Tämä palstalla riehuva "keskustelu" herätti minut miettimään sitä, miksi niin monet kokevat magian pelottavana ja arveluttavana toimintana. Suurin osa ihmisistä tekee kaikkensa leimatakseen magiaa harjoittavat ja siihen uskovat hulluiksi ja osa vielä vaarallisiksikin ihmisiksi. Miksi?
Kuitenkin puhumme asioista, jotka ennen kristinuskon "maailmanvalloitusta" kuuluivat jokaiseen torppaan ja mökkiin. Kaikki lepyttivät jumaluuksia ja tekivät taikoja, nähtiin näkyjä; henkimatkoilla, sielulinnun mukana, harjoitettiin henki- ja kasviparannusta jne. eikä siinä ollut mitään omituista. Nykyisin tieto vanhoista taidoista (tai uskomuksista, ihan miten tämän haluaa ajatella) on haudattu lähes täysin, tietoa on vaikea saada ja se on pirstaleista. Kadehdin norjalaisia, jotka saivat vuosien uutteran työn ansiosta virallistettua Aasauskon maan toiseksi viralliseksi uskonnoksi. Tälläistä kehitystä Suomessakin tarvittaisiin, ei magian kieltämistä ja tuomitsemista.
Vaikka ei haluaisi myöntää magian toimivuutta, jo pelkkä historiallisten tapojen kunnioitus olisi paikallaan nykyisen esi-vanhempiemme ja heidän tapojensa halveksimisen sijaan.
Kuitenkin puhumme asioista, jotka ennen kristinuskon "maailmanvalloitusta" kuuluivat jokaiseen torppaan ja mökkiin. Kaikki lepyttivät jumaluuksia ja tekivät taikoja, nähtiin näkyjä; henkimatkoilla, sielulinnun mukana, harjoitettiin henki- ja kasviparannusta jne. eikä siinä ollut mitään omituista. Nykyisin tieto vanhoista taidoista (tai uskomuksista, ihan miten tämän haluaa ajatella) on haudattu lähes täysin, tietoa on vaikea saada ja se on pirstaleista. Kadehdin norjalaisia, jotka saivat vuosien uutteran työn ansiosta virallistettua Aasauskon maan toiseksi viralliseksi uskonnoksi. Tälläistä kehitystä Suomessakin tarvittaisiin, ei magian kieltämistä ja tuomitsemista.
Vaikka ei haluaisi myöntää magian toimivuutta, jo pelkkä historiallisten tapojen kunnioitus olisi paikallaan nykyisen esi-vanhempiemme ja heidän tapojensa halveksimisen sijaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Kuitenkin puhumme asioista, jotka ennen kristinuskon "maailmanvalloitusta" kuuluivat jokaiseen torppaan ja mökkiin. Kaikki lepyttivät jumaluuksia ja tekivät taikoja, nähtiin näkyjä; henkimatkoilla, sielulinnun mukana, harjoitettiin henki- ja kasviparannusta jne.
En näe mitään syytä siihen, miksi niihin ei voisi uskoa edelleenkään. Mielestäni kysymys on täysin samankaltaisesta legendasta kuin kristinuskossakin, mutta vanhoissa uskomuksissa nämä asisat ovat mielestäni terveemmällä pohjalla.
No, tämä ehkä kuuluisi paremminkin kategoriaan luonnonuskonnot, mutta kun nyt tuli aloitettua, niin jatketaan.
En pidä terveenä sitä, että saadakseen rauhan ihmisen tulisi maksaa kirkollisveroa, (maksan omasta "temppelistäni" aivan riittävästi omaisuusveroa)sillä JOS jumala olisi olemassa, hän varmasti olisi yhtä paljon läsnä kaikkialla, eikä "herran huoneita" tarvitsisi olla joka niemessä ja notkelmassa enkä pysty parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään sitä, että rakkauden ja laupeuden nimessä tapetaan ihmisiä.
Jos jätetään täysin omaan arvoonsa saatananpalvonta (joka muuten on täysin raamatullinen "uskonto", joskin tätänykyä lähinnä vanhempien elämästä syrjäytyneiden tapa saada teinit tekemään puolestaan rikoksia) en usko, että magian vuoksi olisi tapettu muita kuin "noitia" pelkäävien kristittyjen rovioilla.
En siis voi ymmärtää, mikä magiassa kuohuttaa mieltä noin suuresti. Mikäli tunnen onnistuvani elämässäni paremmin magian keinoin, enkä hankaloita sillä toisten elämää, en käsitä, miksi toimintani olisi jotenkin väärää tai pahasta. Ihmiset ovat kehittäneet nykypäivänäkin vaikka minkälaisia tapoja ongelmanratkaisuun, useimmat uusista tulokkaista vaan tahtovat jyrätä heikommat alleen.
Mitä tulee tiedon lisääntymiseen, on selvästi osoitettavissa, että ihmiskunta "kehittyy" kohti väistämätöntä loppuaan monella eri tavalla. Ihminen on vieraantunut luonnosta eikä ymmärrä enään sen toimintatapoja ja sen antamia rajoituksia. Sama mielestäni pätee magiaan; tärkeää tietoa ja taitoa on unohdettu täysin ja monet niistäkin, joilla on kykyjä, pyrkivät hautaamaan ne maton alle pelkonsa -sekä tuntemattoman- että yhteiskunnan pelon vuoksi.
Monet maagisina pidetyt asiat ovat lopultakin täysin yksinkertaisia ja selittyvät pitkälti pakollisella evoluutiolla. "Kuudes aisti" on ollut suhteellisen tervetullut aikana, jolloin vaara vaani kaikkialla, mutta nykyisin eläessämme turvassa kivibunkkereissamme sitä taitoa ei tarvita ja se rapistuu. Myös enteet ovat tärkeitä, vaikkakaan en osaa selittää, mikä mekanismi on saanut aikaan niiden kehityksen. Onko kysymys pitkälle edenneestä vaistosta vai selkeästä selvännäkemisestä, sitä en voi mennä vannomaan ;)
Pidän siis paljon terveempänä sitä, että saan vahvistettua omaa positiivisuuttani ja uskoa omiin kykyihini, enkä kyllä siitä syystä osaa pitää itseäni hulluna.
voi tietysti uskoa mihin haluaa, mutta jos nuo alla on sinusta tervettä ja terveellä pohjalla niin, anteeksi vain minä olen kyllä eri mieltä.
>> Kaikki lepyttivät jumaluuksia ja tekivät taikoja, nähtiin näkyjä; henkimatkoilla, sielulinnun mukana,>En pidä terveenä sitä, että saadakseen rauhan ihmisen tulisi maksaa kirkollisveroa, (maksan omasta "temppelistäni" aivan riittävästi omaisuusveroa)sillä JOS jumala olisi olemassa, hän varmasti olisi yhtä paljon läsnä kaikkialla, eikä "herran huoneita" tarvitsisi olla joka niemessä ja notkelmassa >En siis voi ymmärtää, mikä magiassa kuohuttaa mieltä noin suuresti. Mikäli tunnen onnistuvani elämässäni paremmin magian keinoin, enkä hankaloita sillä toisten elämää, en käsitä, miksi toimintani olisi jotenkin väärää tai pahasta. Ihmiset ovat kehittäneet nykypäivänäkin vaikka minkälaisia tapoja ongelmanratkaisuun, useimmat uusista tulokkaista vaan tahtovat jyrätä heikommat alleen.
"voi tietysti uskoa mihin haluaa, mutta jos nuo alla on sinusta tervettä ja terveellä pohjalla niin, anteeksi vain minä olen kyllä eri mieltä."
>> Kaikki lepyttivät jumaluuksia...>>
"minusta siinä on lähinnä kysymys pahemmanluokan taikauskosta"
Missä on kysymys pahemman luokan taikauskosta? Siinäkö, että pitää pyhänä esim. luontoa ja haluaa osoittaa sille kunnioitustaan? Minusta luonto on konkreettinen käsite, johon uskomiseen ei todellakaan liity minkäänlaista taikauskoa. Luonto on ihmisen elämän perusedellytys. (taas mennään luonnonuskontojen puolelle, tiedän)
>>...ja tekivät taikoja, nähtiin näkyjä; henkimatkoilla, sielulinnun mukana,
Harhojen näkeminen on kontrolloimatonta. Maagikko taas kykenee aiheuttamaan ja keskeyttämään näyn. Hänellä on kontrollia tilansa yli.
Siinä vaiheessa jos noista näyistä tulee kontrolloimattomia, ollaan menossa kohti sairautta. Siinä vaiheessa tarvitaan hoitoa. Niiden, jotka eivät muutenkaan pysty kontrolloimaan itseään, ei pitäisi edes ryhtyä harrastamaan magiaa.
Visio on eri asia kuin hallusinaatio. Hallusinaatio on harha-aistimus. "Näky" sen sijaan on useimmissa tapauksissa pikemminkin tunnetila, intuitiivinen kokemuksen tunne, visio jostakin.
Ongelmana on jälleen kieli. Kielikuvat moniselitteisyydessään merkitsevät eri asioita ihmisestä riippuen.
Enpä usko että yksikään maagi yhtäkkiä vain alkaa tietoisesti ja omin päin nähdä visioita tahtonsa mukaan. Tällaista aktiivista tilaa saattaa edeltää vaikka kuinka pitkä passiivinen tila, jossa hänelle "näytetään" kaikenlaista täysin hänen tahdostaan riippumatta. Mielestäni tämä johtuu siitä että koska ihminen ei ole lapsesta asti luontaisesti harjoittanut kykyjä joita kutsutaan mm. yliaistillisiksi, hän on ehtinyt kiinnittyä niin vahvasti 5 aistiinsa ja maailman materialistisimpaan olemukseen, että hänellä on vahva sensuroiva panssari mielessään hienoviritteisempiä aistimuksia kohtaan. Toisilla tämä panssari aiheuttaa suorastaan hysteerisen pelon kaikkea vähänkin poikkeavampaa kohtaan. Siinä sitä sitten naureskellaan kummituksille tai suututaan jos joku puhuu enneunistaan jne.
(Niin, kukaanhan ei näytä mitään kellekään, paitsi tietysti ihminen OMALLE ITSELLEEN. Mutta koska hänessä on syvä juopa tiedostetun ja tiedostamattoman välillä, hän luulee että jumalat ja demonit ovat kaikkien näkyjen ja aavistusten takana...)
Ihmiset jotka hyökkäävät jotain outoa asiaa kohtaan pelkäävät itsessään tuota piirrettä ( esim. taikauskoisuutta). He pelkäävät esim. että he hurahtavat magiaa ja he eivät enää olisi 'kunnon järkeviä' kansalaisia.
Asiaa voidaan verrata yleiseen uskoon että hulluus tarttuu.
Tuollainen pelko on merkki ihmisen epäitsenäisyydestä.
Veikko tuossa jo kiteyttikin monia asioita, mutta minun mielestäni ihmiset pelkäävät asioita joita he eivät voi kontrolloida. Maagikot ovat potentiaalisesti kontrollin ulkopuolella, koska he eivät saa päivittäistä tyydytystään television, veikkauksen ja viinaksien avulla. Heitä kiehtoo heidän oma mielensä(tai tarkemmin koko olemuksensa) ja sen suhde ympäristöön. He saattavat tehdä omituisia asioita, esimerkiksi muuttaa jotain huonoksi kokemaansa persoonallisuuden/käyttäytymisen piirrettä (korjata masennuksen, tehdä musiikinkuuntelusta taidetta) tai aloittaa jotain massiivisen oloisia projekteja ja viedä ne loppuun asti.
Toinen vaihtoehto voi olla, että maagikoilla pelätään olevan jonkinlaista valtaa jota muilla ihmisillä ei ole tai että he ovat salaa ohjaamassa maailmanjärjestystä. Tähän vaihtoehtoon nojautuvat ovat itse yleensä niitä joilla on vaikeuksia pitää mielenterveytensä kasassa, tai joilla ei ole kokemuksia todellisesta, konkreettisesta vaarasta.
En ollenkaan kaipaa "vanhoja hyviä aikoja" jolloin ihmiset pelkäsivät tuulen henkeä tai uhrasivat toisiaan tai eläimiä alttarilla lepyttääkseen näkymättömiä voimia. Tiede on tehnyt mahdolliseksi poistaa monia pelkoja, mutta samalla on heitetty menemään muuta mitä on vähän ymmärretty. Se ei kuitenkaan ole ollut tieteen syytä. En ole itse ymmärtänyt tieteenvastaisuutta luonnonsuojelijoiden sen enempää kuin maagisella poluilla kulkevien parissa. Molemmissa näitä tieteenvastaisen leirin kannattajia tuntuu vielä olevan.
Uskonnolliset hihhulit, heillä on ehkä tarve päästä kiinni johonkin tuollaiseen kadotettuun aarteeseen, mutta ainakaan jäljellä olevat suuret uskonnot(on mahdollista että jotkut buddhalaiset kuitenkin ymmärtävät näitä asioita paremmin kuin muut) eivät pysty sitä tarjoamaan. Heidän täytyy siis tukeutua pakonomaisesti järjenvastaisiin toimintoihinsa hakiessaan tyydytystä. Tuo "aarre", silloin kun sen kanssa pääsee kosketuksiin ei vaadi minkäänlaista uskoa tai jumalan pelkoa. Se on sisäistä voimaa.
Kaikille eläinlajeille on tyypillistä tuntemattoman pelko. Kohdatessaan tuntemattoman, eläin varmuuden vuoksi ensin pakenee vaikka kohdattu ilmiö ei olisikaan vaarallinen. Mikäli pako ei onnistu, eläin muuttuu aggressiiviseksi ja puolustautuu. Jo pelkkä tuntemattoman uhka saattaa aikaansaada aggressiivisen puolustusreaktion.
Ihmisellä on puolustettavanaan normaalin toimeentulonsa ja perhe-elämänsä ohella myös mieli, josta ihminen muista eläinlajeista poiketen on tietoinen. Fyysisen turvallisuuden lisäksi on torjuttava myös sellaisia elämänkatsomuksia ja ajatusmalleja, jotka saatetaan kokea uhaksi omalle mielenterveydelle. Siis tuntematon pelottaa edelleen.
Maagikko on ihminen joka "tuntee tuntemattoman" ja tietää siellä piilevät mahdolliset vaarat. Maagikko kertoo asioista, joista turvallisuushakuinen ihminen ei edes halua kuulla. Useimmat ihmiset sentään suhtautuvat tämänkaltaisiin ilmiöihin terveellä uteliaisuudella, mutta mikäli itsetunto on jo valmiiksi heikko ja taustalla vaanii (ehkä perinnöllinen) vaara mielisairaudesta, tällainen ihmiseläin hyökkää puolustaakseen illusorista turvallisuuden tunnettaan.
Naisena joutuu kokemaan asioita joita ei voi kontrolloida, joten siinähän on sitten oiva sauma totutella elämään kuilun reunalla.
Barbara G. Walker muistaakseni (Woman's Encyclopedia of Myths And Secrets ja muita kirjoja) sanoi että ennenvanhaan menopaussin jälkeen naista pidettiin luontaisena noitana koska hänen katsottiin pidättävän itsessään sen veren mitä hän oli hedelmällisessä iässä vuotanut kuun alaisuudessa. Kuu oli magiaa, veri oli magiaa, lisääntyminen oli magiaa. Mikäli lisääntymisenergiaa ei käytä (enää) lisääntymiseen, sen voi käyttää muuhun. Joko parantamiseen tai vahingoittamiseen.
Omalla kohdallani en ole kuitenkaan havainnut minkäänlaista korrelaatiota kuunkiertoon. Olen myös kuullut teoriasta jonka mukaan hormoneihin vaikuttaisikin aurinko, ja on vain sattuma että kuukautiskierto kestää yleensä kuunkierron pituisen ajan.
Se minua kiinnostaisi todenteolla miten maagi korjaa masennuksen. About melkein nollavuotiaasta masennuksesta tai vähintään melankoliasta kärsittyäni tai "kärsittyäni" en ole itse jaksanut enää välittää tuon taivaallista mäkättäjistä joiden mielestä minun pitäisi sitä tai täytyisi tätä jotta masennukseni katoaa. Sori jos kuulostan aggressiiviselta, mutta mielestäni depis ei katoa hokkuspokkus millään ilveellä. Olen kuitenkin pyrkinyt elämään sen kanssa jotenkin melkein skitsossa tilassa, niin että voin yhtä aikaa olla sekä depression riivaama että olla olematta. Tätä on vähän vaikea selittää muille... Olen myös häikäilemättömästi ja/tai tiedostamattomasti käyttänyt depressiotani hyväkseni silloin kun minulle on sellainen sattunut sopimaan. Tästä en viitsi alkaa selvitystä tehdä, koska en suosittele sellaista toimintaa kenellekään. Mielenterveysasioiden kanssa ei kannata leikkiä...
Oikeastaan olen nykyisin sitä mieltä että maagi ei korjaa yhtään mitään, ainakin jos edetään CC-menetelmin. Ei egoa tarvitse koko ajan puleerata ja parannella. Olkoon sellainen kuin on, ja käytettäköön sitä, kun ei mitään muutakaan ole. Ehkäpä maagi ei suinkaan toimi egonsa ohi, ei parannetulla (terveeksi tehdyllä) egolla eikä superegolla - ehkäpä maagi toimii egostaan HUOLIMATTA.