Jos nyt lupaan
että jään tupaan
sohvalla makailen
ja runoja skrivailen
Olishan se kiva juttu
jos lenkkipolku olis tuttu
tai uimahallin jätkät
ne veteraani pätkät
kuntosaliin en astu
enkä hiestä kastu
syön kinkkua ja lohta
menen nukkumaan kohta
että jään tupaan
sohvalla makailen
ja runoja skrivailen
Olishan se kiva juttu
jos lenkkipolku olis tuttu
tai uimahallin jätkät
ne veteraani pätkät
kuntosaliin en astu
enkä hiestä kastu
syön kinkkua ja lohta
menen nukkumaan kohta
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kuuntelin Eino Leinon runoja Loirin laulamana yksin murheissain
Nais ystävä kuoli toissa yönä.
Viettäkää hyvää uutta vuotta
otan osaa suruusi,
Otan osaa.
Surujen kitara Lyrics
Kitara soi
Surua soi
Niin hiljaa
Soinnuista sen
Ilo on mennyt pois
Sinun lähtösi vei siitä riemun
Suru vain siihen jäljelle jäi
Surua nyt kitara soi
Kerran se soi sinulle kirkkain kielin
Sointi sen nyt minulle tumma on
Tule luokseni taas, tule rakkain
Silloin olisin niin onnellinen
Surua vain kitara soi
Kerran se soi sinulle kirkkain kielin
Sointi sen nyt minulle tumma on
Tule luokseni taas, tule rakkain
Silloin olisin niin onnellinen
Silloin olisin niin onnellinen
Surua ja kaipausta on monenlaist,jouluna seisoin hautuumaan kiviairan vierellä,ympärillä sysimusta joulukuun aamu.
Kellot alkoi soimaan ja niiren ääni tuli sellaisina matalina värisevinä aaltoina,ihan kuin jokainen ääniaalto olisi nuollut jokaisen painanteen ennen kuin sulki mut keskelleen.
Hautojen kynttilät,hiljaa kulkeva ihmisjono ja se ääni siin oli kaunista kaipausta etten sanoisi kauneutta.
jokainen viikko on edellistä helpompi,usko pois.
Äitini kuolinkellojen kuuntelu oli mieleenjäänyt tapahtuma.
Isäni amputoitu jalka ei koskaan unohdu, toisen aikominen.
Onneksi korkein oikeus armahti aiemmin.
Mitä on elämä?
Poistumista, antautumista, tyytymistä siihen, mitä enää on.
Koskaan ei saa vaatia.
Ei aina huvita ja mielytä antautuminen vaik näkee ja tietää oman mitättömyytes niin silti sitä nousee vastaamaan kohtamiaan vaikeuksii.
Sitä laittaa hanttiin niin maan perusteellisest ja kun sit nuolee haavojaan niin on levollisempi mieli kun ainakin yritti.
Kiitoksia vaan .
Ei hyvä ! Viimeiset kymmenen vuotta yhdessä oltiin ja luvattiin vanhuus viettää.
Mutta hänen täytyi jättäytyä pois, murhe, ikävä, sääli tässä taistelee, mut aika parantaa tiedän sen.
Pahinta on yksin jääminen, orpona oleminen, ei uni tuu ei valvon vaan.
Ja aina myöhemmin tyytyy, ja ajattelee, että niin kai pitikin olla?
"Ihminen päättää, Jumala säätää"
Lämmin osanottoni..Saima Harmajan ajatuksien kera.
.
Pitkä on päivien retki
illan himmeyteen.
Yksi on autuas hetki
kivusta uupuneen;
nukkua siintoon illan.
Saima Harmaja
"Tönkkö on olo kuin suolaisen sillin
silti on pakko riimejä vuolla
Kulje ei mikään sananani suolla
raapustaa voin vain tallin tillin"
- HUNKSZ 01.01.2014
Onneksi sentään vuo minulta sujuu.
Selvinkin päin.
Kuolipa se äitikin minulta, ja joo, isäkin.
Minä olen kuitenkin ottanut toisen näkö-kannan.
Iloitsen uudesta vuodesta, en vaivu murheen alhoihin.
On kiva, kun vielä voi olla niin paljosta kiitollinen, niin harvoille.
Heidän vuokseen antautua uusille iloille.
En usko heidän panevan pahaksensa.
Heilläkin, elämä oli.
H.
Monesti ollaan kuultu miten hurja on luontos, olet sä vaan semmonen kökkötraktori et sulla ei oo pätkääkään pelisilmää.
Kaveri kertoo naisystävänsä kuolemasta ja tää vitsiniekka runoa lykkää.
Sitä se on kun ihmiseltä puuttuu myötätunto toisia kohtaan.
Tönkkö suolasilli ei taivu empatiaankaan.
Ei aloittaja kerro mitään sellaista.
Ollaampas täällä nyt empaattisia hunkzia kohtaan.
"k/k"
Otinhan minä osaa.
Äiti, isi ja muu suku.
Kirjoitin näkemykseni rohkaisuksi.
Laitoin kökön riiminkin.
Aloituksessakin oli.
Ei minua kannata ottaa koskaan ihan äkkinäisesti.
H.
Oletko koskaan rakastanut?
Oletko koskaan kenestäkään edes pitänyt?
Onko maailmasi napa sinä itse?
Onko koskaan kyynel silmästäsi tipahtanut kenenkään vuoksi?
Osaatko ilman koukeroitsemista olla rehellinen?
Oletko koskaan ollut?
Mitennii, sillistähän minä.................................... vai oletkos koskaan nähnyt empaattista tönkkösilliä ;)).
Ja toisaalta kyllä vastauksen eka kappale aika tökerö olikin suraevalle, ois vaan jättänyt sen värssyn pois.
Ei pitäs ei,aloittaja ei puhunu kuolemasta vasta toinen kirjoittaja ja ymmärsin muitten ottaneen osaa häneen ja hänen kirjotukseen.
Runoilkaahan rauhas mä vetäyryn ettosille.
"kysyn vain?"
Miten minusta tuntuu että kysymyksesi on osoitettu minulle.
Ja miten muistuu mieleeni että tämä on kopio kysymyksestä, joka on aikanaan
esitetty minulle jo kahdesti?
1. En usko
2. Kyllä
3. Kyllä
4. 1972, meinasin tehdä isästäni ennen-aikaisen vainaan. Äiti esti.
5. Olen aina rehellinen, koukero on aina katsojan silmässä.
6. Olen vieläkin olemassa.
H.
Mahtaako täällä kukaan sinun lisäksesi kopioida muita, saati itseään?
On täällä muitakin viestejä joista fiksuna itseään pitävä tajuaa mistä on kyse.
"tuskin.."
Varmuutta asiasta ei ole saatu.
Joten seuraahan tilannetta, kuten minäkin.
H.
:)) Kärppänä seuraan.
Pashat mitä aloittaja kertoo, tässä fiksumpi viesteilijä on lohduttanut kirjoittajaa jonka naisystävä on kuollut. Pikkuisen vaatisi hoksua mitä kirjoittaa, hunksi ei tällä sivullakaan ole pääasia jolle on ihan pakko hieman edes kettuilla.
Luulisi siihen löytyvän ketjuja muitakin, hunksi ei itse älyä mikä on tahdikasta ja mikä röyhkeyttä? Kertoo ... kokemusta on. Onko pakko osallistua näsäilyyn?
Etkö uskaltanut hunksille tuota narinaasi kirjoittaa. Hänhän paskat tässä ketjussa aloitti.
"väärä kohde"
Ei meerin tarvitse.
Me olemme sanailleet jo niin kauan.
Uskoisin että hän potkii rakkaudesta arkkunikin lyttyyn.
Jotta ei tulisi väärin-käsityksiä, niin huomautan että minulla ei ole edelleenkään mitään meeriä vastaan.
Minusta hyvät sanailijat ovat minulle läheisiä.
H.
Tässähän viesti on kaikkien luettavana, sinäkin sen luit ja auot suutasi kuin kala kuivalla maalla.
Kirjoitan ihan aina siihen mihin tahon ja REKATTUNA. Ei ole pakko lähtä mukaan, tiedätkö sen?
eikka leinolle
ei synny runoa nyt
olen uuteen vuoteen just herännyt
ja kohta jo sohvalla makailen
ja runoja näitä tavailen
onko se totta
vuodet käy vaikeammiks
ja haaveet haikeammiks
en usko kun ne kuitenkin
polttaa hehkuu ja halaa
ja nuori mieleni iskee tulta
onko se totta
vastauksen saanko sulta
vuotta mennyttä
kynsin, kylvin ja korjasin kokoon
nyt kiittäen hiivin tulevaan
syttyykö kipinät
löydänkö välkettä taivaan kaaren
riemuja kevään, kesän ja syksyn
onko se totta
Einon runot vahvasti ihmisen sisältä
Ollut varmaan kirjoittamisen tuska
Ja sanat tulvinut sielun syövereistä.
Haluaisitko tähtitaivaan
mielisitkö astua haavelaivaan
Kerääkö aika eteesi
valtavan vuoren
pelota se,esittele itsesi,
täs näät naisen ikinuoren
Toisaalta aika on kiltti meille
unissakin päästää haaveitten teille
Kun painat otsasi ikkunaa vasten surren
näetkö tulevan perämiestä
onnesi purren.
Usein on taivas
synkkä ja musta
ei vastaa kukaan
vaik itkis kaipausta
Toivon sun näkevän pyrstötähtes
näkevän välkettä onnen tähtes
Kohta on kevät ja
välkettä veden
ehkä tulee joku ja pyytää
omakseen käden
Tää oli rosaliinil
Voi, piikkiö
olet sielusi säikehistä taas solminut
niin viisaan päätelmän
vaikka kuinka punoisin ja purkaisin
niin pieniä ovat kiitokset pivossa tässä
joskus riiimejäsi lukiessa
jokin suurempi hipaisee
kuin kanssasi olisin
kaipauksen kaarisillalla
sinun sydämesi on niin luja
ja sinun sanasi lempeää iloa ja valoa
oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää
sen usein kuulla äänessäs saan
painan otsani ikkunaa vasten
ajatusten lämpö liikuttaa
näen loistetta tähtitaivaan
välkettä pyrstötähden
Kiitos
Elämä risteyskohdassa !
Uttavuotta tähyän
mitä tuo se tullessaan
tuoko uuden ystävän
antaako paljon mammonaa
uuden auton ostaa voisin
paikkakuntaa vaihtaa tahdon
paikolleen jäädä ei saa
katso --
vierivä kivi ei sammaloidu sanotaan
siispä
matkalaukun pakkaan
siinä seison
suutaa etsin
kuka kertoa sen ?
Peehanan piikkiö-pseudonymi pani nätin riimin.
Piti ihan väistää, kun rinnalleni nousi.
Kiva kun saa mukavan ja taitavan kaverin.
On joku toinenkin, jonka kanssa arvostella kaiken-maailman Leinoja ja Tabermanneja.
Sotkemme sössöt suohon.
H.
Ansa
Katkeruus kantaa sisällään pahuutta,
pettymys elämän tuhoa,
yksinäisyys ja menetetyt voimat kaipuuta,
rakkauden puute kateutta.
Pahuus verhoutuu katkeruuden kaapuun,
kanavoi pettymyksen vihaan,
yksinäisyys antaa aikaa ja voimia toimia,
kateus kieltää rakkauden.
Onnellinen on vihollinen katkeralle mielelle,
rakastunut, suolaa yksinäisen haavoihin.
Kauneus turhuutta menetetyille voimille.
Totuus on valhetta, kateuden kantajalle.
itse itsellensä
ansansa muurit muuraa
ilo ja valo
turhia sanoja vain
raota kaapuasi
Voi ,kuinka kirkas on illan kuu ,
ja välkkyvä virran kalvo !
Ei linnut liiku , ei oks' , ei puu ,
ei muut kuni tähdet valvoo;
voi kuinka nyt kuolema kaunis ois ,
kun kultansa kanssa nyt kuolla vois !
A . Oksanen