Onko sille olemassa muuta nimittävää tekijää kuin mielenterveyshäiriö, jos itsensä mieheksi kokeva ja tunteva mies haluaa itselleen rinnat, siis ihka oikeat naismaiset rinnat? En siis halua naisellisuudesta muuta kuin rinnat. En halua olla transu tai luopua (pieneksi jääneestä) kullistani enkä mitään muutakaan kuin vain pelkät kauniit tissit isoine nänneineen.
Minulla on ollut aina "terveiden" ihmisten mielestä sairaita fantasioita, niin sairaita, että en viitsi niistä tässä sen enemmälti edes puhua. Koskaan en tosin ole fantasioitani toteuttanut tai vienyt ajatusta pidemmälle. Nyt uutena villityksenä on tullut aurinkoakin kirkkaampi ajatus rinnoista. Tätä on kestänyt ehkä noin puoli vuotta. Johtuu ehkä siitä, että minulla on perus mieheen nähden todella kookkaat läskitissit, ei mitenkään naiselliset vaan sellaiset makuulla kainaloihin valahtavat lylleröt, joihin olen alkanut enemmäön ja enemmän kiinnittämään huomiota.
Viime aikoina olen kahlannut lävitse kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia kotimaisia ja ulkomaalaisia sivustoja, joilla käsitellään rintojen suurentamista ja mieskropan feminisointia. Olen periaatteessa kahden vaiheilla, haluanko koekilla esimerkiksi yrttejä. Hormoneja ym. lopullista en halua kokeilla! Valmis lista yrteistä on jo olemassa: Pueraria Mirifica. sahapalmu, puna-apila, sarviapila, humala, villi jamsi, Dong Quai-juuri ja joku muu kasvihormoni hässäkkä, jonka nimeä en muista. Ilmeisesti kyseiset tuotteet ovat luonnontuotteiksi varsin tehokkaita, sikäli mikäli on uskominen moniin, etenkin ulkomaisiin keskustelupalstoihin ja alan sivustoihin. Tosin tuloksia näillä tuotteilla voi odotella aikaisintaan parin kolmen vuoden kuluttua.
Minulla on ollut aina "terveiden" ihmisten mielestä sairaita fantasioita, niin sairaita, että en viitsi niistä tässä sen enemmälti edes puhua. Koskaan en tosin ole fantasioitani toteuttanut tai vienyt ajatusta pidemmälle. Nyt uutena villityksenä on tullut aurinkoakin kirkkaampi ajatus rinnoista. Tätä on kestänyt ehkä noin puoli vuotta. Johtuu ehkä siitä, että minulla on perus mieheen nähden todella kookkaat läskitissit, ei mitenkään naiselliset vaan sellaiset makuulla kainaloihin valahtavat lylleröt, joihin olen alkanut enemmäön ja enemmän kiinnittämään huomiota.
Viime aikoina olen kahlannut lävitse kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia kotimaisia ja ulkomaalaisia sivustoja, joilla käsitellään rintojen suurentamista ja mieskropan feminisointia. Olen periaatteessa kahden vaiheilla, haluanko koekilla esimerkiksi yrttejä. Hormoneja ym. lopullista en halua kokeilla! Valmis lista yrteistä on jo olemassa: Pueraria Mirifica. sahapalmu, puna-apila, sarviapila, humala, villi jamsi, Dong Quai-juuri ja joku muu kasvihormoni hässäkkä, jonka nimeä en muista. Ilmeisesti kyseiset tuotteet ovat luonnontuotteiksi varsin tehokkaita, sikäli mikäli on uskominen moniin, etenkin ulkomaisiin keskustelupalstoihin ja alan sivustoihin. Tosin tuloksia näillä tuotteilla voi odotella aikaisintaan parin kolmen vuoden kuluttua.
Vastaukset 46
Vanhimmat
....JATKUU.....KOSKA 5000 MERKKIÄ EI VAAN RIITÄ!!!
Vaakakupissa painaa kaksi asiaa, joiden vuoksi en "ainakaan toistaiseksi" ole uskaltanut lähteä kokeilemaan. Ensinnäkin epäilyttää syödä ulkomaisista verkkokaupoista tilattuja yrttejä, joiden sisällöstä ei voi olla sata varma. Yrttien sivuvaikutuksista ja etenkään niiden yhteisvaikutuksesta ei ole tutkittua tietoa. Käsittääkseni hormonitoiminnan muuttaminen voi pitkässä juoksussa aiheuttaa syöpiä, sydän- ja verisuoniongelmia, maksa- ja munuaisongelmia ym. ym. epämukavaa, etenkään, jos ei tiedä oikeaa annostusta. Toisekseen vaikka yrtit toimisivatkin, en voi olle itsekkään täysin varma, haluanko käydä prosessia läpi. Voi olla, että sitten kun ne rinnat todella jököttävät siinä silmien alla kuin paska junttilan tuvan seinässä niin en enää haluakaan niitä. Se mikä tässä nyt eniten pelottaa, on, että houkutus yrttien tilaamiseen kasvaa koko ajan. Ajattelen asiaa jo päivittäin ja öisin en saa nukuttua. Mitä jos tilaan niitä ja tapahtuu muutakin peruuttamatonta kuin varma rahan menetys? Ensinnäkin, jos tilaan niitä ja alan syömään ja jos saan peruuttamattomia terveysoireita? Tai jos vaikka en saakaan terveysoireita, mutta saan sitä mitä olen toivonut, mutta tulenkin katumapäälle, enkä haluakaan enää rintoja vaan jotain ihan muuta? Rintakudoshan on peruuttamatonta!
Tiedän, että minun seksuaalisuuteni on todella erilainen kuin kenelläkään muulla ja mieltymykset vaihtelevat kuin tuulen suunta. En ole ollut koskaan minkäänlaisessa parisuhteessa vaikka olen jo kolmekymppinen. Olen melko eristäytyvää sorttia enkä oikeastaan tunne minkäänlaista "normaalia" seksuaalista suuntaumusta sen paremmin naisiin kuin miehiinkään vaan pikemmin toteutan omaa seksuaalisuuttani itseni ja fantasioideni kautta. Koen esimerkiksi homoseksuaalisuuden hyvin kiihottavana, mutta tosielämässä en miehiä katsele enkä niistä kiinnostu. Sama koskee kaikenlaista alistamista, piiskaamista, erilaisia koukkuja, pissa kakka yms. leikkejä, eläinpornoa, kuolleita ym. ym. jne...periaatteessa voin kiihottua vaikka jalkalampusta "ajatuksen tasolla", mutta mitään kontedenssia sillä ei ole tosielämän kiihottumisen kanssa.
Vielä vähän jatkoa...
Niinpä pelkään, että jos saisin "oikeasti" oikeat (muutkin kuin nykyiset man boobsit) niin viiden minuutin runkkaushetkeä ATK pöytäni takana lukuun ottamatta rinnoista ei olisi mitään muuta iloa tai tyydytystä - päin vastoin, eristäytyisin entistä enemmän ihmisten ilmoilta, koska häpeäisin ja vastavuoroisesti pelkäisin sekä omaa tilaani, että muiden ihmisten mahdollisesti jopa vihamielisiä reaktioita.
...Lisää jatkoa.....ihme juttu tämä 5000 merkin sääntö?? wtf
Miten pääsen tästä rintafetissistä ennen kuin teen jotakin todella tyhmää, koska tämä tuntuu olevan nyt todella pop juttu itselleni. Joudun todella taistelemaan vastaan että en tilaisi mitään hulluja yrttejä, koska järki sanoo nyt ihan toista ja tunteet taas haluaisivat ehdottomasti kokeilla. Tiedän että tässä ei ole mitään järkeä, mutta vastustus käy kohta sietämättömäksi ja tiedän sen siitä, että olen tilaillut esim. pornokaupoista kaikenlaista rekvisiitta, joita olen kokeillut kerran ja sen jälkeen polttanut ne "helvetin tulessa" paloitellut ja hävittänyt ne häpeissäni muiden talousjäötteiden mukana. Osa seksuaalisuuttani kaipaa jännitystä kiihottuakseen ja taas järki sanoo, että olen pähkähullu, mutta tämä on vain minun elämää! Mikään normitouhu ei kiinnosta!
Niin ja en halua mitään vastauksia tyyliin "mene psykologille tai lääkärille". En koe oloevani lääketieteellisen hoidon tarpeessa!
Tässä viimeisen jakson lopussa annoit itse järkevän vastauksen, kannattaisi tosiaan keskustella muutaman kerran psykologin tai psykiatrin kanssa. Ehkäpä ajatusmaailmasi selkiytyisi niin paljon että tuollaiset ajatukset jäisivät pois.
Mutta jos et kuitenkaan suostu terapiaan ja kuitenkin lähdet yrittämään jotain niin tuo yrttiluettelosi on turha rintojen kasvatusmielessä. Miehellä ne eivät vaikuta käytännössä lainkaan kun naisillakin teho on olematon tai hyvin heikko. Ne nettikommentit ovat vain myyjien mainoshyminää että saadaan ihmisiä houkuteltua tuhlaamaan rahansa turhaan.
Jos todellakin haluat rinnat, ehkäpä paras vaihtoehto on silikoni-implantit. Niillä syntyy halutun kokoiset rinnat ja jos kyllästyy rintoihin, ne saa leikkauksella poistettua. Mutta aika harva lääkäri suostuu laittamaan miehelle rintaimplantit ilman transdiagnoosia. Voi olla että joutuu hakeutumaan ulkomaille jollekin hämäräperäiselle puoskarille joka on kiinnostunut vain rahasta.
Et halunnut kuulla olevasi lääkärin tarpeessa, mutta sen tarpeessa sinä olet!
Moi sinä tahtoo rinnat
Hormooneilla ne saa androgur /estro, kasvua huomaa parissa kolmessa kuukaudessa!
Lääkäri löytyy ihan nettiä hyväksi käyttäen. Ainoo miinus on et kun ne rinnat kasvaa ainakin minulla hormoonit ajoivat seksualiiset kyvyt/halut naisen tasolle , hyvin pian :) Mutta i loved and liked. Ääh sulla se vois olla toisin. Vaikka oon kolmen-neljänkympin väliin niin entinen seksiriippuvainen ajoi horkuilla itsensä ei riippuvaiseksi. Helpottavaaa kun se pakottava laukeemisen tarve JA KAUTTA KYKY KATOAA :)
Minäkin olen sitä mieltä, ettei aloittajan kannata rintoja ruveta kasvattamaan joillain oudoilla yrteillä tai hormoneilla. Silareitakaan en kyllä suosittele ottamaan.
Jo nyt itsekin pohdit, että saattaisit pettyä lopputulokseen ja/tai ettei kasvatetuista rinnoista olisi sinulle edes vastaavaa hyötyä. Tätäkin ajatellen yrtti-/hormoni-/silikooni-operaatioon sisältyvät riskit ovat suhteettoman suuret.
Sinun täytyy vain etsiä libidoenergiallesi jokin toinen purkautumisreitti. Kerroit, että olet haaveillut naismaisista rinnoista puolisen vuotta. Se on loppujen lopuksi melko lyhyt aika. Luulen, että innostus menee ohi jossain vaiheessa kaltaisellasi tuuliviirillä. Ja siinä vaiheessa joutuisit katumaan epäortodoksista ratkaisuasi.
Mielenkiintoista on se, miksi sinulla on niin raisuja seksuaalisia fantasioita. Et osaa määrittää itsellesi seksuaalista orientaatiota hetero-homo -akselilla, jos oikein ymmärsin. Kuitenkaan et mitä ilmeisimmin ole aseksuaalikaan, koska sinulla on voimakkaat seksuaaliset tarpeet. Joku vanha kunnon freudilainen esittäisi sinulle kysymyksiä lapsuudestasi ja perheenjäseniensi välisestä psykodynamiikasta.
Sanot näin ”Mielenkiintoista on se, miksi sinulla on niin raisuja seksuaalisia fantasioita. Et osaa määrittää itsellesi seksuaalista orientaatiota hetero-homo -akselilla, jos oikein ymmärsin. Kuitenkaan et mitä ilmeisimmin ole aseksuaalikaan, koska sinulla on voimakkaat seksuaaliset tarpeet. Joku vanha kunnon freudilainen esittäisi sinulle kysymyksiä lapsuudestasi ja perheenjäseniensi välisestä psykodynamiikasta. ”
- No jos Sigmund Freud tulisi kyselemään minun lapsuudestani ja elämästäni ylipäätään mitään niin voisin ojentaa hänelle tämän viime yönä kirjoittamani tiivistetyn novellimuotoisen elämäntarinani alkaen syntymästäni ja jatkuen aina tähän päivään asti.
On huhtikuun kuudes päivä kello 03.45 vuonna 1983, kun minä vedän elämäni ensimmäisen kerran keuhkoni täyteen sairaalan bakteerista ilmaa. Paikkana on erään satakuntalaisen pikkukaupungin sairaalan synnytysosasto, jonne äitini on kiidätetty edellisenä päivänä odottamaan keisarinkeikausta. Syntymäpainoa en muista sen paremmin kuin pituuttakaan, mutta todennäköisesti olisin mahtunut kenkälaatikkoon paremmin kuin nykyisessä kuosissani. Synnyin lastenhoitajana toimineen äitini ja metallityömiehenä toimineen isäni ensimmäisenä lapsena, joskin edellisistä liitoista äitini puolelta minulla on yli toistakymmentä vuotta itseäni vanhempia velipuolia kolme kappaletta ja isäni puolelta samaan ikäryhmään kuluvia siskoksia kaksi kappaletta. Äitini oli minut synnyttäessään verraten iäkäs, jo 45-vuotias ja minut saatuaan hän sairastui erittäin vakavasti. Ensimmäiset kaksi vuotta olin käytännössä isäni kasvatettavana. Sisarukseni olivat siinä määrin vanhoja, että he eivät enää saman katon alla asuneet ja vanhimmalla sisaruksellani oli jo tuolloin oma perhe ja lapsia. He asuivat myös toisella paikkakunnalla, joten suhteeni heihin on ollut aina kovin etäinen ja ulkopuolinen. Jossain määrin olen kokenut jopa vihamielistä ilmapiiriä, koska syntymäni tavallaan oli osa syy, miksi vanhempani erosivat edellisistä liitoistaan. Ymmärtäähän sen, jos puolisot lähtevät erilleen, perustavat uuden perheen ja jättävät vanhan perheensä taakseen. Olen tavallaan kuin väliinputoaja ja olen kärsinyt siitä koko ikäni, koska kuitenkin erilaisissa perhejuhlissa olen joutunut veljiäni ja siskojani kohtaamaan.
Periaatteessa elämäni ensimmäiset vuodet soljuivat ihan hyvin. Vaikka olinkin tavallaan perheenrikkojien lapsi niin siitä huolimatta vanhempani olivat rakastavia, enkä siinä mielessä ollut hyljeksitty. Asuimme pienellä paikkakunnalla Satakunnassa, omakotitalossa, jossa oli vehreä ja tilava piha viettää ihania lapsuusvuosia. Leikkitovereista ei ollut pula, koska äitini oli vielä tuolloin perhepäivähoitaja. Tummia pilviä alkoi ilmaantua taivaalle 90-luvulle tultaessa. Koitti lama ja isäni silloinen työpaikka meni konkurssiin ja koko henkilöstö jäi työttömäksi – myös isäni! Uutta työtä ei löytynyt vaan isäni joutui jättämään minut ja äitini, ja itse hän joutui lähtemään työn perässä asuntolainaa maksaakseen ulkomaille keikkahommiin. Käytännössä jäin isättömäksi, vaikka isäni kävikin muutaman kerran vuodessa katsomassa meitä Suomessa. Siitä lähtien, kun täytin 7 vuotta, suhteeni isääni jäi vuosiksi niin sanotusti ”tauolle”. Samaan aikaan aloitin peruskoulun lama-ajan Suomessa. Opetuksesta oltiin supistettu, luokkakokoja suurenneltu ja yhdistelty, kirjoja ja tarvikkeita kierrätettiin ja niin edelleen. Koulunkäyntini ei alkanut hyvin! Vaikka olinkin perhepäivähoitajan viimeinen ja lellityin lapsi, jolla oli aina leikkitovereita ympärillään, en siitä huolimatta ollut oppinut kovin sosiaaliseksi. Tämä johtui hyvin pitkälti siitä, että olin tottunut olemaan perhepäivähoitajan lapsena kuin kukkulan kuningas muihin lapsiin nähden. Koin olevani etuoikeutettu, mutta todellisuus iski ja lujaa vasten kasvoja. Ylimielisyydestä ei ikään katsomatta hirveästi pidetä ja siinä vaiheessa kun tämän tajusin, olikin jo myöhäistä. Jäin joukon ulkopuolelle ja minusta tuli vähitellen ujo ja arka. Olin lisäksi ylipainoinen ja minulla oli murretaustastani johtuva puhevika. Minusta tuli koulukiusattu. ”Läski, ihra, idiootti, homo ym. ym.” Tutuksi tuli! Muistan yhdenkin käsityötunnin, kuinka yksi poika, opettajan ollessa asioillaan, muiden hurratessa hakkasi minua saksilla niin että sain ihooni verta vuotavia haavoja. Liikuntatunneilta jäi lämpiä muistoja, kuinka vaatteet ja reput oli heitettyinä suihkuun, läpimäriksi kasteltuina. Ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin, että elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista. Minä olin erilainen kuin muut!
Kiusaamista jatkui käytännössä koko ala-asteen ajan, kunnes se murrosiän puhjetessa lieveni liikakilojen ja vauvanpyöreyden vaihtuessa väliaikaisesti atleettisen nuoren miehen lihaksiksi kasvupyrähdyksen myötä. Kiusaaminen oli kuitenkin tehnyt minusta ulkokuorellisesti kovan kuin kookospähkinän. Pukeuduin mustaan, kuuntelin heviä, aloin ryypätä ja polttaa tupakkaa. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä ollut, kaikkihan niin tekivät siihen aikaan. Minun ryyppäämiseni ja rälläämiseni meni tosin astetta pidemmälle ja ystävystyin itseäni huomattavasti vanhempien ”kavereiden” kanssa, jotka säännöllisesti hakivat pyydettäessä lastin kaljaa ja viinaa pientä maksua vastaan. Samoihin aikoihin olin saanut jotenkin hilattua peruskoulun lävitse ja olin siirtynyt lukioon. Tämä vaihtoehto tosin osoittautui kannaltani katastrofaaliseksi. Koska elintapani olivat mitä olivat, ei opiskelustakaan mitään tullut. Lähinnä elämä oli mopoilua, diskoja, juomista ja juomista. 16-17-vuotiaana muutin kotoa sekä opintotukien, mutta en yhtään sen vähempää sen vuoksi, että myös omien vanhempieni ihana perhekulissi oli alkanut rakoilla. Äidistäni oli myös tullut tapajuoppo isäni ollessa pitkillä ulkomaankomennuksilla. Työnsä äitini sai hoidettua jotenkuten, mutta aina viikonloppuisin ryyppääminen vei jalat alta ja teki hänestä täydellisen idiootin niin henkiseltä kuin motoriseltakin toimintakyvyltään. Perheriidat alkoivat olla arkea. Samoihin aikoihin huomasin myös omat seksuaaliset poikkeavuuteni. Kiusaamisesta ja osittain siitä johtuvat ihmisarkuudesta sekä oman kehon epävarmuudesta johtuen en kyennyt luomaan minkäänlaisia suhteita tyttöihin, vaan pelkäsin hylätyksi tulemista. Muutamia kertoja yritin lähestyä ikäisiäni tyttöjä, mutta joka kerta sain ivallisten naurujen päätteeksi vetäytyä häpeästä punaisena takaisin kuoreeni. Aloin fanasioimaan ikäiselleni epätyypillisistä asioista, kuten esimerkiksi äitini hoitolapsista, mutta sanottakoon nyt, että koskaan en ole fantasioitani vienyt ajatusta pidemmälle. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin pelätä muiden ihmisten lisäksi itseäni tai sitä, mitä voisin pahimmillaan tehdä. Oli siis helpottavaa päästä pois kotoa!
Ikävänä vastareaktiona juomiseni riistäytyi käsitä entistä pahemmin. Aloittamani lukio alkoi mennä yhä huonommin ja arvosanat laskivat tasaista tahtia kuin lehmän häntä. Epäonni ei päästänyt minua otteestaan,vaan seurasi kuin varjo kulkijaa. Yksi harvoista oikeista ystävistäni menehtyi samana kesänä vakavassa liikenneonnettomuudessa, jääden kaaharin ja rattijuopon yliajamaksi. Hänen rinnallaan kävellyt toinen puolituttuni säilytti henkensä, mutta vammautui pahoin. Yksi onneton harha-askel väärässä paikassa, väärään aikaan ja kaikki oli ohi sekunneissa. Tekstiviestin kuolemasta muistan ikäni, ”Matti on kuollut ja Ville on hengityskoneessa”. Itkin tasan kolme päivää ja kolme yötä, enkä ole sen jälkeen enää kertaakaan pysynyt itkemään. Hautajaisista en muista mitään!
Löysin samoihin aikoihin nopeiden internetlaajakaistojen mukanaan tuomat pornosivut. Aluksi pidin pelkästä pehmopornosta, mutta vähitellen toleranssi kasvoi samoin kuin juomisessakin. Tarvitsin aina vain rankempaa materiaalia saadakseni tyydytyksen. Join ja vedin käteen vuoron perään. Silloin kun olin selvin päin, ajelin autolla niin sanottua pillurallia tai istuin jonkun kyydissä dokaamassa. Kuten arvata saattaa, kolme vuotta elämästäni valui täysin hukkaan. Ylioppilaskirjoituksen menivät täysin penkin alle eikä lukuiset uusintayrityksetkään tuoneet arvosanoihin parannusta. Sen jälkeen iski diagnosoimaton masennus. Se oli elämäni toinen kerta sitten koulun aloittamisen jälkeen, kun tajusin, että en ollutkaan niin hyvä kuin olin kuvitellut. Elämältäni putosi niin sanotusti pohja pois!
Samana vuonna, kun ylioppilaskirjoitusten viimeiset epäonnistuneet arvosanat tippuivat postiluukusta, oli aika astua valtion palvelukseen. Minulle oli varattu puolen vuoden ilmainen vuokra-asunto Säkylän Huovinrinteen varuskunta-alueelta. Astuin sotilaspalvelukseen vuoden 2003 kevättalvesta. Voin kertoa, että kokemus oli ainutlaatuisuudessaan totaalinen kulttuurishokki. Reilusti yli sata kiloinen, lähes koskaan liikuntaa harrastamaton läskimooses vetää kurkkusalaatit päälleen ja aloittaa kertalaakista sellaisen taparemontin, johon en ollut mitenkään valmistautunut. Minun sijoitettiin EHK:hon, eli Esikunta- ja Huolto Komipanijaan, jonka ”piti” olla sieltä keveimmästä päästä, mutta omaan tasooni nähden sekin oli kuin maanpäällinen helvetti. Periaatteessa pidin armeijasta! Se toi elämääni kaivatun ryhtiliikkeen tiukasti säädettyine Pohjois-Korea tyyppisine rutiineineen. Tosin minäkuvaani sekään paikka ei juuri korjaillut. Olin läski, alisuoriutuja, mitään osaamaton änkyttäjä, jonka itsetunnon kyseisen paikan upseeristo osasi rautanyrkillään lyödä totaalisen alas. En voi sanoa, että olisin ollut mitenkään poikkeuksellinen silmätikku taikka muiden kiusaama, mutta vääjäämättä minusta tuli se, joka sai hoitaakseen jokaisen nakkihomman, mikä eteen sattui. Oli kyse sitten leireillä yövartiosta tai niiden kirottujen patsasmonumenttien lumenpuhdistuksista, minä olin se, joka määrättiin ensimmäisenä tehtävään. Eräällä leirillä olin niin kertakaikkisen väsynyt, että heitin jopa kirveen puolijoukkueteltan kyljestä sisään nukkuvien niskaan ja salaa toivoin, että olisipa osunut ja uponnut johonkuhun. Tämä oli toinen kerta elämässäni, kun aloin pelätä omaa impulsiivista käytöstäni. Luojan kiitos mitään ei käynyt, enkä jäänyt koskaan teostani kiinni.
Armeija oli ja meni. Armeijasta päästyäni ja porteista juostuani helvetin lujaa, kuten Klamydian biisissä lauletaan, painelin pitkin kujaa suoran Ruisrokkiin. Se muodostui elämässäni eräänlaiseksi käännekohdaksi. Minusta tuli nimittäin Mies, isolla M:llä, kun tiettyjen onnenkantamoisten kautta sain elämäni ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran pillua. Valitettavasti odotukseni kyseistä kusireikää kohtaan olivat olleet paljon koettua nautintoa suuremmat. Osittain tämä varmasti johtui (A) siitä, että alkoholipromillea oli veressä varovaisen arvion mukaan yli 2 promilleyksikköä ja (B) olen ikäväkseni etuvarustukseltani hyvin pientä kokoa, enkä humalatilasta ja uudesta tilanteesta johtuen saanut kunnolla edes sellaista stondista aikaiseksi, että olisin saanut kortsua pysymään kullillani. Rehellisesti sanoakseni, kyseinen tilanne huonosti pehmitetyllä, kostealla heinäpellolla, teltan helmojen lepattaessa avonaisina sadoille silmäpareille, ei ollut tilanteena niitä elämäni hienompia. Suorastaan koko tilanne oli näin jälkikäteen ajateltuna järkyttävä ja enkä saa sitä nolostumista ikinä mielestäni, kun seuraavat viikot ramppasin yleislääkärin pakeilla esittelemässä mini-size kulliani sukupuolitautien pelossa!
No armeijat ja festarit menivät. Isäni oli vihdoin lopettanut työnsä ulkomaankomennuksilla ja löytänyt työtä Suomesta. Oma elämäni oli taas kovaa vauhtia luisumassa samaa rataa alaspäin kuin ennen armeijaakin. Olin kuin optimistijolla keskellä tyrskyävää valtamerta ympäri pyörivän kompassini kanssa, ainokaisena suuntimanani taivaan tähtikartta ja mereen piirtyvä kuunsilta. En totisestikaan tiennyt, mitä tekisin ja mihin menisin, kun lukiokin oli mennyt niin sanotusti vituilleen . Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Isäni otti minua niskasta kiinni, kun en sitä itse voinut tehdä. Hän nosti minut pinnalle ja sai puhuttua työpaikallaan minulle harjoittelupaikan erääseen helsinkiläiseen rakennusfirmaan appariksi. Niinpä minä pakkasin kamani ja lähdin oppisopimuskoulutuksella vanhalta pieneltä asuinkunnaltani kerrasta ”suureen maailmaan”. Luulin, että se olisi olut kaivattu muutos elämääni, mutta se olikin itse asiassa uusi pudotus entistä syvemmälle kuilun pohjalle. Kaikki entiset vaivalla hankitut kaverit jäivät vanhaan asuinkuntaani ja minä olin Helsingissä kuin orpo piru. Ei minusta miksikään rakennusmieheksi ollut vaan minusta tuli lähinnä vasaran ojentelija kaikille veemäisille, itseään täynnä oleville ”ammattilaisille”, jotka eivät urakoiltaan juurikaan nöösiä oppisopimusopiskelijaa ehtinee opettamaan. Niinpä minä olin se, joka sai taas tehdä ne niin sanotut paskahommat, joista ei itse ammattiin opiskelun kannalta ollut mitään hyötyä. Olin siis täysin vieraassa paikassa, ilman ystäviä, mutta tavallaan en halunnut lähteä poiskaan. Elämässä oli kuitenkin työksi kutsuttua rutiinia, joka piti minut päihteistä erossa. Meni vuosi, meni toinen vuosi ja taisi mennä kolmaskin. Ammatillisesti en pätevöitynyt, muuta kuin siltä osin, että osasin pitää mittanuhaa paikoillaan tai kantaa ”ammattimiehen” pakkia samalla kun hän teki kaikki varsinaiset työt. Lopulta päädyin saman firman palveluksessa niin sanotuksi varastoapulaiseksi, jonka tehtävä on kuljettaa kuorma-autolla kohteisiin mitä milloinkin työmailla tarvitaan. Aluksi työ oli ihan Ok, huomattavasti leppoisampaa kuin mitä se oli työmailla ollut. Valitettavasti kaikkeen kuitenkin turtuu, niin myös siihen, että joka helvetin ammu istuu talvella kylmässä ja kesällä kuumassa kuorma-auton rähjässä kilometrejä pitkissä liikenneruuhkissa viemässä jotain vitun naulapakettia jollekin kiittämättömälle paskiaiselle, joka ensitöikseen ilmoittaa, että tarvitsee vielä hohtimet naulojensa lisäksi. Vähitellen koko touhu muuttui säälimättömäksi pakertamiseksi, johon oli jäänyt ”kiinni”, koska muutakaan työtä tuskin kouluttamattomalle ja ammattitaidottomalle idiootille olisi löytynyt. Liikenneruuhkista ja törppökuskeista tuli uusi syy menettää hermonsa ja alkaa juoda.
Samassa hässäkässä kävi niin, että vähän ennen kuin uusi lama vuoden 2007 lopussa iski, oli vanhempieni pankista ilmoitettu, että näiden asuntolainaa ei uusita vaan entinen kotini menisi pakkohuutokaupattavaksi, mikäli asuntolainaa ei maksettaisi vaaditussa ajassa. 90-luvun laman tuoksinnassa asuntolainojen korot olivat pahimmillaan lähellä 20 %:a, kun nyt lainaa myönnettiin 3-4 % korolla. Velka ei juurikaan 90-luvun lamavuosina lyhentynyt, joten edelleen lainaa oli maksettavana lähemmäksi 100 000 euroa. Toisin sanoen alueen yleiseen hintatasoon verraten aivan järjettömästi. Olin tavallaan puun ja kuoren välissä, koska en voinut antaa näin tapahtua. Minulla oli kuitenkin tunneside paikkaan ja velvollisuus vanhempiani kohtaan, enkä halunnut vanhempieni joutuvan perikatoon. Paikkakunta, jossa talo sijaitsee, kun nyt vain sattuu olemaan sellaista, että siellä myydään normaalisti yksi talo kymmenessä vuodessa puolella hinnalla siitä, mitä talosta oli velkaa. Se olisi ollut yksinkertaisesti aivan liian julmaa omalletunnolleni, joten otin velat kantaakseni niin hullulta kuin se näin jälkikäteen tuntuukin. Pelastin vanhempani, kuten kunnon pojan kuuluukin, mutta samalla tiesin, että kirjoitin oman kohtaloni ikuisena pankin velkaorjana. Vielä tuolloin tosin ei tiedetty mitään tulevasta uudesta lamasta. Juuri kun olin saanut velkapaperit kirjoitettua, ilmoitettiin, että Yhdysvalloissa Lehman Brothers on ajautunut konkurssiin. Siitä alkoi talouden alamäki, joka on siitä päivästä jatkunut tähän päivään saakka eikä loppua ole näköpiirissä.
Koska nyt tilanne on tämä, että ihmisiä irtisanotaan, eikä työtä ole, on tilanteeni kertakaikkisen kamala. Olen irtisanomisuhan alla, uutta työtä ei ole näköpiirissä, eikä toisaalta täysin kouluttamatonta typerystä kukaan palkkaisikaan, koska päteviä on markkinoilla pilvin pimein. Työn mentyä alta, olen täysin puilla paljailla. Ei ole rahaa, mutta vanhemmiltani peritty velka odottaa Osuuspankissa ja näin huonoina aikoina muutenkin huonolla markkina-alueella taloa on turha edes yrittää myydä velkojen kattamiseksi. Vanhempieni eläke ei riitä auttamaan ja toisaalta sekä oma terveydentila (rintaa pistää välillä) että vanhempieni terveydentila on surkea – alkoholisti äitini paskoo sängyssä housujaan päivät pitkät ja tekee kuolemaa ja isäni on diabeteksen uuvuttama .
Sosiaaliset suhteeni ovat käytännössä ”zero” muutamia harvoja säilyneitä lapsuudenystäviä lukuun ottamatta, joihin yhteyttä pidän lähinnä Facebookin kautta. Minkäänlaisesta parisuhteesta en ole haaveillut enää vuosiin, koska (A) ensinnäkään tällaista läskiä, kaljuuntuvaa, juopottelevaa, rutiköyhää, läskitissistä luuseria ei kukaan tervejärkinen nainen rinnalleen huoli ja (B) oikeastaan minua ei itseänikään huonojen kokemusteni vuoksi kiinnosta lähteä mihinkään epäkiitolliseen suhteeseen kenenkään kanssa. Niinpä ruoskin itseäni näin aamuyöstä kirjoittelemalla elämästäni novelleja ja kertoilemalla kaikista sairaista seksifantasioistani, joihin yllätys yllätys liittyy kaiken tyyppistä alistumista, alistamista aina homopornosta, shemaileihin, ruoskinnasta piiskaamiseen ynnä muuhun fuckin bull shittiin, joka ei oikeastaan edes ”kiinnosta” vaan on lähinnä väline purkaa sitä kaikkea muuta pahaa oloa, jota likipitäen kolmenkymmen vuoden ajan olen sisälläni ja harteillani kantanut. Ei tämä maailma muutenkaan hääppöiseltä näytä. On ilmastonmuutosta, musta joulu, talouskatastrofi, vittumaista paskaa suoltavat idioottipoliitikot, jotka kaiken aikaa pohtivat leikkauksia ja lisäveroja, tukiaisia Kreikalle ym. ym. Kaikki tuntuu lähinnä merkityksettömältä harmaalta paskapyörteeltä, josta nouseminen on lähes mahdotonta. Vuodet menevät kuin silmissä ja ikä sen kun karttuu, mutta minä poljen paikoillani ja luen ns. ”kavereiden” vauvauutisia Facebookista, kuinka kaikilla on perheet, lomamatkat etelään, perhe farmari pihassa, ystäviä ja iloisia hetkiä juhlapyhinä. Itselläni ei ole kuin päivästä toiseen samaa, samaa ja samaa, ei iloja, ei suruja vaan kaikki niin kivut, ilot, surut, murheet ja asiat vain tapahtuvat tunteettomasti yhtenä pitkänä jatkumona pötkössä, jonka on vain kellokortin tarkkuudella tapahduttava ja kun tekisi mieli itkeä niin kyyneleet vain juuttuvat verenmakuisena klönttinä kurkkuun. Vituttaa jo pelkästään sekin, että tässä yhteiskunnassa ihmisiltä ikään kuin odotetaan täydellistä onnistumista, suoritusta ja selvää päämäärä ja kaikkien on pärjättävä tavalla tai toisella omillaan tai suhteillaan, mutta mitä sitten jos ei onnistukaan? Mitä jos epäonnistuu? Onko meillä oikeus epäonnistua taikka olla jollakin tavalla vajaita ja epätäydellisiä? En minä tiedä, mutta minä en ainakaan ole täydellinen, en ole päässyt päämääriin enkä enää edes yritä. Selkäranka on taitettu aivan liian monesta kohtaa ja liian usein, joten parempi luovuttaa kuin käydä ainaista taistelua tuulimyllyjä vastaan, jota elämä pohjimmiltaan useimmissa ”luuseritarinoissa” edustaa.
Kiitoksia mielenkiinnosta, jos jaksoit lukea, mutta minun osaltani rintojen havittelu oli lähintä hourailua hulluuden, unen ja sekavuuden rajamailla. Ikään kuin olisin kuvitellut, että voisin paeta ongelmia korjauttamalla sukupuoltani tai hommaamalla tissit. Ei se niin mene, murheet seuraavat hautaan asti. Ei se ole realismia vaan yksittäisen yksinäisen sekopään turhanpäiväistä höpötystä niin sanottua inhorealismia. Olo on kuin olisin suljettu lasiseen, äänieristettyyn kupoliin, josta voi nähdä muun maailman tapahtumat, mutta kukaan ei kuule huutoasi etkä sinä kuule muiden huutoa. Et voi haistaa maistaa eikä tuntea yhtään mitään. Olet kuin pelkkä tyhjä sieluton seinäkellon kotelo tyhjyydessä vailla sen suurempaa merkitystä – sitä elämä on, tyhjyydessä päämäärätöntä laahustamista!
Hyvää yötä ja eläkää elämäänne eri tavalla aidosti ja rohkeasti, toisin kuin minä ja tehkää kaikkea sitä mitä minä ja kaltaisemme emme koskaan uskaltaisi!
Olipa vaiheikas elämäntarina. Kirjoitat niin sujuvasti, ettei ollut ongelmia jaksaa lukea koko juttua yhdeltä istumalta.
Rintojen havittelu näyttäytyy pelkkänä sivujuonena kokonaisuuteen nähden. Kuten itsekin jo totesit, tuskinpa sinä niitä tarvitset edes.
Olet vielä tosi nuori. Taloudellisista vaikeuksista ja traumaattisesta (ainakin jossain määrin?) menneisyydestä huolimatta sinulla ei ole syytä ajatella, että "murheet seuraavat hautaan asti". Kun murheitaan miettii suurina "köntteinä", niin kuin ihmisillä valitettavasti usein on tapana, tulevaisuus näyttää ahdistavalta ja synkältä, mutta todellisuudessa emme koskaan koe niitä yhtenä suurena könttinä, vaan jokainen meistä elää elämäänsä päivä kerrallaan. Murehtiminen helposti luo harhan, jossa kaikki muu, myös mahdollisuudet, peittyy ongelmausvan taakse.
Omissa ongelmissani olen huomannut "pienten askelten" strategian hyväksi: joka päivä tekee jotain mistä tulee edes vähän hyvä mieli (vaikka kirjoittaa niitä novelleja, mielellään ilman itseruoskintamotiivia, ja iloitsee siitä, että on sellainen kirjallinen lahja siunaantunut). Samoin kannattaa hoitaa ahdistavat, mutta välttämättömät asiat niinikään pienissä erissä, jotteivät ne pääse sumaantumaan.
En voinut olla huomaamatta, että kutsuit itseäsi samanlaisilla haukkumanimityksillä, joilla koulukiusaajasi sinua aikoinaan haukkuivat. Julmat kiusaajasi ovat näemmä vaikuttaneet vahvasti omakuvaasi. Voi kuulostaa turhanpäiväiseltä neuvolta, mutta lopeta hyvä ihminen tuo kauhea tapa (siis jos vain pystyt)! Ihmisaivot toimivat yllättävän kaavamaisesti, minkä vuoksi negatiiviset nimitykset uusintavat ja validoivat jo valmiiksi traumojen jäljiltä heikkoa ja huonoa omakuvaa. Tällaisten huonojen tottumusten purkamiseen tarvitaan ajatusten tietoista muuttamista. Sanoit, ettet ole lääketieteellisen avun tarpeessa, mutta voisit varmaan kyllä hyötyä esim. kognitiivisesta psykoterapiasta.
Sanoit, ettei kukaan tervejärkinen nainen sinua haluaisi kuitenkaan ja että huonojen kokemustesi vuoksi olet itsekin alkanut luopua seurusteluajatuksista. No, eihän kenenkään tietysti ole pakko parisuhteeseen ryhtyä, mutta perustelusi sisältävät liian rankkaa pessimismiä mielestäni. Media, niin valtamedia kuin esim. facebook'kin (jossa ihmiset räikeästi liioittelevat menestystään ja elämänsä auvoa) antaa vääristyneen kuvan siitä, mitä ihmiset etsivät elämänkumppanissa. Itse en edes haluaisi miestä, jolla ei ole mitään "baggagea" eli esim. menneisyyden psykologisia taakkoja, ja jos syntyy molemminpuolista ihastusta ja kiinnostusta, ainoastaan opportunistinen materialisti antaisi siinä vaiheessa taloudellisten ongelmien tulla tielle.
Olen itse uskovainen kristitty. En rupea Raamatulla päähän hakkaamaan, mutta näen sen niin, että jokainen ihminen on itsessään mittaamattoman arvokas eikä ihmisen arvo perustu lainkaan sellaisille asioille, joita tämä langennut ja surkea maailma yrittää ihmisarvon perustaksi asettaa, kuten suoritukset, ominaisuudet, suosio, taloudellinen menestys jne.
Voit aloittaja tappaa itsesi. Teet palveluksen kaikille. JUURI SINUNLAISESI "IHMISET" OVAT SYYNÄ SILLE, ETTÄ MINÄ EN SAA KIPEÄSTI KAIPAAMAANI LEIKKAUSTA. Juuri sinunlaistensi höyrypäiden takia sitä varten edellytetään että henkilö on "normaalimpi" kuin 99,999% ihmisistä.
Voisit kokeilla kiinnittyviä silikonirintoja.
http://www.amoena.fi/epages/amoena.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20130213-11092-190807-1/Categories/Proteesit/Contact
Perustelut miinukselle? Sanokaa YKSIKIN HYVÄ SYY miksi en saisi inhota tuon kaltaisia seksuaalisesti häiriintyneitä hulluja, kun juuri nimenomaan he ovat syy sille että minun elämäni on puhdasta ******? Ilman näitä seksuaalisesti häiriintyneitä hulluja (joihin btw myös Misaki ja Danza kuuluvat, vaikka esittävät muuta) ei olisi mitään tarvetta koko fasistisille "transtutkimuksille", vaan jokainen saisi olla juuri sellainen kuin haluaa, täysin vapautuneesti, täysin vailla sorron pelkoa, niin kuin kuuluu. Niin kuin IHMISTEN KUULUU ANTAA TOISTENSA OLLA.
AI: Oletkos hieman ihastunut Misakiin, kun hänestä jatkuvasti palstoilla jauhat :) ?
En. Jos suomeen tulisi natsit valtaan ilmiantaisin hänet ensimmäisenä.
Perustelut miinuksille? Kaikki mitä sanoin on faktaa.
Sen verran perusteluja miinukselle toki on olemassa, että ongelma ei ole "vain" seksuaalisesti häiriintyneet hullut, vaan yleensä se että on olemassa ihmisiä, jotka ovat niin estetiikantajuttomia ja muutenkin henkisesti kehittymättömiä, että kuvittelevat että mieheys olisi naiseutta parempi olotila. Ilman näitä idiootteja ei olisi mitään "MtFtM" katujia (eikä myöskään transmiehiä). Eikä sitämyöten mitään tekosyytä jättää ketään hoidoitta. Maailma olisi todella paljon parempi paikka ilman näitä hitlermäisiä ihmisenkuvatuksia. Mutta oletin että kirjoittamalla tästä aiheesta saisin vain enemmän miinusta, siksi en siitä mitään kirjoittanut, vaikka mielessä kävi.
Mutta tosiaan, sanokaapa yksikin hyvä syy miksi minä en saisi vihata täydestä sydämestä myös kaikkia maskuliinisuudestaan ylpeitä miehiä, kun ottaa huomioon, että ilman ihmisiä, jotka ovat niin päästään vialla että kuvittelevat mieheyden naiseutta paremmaksi olotilaksi, elämäni ei olisi tällaista ******, vaan saisin kaikki tarvitsemani hoidot. Jos ylipäätään kenenkään ei annettaisi syntyä mieheksi (se on aina tragedia) en minäkään olisi koskaan syntynyt väärään kehoon eikä olisi tarvinnut kärsiä koko nuoruutta sen takia. Joka kerta kun kosketan naamaani ja tunnen kuinka vuosien testosteroniraiskauksen jättämä paholaismainen piikki tunkee ihon läpi pistelevästi, tekee mieli uittaa kaikki maailman maskuliinisuudestaan ylpeät miehet napalmissa.
Ja se olisi oikeutta Isolla O:lla.
Ja ennen kuin joku valittaa tuosta termistä "hitlermäinen"... yksi haluaa sotaa, toinen haluaa olla karvainen laardikasa. Mitä eroa? Oikeasti?
Jos sä vaikka yhdenkin kerran lukisit noi sun tekstit uudelleen niin varmaan ymmärtäisit miksi sinua ei kukaan rupea leikkelemään. Ja miksi miinuset. Huh jos joku kaipaa juttutuokioita tai muita sessioita päätohtorin kanssa niin...Ja kyllä sanon tän ihan ulkopuolisena. Millä oikeudella sä sitten puhut ja paasaat seksuaalisesti epänormaaleista? Katoppa sinne peiliin.
Mikä ihme näitä itseään "naisena" pitäviä oikein vaivaa? Sekopäisempää sakkia en ole vielä tavannut. Ihme valittajia joka asiasta ja itseään pitävät jonain fiksuuden perikuvana. Transtutkimuksiin todellakin tiukempi linja. Ihan höyrypäistä porukkaa.
" Transtutkimuksiin todellakin tiukempi linja. Ihan höyrypäistä porukkaa"
Tietyllä tapaa samaa mieltä. Jos sellaisia täysiä sosiopaatteja mitä puuterilla pyörii ja itsensäpaljastelijoita on päästetty läpi tiukempaa seulaa sellaisten osalta tarvitaan.
"Jos sä vaikka yhdenkin kerran lukisit noi sun tekstit uudelleen niin varmaan ymmärtäisit miksi sinua ei kukaan rupea leikkelemään"
Tottahan minä nyt sen tiedän. Koska en ole "kunnollinen arjalainen" koska en kumarra aikamme suuria johtajia ja heidän asettamiaan Ainoita Oikeita Arvoja.
"Ja kyllä sanon tän ihan ulkopuolisena. "
Mitä nyt vaan kielioppivirheesi sattuvat olemaan ihan samanlaisia kuin ketjun aloittajalla...
"Millä oikeudella sä sitten puhut ja paasaat seksuaalisesti epänormaaleista? Katoppa sinne peiliin. "
Am juu, aseksuaalithan ne perinteisesti ovat raiskauksia suorittaneetkin.
Kuinka monta transnaista olet tavannut? Siis nimenomaan henkilökohtaisesti. Tämän palstan lukemisella saat täysin väärän kuvan koska vain hyvin pieni osa transnaisista edes haluaa lukea tätä palstaa. Palstalla kävijöistä suhteellisen suuri osa on vieläpä tätä "sekopäisempää" joukkoa, jotkut eivät ole edes käyneet transtutkimuksissa tai lempattu sieltä ulos. Jos tapaisit IRL transnaisia heidän nykyelämässään muiden ihmisten joukossa, huomaisit että he ovat aivan tavallisia ihmisiä.
Sinusta saa sen kuvan etta mielestasi vain sekopaat saavat kaytya hoidot loppuun mutta tervejarkisilta ne evataan\keskeytetaan? On se kumma kun minulla on hieman erikasitys tasta asiasta... Minun maailmassani ne selvajarkiset saavat hoidot kaytya kunnialla loppuun ja sekopaat sielta potkitaan ulos hoitamaan ongelmansa kuntoon ennen mahdollisia transhoitoja.
Tasta olet sinakin hyva esimerkki. Jostain luin etta mainitsit etta sinulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Noh, Minusta se semmoinen pelko ei ole kovin normaalia tai yleista ja jos siella transpolilla sanotaan etta siita on paastava eroon ennen hoitoja tm. nii sitten siita on paastava eroon. Ei siina kuule auta itku markkinoilla eika edes yhden ihmisen sota maailmaa vastaan. Siina et puuduta kuin itsesi ja kay vasytystaistoa oman haviosi kanssa. Katsos aika harvoin kuitenkaan yksi tasantaallaaja on pystynyt koko maailmaa muuttamaan. Onhan naita esimerkkeja naista tasantallaajista lahteneista "supersankareista" joilla oli unelma ja jotka sen toteuttivat. Mutta mika saa sinut kuvittelemaan etta juuri sina olisit tama yksi miljardeista (tasantallaajasupersankari). Aika pienella todennakoisyydella olet meinaan.
Ehka kannattaisi miettia etta onko sinussa oikeasti jotain korjattavaa vai onko koko maailma vain yhdessa sinua vastaa? Oletko tosissaa sinne peiliin ikina katsonut vai kuvitteletko vain etta ainoastaan muissa on vikaa? Etta sinun ei tarvitse muuttua vaan maailman ymparillasi.
Itsea esim. alkaa politiikasta yms. asioista puhuttaessa monesti monet asiat arsyttamaa kuten ahneus, vaaryys ym. Mutta tiedatko mita olen oppinut? Olen oppinut valttamaan koko aihetta politiikka silla tiedan mita tunteita se minussa herattaa ja tiedan myos etten mina niille asioille voi tehda yhtaan mitaan. Eli suljen koko arsyttavan ja suututtavan aiheen pois mielestani enka niita asioita mieti :) nain saan mielenrauhaa itselleni eika minun tarvitse alkaa esittamaan tasantallaajasupersankaria jotta joku voisi naissa asioissa muuttua. En yksinkertaisesti edes jaksaisi taistella niin isoa oravanpyoraa vastaan. Siina kun ei taaskaan kuin vasyta itseaan ja kay taistoa oman havionsa kautta. Sinusta tama voi olla tyhmyytta, valittamattomyytta tai en ole tarpeeksi idealistinen mutta omasta mielestani olen loytanyt sen kultaisen langan :D eli sano mita sanot ei se hetkauta omaa ajattelua itsestani.
En myoskaan pyri muuttamaan sinua itseni kaltaiseksi nailla puheilla kuten varmaa oletat. Etta sinun pitaisi muuttua mutta minun ei. Se ei ole sanomani. Muutu tai ala mutta itseppahan elat itsesi kanssa ja meuhkaat suoli24 palstoilla kuinka elama ja kaikki on persiista, joulu haisee, uskonnot on pildesta ja kaikki mika ei sinulle sovi on syvalta sielta minne ei aurinko pilkota.
Koita loytaa nyt joku rauha itsesi kanssa alaka meuhkaa kokoaika jonninjoutavista. Ela elamaasi alaka koita muuttaa asioita mille et kuitenkaan voi yhtaan mitaan vai kuvitteletko etta kaikki esim poliittiset ongelmat muuttuu silla etta paatat jattaa aanestamatta tai aanestat? Ei ne kuule mihkaa muutu. Nyt joku miettii etta jos ois kaikki niiku mina (eli tarkoitan itseani) nii juu ei tosiaan muutu mikaan eika parempaa elamaa tule. Siihen voin sanoa etta onneksi teita aanestajia ym. on kylla olan takaa etta ei siella muutamaa sataa tai edes tuhatta aanta niin kipeesti muutokseen kaivata. Mina nakkaan vitut naista asioista ja keskityn omaan elamaani, seka omaan hyvinvointiini (seka tietysti laheisteni. En meinaan ole itsekas ihminen kuitenkaan vaikka varmasti kuvittelette niinkin). Ventovieraille en ole laupias samarialainen tai mikaa jeesus mutta perheelle, laiheisille, ystaville olen. En kuitenkaan harrasta jeesustelua ja ennenkuin uskovaiseksi ehdit vaittaa niin jossain maarin uskon johonkin mutta en nyt sanoisi etta kristinuskon oppeja seuraan.
Välttelet politiikkaa, koska se ahdistaa sinua? Minä välttelen ihmisiä, koska ne ahdistavat minua. Et voi verrata ahdistavan asian välttelyä siihen että ahdistavaa asiaa pitäisi ruveta sietämään aktiivisessa kontaktissa "koska se on normaalia".
"Tavallisena ihmisenä" olo ei ole mikään kunnia-asia. Tavallinen tarkoittaa nimenomaan keskinkertaista. Ei erityisen hyvä missään. Ei myöskään empatiassa tai rationaalisuudessa. Tavallinen kansa määkii johtajien opettamia iskulauseita, vei se mihin tahansa.
Perustelut miinuksille? Jokainen itsensäpaljastelua harrastava transnainen on autogynefiili eli seksuaalisesti häiriintynyt mies, ei mikään oikea nainen. Tämä on fakta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Jos itsensäpaljastelijoita kuten Misaki/Danza ja muutoin vahvasti seksuaalisia ruvetaan pitämään "ihan naisina siinä kuin muutkin" pelkästään siksi että heistä tuntuu siltä ja heidän "oh so herkät tunteensa" saattavat loukkaantua jos tätä heidän haluaan ei kunnioiteta, on heitetty hyvästit tieteelle, ja noudatetaan puhdasta ideologiaa. Silloin ei ole kenelläkään mitään pelimerkkejä argumentoida näitä "jos minä sanoisin olevani Napoleon..." tyyppejä vastaankaan. Napoleoniksi itsensä kokeva on yhtä paljon Napoleon kuin naiseksi itsensä kokeva mies, koska kaikki totuudet ovat suhteellisia.
Seksuaalisuus on ihmiskunnan vastenmielisimpiä piirteitä yhdessä ahneuden ja väkivaltaisuuden ohessa. On aivan sama oletko itse raiskaaja vaiko raiskauksen paljastavalla pukeutumisella aiheuttanut, olet syyllinen koska olet seksuaalinen ihminen. Vain aseksuaali voi sanoa olevansa uhri, jos joutuu raiskatuksi. Ja vain aseksuaalista transnaisesta voidaan tietää varmuudella, että hänen motiivinsa eivät ole seksuaaliset, eli että hän on varmuudella niin paljon oikea nainen kuin ylipäänsä on mahdollista olla.
Et voi verrata ahdistavan asian välttelyä siihen että ahdistavaa asiaa pitäisi ruveta sietämään aktiivisessa kontaktissa "koska se on normaalia".
Voin hyvinkin verrata :) ja niin tuntuu laakaritkin vertaavan. Lisaisin myos etta voin ihan hyvin menna seuraamaan tai vaikka torkkumaan eduskunnan kyselytunnille eika tekisi edes pahaa :D pystyn naet hillitsemaan ja suodattamaan artymystani. Epailen etten ymmartaisi puoliakaan mita ne hopisee enka jaksaisi edes olla kiinnostunut. Voisin sanoa etta tama on aika konkreettista politiikan sietoa.
Voitko sina taas sanoa samaa fobiastasi? Pystytko ottamaan kontaktia ventovieraisiin ihmisiin ilman mitaan patevaa syyta? Ihan esimerkkina heitin en tieda kuinka tuollainen edes ilmenee sitte.
Kuten aikaisemmin todettu, minun korkean sivistys&ymmärrystasoni mahdollistaa nimenomaan se, etten noudata mitään "normaalin ihmisen" aikatauluja. Suurin osa minun ikäisistäni ei ymmärrä esim. luonnontieteistä ja filosofiasta hölkäsen pöläystä, ja syy on selvä: oravanpyörässä juoksu. Ei jää aikaa kuin joku pari tuntia silloin tällöin, ja sen käyttää (ymmärrettävästi niisssä oloissa) mieluummin johonkin kevyeeseen viihteeseen kuin raskaaseen tekstiseinään. Kun työt loppuu pitää lähteä sosialisoimaan "ku se o normaalii". Tätä on tavallinenihmisyys. Tavallisihmisyyttä leimaa totaalinen keskinkertaisuus ja perehtymättömyys.
En pysty.
Tarvitseeko olla joku ylivoimaisesti parempi ihminen. Eikö keskitason ihminen muka kelpaa. Sinulla on melkoiset vaatimukset.
Sen tiedän että empatiakykyni parani ainakin satakertaisesti. Rationaalisuus on säilynyt ennallaan.
Tarvitsee maailmassa jossa kaikenlaista hevonpaskaa yritetään jatkuvasti markkinoida faktoina.
Niin, valttelen politiikasta puhumista kun tiedan mita se minussa aiheuttaa. En kuitenkaan pelkaa sita eika se ole fobia. Voin myos keskustella politiikasta vaikken siita pidakkaan eli ei tuota mitaan ongelmia minulle vaikka joskus pitaa hammasta purra. Enka myoskaan avannut sanaista arkkuani transpolilla etta minulla tallainen politiikka"fobia" on :D En kylla usko etta olisivat sen perusteella hoitojani evanneetkaan.
Kerroppa minulle kumpi yleisesti on ihmisille tarkeampaa, Ihmissuhteet vaiko politiikka? Kun mietit tata oikein ajatuksella naet eron meidan tilanteessamme
Hauskaa myos etta tartuit ainoastaan tahan asiaan viestissani. Vaikuttaa etta etsit oikeutusta fobiallesi sen takia ettei sinun tarvitsisi mitaan minkaan eteen tehda kun muillakin on sita sun tata "fobiaa" (huomaa lainausmerkit). Oliko koko muu viestini mielestasi homppaa? Mietitko edes sanomisiani? Luetko viestit aina nopsaan lapi etsien sen pointin minka avulla voit kiemurrella pois tilanteesta? Vai eiko sinua yksinkertaisesti muiden mielipiteet\sanomiset kiinnosta varsinkaan itsestasi?
Ja huomasin muuten tuon kysymysmerkin viestisi alussa vasta nyt ja siihen voin vastata etta ei ahdista vaa suututtaa, alkaa ketuttaa kaikki vaaryydet ja tyhmat asiat ym. eli PAATAN olla puhumatta asiasta\asioista jotka minussa aiheuttavat suuttumusta silla kuka nyt suuttua haluaa oikein tarkoituksella. se ei ole sama kuin etta politiikasta puhuminen ahdistaisi tai pelottaisi minua. Joskus siita puhunkin vaikka tiedan etta arryn lopulta mutta hyvin se puhumine silti onnistuu.
Sori etta tuli nii monii viesteihin.
Aloittajalle:
en suosittele sinulle menemistä kelle tahansa psykologille tai psykiatrille, koska monet heistä valitettavasti edelleenkin suhtautuvat sukupuolen moninaisuuteen (hyvin luonnollinen variaatio ihmisissä) patologisoivasti, etenkin analyyttisen koulukunnan kannattajat.
Voit mennä keskustelemaan esim. Transtukipisteen työntekijän kanssa, jos haluat sekleyttää omia tuntemuksiasi ja ajatuksiasi omasta sukupuoli-identiteetistä ja kehostasi.
Voihan olla, että olet esimerkiksi naisellinen mies, tai transgender (ei selkeää sukupuolta) tai she male (haluat korostaa jotain vastakkaisen sukupuolen piirrettä itsessäsi, tavallaan "sekoittaa" sukupuolia).
Olipa miten vain, niin olet hyvä sellaisena kuin koet olevasi tai sellaisena, joksi haluaisit tulla. Muistathan tämän!
Sitten vielä noita rinnoista: nykyään rintoja voi kasvattaa hyvin monella eri tavalla, yrtit tai muut valmisteet kuin estrogeeni (lääke) eivät rintojasi kasvata. Plastiikkakirurgiassa rintoja tehdään nykyään silikoni-implanttien ohella esim. omasta rasvansiirtona (tehdään rasvaimu ja ruiskutetaan tuo sama rasva eri paikkaan, tässä tapauksessa rintoihin).
Epäilen kuitenkin, että Suomessa ei välttämättä ole kirurgia, joka tekisi tällaisia hoitoja muille kuin transtutkimuksissa käyneille ja sukupuolenkorjausprosessiin hyväksytyille (tarvitaan transdiagnoosi).
Kaikesta huolimatta, uskon, että kun tunnustelet omia tuntemuksiasi ja vaikka jonkun luotettavan ihmisen kanssa, oli hän sitten ystäväsi tai vaikka Transtukipisteen työntekijä, niin löydät oman tiesi - sellaisen, joka on sinulle oikea. Toivotan sinulle kaikkea hyvää matkallasi!
Vielä pieni lisäys:
jos koet tarvitsevasi psyykkistä tukea, niin sinun tietysti kannattaa hakeutua puhumaan jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Esim. kognitiivinen psykoterapia voisi olla sellainen asia, josta voisit saada tukea oman identiteettisi selvittämisessä ja ylipäätään monissa elämän vaikeuksissa.
Tässä viestissä oli paljon hyviä neuvoja. Lisäksi kaikesta rintakeskeisyydestä mulle tuli mieleen, että jos sulla kerta on jo hyvänkokoiset "läskitissit", ootko kokeillut ihan vaan kohottavia rintaliivejä? Push-up, sopivasti topatut yms. Voisivat ainakin antaa hyvän käsityksen siitä miltä tuntuu omistaa naiselliset rinnat. Laitat päälle ja katselet jonkin aikaa peilistä ja tunnustelet miltä tuntuu.
Ja lopuksi, useammalla isorintaisella naisellakin rinnat ovat enemmän roikkuvaa läskiä kun itsestään pystyssä pysyvät, elleivät sitten ole silikonia. Nuo yrtit sun muutkin lähinnä lisäävät naisellista läskiä jos auttavat yhtään mitään. Androgeeniblokkeri estrogeeni on ainoa lääkeyhdistelmä, jolla oikeasti voi kasvattaa rintarauhasta.
tsekkaa sellainen kuin noogleberry, toimii joillekin
Periaatteessa rinnat on mahdollista kasvattaa esimerkiksi popsimalla Finasteridia 5 mg joka päivä (http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=14953&i=ORION PHARMA_FINASTERID ORION) Reseptin saa suhteellisen helposti valittamalla esimerkiksi kaljuuntumista. Tämän lisäksi voit käyttää apteekista reseptivapaasti saatavia Ketanatsol voiteita, joilla on myös testoja alentava vaikutus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ketokonatsoli) Lisäksi jos haudot muniasi kuumalla vesipullolla aina kun mahdollista ja käytät auton penkinlämmitintä säännöllisesti niin tämä vaikuttaa kivesten hormonituotantoon testosteronia tuhoavasti. Myös alkoholilla on testosteronia tuhoava vaikutus ja mitä lihavempi olet, sitä todennäköisemmin testo muuttuu estroksi. Monella holistilla on isot rinnat, koska maksa on rasvoittunut ja suurentunut. Lisäksi jos syöt paljon esimerkiksi rasvaista purkkitonnikalaa, saat elimistöösi estrogeenin kaltaisesti toimivaa muovimyrkkyä, bisfenoli-a:ta. Samaa tavaraa saat elimistöösi myös lämmittämällä ruokia mikrossa muoviastioissa. Kaikki muovien pehmitteet, fenolit, polyklooratut bifenyylit eli PCB-yhdisteet, kasvien torjunta-aineet, käsirasvojen parabeenit ja jopa kuittipaperin pinnoitteet toimivat kuten itsestään estrogeenin kaltaisina hormonihäiritsijöinä (myrkkyinä), jotka valitettavasti aiheuttavat myös muita terveyshaittoja, kuten syöpää. Näiltä et voi välttyä, koska samoja myrkkyjä on jopa vaatteissa. Joidenkin suurempien kaupunkien, jotka käyttävät vesijohtovetenään järvistä / joista puhdistettua raakavettä, on todettu sisältävän pieniä pitoisuuksia estrogeeniä. (http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/E-pillereiden estrogeeni tappaa pikkukaloja/1135234691639) Tämä johtuu siitä, että jätevesien mukana järviin huuhtoutuu puhdistuksesta huolimatta naisten virtsasta erittynyttä estrogeeniä, joka on peräisin ehkäisypillereistä ja muista hormonituotteista. Juo siis mahdollisimman paljon esimerkiksi helsingin vettä, koska Helsinki ottaa raakavetensä pääsääntöisesti Päijännetunnellista. Tämä on tosin marginaalinen hyöty rintojen kannalta, mutta pienenä snobitietona korvantaakse. Tämän päälle tietysti voit kokeilla noita yrttejä. Sahapalmu on kuin heikompi versio Finasteridista. Pueraria Mirificaa pidetään tiettävästi parhaimpana rintojenkasvatusyrittinä, joskaan sitä ei saa suomalaisista luontaistuotekaupoista. IHerbsistä voi tilata, mutta en tiedä miten kyseinen tuote toimii, koska mukana on DIM, joka puolestaan puhdistaa ja tukee elimistön biologista hormonitoimintaa. (http://www.iherb.com/Nature-s-Answer-Pueraria-Mirifica-Estro-Balance-60-Veggie-Caps/23374) *Muista IHerbsistä tilatessa myös verotus ja tulli: http://www.raikasweb.com/iherb-ja-arvonlisavero.
Aintrollin (http://www.ainterolherbs.com/ainterolspuerariamirifica500mg300caps-p-47.html) PM:ssä ei ole DIMiä, joten todennäköisesti toimii paremmin.
Internetistä löytyy valtavasti tietoa luonnonmukaisesta rintojenkasvatuksesta, joskin aineisto on pääasiallisesti englanniksi:
http://www.experienceproject.com/question-answer/How-Can-Men-Grow-Breasts-Naturally/328259
http://sfemblog.wordpress.com/2013/04/29/nbe-faq-for-genetic-males/
http://www.experienceproject.com/stories/Want-To-Grow-Big-Man-boobs/2576954
http://www.breastnexus.com/showthread.php?tid=14105
http://www.breastnexus.com/
VAROITUKSEN SANANA: Rintojen kasvatus miehelle ei ole mitään "lasten leikkiä". Hormonitasapainojen muuntelu kemiallisesti on äärimmäisen riskaapelia puuhaa. Kasvatat niin syöpä- kuin veritulppariskiäkin. Maksasi ja munuaisesi saattavat sanoa poks. Ja jos nämä asiat eivät häiritse niin pelkkä testojen lasku saa masentumaan itsemurhan partaalle. Et jaksa nousa aamulla sängystä. Mikään ei kiinnosta! Libido on heikko! Voin sanoa, että hormonitasapainon ollessa poskellaan, olo on todella pa***ska! Ihminen on tarkoitettu olemaan jommankumman hormonin vaikutuksen alaisena" testosteronin tai estrogeenin", ollakseen onnellinen ja terve. Pelkkä testosteronin "vähentäminen" ei riitä, jos estrogeeni ei tule tilalle tai päin vastoin, riippuen pyrkiikö kohdehenkilö olemaan nainen vai mies biologisesta statuksesta poiketen. Henkilökohtaisesti en suosittele "miehelle" rintojen kasvatusta millään muulla keinolla kuin hakeutumalla transutesteihin ja sitä kautta hormonikorvaushoitoihin. Muut keinot ovat hengenvaarallisia vaikka rintojen kasvatus noin periaatteessa onkin mahdollista toteuttaa ilman korvaushoitoa. Ja vaikka onnistuisit niin miten kestät ulkopuolelta tulevan sosiaalisen paineen? Ihmisten asenne "maan boobseihin" ei ole kovin mairitteleva. Parempi muuntua sitten kokonaan naiseksi kuin pelkäksi hybridiksi! Teet niin tai näin, mutta valinta on sinun. Tässä kuitenkin tämä pieni briifaus mahdollisuuksista ja "kohtuuttomista" riskeistä terveytesi kannalta. Toivon, että hullutuksesi menee ohitse!
Ei ole tieteellisiä todisteita tuosta että " Ihminen on tarkoitettu olemaan jommankumman hormonin vaikutuksen alaisena -- ollakseen onnellinen ja terve". Jonkinverran näyttöä nimenomaan päinvastaisesta on: sekä naiset että kastroidut miehet elävät samanpituisen elämän, miehet muutaman vuoden lyhyemmän.
Jos vetää kaikkea tuota mitä olet kerännyt tuohon pitkään purkaukseesi, ei mikään ihme jos maksa ja munuaiset poksahtaa. Moni luonnonmukainen tuote on melkoista myrkkyä ja varsinkin muiden kanssa yhdessä käytettäessä.
Jos mies haluaa mahdollisimman pienillä riskeillä kunnolliset rinnat niin siitä vaan laittamaan implantteja nahan alle. Sieltä ne saa poiskin jos joskus tulee katumapäälle.
Viinaa suosittelen *röyh*
Ihan sattumalta luin tämän ketjun.Olen kuuskymppinen eläkeläistäti (kustannustoimittaja). Olet todella lahjakas kirjoittaja! Paneudu siihen. Luepa esim. Albert Camus: Sivullinen; Jean-Paul Satre: Inho. Niissä klassikoissa on todellista eksistentiaalista ahdistusta.
Kirjoita joka päivä vaikka päiväkirjaa, niin kehityt. olen ihan tosissani!