle noin 60-vuotiaana, niin hyvässä lykyssä saattaa olla vireitä toiminnan vuosia vielä kaksikymmentä vuotta. Jos elää siitä pidempään niin kahdeksankymmemen jälkeen se alkaa väkisinkin monella mennä sinne köpöttelyn puolelle. Tätini on kyllä jo 87-vuotias ja hoitaa täysin huushollinsa, auttelee muita vanhuksia, leipoo piirakoita, kasvattaa kukantaimia keväisn, hoitaa sukuhautoja, käy hartaustilaisuuksissa ym.
> reppuri! "Haluaisin mitä pikimmin työelämästä pois"? Mikään ei ole sen yksinkertaisempaa.
Tallot esimiehesi luokse ja osoitat seinäkalenterista viimeisen työpäiväsi!
Tarpeen vaatiessa ilmoitat sen kirjallisena, todistajien vahvistamana.
On muitakin keinoja mutta tuo kuvaamani on mielestäni kaikkein "siisti".
Tämä on hyvä, kannustava ja positiivinen. Kiitos siitä :D !
Ei ku pakkaa kassis, ja kokeile josko siivet kantais jo. Joten tuossa on ehdottomasti paras neuvo jo kaiken kokeneelta.
Elä, rakasta ja nauti jokaisesta päivästäsi,
koskaan et milloin se on se viimeinen.
kauniita unia
Ensinnäkin on opittava jonkinlaiseen tylsyyteen, tarkoitan ettei koko ajan elä täysillä, on hyväksyttävä tähän tyyliin, olen se mikä olen, enkä maasta paljon korkeammalle pääse.
Totta on pyrittävä löytämään hauskoja puolia elämässä. Se on mahdollista toteuttaa realistisesti, ettei kuljeskele haavemaailmassa, kuten tuttavani "ajatella nyt minä voitin sen ja sen" ja todellisuudessa henkilö on samalla ruohonjuuritasolla kuin me muutkin.
Myös yksin olemisen sietäminen että pärjää ilman kavereitakin, ainakin on halvempaa.
Tekisin toisin tämän, että kuuntelisin hyvää tarkoittavia ohjeita.
Unohtui mainita, hanki täysajan tapaturmavakuutus jollei vielä ole.
jos nyt voisin palata ajassa takaisinpäin ja valita haluanko rahaa vai terveyttä niin valitsisin toisin.
Et sinä neuvvoja tarvii, päin vastoin täällä kalkkikset tarviis sun neuvoja, että saataisiin kunnon keskusteluita,
Elä tätä hetkeä.
Aika erikoiselta minusta tuntuu tuo, että jo noin 15 vuotta ennen eläkeikää sinua jännittää silloin tapahtuva tulojen putoaminen ja puolison oletettu haluttomuus joskus muuttaa pienempään asuntoon.
Luulen että kaikki tuo on pelkkää sepitelmää. Ellei ole, niin 'ongelma' silti on sinun oma luomuksesi, ja vain sinä voit sen ratkaista.
"bessie*"
Sinä saisit herätä jo ennen kuin kirjoitat :)
Vai päätitkö sittenkin ottaa "kaiken" itsestäsi irti.
Näyttää mistä myöskin hupi irtoaa.
Hali
H.
Yhtä outoa minusta on, että viisikymppinen kyselee neuvoja kypsään ikään tulemisen varalta. Mielestäni sen ikäinen on itse jo hyvästikin kypsässä iässä, ollut ikänsä puolesta jo kauan.
Tosissaanko tuon otatte tosikot.
Hereillä ollaan
Aikani kuluksi kirjoittelen, mitään en "päättänyt" eikä ole tarvetta liioin mitään "näyttää", saati että ottaisin " "kaiken" itsestäni irti." Hohhoijaa taas...
Luulek sää ny jot bessi o hurmaantunu ku sää haöin annoit.
"beestä ööhö"
Ei hän varmaankaan ole.
Mutta onpahan kuitenkin virkeänpi.
H.
Niin.
Arvelin että kuuskymmpisellä tai ainakin jo eläköityneellä olisi käytännön näkemystä tietyistä asioista. Mitä outoa sellaisen näkemyksen kyselyssä mielestäsi on?
Fiksut ihmiset varautuvat ajoissa ja pyrkivät ottamaan huomioon tulevaa. Tiedän kyllä että tulemme pärjäämään vallan mainiosti, mutta eihän se seikkailunhaluiselle ja tinkimiseen tottumattomattomalle minulle ihan riitä.
Noh, pitkäaikaissäästäminen rahastoihin verovapaalla maksimimäärällä on jo aloitettu. Vähän vähemmän laitan tästä eteenpäin myös tilille sivuun ja sieltä ehkä vielä eteenpäin sijoitettavaksi.
Tässä vaiheessa nimenomaan on vielä varaa valita, suunnitella ja varautua. Erikoista olisi jos vasta eläkkeellä huomaisi että joutuu elämään kädestä suuhun tai vähän vähemmälläkin.
eihän viiskymppinen ole nuori, melkein voisin sanoa, et silloin tuns väsyneemmäks itsensä kun kuuskymppisenä..
http://fi.wikipedia.org/wiki/Komparatiivi
Kuka sanoi että nuori? NUOREMPI kuin kuuskymppinen kuitenkin.
Sitä kunjää eläkkeelle ei kannata kauheesti ajatella . Se on niin mullistava juttu kun koko elämänrytmi muuttuu . Ajattele . Kun on montakymmentävuotta lähtenyt aamulla , mikä mullistus se on elämässä kun yht äkkiä voit pyyhkiä kaiken vanhan pois ja aloittaa oman minän ehdoilla . Siinä lentelee risut ja männynkävyt . Ukot ja akat , kaikki voi mennä uusiksi . Riippuu onko sulla vielä poveria onko mehut puristettu työelämässä . Ennenkaikkea pidä terveydestäsi huolta .
: D
Terveys ..kunto .. henkinen hyvinvointi .. nuo teemat toistuvat monilla.
Otan viisaudesta vaarin.
Elämä on armoton .
Unten onni hellä on .
Unelmil' on suuret siivet
ei niit' elo käyttää voi .
Eino Leino
Tämän päivän viisikymppiset ei tiedä vielä missä iässä pääsevät eläkkeelle, voi olla että vasta seitsenkymppisinä, eli sitä sopeutumisaikaa on riittämiin....