Mitä etua on siinä että prosessorissa on monta ydintä. Onko se tehokkaampi kuin yhden ytimen prosessori. Pitääkö teho kertoa ydinten määrällä?
Löytyy esim. kaksi ja neljäydinprosessoreita. Nykyisessä koneessa missä Pentium 4 on ilmeisesti yksi mutta windows löytää silti kaksi ydintä!?!
Jos on vaikka nyt yhden ytimen 3ghz niin onko jokin vaikka alle 3ghz kahden yrtimen tehokkaampi kuin nykyinen?
Löytyy esim. kaksi ja neljäydinprosessoreita. Nykyisessä koneessa missä Pentium 4 on ilmeisesti yksi mutta windows löytää silti kaksi ydintä!?!
Jos on vaikka nyt yhden ytimen 3ghz niin onko jokin vaikka alle 3ghz kahden yrtimen tehokkaampi kuin nykyinen?
Vastaukset 20
Vanhimmat
On sillä etua, jos prosessorissa on useampi fyysinen ydin.
Sulla on ilmeisesti pentium 4 Northwood tai prescott prossu, jossa on Hyper-Threading-ominaisuus.
Se tarkoittaa, että suoritin näkyy käyttöjärjestelmälle kahtena suorittimena ja pystyy suorittamaan kahta "virtuaalista säiettä" yhtä aikaa.. Se ei kuitenkaan ole yhtä tehokas, kuin kaksi tai useampi ydintä.., jotka ovat siis käytännössä kaksi tai useampi prosessoria samassa kuoressa...
Riippuu hyvin pitkälti käytettävistä sovelluksista, kuinka paljon niistä lisäytimistä on iloa. Osa ohjelmista osaa hyödyntää useita ytimiä ja osa. Jotkin (raskaammat) ohjelmat vaativat useita ytimiä toimiakseen kunnolla.
Siinä sinun penanelosessa on Hyper Threading -ominaisuus, eli siinä on yksi fyysinen ydin ja sen lisäksi yksi "virtuaalinen" ydin. Se ei kuitenkaan pärjää yhdelle fyysiselle lisäytimelle. HT-ominaisuus voi olla myös useamman fyysisen ytimen prossuissa, eli voi olla vaikkapa 4 fyysistä ydintä ja niiden lisäksi 4 virtuaalista.
Ja sitten tietysti pitää vielä ottaa huomioon se, että prosessorin taajuus ja ydinmäärä kertoo vain osatotuuden suorituskyvystä. Eri prosessoriarkkitehtuurit tekevät eri määrän hommia per kellojakso, joten uudemman mallisarjan 2 ydintä @ 3,0GHz on nopeampi kuin vanhempi 2 ydintä @ 3,0GHz. Myös Intelin ja AMD:n teknologiat eroavat suuresti toisistaan. Prossuja ei siis voi helposti verrata keskenään millään "ytimien määrä kertaa kellotaajuus -kaavalla, tuo ei toimi täydellisesti edes saman valmistajan saman sarjan prossujen välillä.
Nykyisin tahtoo olla vain niin että jos laskentateho lisääntyy niin nykykoodarit hukkaavat sen tekemällä entistä huonompaa ja tehottomampaa koodia. Ennen esimerkiksi ohjelmoitiin assemblerilla niin laitteistosta revittiin jokaikinen kellojakso hyötykäyttöön ja optimoitiin koodi mahdollisimman vähän muistia käyttäväksi!
Onhan se näinkin. Toisaalta voi myös ajatella, että ihmisille saadaan tuotua uusia ohjelmia nopeammin saataville, kun ei tarvitse käyttää hurjasti aikaa joka ikisen optimoinnin kohdalleen hieromiseen.
"Toisaalta voi myös ajatella, että ihmisille saadaan tuotua uusia ohjelmia nopeammin saataville". Toisaalta voi myös ajatella että kun ohjelmoidaan hiirellä palikoita viskelemällä p.a.s.k.a.a koodia niin senhän työn voi ulkoistaa vaikka vinku-intiaan.
Hölynpölyä. Ohjelma kun rakennettu jollekin perustekniikalle, niin ne ohjelmat ovat kyllä kaiken aikaa nopeutuneet. Katso nyt vaikka selaimia tai Javaa. Huima nopeutus viimeisen 17v aikana.
Koodin laatu myös niinikää parantunut, on paljon vähemmän bugeja kuin ennen muinoin.
Joku assemblerilla säätäminen on järjetöntä kun ohjelma ei ole:
A) siirrettävää
B) pitkäikäinen
Paremmilla tekniikoilla tehtynä saa tehtyä ohjelmia joissa on käytännössä vähemmän virheitä, siirrettävissä tekniikan muuttuessa ja pitkäikäisempi. Eli parempaa laatua.
Suorituskyky on muutenkin jokseenkin epäoleellista ollut lähes kaikessa ohjelmoinnissa kun tietokoneet ovat olleet vuosikymmeniä niin nopeita. Vain harvoissa tilanteissa on tarvetta heikentää ohjelman muita ominaisuuksia säätämällä suorituskykyä, esim. käyttämällä jotain assembleria.
Lähes kaikki ohjelmointi tehdään kyllä kirjoittamalla tekstiä.
Tilanteet joissa ohjelmia rakennetaan palikoita viskelemällä, on erittäin toivottavaa. Sehän tarkoittaa sitä, että rakennettu hyvälaatuisia (vähän bugeja sisältäviä) komponentteja joita voi käyttää uudelleen.
Näinhän se on rautapuolellakin.. Siellä on samoja kondensaattoreita, prosessoreita, liittimiä jne. käytetty monessa paikassa ja monessa laitteessa, kun on kerran saatu joku juttu oikeasti toimimaan. Valitettavasti suuri osa koodista ei ole tällä tasolla että voisi käyttää helposti uudestaan ja on sen sijaan juosten kustua roskaa.
Tämä uudelleen käytettävyys sitten pätenyt ihan samalla tavalla, vuosikymmeniä..
Niin ja sekin vielä, että jos ohjelmistojen tekemistä saisi nopeutettua, käyttämällä enemmän hyvälaatuisia komponentteja niin sehän pitäisi ne työpaikat suomessa. Jos saman asian tekemiseen menee v1tusti tunteja niin se maksaa niin paljon että se kannattaa ulkoistaa sinne vinku-intiaan, suomessa kun työntekijät maksaa niin paljon.
Hyvä artikkeli ohjelmiston laadusta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Software_quality
Paras yksittäinen mittari ohjelmiston laadulle on ylläpidettävyys. Toimenpiteet jotka parantaa ylläpidettävyyttä, parantaa muitakin ominaisuuksia.
Älä Matti höpise.
"Vuosikausien hokema Suomesta tietoyhteiskuntien eturivin mallimaana on saanut viime aikoina lommoja kylkeensä.
Matkapuhelinvalmistaja Nokia on saanut siipeensä älypuhelinkilpailussa. Kansallisen rautatieyhtiömme VR:n matkalippujärjestelmän uudistuksen tekniset ongelmat ovat tuoneet suuren yleisön tietoisuuteen kuntien ja valtion tietojärjestelmien uudistusten ongelmaketjun.
Tietojärjestelmien toimimattomuus pulpahtelee muutoinkin tämän tästä esiin arkipäivän elämän haittaajina, esimerkiksi maksujen välityksen viivästymisenä tai virheinä.
Yksi tuoreista tapauksista on puolustusvoimien uuden palkanmaksujärjestelmän aiheuttama kaaos. Hirtehisesti on heitetty huumoria, että tietojärjestelmä onnistui kerrankin niin, että kustannuksia säästyi. Puolustusvoimien henkilökuntaa ei kuitenkaan tilanne naurata.
Osittaisia selityksiä on tietojärjestelmien toimittajilta ja tilaajilta saatu, mutta ei kovin vakuuttavia. Vakioselitys on, että kyseessä ovat monimutkaiset ja suuret järjestelmät, eikä niiden virheitä ole voitu ennakolta testata riittävästi.
Kun ongelmat näyttävät olevan toistuvia, on yleisnäkymä jotenkin järjetön. Tietokoneiden suoritusteho nousee koko ajan, ja tietojärjestelmien luvataan olevan aina vain fiksumpia kuin ennen. Jostain syystä asioiden hoitaminen kuitenkin vaikeutuu.
Onkin syytä ihmetellä ettei tiedon tallentaminen ja järjestäminen sekä yhteen- ja vähennyslasku onnistu 2000-luvulla. Voi myös kysyä, mitä on tapahtunut ohjelmoinnin koulutuksessa? Tietokoneiden ruuduille saadaan kyllä vilkkumaan kilkkeitä ja kalkkeita, mutta perusasioiden luotettava hoitaminen horjuu."
Ja asiaahan ei tietystikään vaikuta läpipa5ka hankintalaki jonka mukaan pitää ottaa halvin, kaikki projektit tehdään yhtenä jättiläismäisenä hankkeena jossa on oikeasti mahdotonta huomioida kaikkea (ei siis pilkota osiin, eli tekisi vaikka kaksi nappia ja sitten uusi osaprojekti) ja määrittely löperöä. Ohjelmien määrittely on usein tasoa A4 missä vähän ranskalaisia viiruja. Sitten kun siitä unohtuukin jotain kun homma on loppusuoralla niin tulee sellainen homma vastaan, että joo saahan sen tehtyä mutta se maksaa sitten miljoonan lisää.
Nämä esimerkit ovat oikeasti järkyttävän paljon monimutkaisempia kuin jonkun 8-bittisen Nintendon pelit ja ongelmat jossain muualla kuin yhteen ja vähennyslaskun toteutuksessa.
Tietysti voisit miettiä, miksi niitä järjestelmiä sitten pitää tehdä uusiksi kun aikaisempi toimi niin syy on tietysti se, että ne on tehty liian alkeellisilla välineillä, että elinkaari on tullut täyteen. Muista että kaikki muuttuu kaikenaikaa.
Etu riippuu siitä että pystyvätkö ohjelmistot jakamaan tehtävänsä useaan rinnakkain suoritettavaan säikeeseen. Esim kuvankäsittelyohjelma voi jakaa prosessoitavan kuvan vaikkapa neljään osaan ja neljän ytimen prosessori käsittelee oman palasensa yhtäaikaa muitten kanssa, tällöin nopeus on käytännössä nelinkertainen verrattuna yksiytimiseen. Jos taas ohjelma on suunniteltu käyttämään vain yhtä ydintä, ei nopeusetua välttämättä tule.
Käyttöjärjestelmät hyödyntää automaattisesti useita ytimiä, eli ainakin 2 ydintä hyödyttää jo pasianssillakin kun taustaprosessit pyörii toisella.
Yli kahdeksan ydintä menee tänäpäivänä päätelaitteessa käytännössä aina liiallisuuksiin ja niitä ei saa hyödynnettyä missään.
Eli siihen 1-8 ytimen välille on hyvä tähdätä, tarpeiden mukaan. Ohjelmien kehittyessä voi saada poikkeustilanteissa 16 ydintäkin hyödynnettyä mutta ei nyt vielä vähään aikaan.
Paperilla sitä mitä enemmän ytimiä, sitä parempi sillä kaikki toimii kevyemmin jos prosessi on jaettu toimimaan useilla ytimillä.
Käyttännössä ytimistä ei ole hyötyä jos peli tai ohjelma ei ole optimoitu käyttämään kaikkia ytimiä.
Yleensä uudet pelit on optimoitu käyttämään 4 ydintä, siksi esim inttelin prosessorit ovat yleensä 4 ytimisiä ja suosituimpia.
Pelaamiseen kone ei ole tulossa vaan normaaliin netti "toimisto" käyttöön. Eli onko niin ettei ole mitään hyötyä että on vaikka 4 ydintä jos ei pelaa? Että riittää vaikka 2 tai 1 ydin prosessori?
Perus netti ja toimisto käyttöön riittää kyllä tosi hyvin 2 ytiminenkin prosessori.
Tehokkaita prosessoreita ja näytönohjaimia tarvitsee vain pelaamiseen tai esim 3d animointiin yms.
Kaksi ydintä kannattaa olla joka tapauksessa. Yksiytimisiä ei taida enää nykyään edes saada, jos pysytään pois sieltä ihan mopoimmasta miniläppäri tjms kategoriasta. Neljästä ytimestä ei ole juurikaan hyötyä noin simppelissä käytössä. Kannattaa sitten muistaa se, että Intelin prosessorit ovat yleensä tehokkaampia (ja kalliimpia) kuin AMD:n vastaavan ydinmäärän tuotteet. Minusta jokin kaksiytiminen Intelin i3-prossu on hyvä aloituspiste.
W7pro uusi kone ja 2-ydintä. Norton ilmoitti,varoitti suorituskyvyn korkeasta kuormituksesta kun pelasin vain tunnin verran mahjongia eikä ollut edes net yhteyttä. Otin peliäänet ja vihjeet pois.
Normaali Nortonin varoitus ja se kannattaa kytkeä pois päältä sen asetuksista.
Kannattaa samalla kytkeä koko Norton pois päältä ja asentaa kunnollinen virustorjunta...