Heprealaiskirjeen tulkinnasta

Joskus vuosia sitten muistelen kuulleeni Valamon luostarissa tarinan vanhan Valamon ajoilta. Tavallaan se liittyy myös uskosta luopumiseen ja palaamiseen.

Venäjällä oli vielä silloin systeemi, jonka mukaan jos rikollinen pakeni luostarin suojiin ja munkit ottivat hänet vastaan, viranomaiset eivät tulleet häntä luostarista hakemaan. Eräs rikollinen teki näin. Hänen tekemää rikosta en muista. Mies kuitenkin jäi luostariin munkiksi ja yritti elää siellä parhaansa mukaan. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään ja jossain vaiheessa mies lähti luostarista. Kun elämästä ei luostarin ulkopuolellakaan tullut oikein mitään, mies ajautui jälleen rikoksen poluille.

Poliisien ajaessa takaa mies palasi luostariin. Munkit ottivat hänet uudelleen vastaan ja jälleen mies yritti elää munkkina parhaansa mukaan. Mutta tälläkään kertaa hommasta ei tullut mitään. Mies lähti luostarista. Hän ajautui jälleen tekemään rikoksia ja jälleen hän pakeni poliiseja luostariin. Munkit ottivat hänet uudelleen vastaan.

Vuosien kuluessa mies taisi lähteä ja palata luostarista yhteensä seitsemän kertaa. Tarina oli aina sama. Mutta viimeisellä kerralla mies ei enää lähtenyt ja lopulta hän kuoli munkkina.

Vilppu H.
pappi

Jeremia:
3:14 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni, ja minä noudan teidät, yhden ainoankin kaupungista ja kaksi sukukunnasta, ja tuon teidät Siioniin.
3:22 Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." - "Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme.

Luopumuksessa on kysymys Jumalasta luopumisesta eikä jostain seurakunnasta luopumisesta. Jumalan luo voi palata kun vain Herra sen sallii.

Nyt kun lukaisin tuon heprealaiskirjeen 6. luvun, silmääni tarttuivat sanat "Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen". Sehän on ihan loogista - jos ihminen on jo kuullut ilosanoman Kristuksesta, hän on sen kuullut. Jumala voi varmasti johdattaa hänet takaisin tavalla tai toisella, mutta jos seurakunnan tehtävä on kertoa ilosanomaa Jeesuksesta ja se on jo kerran mennyt perille, ei sitä ehkä toista kertaa kannata opettaa samalle ihmiselle. Olisikohan tässä kyse tällaisesta?

Sinikka-pappi

Niin - tuossa luvussa todetaan, että mahdotonta on heidän jotka ovat MAISTANEET evankeliumin Sanaa ja jopa olleet osallisena Pyhästä Hengestä ja sitten luopuneet, palata takaisin Kristuksen yhteyteen.

Tuo MAISTANEET sana on tuossa se oleellinen. Nämä ihmiset ovat saaneet kokea taivaallista voimaa ja kuulleet Jumalan hyvää sanaa, mutta tämä ei ole heille kelvannutkaan. Ihan sama tilanne kuin jos PIetari olisi ilmestysvuorelle todennut Jeesukselle että "pidä taivasten valtakuntas - minäpoika häippään krouviin kaljalle". Jos ihminen ikäänkuin läimäisee Jumalaa vasten kasvoja, niin Jumala jättää hänet senjälkeen rauhaan. Ei enää kutsu ihmistä.

Tässä ei ole kyse pelkästään evankeliumin kuulemisesta, vaan henkilöistä, joita Jumalan henki on jo koskettanut. Jos ihminen kuulee evankeliumin sanaa ja hylkää sen, niin kyllä Jumala voi häntä vielä uudelleenkin kutsua. Tässä on siis kyse heistä, jotka tuottamuksellisesti ja tarkoituksellisesti ovat hyljänneet taivasten valtakunnan, vaikka ovat tunteneet sen läsnäolon ja Jumalan voiman.

Tässä ei ole myöskään kyse uskovista uudestisyntyneistä henkilöistä, koska he eivät ole ainoastaaan MAISTANEET, vaan he ovat jo syntyneet uudestaan hengestä Jumalan lapsiksi ja ovat siis uskoontulleet Jeesukseen.

Oletan, että tarkoitat etupäässä näitä jakeita:

" 4 Mahdotontahan on auttaa niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaan lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, 5 nauttineet Jumalan hyvää sanaa ja kokeneet tulevan maailman voimia 6 mutta luopuneet uskostaan. Ei heitä voi toistamiseen johdattaa kääntymykseen -- niitä, jotka nyt itse ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja nostavat hänet kaikkien pilkattavaksi! "
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.6.html

Rovasti Olavi Peltola on tulkinnut kotisivuillaan Heprealaiskirjeen kuudetta lukua seuraavasti:

" Kun luovumme uskostamme (Hepr 6:6) meidän tähtemme ristiinnaulittuun Jeesukseen, ei meillä ole olemassa enää mitään muutakaan uhria (Apt 4:12). Juuri epäusko panee tekemään syntiä ehdoin tahdoin (10:26). Näin tapahtuu, kun emme enää halua mennä Jeesuksen luo armahdettavaksi. Mutta jokaiselle, joka tulee Jeesuksen luo, oli hän tehnyt syntejä tahansa, Jeesus vakuuttaa: "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois" (Joh 6:37). Jopa epäuskon tunteen valassa olevakin sai Jeesukselta armon, kun vain tuli Jeesuksen luo: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark 9:24). "

" Edellä mainittujen kahden kohdan tähden (Hepr 6:4-8 ja 10:26-29) Luther ei arvostanut Heprealaiskirjettä. Hän tiesi sielunhoitajana, että niissä esiin tulevat uhkaukset väärin ymmärrettyinä voivat olla masentuneelle tuhoisia. Mikäli ahdistumme näistä kohdista, meidän on pantava Raamattu Raamattua vastaan ja uskaltauduttava Jumalan sanassa olevan evankeliumin eikä lain varaan. Nämä kohdat ovat lakia, joten niiden tehtävä on pelästyttää ja siten musertaa sydämen kivikovaa paatumusta. Niiden tarkoitus on ajaa epätoivoiseksi tullutta syntistä Kristuksen luo hänen armahdettavakseen (6:12,15,18). Puuhun ripustettuun "pronssikäärmeeseen" saa synnin käärmeen purema saanut aina ja joka tilanteessa katsoa (Joh 3:14). "

Lähde:
MUUT APOSTOLISET KIRJEET
Olavi Peltola

KIRJE HEPREALAISILLE - 2. KEHOTUSKIRJE
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/ut4a.html

faith!

Olipa hyvä ja ajankohtainen Peltolan julistus! Kiitos sinulle siitä!
Nyt tietysti tt 11 saa itku-raivo-potku kohtauksen tästä Sanan "vesittämisestä" , varsinkin tästä "meidän on pantava Raamattu Raamattua vastaan"!
Saas nährä, mitä kuviokelluntaa on tiedossa- taitaa vaan aika käydä vähiin!

"" Kun luovumme uskostamme (Hepr 6:6) meidän tähtemme ristiinnaulittuun Jeesukseen, ei meillä ole olemassa enää mitään muutakaan uhria (Apt 4:12). Juuri epäusko panee tekemään syntiä ehdoin tahdoin (10:26). "


Niin - tuo Peltola on tosiaan lukenut liian huonosti tuon kohdan.

Siinä ei tosiaankaan sanota yhtään mitään uskostaan luopuneista, vaan henkilöistä, jotka ovat MAISTANEET taivaallista voimaa.

Kannattaa aina lukea TARKKAAN mitä kirjoitettu on sillä Jumalan sanassa on jokaisella sanalla tarkoitus :))

"7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan"

Näissä kahdessa jakeessa aika osuvasti käytetään selviä kielikuvia millaisia nämä taivaallsen voiman MAISTELIJAT ovat. He saavat kuulla evankeliumin sanaa ja jopa tuta taivaallista voimaa, mutta sitten kiroten hylkäävät sen tuottaen vain hyljeksintää ja ylenkatsetta eli orjantappuroita ja ohdakkeita.

Kun taas he jotka ottavat Sanan kuultuaan uskon vastaan ja tuottavat ihanaa satoa kuten myös Jeesus vertauksessaan niin kauniisti kuvailee.

Eli ei siis kielletä paluuta vaan ollaan luopioiden suhteen pessimistisiä, ajatellaan että kun he tietävät mistä luopuvat niin luopumus on sitten pysyvä. Näin sen voisi ajatella.

Pitikö juutalaiskristittyjen päästäkseen takaisin synagogaan jotenkin julkisesti kirota Jeesus? Kun hepr.kirjeessä puhutaan julki häpäisemisestä?