välilevytyrä

Älä pelkää. Jos ei ole pakko, älä leikkuuta. Jos on pakko, leikkaus tuo avun heti. On nukutus. Toipuminen nopeaa.

Luudutus eli spondylodeesi tarkoittaa tiettyjen nikamien luudutusta toisiinsa. Voidaan tehdä myös ilman rautaa (titaaniruuveja) mutta yleensä ruuvit ja tangot laitetaan, eli puhutaan instrumentoidusta spondylodeesistä.
Linkki:
http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94919.pdf

Tervehdys.
Tyhmyyttäni ylirasitin täysin tervettä selkääni ja sain iskiasvaivan l. välilevytyrän 4-5 selkänikamien väliin. Todennettiin magneettikuvauksessa.
Olen 58 v. mies 82 kg ja 185 cm ja ns. atleettinen vartalomalli.
Atleettisuus pysyi kuitenkin kaukana, kun yritin tervehdyttää selkääni lepäilemällä ja fysioterapeuttisin keinoin noin 3 kk.
Kaikki iskiasvaivathan häviää ajan saatossa, kertoi lääköri ja aikajanaksi max 10v , yleensä alle 5 v. Joskus jopa vuosi tai puolikin vuotta riittää.
Olin kuitenkin lopen kyllästynyt kipuiluun ja toimettomuuteen, joten halusin lähteä leikkaukseen. Omalla kipuasteikolla kipu oli välillä nro 8 ja öisin nro 1. Kipulääkkeet tehosivat, mutta aiheuttivat vatsavaivoja ja psyykemuutoksia.
Julkkarin puolella ei toivoakaan päästä leikkaukseen, joten päädyin suositusten vuoksi yks. sairaala NEOhon Turkuun.
Maksoin itse, en ole Kelatapaus ja hintaa tuli reissuineen noin 8000 €.
Ihanan kallista.

Pistän tähän kopion kirjeestä, jonka lähetin tasan viikon kuluttua leikkauksesta, leikanneelle kirurgille.
Toivottavasti tästä on apua ongelmatovereilleni, jotka leikkausasiaa pohtivat.

Itse leikkaus meni kirurgin mukaan erinomaisesti ja hän kertoi minun olevan ihmistyyppi, jota on ammatillisesti palkitsevaa operoida.
Lihaskalvot ovat paksut, luusto ei rappeutunut, verenvuoto vähäistä ja tyräkin suorastaan pursui nikamien välistä ulos, kun haava oli saatu aikaan.
Tyrä oli valtavan kokoinen ja paineisti tehokkaasti hermokanaalin.

Tässä em. kirje :

Terve arvon kirurgi


Tiedä sitten, jos sinua kiinnostaa tällaiset välilevytyräpotilaiden analyysivuodatukset.


Panen nyt kuitenkin kirjoittaen.


Kuten kerroin sairaalassa, kaikki oli ok ensimmäisen yön jälkeen.

Taisi olla lääkkeet sen verran tukevat, etten huomannut mitään särkyä jalassa. Ainoastaan haavasärkyä tunsin, kun siirrettiin jalat edellä ulos sairaalasta ja paaritaksiin.


Pari yötä meni sitten Tammitiellä kaverin ok-talossa makailua, tytär toi ruokaa ja pikkaisen oli sellaista hermokiristystä havaittavissa. Ehkä 20% entisestä olotilasta oli särkyaste. Lääkityksenä oli "JSP:n paketti" , jonka mukaani sain.


Torstaina tuli kaveri hakemaan minua kotiin Eestiin ja makailin auton takapenkillä patjan tyynyjen avustuksella. Ei tehnyt pahaa. Laivaan könnin kyynärsauvojen kanssa, sillä olin buukannut erikseen, joten en mennyt autossa. Se kävely ja seisoskelu hieman uuvutti.

Laivassa hyttiin makaamaan ja lepoa, makailua Eestin puolella jälleen takapenkillä 160 km ja kotiin nukkumaan, kun kello veti jo perjantaita.


Seuraava aamu l. perjantai oli täysin normaali, vähäisellä kivulla pääsi astellessa. NEOn mukaani antamat kipulääkkeet loppui ja ajattelin testata ilman lääkitystä. 

Lauantain puolelle (noin 30h) olin ilman kipulääkitystä ja ihan kohtuullisesti pärjäsin. Päätin kumminkin ottaa hiukan Buranaa = 400mg klo 12 ja 400mg klo 22. Niillä pärjäiltiin.

Sunnuntaina kävin kaverin kanssa Tallinnassa vinttikoirakisoissa ja päivä ilta eli yö meni 3x400mg Buranalla. Kaveri ajoi asuntoautoa ( 150 km yhteen suuntaan ) ja minä makailin.

Panacodin lopetin kokonaan siihen 30h taukoon ja mahtaako narkomaani minussa oireilla, kun la. ja su. iltoina meni pari tuntia nukahtamiseen. Mieli oli jotenkin sirisevän ärtynyt, kuitenkin väsynyt ja peuhasin siinä asentoa vaihdellen, kunnes nukuin noin 6h. Kipuja ei ollut. Hauskaa on se, että seksikiinnostus on selvästi noussut. Päiväsaikaan ei oikein huomaa muuta ihmeellistä kuin sen, että pitkäjänteisyyttä jotenkin puuttuu.

Maanantai aamuun heräsin lähes täysin kivuttomana, pienen häivähdyksen hermokipua saa aikaiseksi, kun maatessa ojentaa jalkaterän täysin eteen (balettiasento) ja liikuttaa jalkaa suorana ylöspäin. Samoin aivastaessa hiukan strålaa. 

Varpistettaessa on oikea jalka hieman voimaton ja aivastellessa pikkaisen kipristää alaselän lopusta l. perseen yläosasta, noin tieteellisellä termillä ilmaistuna.


Sidettä vaihdettaessa haavan ja alueen raportoitiin olevan tosi siisti. Ei merkkejä tulehduksesta, ainakaan maallikon silmin arvioituna.


Eli vähäiset on bropleemat, kun leikkauksesta on kulunut kohta tasan viikko.


Tästä huolimatta otin aamulla lääkitystä 400mg ibuprofeiinia, teinkö oikein ?



Väsymystä kyllä on jatkuvasti. Tunnin tai pari tuntia kun puuhailee pystyssä, niin pitää taas makailla hetki. Olisiko tuo 3kk makailu ja laiskottelu tehnyt myös osansa tuon huonokuntoisuuden muodostumisessa, vai voiko se parantumisprosessi vain olla raskas ? 


Täytyy siis uudestaan kiittää hyvää leikkausonneasi ja rohkeuttasi koitella sitä.


Kiitos tähän saakka.


Kirjeeseen vastattiin neuvomalla ottamaan hieman rauhallisemmin ja syömään Buranaa vielä yksi viikko.
Ajattelin mennä 2 x 400 mg annoksella.

Onnea kaikille lukijoille oikeiden päätösten tekemiseksi.