Analyysi palstasta

Pikainen analyysi paljastaa muutamia huomionarvoisia asioita. Kaikki kirjoittajat ovat tavalla tai toisella kiinnostuneita uskonnoista ja kirkosta. Kielteisemmin ovat kirkkoon suhtautuneet vapaakirkolliset, mutta myös vapaa-ajattelijat. Näyttävätkin olevan kuin samasta puusta veistettyjä, vain eri etumerkillä.

Luterilaista kirkkoa ja sen pappeja on täällä vain harvoin kehuttu. Sanoo sitten mitä vaan niin aina tulee lunta tupaan. Tätä kyllä hieman ihmettelen. Myös luterilaisuutta arvostavat ovat suhtautuneet pappien sanomisiin hämmästellen koska niistä on paljastunut usein vain pyrkimys olla kaikille, kaikelle ja erityisesti työnantajalleen mieliksi. Monet asialliset kommentit ovat kyllä tulleet maallikoiden kirjoittamina nimimerkeistä päätellen. Pappien tiedoissa olisi minusta kyllä parantamisen varaa, onhan yliopistokoulutus ollut maamme huipputasoa.

Sitten on nämä jotka eivät siedä mitään kritiikkiä omaa herätysliikettään kohtaan, vaan elävät jossain omissa maailmoissaan todellisuuden kustannuksella ja ulkopuolella ja haluaisivat kieltää sananvapauden ja ovat toivoneet palstan lopettamista. Uskonyhteisön pedofiliaa ei saisi paljastaa eikä homovihaan syyllistyneitä tahoja kertoa. Avoin puhe ja tosiasioiden kertominen uhkaa silloin jonkun auktoriteettiuskovan identiteettiä.

Sitten on näitä jotka ovat jääneet oman salaliittoteoriansa vangiksi ja arvuuttelevat nimimerkkejä ja huutelet trolli, trolli kun asiat koskettavat heitä itseään jostakin syystä. Nämä ovat olleet innokkaita ketjujen poistajia ja ovat nyt vihdoin helpottuneita kun palsta loppuu. Kun toinen haluaa sulkea ovea ja toinen avata, ei silloin keskustelusta tahdo tulla mitään. Näin on usein fundamentalistisiin liikkeisiin kuuluvien kanssa.

Jotkut ateisteiksi itseään nimittävät ovat olleet iloinen tuulahdus muuten tekopyhyyttä ja ummehtuneisuutta aistittavalla palstalla. Sellaista realiteettitajua olen arvostanut kristittynäkin. Kristityn ei tarvitse olla tyhmä, eikä torjua oikeaa tietoa. Tiedon ja uskon erottamisen taito tuntuu puuttuvan monelta. Myös historiallisen raamatuntutkimuksen edustaja voi olla uskova kristitty vaikka hän ottaa tieteenalansa vakavasti. Tästä raikkaan tuulahduksen toi pastori Hannu Lehdeskoski.

Toivoisin tulevaisuudelta ja kirkon työntekijöiltä enemmän perehtyneisyyttä uskontojen psykologiaan ja uskonliikkeiden vallankäytön muotoihin. Kaikki henkisen ja hengellisen väkivallan muodot olisi tuotava julkisuuteen, silloin niitä voidaan paremmin hallita ja uskontojen uhreilta vältyttäisiin. Avoimuus ja kaiken kriittinen arviointi pitäisi kuulua uskon laatuun. Missä kriittisyys uskonliikettä kohtaan kielletään ja kirjoja poltetaan, siellä voidaan polttaa ihmisiäkin.