Mihin perustuu, että ihminen voi kokea ns. yliluonnollisia tapahtumia? Ei ainakaan oma järkeni riitä selittämään, edes niitä tapauksia joita omalle kohdalleni on sattunut. Lisäksi täytyy tunnustaa, että itsekin, vaikka olen kokenut jotain mitä ei voi järjellä selittää, hymähdän kun joku toinen kertoo omista vastaavista kokemuksistaan.
Mutta itse asiaan, eli ”yliluonnollisiin” tapahtumiin, joita on kohdalleni sattunut.
Ensimmäinen tapaus sattui ollessani n. 15-vuotias. Olimme äitini kanssa katsomassa illalla televisiota, kun minut valtasi voimakas ahdistus. Sanoi äidilleni, että varmaan kohta tapahtuu jotain pahaa. Hän kielsi minua edes puhumasta sellaista, sillä perhettämme oli juuri kohdannut suuri suru. Aamulla kuulimme, että kilometrin päässä kotoani oli palanut talo, ja perheen poika oli menehtynyt tuossa palossa.
Myöhemmin vastaavia tapauksia on sattunut kohdalleni useitakin. Välillä tuntemukseni ovat ennustaneet hyvää ja välillä pahaa, yleensä kuitenkin ikävämpiä sattumuksia, lähes aina kuolemaa. Esim. n. 15 vuotta sitten tulin juuri ulkoa sisälle, kun mieleeni tulvahti enoni kuva ja kuulin selvästi kun hän sanoi, että miksette ole käyneet hänen luonaan. Kerroin tapahtuman vaimolleni ja sanoin, että meidän pitää muistaa vierailla mummolassani, koska enon kuva tuli juuri niin voimakkaasti mieleeni. Arvata saattaa tunteemme, kun äitini soitti samana iltana ja kertoi enoni menehtyneen työtapaturmassa.
Viimeisin tapaus on vielä aika tuore ja sen kertominen, vaikkakin näin anonyyminä, arveluttaa minua kovastikin. Mutta toivottavasti tämä myös osaltaan helpottaa nykyistä olotilaani. Nimittäin, lähes päivälleen vuosi sitten koin voimakkaan ahdistavan tunteen ja tunsin myös olevani kuin kuumeessa. Olimme vaimoni kanssa kahden kotona ja kerroin hänelle oudosta olotilastani ja sanoin, että olen varmaan tulossa sairaaksi. Vaimo kokeili otsaani ja sanoi, ettei sinulla ainakaan ole kuumetta. Menimme pian nukkumaan, mutta pysyin koko ajan hyvin levottomana ja en pystynyt rauhoittumaan, vaikka kirja on yleensä minulle mitä parhainta unilääkettä. Sitten samana yönä meille tuli puhelinsoitto, jossa kerrottiin, että liki toisella puolella maapalloa asuva tyttäremme oli tehnyt itsemurhan.
Nämä kaikki voivat tietysti olla pelkkiä yhteensattumia ja varmaan ovatkin, mutta välillä tulee ajatelleeksi voiko olla olemassa jotain mitä me ihmiset emme vielä kykene selittämään.
En ole uskossa, enkä usko koskaan miksikään kirkkouskovaksi tulevanikaan. Mutta rukoillut olen, varsinkin kun elämässäni on tullut vastaan tilanne, josta en ole tuntenut yksin selviäväni. Lähes aina tilanteet ovat myös selvinneet toivomallani tavalla. Jopa taloudellinen tilanteemme on voinut parantua hyvinkin lyhyellä aikajaksolla.
Tämä oli minun tarinani, ja tämä tarina on tosi.
Nimimerkin suojassa näistä uskallan kertoa ja toivon, että saisin teiltä joltain apua tähän vuosi sitten tapahtuneeseen elämäni suurimpaan menetykseen.
Mutta itse asiaan, eli ”yliluonnollisiin” tapahtumiin, joita on kohdalleni sattunut.
Ensimmäinen tapaus sattui ollessani n. 15-vuotias. Olimme äitini kanssa katsomassa illalla televisiota, kun minut valtasi voimakas ahdistus. Sanoi äidilleni, että varmaan kohta tapahtuu jotain pahaa. Hän kielsi minua edes puhumasta sellaista, sillä perhettämme oli juuri kohdannut suuri suru. Aamulla kuulimme, että kilometrin päässä kotoani oli palanut talo, ja perheen poika oli menehtynyt tuossa palossa.
Myöhemmin vastaavia tapauksia on sattunut kohdalleni useitakin. Välillä tuntemukseni ovat ennustaneet hyvää ja välillä pahaa, yleensä kuitenkin ikävämpiä sattumuksia, lähes aina kuolemaa. Esim. n. 15 vuotta sitten tulin juuri ulkoa sisälle, kun mieleeni tulvahti enoni kuva ja kuulin selvästi kun hän sanoi, että miksette ole käyneet hänen luonaan. Kerroin tapahtuman vaimolleni ja sanoin, että meidän pitää muistaa vierailla mummolassani, koska enon kuva tuli juuri niin voimakkaasti mieleeni. Arvata saattaa tunteemme, kun äitini soitti samana iltana ja kertoi enoni menehtyneen työtapaturmassa.
Viimeisin tapaus on vielä aika tuore ja sen kertominen, vaikkakin näin anonyyminä, arveluttaa minua kovastikin. Mutta toivottavasti tämä myös osaltaan helpottaa nykyistä olotilaani. Nimittäin, lähes päivälleen vuosi sitten koin voimakkaan ahdistavan tunteen ja tunsin myös olevani kuin kuumeessa. Olimme vaimoni kanssa kahden kotona ja kerroin hänelle oudosta olotilastani ja sanoin, että olen varmaan tulossa sairaaksi. Vaimo kokeili otsaani ja sanoi, ettei sinulla ainakaan ole kuumetta. Menimme pian nukkumaan, mutta pysyin koko ajan hyvin levottomana ja en pystynyt rauhoittumaan, vaikka kirja on yleensä minulle mitä parhainta unilääkettä. Sitten samana yönä meille tuli puhelinsoitto, jossa kerrottiin, että liki toisella puolella maapalloa asuva tyttäremme oli tehnyt itsemurhan.
Nämä kaikki voivat tietysti olla pelkkiä yhteensattumia ja varmaan ovatkin, mutta välillä tulee ajatelleeksi voiko olla olemassa jotain mitä me ihmiset emme vielä kykene selittämään.
En ole uskossa, enkä usko koskaan miksikään kirkkouskovaksi tulevanikaan. Mutta rukoillut olen, varsinkin kun elämässäni on tullut vastaan tilanne, josta en ole tuntenut yksin selviäväni. Lähes aina tilanteet ovat myös selvinneet toivomallani tavalla. Jopa taloudellinen tilanteemme on voinut parantua hyvinkin lyhyellä aikajaksolla.
Tämä oli minun tarinani, ja tämä tarina on tosi.
Nimimerkin suojassa näistä uskallan kertoa ja toivon, että saisin teiltä joltain apua tähän vuosi sitten tapahtuneeseen elämäni suurimpaan menetykseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensinnäkin yliluonnollista on se, mitä sellaisena pidämme. Mielestäni on paljon asioita, jotka ovat luonnollisia, mutta joita emme vielä ymmärrä. Koska meillä ei ole tarpeeksi tietoa asioista, helposti tulee tunne ettei oma järki riitä niitä selittämään.
Monet uskonnot pyrkivät selittämään ilmiöitä ja asioita, joihin meillä ei ole ns. järjellistä selitystä. Mielestäni kuitenkin uskontojen tarjoamien selitysten heterogeenisyys itsessään puhuu jo sen puolesta, etteivät ne voi tarjota oikeaa selitystä, joskin toki voivat tarjota aivan hyviä selitysyrityksiä. Sinänsä uskonto tietysti ajaa asiansa, jos uskon kautta pystyy saamaan lohtua asiaansa tai epävarmuuteensa.
Uskon kanssa kuitenkin yhtenevästi varmaa mielestäni on vain se, että yliluonnollisen kokeminen on aina henkilökohtainen kokemus. Kukin kokee yliluonnollisen eri tavoin; yliluonnollisen kohtaaminen on kullekin omakohtaisen käsitteellisen kasvun paikka. Henkilökohtaista maailmankuvaa koskettavat muutokset ovat todellakin henkilökohtaisia ja itse on se, jonka ne on prosessoitava.
Joitakin lohduttaa jo tietous siitä, ettei ole yksin; ei siis ole ainoa joka kokee näitä tapahtumia. Luulen että sinun tapauksesi on yksi yleisimmistä parapsykologisista ilmiöistä, joka on ns. koko kansan ilmiö, mutta josta on yllättävän vähän kirjoitettu erillisenä ilmiönä.
Toinen yleinen variaatio on myös esimerkiksi omalle äidilleni yli 20 vuotta sitten tapahtunut yliluonnollinen tapahtuma. Äidin veli eli enoni oli sairastellut jo pitkään ja oli sairaalassa useamman kuukauden. Kävimme usein häntä tapaamassa. Eräänä aamuyönä äitini koki tapahtuman, jota jälkeenpäin hän kuvasi niin, ettei tiennyt oliko se uni vai todellisuutta; siis ehkä jotain niiden rajamailla. Joka tapauksessa tässä "unessa" enoni ilmestyi äidilleni ja sanoi "nyt minun on mentävä". Viimeistään tässä vaiheessa äitini heräsi ahdistavaan tunteeseen, eikä pystynyt nukkumaan enää. Parin tunnin päästä, aamun sarastaessa, sairaalasta soitettiin ja kerrottiin enoni kuolleen aamuyön aikana.
Keskeinen painopiste yliluonnollisia ilmiöitä pohdittaessa ei ehkä ole se, että ymmärtäisimme mitä ne ovat, vaan se mitä niistä opimme. On mielestäni selvää, että yliluonnolliseen liittyy pelkoa, enkä usko että löytyy sellaisia "rohkelikkoja", jotka pystyvät yliluonnollista kohtaamaan ilman pelkoa. Useimmat ihmiset eivät pysty kohtaamaan edes luonnollisia asioita ilman pelkoa; kuolemakin on luonnollinen asia, mutta harva pystynee sen rehellisesti kohtaamaan (ainakin oman kuolemansa) ilman pelkoa edessä olevasta tuntemattomasta. Keskeinen kysymys onkin: pitäisikö yliluonnollista pelätä?
Olen melkein koko ikäni miettinyt, että onko yliluonnollista ja jos on, niin mitä se on. Mietin lähinnä näitä henkiä, jotka ilmestyvät ihmisille tai muuten ilmoittavat olemassaolostaan esim. tiputtelemalla esineitä. Ovatko nämä henget lähtöisin pahasta? Mielestäni se pitäisi tietää ennenkuin pelkää.
Muuten, joku mainitsi Oulunsalon lentokentän läheiset metsät luetellessaan paikkoja joissa voi aistia jotain kummaa. Mitä siellä metsässä on? On tullut lenkkeiltyä siellä eikä ole tullut mitään ihmeellistä vastaan.
Toisaalta pelko syntyy juuri siitä epävarmuudesta, joka asiaan liittyy. Kun emme tiedä tarkalleen, niin pelkäämme.
Mietin vain, pelkäisimmekö kuitenkaan vähemmän, jos varmuudella tietäisimme mitä kuolema on. Sehän voi olla jotain sellaista, josta olisimme tyytyväisempiä jos emme tietäisi.
Noista Oulunsalon metsistä ja muista paikoista; uskon että pahan/kummallisen/yliluonnollisen tms. tunteminen on spatiaalista (paikka- ja tilannekohtaista). Lisäksi se on henkilökohtaista; joku tuntee jotain, jossakin tietyssä paikassa, jonain tiettynä hetkenä. Joku toinen taas ei. Mielenkiintoisia ovat tapaukset jossa useampi eri henkilö tuntee samalla tavalla, samaan aikaan tai eri aikaan. Itsellä on tästä kokemuksia, kuten tuossa aiemmassa ketjussa kerroin.
Pelata? Ei ikina, vaan pitaa ottaa ilmiosta selvaa...
...mutta tietysti "tavallisen ihmisen" reaktio on yleensa pelko...
"Terveen" maagin merkki se ei ole...:)
Eikös pelko ole juuri nimenomaan terveen merkki :) Uskovaisetkin sanovat ”Herran (lue: yliluonnollisen) pelko on viisauden alku.”
Jos ajatellaan parapsyykkisia voimia ja ilmiöitä, mielestäni ne eivät ole usein hallittavissa; otetaan esim. poltergeistit. Asiaa voisi verrata samaan kuin ihminen yrittäisi hallita salamaa. Sitä voi yrittää johdatella toisaalle vaikka ukkosenjohtimella, mutta viime kädessä on oltava nöyrää poikaa tai tyttöä. Ihminen ei kuitenkaan viime kädessä päätä iskeekö salama sittenkään siihen ukkosenjohtimeen vai kuitenkin ihmiseen. Salaman voima on aivan liian suuri ihmisen hallintaan.
Tässä herää kysymys yliluonnollisen hallintayrityksestä. Jos ajatellaan, että havaitsisimme vaikkapa kirjallisuuden mukaisen poltergeistin, niin millä sitä yrittäisimme hallita? Minä en suoraan sanoen usko pätkääkään siihen, että paikalle lennätettäisiin vaikka katolinen pappi manaamaan tai näilläkin palstoilla joskus nähtyyn "lausu Jeesuksen nimeä; se on nimi jota pahan voimat tottelee" tms.
Poltergeist-ilmiöitä on raportoitu kaikissa kulttuureissa, missä joissain ei ole kuultukaan kristinuskon opeista. Hallintayritykset ja poismanaukset on suoritettu vaikka bambutangon ympärillä banaanitansseja suorittamalla ja luulen, että ihan yhtä hyvin tuloksin. Ilmiö on lakannut sitten kun on lakannut; bambutanssi on lakannut sitten viimeistään tässä vaiheessa. Voilá, mikä yhteensattuma! Onko nämä rituaalit ja uskomukset todella niitä hallintakeinoja, joilla poltergeistin tapaiseen paranormaaliin nähden saisimme ylivallan?
Haluaisin myös nähdä sen "maagin", joka ei pelkäisi ko. tapahtumaa. Kirjallisuudessahan usein kuvataan poltergeistin heittelevän tavaroita tai kiviä ihmisiä kohti, tukistavan hiuksista jne. Mistä löytyisi se rohkea maagi, joka kävelisi ilmiön luo, ottaisi homman rauhallisesti haltuunsa jollain ylimaallisella konstilla ja viskaisi poltereistin niskaotteella pois räyhäämästä. Luulen että yliluonnollisen ilmiön luonteesta riippuu, milloin tulee kullakin pelon raja täyteen. Harry Potter-noituus ei pelota naapurin kissaakaan, mutta korvista repivä poltergeist epäilemättä lähes kaikkia.
Ne tuntemukset voivat johtua lentokentän voimakkaista tutkista tai jostain muista laitteista. Oulunsalossahan on myös ilmavoimilla oma tukikohta.
Tuli vain mieleen kun armeijassa (palvelin ilmavoimissa) varoitettiin aina olla menemästä liian lähelle voimakastehoisia tutkia. (Olkkavaara esim.)
Voimia Sinulle ja perheellesi.
Ja siunaustakin toivon.
Myös kuoleman olen nähnyt ennalta näkynä. En ottanut kummallisa kokemuksia tosissani, mutta noin viikon päästä on selvinnyt, että kummalliset kokemukset ovat olleet tarkkoja tiedonantoja.
mutta esimerkiksi äitini tuntee herkästi läheisen ihmisen huonovointisuuden.
versio. Tunne on tunnesiirtymä. Näyssä näin sen, että henkilö siirtyi kuollessa valoon, ulos pimeästä loukosta, Vertauskuvallisesti ovesta ulos. Muuten kuolinympäristö vastasi sitä paikkaa, jossa hän oikeati kuolikin. Hänen äitinsä koki selittämätöntä pahoinvointia pitkään ennen muuten täysin yllätyksellistä tapahtumaa. Olen myös ennalta nähnyt monen ihmisen kuoleman eli lentokoneen putoamisen hyvin tarkasti. Kumma kyllä, vaikka en itse älynnyt suhtautua näkemiseen vakavasti niin henkilö, jota lento koski otti sen todesta ja vaihtoi lennon. Kun tällaisia tapahtuu niin ajattelee vaan, että hyvä. On olemassa muutakin kuin tämä fyysinen todellisuus. Muuten ne eivät valtaa ajatuksiani, mutta halusin kertoa näistä sinulle, jotta et surisi niin paljon.
jotkut sellaisia, ettei niitä jaksa niiden pituuden vuoksi täällä selostaa.
koska ne tuntuvat tullevan jostain muualta. Ne eivät siis ole itse määrättävissä. Samalla tavalla kuin näkee unta niin ei voi edeltä tietää mitä näkee tai kun herää ei voi tietää mitä tapahtuu. Minusta tuntuukin, että ne kokemukset annetaan Jumalalta henkilökohtaisina tarkoituksellisina lahjoina.
Olipa mielenkiintoista lukea tuo juttusi, minulle sattui viime keväänä hyvin samantapaista.
Olin illalla merkillisen huonovointinen ja väsynyt, laitoinkin sitten aikaisin nukkumaan. Yöllä heräsin erittäin voimakkaaseen päänsärkyyn, nousin ylös ja hain kylpyhuoneesta buranaa. Mutta kun menin keittiöön ja laskin hanasta vettä ottaakseni lääkkeen, päänsärkyni oli poissa.
Aamulla äitini soitti ja kertoi että isääni ei saa hereille, hän oli kuollut yöllä omaan sänkyynsä.
Ystäväni sairasti parantumatonta syöpää, ja lähtö oli lähellä, mutta kukaan ei oikein tiennyt milloin, päivien, viikkojen, vai kuukausien kuluttua...
Hänen veljensä oli alkanut Amerikassa tuntea olonsa oudon levottomaksi ja oli siitä paikasta tilannut liput Suomeen. Hän ehti juuri ja juuri ajoissa. Sattumalta?
Ystäväni kuoli yöllä, enkä itse ollut silloin sairaalassa läsnä. Olin aamulla töissä palaverissa, ja ihmettelin miten ihmeessä olin niin iloisen kevyellä ja jopa iloisella mielellä, vaikka ystäväni oli sairaalassa. Kun sain puhelimitse kuulla uutisen, minusta tuntui siltä kuin olisin ollut "pullo", joka kaadettiin täyteen suurta iloa ja valoa. Olinkin iloinen - ystäväni oli viimeinkin vapaa suurista kivuista, ja halusi sen minullekin viestiä.
Et juurikaan kertonut tyttärestäsi, joten en tiedä, miksi hän itsemurhan teki. Itseäsi sinun ei kuitenkaan tarvitse syyttää ja kantaa huonoa omaatuntoa, olithan liki maailman toisella puolella. Suurikaan vanhempien rakkaus ei aina riitä itsemurhaa estämään, vaikka olisit ollut sielläkin. Lapset kasvavat, aikuistuvat, lentävät pois, ottavat vastuun omasta elämästään. Se on asia, jolle me vanhemmat emme mitään voi. Hän on nyt poissa, sinulla on kuitenkin muistot ja rakkaus sydämessä. Yritä ajan mittaan muuttaa viiltävän surullinen rakkaus lämmöllä muistelevaksi rakkaudeksi. Muistele hyviä aikoja. Äläkä kuuntele sellaisia, jotka väittävät tyttäresi joutuneen ikuiseen kadotukseen. Itse uskon jälleensyntymään - ja siihen, että tyttäresi oppi tässäkin elämässä paljon oppimisen arvoista, ja saa aikanaan uuden mahdollisuuden.
Ei ihminen synny uudestaan, vaan hän saa tämän elämän ajan tehdä aisoita ja valintoja Ja joutuu kerran niiden johdosta tekemään tilin Jumalalle.
On aivan oikein kirjoitettu että ei saa syyllistää itseään, sillä ei kukaan toinen voi elää toisen elämää.
Se on jokaisen henkilökohteinen asia ja paha tekee näitä asioita. Olen lukenut että uskovaisetkin ovat niitä tehneet vaikeina aikoina ja sitten olen kuullut selityksen ja aivan oikein, että ei saa sanoa minne kukin menee kuoleman jälkeen, sillä sitä ei kukaan tiedä.
Raamattu kieltää jopa sen sanoessaan että älkää kadotustuomiota lausuko ja vielä että millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teitäkin mitataan.
Suositelisin kääntymistä Jumalan puoleen, sillä vain hänellä on todellinen apu ja lohtu, sekä vastaus näihin kysmyksiin. Se tapahtuu Jeesuksen kautta.
Näistä ilmiöistä, niin tunsin erään henkilön, joka oli tosi herkkä ja tiesi milloin joku kuoli ja sanoi että kohta soi puhelin ja niin soi ja joku oli tosiaan kuollut.
Hän myös pelastui liikenteessä, kun koki että kohta tulee hlrvi tielle ja mutkan jälkeen se seisoikin keskellä tietä ja jos ei olisi vähentänyt nopeutta olisi hän siihen törmännyt. Hän ei ollut uskossa eikä mitään sellaista, vaan oli aika kova ottamaan viinaksia.
Näitä tapahtuu myös uskovaisille ja silloin on kyse Pyhän Hengen johdatuksesta. Erään tarinan kuulin kun eräs evankelista ajoi autolla ja tuli niin kova sade että hän joutui auton seisottamaan ja kun hän tutki asiaa, niin se sade oli väin hänen autonsa ympärillä ja sedetta ei ollut isolla alueella ja kun hän jatkoi matkaa niin heti hän näki puun tiellä ja hän olisi siihen törmännyt. Eli sekin oli varjelus.
Eli näitä tapahtuu kaikille joilla on herkkyys ja he tuntevat kaikki energiat vaikka niitä ei luonnollisesti voisi nähdä eikä tietää.
Olen kuullut että kun on kyse läheisistä tunnesiteistä niin jopa on koettu toisen kipua ja muuta sellaista.
Tiede ei näihin tietenkään usko, mutta jonkinlaisian kokemuksia on melkein kaikilla ihmisillä.
Jotain "yliluonnollista" mielestäni liittyy myös siihen kun kahden ihmisen välillä voi olla jokin ihmeellinen yhteys. Tarkoitan tällä esim. kaksosia joiden elämä ja tapahtumat on kuin ennalta määrätty saman suuntaisiksi. Esimerkkinä tapaus joka sattui muistaakseni vuosi pari sitten Raahessa. Tuolloin kaksoset (aikuiset miehet) menehtyivät kahdessa eri onnettomuudessa lähes yhtä aikaa suht' kaukana toisistaan.
Lisäksi olen usein pohtinut syytä siihen, että mistä johtuu kun keskustelee tietyn henkilön kanssa, itselle tulee tunne kuin olisi lisää voimia saanut. Tällaisissa tapauksissa on myös toinen henkilö saattanut sanoa saman tunteen minulle. Liekkö se sitten jotain "sielujen sympatiaa" vai mitä, en tiedä.
Yksi asia joka myös ihmetyttää, on eläinten kyky vaistota tulevia sattumuksia. Tiedossani on useitakin tosia sattumuksia, joissa eläin käytöksellään on varoittanut isäntä perhettään joutumasta onnettomuuteen. Myös esim. koira on aavistanut henkilön kuoleman ulvomalla ja haukkumalla koko yön kun toisella paikkakunnalla sille läheinen henkilö kuoli.
Jep, siinä vähän pohdittavaa.