On ihana kuunnella tarinoita siitä, kun löysi uskon. Ne ovat kauniita tarinoita.
Oma kokemukseni ei mielestäni ole kumminkaan kovinkaan erikoinen. Ensiksi oli islam. Olin matkalla Tunisiassa ja olin hyvin vaarallisessa tilanteessa, ihailin minareettien rukouskutsuääntä ja rukoilin apua, koin voimakkaan uskonnollisen kokemuksen ja sain ohjeet miten päästä pulasta jossa olin. Suomessa menin tutustumaan Itiksen moskeijaan ja ensimmäiset asiat mitä minulta vaadittiin oli, etten koske tai tunne muita miehiä kuin aviomieheni ja omasta aviomiehestäni minun pitää erota ja ottaa muslimies (aviomieheni on täydellinen minulle) ja pukeutua hijabiin (mustaan vaatteeseen, jossa vain kasvot näkyy. Olin opiskellut paljon vaarallisista kulteista ja vahva uskovien elämän kontrollointi on aina yksi piirre, joten ei tuo tie sitten kiinnostanut enempää,. Vuoden päästä, minusta alkoi näyttää hyvin todennäköiseltä, että Saatana on olemassa ja jotenkin se vaan kääntyi niin, että aloin tuntemaan voimakkaita tunteita, jotka tuntuivat kutsulta kristinuskoon. Vaikka olin siinä vuosia uskossa, hyvin nykyaikaisena ihmisenä en voinut ymmärtää Raamattua. Mutta melkein vuosi sitten lomamatkalla tapasin amerikkalaisen kristityn miehen, joka oli psykologi ja kun hän selitti minulle Raamattua ymmärsin, koska hän osasi selittää sen nykyajan kielelle.
Ihan ilmoittelen tässä, että kännykkä hävisi ja sen kanssa puhelinnumeroita, joita ei ole muualla ja siksi en ole ollut yhteydessä ja on vielä uusi numero, mutta e-maililla minut saa kiinni.
Miten tulitte uskoon?
13
164
Vastaukset 13
- pitkään uskossa ollu
On se vain niin, että kahta samanalsita ihmistä ei ole maan päällä. Niin ovat myös uskoontulotodistukset erilaisia. Kiitos että oman todistuksesi tänne. Onhan tuo tarpeeksi omanlaisensa.
Silläkin on takoitus että jouduit käymään läpi monia uskontoja, ennen kuin sait tulla uskoon. Ymmärrät nyt etsiviä.
Toivottavasti kännykkä löytyy. - minun kokemukseni
Itse tulin lapsena uskoon kun alkoholisoitunut äitini vietti kuivaa kautta ja koitti hakea pelastusta seurakunnasta. Siellä minut kastetiin ja ihmiset puhuivat kielillä.
Sitten tulin järkiini.
En voi koskaan unohtaa sitä ihmetystä mitä koin sisälläni kun näin aikuisten ihmisten leikkivän tosissaan niitä uskontoleikkejään. Mieletöntä se tekohymyjen loiste siinä valtapelissä missä tekopyhyys on ase ja karismaattinen mystiikka ammukset.
Myöhemmin kun vielä opiskellessa alkoi paremmin ymmärtää maailmaa ja tieteitä, katosi viimeinenkin kaipuu uskontojen valheellisten ja yksinkertaisten hömppävastausten äärelle. Olen kuitenkin iloinen siitä lapsuuden kokemuksesta sillä sen jälkeen olen täysin varma että en enää uudestaan lankea uskomusten ajatusvankilaan.- pysytään asiassa
Pysytään asian ydimessä. Aloittaja haluaa nimenomaan uskoontulokokemuksia: ei uskosta luopumistarinoita.
Niille voisi olla ihan oma aloitus, jos sellaisesta haluaa jakaa kokemuksiaan. - natsiateistit
pysytään asiassa kirjoitti:
Pysytään asian ydimessä. Aloittaja haluaa nimenomaan uskoontulokokemuksia: ei uskosta luopumistarinoita.
Niille voisi olla ihan oma aloitus, jos sellaisesta haluaa jakaa kokemuksiaan.Olen myös aina ihmetellyt noita ateistien juttuja. He aina väittävät olevansa fiksuja, mutta heiltä näyttää puuttuvan ihan alkeellinen lukutaito. Miksi ei tehdä omaa aloitusta? Miksi tullaan ja puhutaan aiheen vierestä? Sen lisäksi että ei ole lukutaitoa, on myös ilmeisesti erittäin huonot käytöstavat. No siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, huonoja käytöstapojahan nykyään ihaillaan.
He törmäävät sisään kuin norsu lasikauppaan. Ja ihan turhaan. Kukaan ei usko heitä. Tuossa on jotain natsimaista. Toivottavasti he eivät änkeä kirkkoon, kuten aikoinaan natsit, jotka ryntäsivät synagoogaan sisälle. - hohhoi1
natsiateistit kirjoitti:
Olen myös aina ihmetellyt noita ateistien juttuja. He aina väittävät olevansa fiksuja, mutta heiltä näyttää puuttuvan ihan alkeellinen lukutaito. Miksi ei tehdä omaa aloitusta? Miksi tullaan ja puhutaan aiheen vierestä? Sen lisäksi että ei ole lukutaitoa, on myös ilmeisesti erittäin huonot käytöstavat. No siinä nyt ei ole mitään ihmeellistä, huonoja käytöstapojahan nykyään ihaillaan.
He törmäävät sisään kuin norsu lasikauppaan. Ja ihan turhaan. Kukaan ei usko heitä. Tuossa on jotain natsimaista. Toivottavasti he eivät änkeä kirkkoon, kuten aikoinaan natsit, jotka ryntäsivät synagoogaan sisälle.Siinä on taas uskovaisen taitavaa järkeilyä. Yksi ateisti kirjoitti oman tarinansa väärään paikkaan, onhan siinä kyllä jotain natsimaista. Eikun kaikki ateistit on varmasti uusnatseja kun tuo yks teki noin natsimaisen tempun...
- afterlife78;,;
hohhoi1 kirjoitti:
Siinä on taas uskovaisen taitavaa järkeilyä. Yksi ateisti kirjoitti oman tarinansa väärään paikkaan, onhan siinä kyllä jotain natsimaista. Eikun kaikki ateistit on varmasti uusnatseja kun tuo yks teki noin natsimaisen tempun...
Ei se sitä, ei kukaan vaan jaksa, että tyrkytätte omia näkemyksiänne ainoina oikeina ihan kaikkialla ja todella loukkaavasti aina. Ei kukaaan jaksa tötä loputonta ateistien kykenemättömyyttä ymmärtää toisia tapoja nähdä maailma ja loputonta itseriittoisuutta, kun ateistin mielestä hän on aina oikeassa, eihän teitä kukaan jaksa kuunnella, aina samat köyhät jutut.
- Anonyymi00013UUSI
afterlife78;,; kirjoitti:
Ei se sitä, ei kukaan vaan jaksa, että tyrkytätte omia näkemyksiänne ainoina oikeina ihan kaikkialla ja todella loukkaavasti aina. Ei kukaaan jaksa tötä loputonta ateistien kykenemättömyyttä ymmärtää toisia tapoja nähdä maailma ja loputonta itseriittoisuutta, kun ateistin mielestä hän on aina oikeassa, eihän teitä kukaan jaksa kuunnella, aina samat köyhät jutut.
samaa voi sanoa uskovaisista. Heillä on kaikki vastaukset! Heidän totuutensa on ainoa oikea ja kaikkien muiden totuus on väärin ja nämä pahuuden liekkejä palvovat pakanat tulevat korventumaan saatanan satojen hikisten kivesten päällä iänkaikkisesti jos eivät nyt heti hyväksy tätä oikeaa totuutta sydämmeensä!
Ironia oikein pursuaa tästä kommenttikentästä.
- hellari...
Minulla on aika tavanomainen tei uskoon. Synnyin perheeseen, jossa ei edes harraseltu uskonasioita. Vanhempani olivat täysin maallisia vaikka silloin 50- ja 60-luvuilla olitiin ylensä uskonnollisia. Äitini taisi olla jopa ateismiin taipuvainen ja isä kommunisti, vaikka ei Jumalan kieltäjä.
Esi-isissä ja monta sukupolvea taaksepäin on ollut hartaita uskovaisia ja uskon, että olen esirukosten satoa. Mummoni on siunannut minut, ensimmäisen lapsenlapsena, vaikka olen saanut alkuni avioliiton ulkopuolella.
Jo lapsena Jumala kutusui voimakkaasti puoleensa erkoisesti joulun ja pääsiäisen aikoihin. Silloin sai kuulla jotain taivasasiosita.
Ennen viittätoista vuotta minua vaivasi piinaava kuolemanpelko ja se hellitti, vasta kun tein tietoisen ratkaisun Jumalan puoleen kahta päivää ennen kun täytin viisitoista vuotta.
Sitten teinivuosina jouduin uskossani kylmälle paikalle seurusteluaisoiden myötä. Jälleen vuonna 1981- jouluaamuna sain uudistua katsellessani joulusaarnaa lapsuuskodissani.
Olen saanut olal tietoisesti uskossa yli 40 vuotta. Voisin kirjoittaa ihmeellisen elämänkertateoksen ihmeistä ja johdatukseta, jotka olen saanut kokea, Tosin koetuksia, vaikeuksia ja sakkokieroksiakaan ei ole puuttunut, mutta Jeesus on uskollinen ja armollinen.
Erkoiseti lähetystyö ja saavuttamattomat kansat ( kansat ja heimot joille ei ole vielä julistettu voimallisesti evankeliumia) ovat sydämelläni.- Tanja vaan
MInulla oli vahva paniikkihäiriö ja olin yksinäinen kun ensimmäisen kerran tunsin vahvasti miten Jumala veti minua puoleensa, mutta silloin en vielä ottanut uskoa vastaan. Syynä oli se että en tiennyt kristinuskosta paljoakaan, ateistit kertoivat omia näkemyksiään kristinuskovaisista. Olin rukoillut Jeesukselle että auta minua.
Sitten kului vuosia ja kävin paljon kapakassa ja elin huonoa elämää, jotenkin oli siellä kapakassa sellainen tyhjä tunne että jotain puuttuu, että minä en kuulu tänne. Ystäväni iloinen juhlinta alkoi näyttää minusta tekopyhältä.
Ostin Raamatun kirpputorilta ihan vain lukeakseni sen, ja lähdin ostokseni kanssa kotiin. Luin sitä ja siinä oli paljon käsittämätöntä asiaa mutta sitkeyteni avutta sain se luetuksi ja menin kirkkoon koska ajattelin että siellä uskovaisten keskellä minunkin rukous menee vaikka vahingossa Jeesukselle ja Jumalalle. Aloitin siellä itse käymään.
Rukousvastauksista selvin on ehkä se kolmoishermosärky jonka takia en pystynyt kunnolla puhumaan enkä syömään, lääkäristä sain vain vahvoja kipulääkkeitä. Otin vesilasin että kun kipukohtaus taas tulee juon siitä tai menen hetkeksi vaikka ulos huoneesta, menin helluntaiseurakunnan rukouskokoukseen. Ajattelin että sinne saa mennä jos itse niin haluan.
Eräs mies huomasi ulkonäöstäni että jotain oli vialla ja kysyi ja minä kerroin, kasvoni olivat mustelmilla. Hän pyysi erään harmaa nutturaisen vanhan mummon luokseni että tämä rukoilisi minun kanssani. Hyväksyin mummon ja kerroin hänelle mikä minua vaivasi, rukoilin Jeesukselle hänen kanssaan, ja siinä jossain vaiheessa kipu hävisi eikä se tullut enää takaisin! Kotimatkalla ihmettelin kun kipu oli poissa ja kiitin tietenkin Jumalaa.
Tällä uskontiellä olen nyt ollut yli 12 vuotta ja matkani jatkuu, voi vakuuttaa sinulle että minä olen todellakin oikeasti löytänyt Jumalan!
- Totuuden löytänyt
Synnyin evankelisluterilaiseen perheeseen ja muistan että jo pienestä pitäen olin kiinnostunut hengellistä asioista ja etsin vastauksia.Perheeni ei tätä minuun kasvattanut,uskonnolliset juhlat juhlittiin perinteen mukaisesti mutta miksi niitä juhlitaan ei koskaan keskusteltu.Muistan että rippikoulussa minä olin ainoinpia joka todella kuunteli ja tein kysymysiä.Vietin ihan tavallista nuoruutta,oli poikakaverita ja biletystä,mutta aina silti minun ajatuksissa oli hengelliset asiat.Vierailin eri uskontojen kokouksissa ja kyselin,ja kaikista löytyi mukavia ihmisiä.Olin myös aina jutellut Jehovantodistajien kanssa,kun he oli ovelleni osunut.Tein myös heille paljon kysymysiä ja jossain vaiheessa aloin tutkiin heidän kanssa aiheittain raamattua mikä oli todella mielenkiintoista.Muistan sen päivän kuin eilispäivän kun tajusin että he on oikeassa ja etsimäni oikea uskonto.Mutta yllätys yllätys en ollut siitä riemuissani,koska tiesin että he ei ole mikään tykätty uskonto ja tiesin että minun oli myös muutettava elämän tapojani.Joten siirsin heidät " Ö " mappiin ja ajattelin että nyt ensin vietän tässä hauskan nuoruuren ja ehkä sitten joskus vanhana.
Lakkasin avaamasta Jehovan todistajille oveani,mutta asia oli aina mielessäni.No ei sitä "hauskan nuoruuden " viettoa kauvan kestänyt ja tein päätöksen että haluan Jehovan todistajaksi.Olen nyt ollut Jehovan todistaja 26 vuotta ja ei se hauskuus siihen loppunut,vaikka vähän luulin :)
Olen ollut päätökseeni tyytyväinen ja edelleen ajattelen samoin kuin silloin etsintäni alussa,he on oikeassa. - *Faith*
Pistin tämän kirjoituksen hieman eri muodossa Luterilaisuus-palstalle, mutta sopinee tännekin:
Minä tunnistin uskoontulemiseni siitä, että minulle tapahtui "yliluonnollinen" tapahtuma, jossa keskeinen rooli oli Pyhällä Hengellä. Pyhä Henki myös avasi minulle Raamatun, sai minut muistamaan monia unohtuneita raamatunkohtia, ja tulkitsi ne minulle. Ymmärsin ensimmäistä kertaa elämässäni, mitä ne oikeastaan tarkoittivat. Lisäksi paranin uskoontuloni myötä sairaudesta, joka oli vaivannut minua monta vuotta.
Sen jälkeen minulla oli aika pitkäänkin "Jeesus erämaassa" -vaihe, jolloin demoniset voimat yrittivät jatkuvasti houkutella minua takaisin syntiin aina välillä onnistuen (mikä pitkitti prosessia). Joskus ne mellastivat hyvin rajustikin minua vastaan toisten ihmisten kautta, ja kummitteluakin esiintyi. Paholainenhan ei tykkää siitä, kun ihminen vaihtaa pahan puolelta hyvän puolelle, ja minun uskoontulostani se taisi tykätä vielä tavallistakin vähemmän. Syy paljastui minulle siinä vaiheessa kun oivalsin, että Jumalan minulle antama työ oli taistelu pahaa vastaan (hengellinen sodankäynti).
Elämänmuutoksenikin tuli etupäässä hengellisen sodankäynnin kautta. Mitä tiukemmin elää totuudessa ja karttaa syntiä, sitä vähemmän pahalle jää portteja, mistä tunkeutua sisään ja iskeä uskovaa vastaan. Minun oli pakko ruveta karttamaan syntiä jo siksi, että sain demoniset hyökkäykset loppumaan.
Tällä tiellä olen ollut kuusi ja puoli vuotta, eikä minulla ole mitään valittamista. Vaikkei uskoon tulemistani voi nimittää kauniiksi tarinaksi, elämäni on muuttunut henkilökohtaisen jumalasuhteen myötä paljon rikkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Päätin pistää "todistukseni" tänne etupäässä siksi, koska tarinani sisältää tyypilliset uskoontulon vaiheet ja ilmiöt. Jospa tämä auttaa jotakuta toista ymmärtämään kokemaansa.- afterlife78;,;
Faith, en tiedä miksi, mutta heti kun näin nimimerkkisi minusta tuntui, että tässä on jotain selittämätöntä. Ei nuo sinun tehtäväsi ole vain yhedelle ihmisellebSuomessa, mutta minulla ei ole tuota tehtävää. Kai tiedät, että lopunajat ovat täällä. Suosittelen Usan tarkkailua youtubessa.
- KDJADDKJKJKJKJKJKJK
Miten tulin uskoon, se onkin ollut ainutlaatuinen juttu. Jumala nimittäin itse kutsui minut kun olin 14-vuotias. Mutta ensimmäiset vuodet olivat kivisiä ja vaikeita. 2-
kymppiseksi mennessä olin saanut pettyä ihmisiin täysin, niin uskoviin kuin ei uskoviinkin. Huomasin että uskovienkin parissa on paljon luopioita jne. Jossain vaiheessa Jumala muistutti, että eikö HÄN kuitenkin ole ollut uskollinen, vaikka edes minä en aina ole ollut. Ehkä juuri alkuaikojen vaikeat kokemukset ovat saaneet minut pysymään uskossa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olivia Oras
"Yle MOT:n tietojen mukaan Oras oli joutunut sairaalahoitoon helsinkiläisellä kauneusklinikalla tehdyn rasvaimun yhteyde1131583- 125989
- 47941
MOT: Nuoren Olivia Oraksen, 27 surullinen kuolema kauneusoperaatiossa :(
MOT:n tietojen mukaan Oras menetti tajuntansa rasvaimua edeltäneessä puudutuksessa. Hänet kuljetettiin Husiin, ja hän ku98919Haluatko että unohdan sinut kokonaan
Siihen suuntaan ollaan menossa, nyt jo. Ja ehkä parempi näin, niin ei kulu energiaa hukkaan mahdottomuuteen. Ja vaikka j57787- 45642
- 64632
Ylen typerät rinnastukset.
Näin YLE…..Saksassa ei ole äärioikeisto ollut vallassa sitten Hitlerin . YLEn toimittajille tiedoksi . Hitler oli Saksan236618- 34617
- 49577