Hei!
Toivon todella että löytäisin tätä kautta kohtalotovereita tai edes hieman samoja asioita kokeneita.
Elikkä olen 23 vuotias esikoistaan odottava nuori nainen ja paniikkihäiriö minulla todettiin 2006. Sain siihen lääkityksen sepram 20mg ja kuukauden kuluessa olin taas oma itseni ja ennen tätä raskautta minulla ei ole ollut oireita. Mutta kun olin viikolla 5alkoivat kohtaukset todella pahoina ja koko päiväksi jäi ihan kummallinen olo. Minulla tuo kohtaus siis alkaa aina herätessä sasamantien. No menin lääkäriin ja sepram annos nostettiin 30mg ja siitä meni 3 viikkoa ja olin jälleen taas vanha iloinen oma itseni. No nyt olen viikolla 20 ja taas olen alkanut saamaan kohtauksia enkä toddella jaksaisi taas näitä. Voivatko nämä tosiaan johtua hormooneista ja että raskaus vain minun kohdallani laukaisi kohtaukset? En haluaisi käyttää sepramia raskausaikana mutta tilani on niin paha että en pärjää ilman. Lapsi on todella toivotto ja odotettu, mutta en odottanut tälläistä raskausaikaa, koska olen lukenut että jollain jopa helpottaa raskausaikana. Toivoisin todella että joku voisi jakaa ajatuksia kanssani, sekin jo helpottaisi olo ani. Voin myös kirjoitella sähköpostin kautta jos joku haluaa keskustella!
Paniikkihäiriö raskausaikana
7
479
Vastaukset
- Hellu35
Hei! Minä olen kärsinyt masennuksesta ja paniikkioireista eri elämäni vaiheissa. Raskaana ollessa oireet ovat vaihdelleet. Minulla on kaksi lasta. Yöheräilyt vauvan vuoksi ja hormoonit ym on välillä lisänneet oireita. Lääkkeitä olen syönyt raskaana ja imettäessäkin. Minua on eniten helpottanut ajatus siitä että nämä oireet on minun tapa reagoida eri elämäntilanteissa ja olen jopa onnellinen siitä että minulla on tällainen erityinen herkkyys. Paniikkioireet ei ole mitään hulluutta ja hyvä äiti minä lapsilleni olen ollut niistä huolimatta. Olen saanut myös paljon apua kirjoista esim. joustava mieli ja neuvolassakin voi asiasta puhua ihan vapaasti. Tärkeintä on hyväksyä omat oireet, ne on vain tapa reagoida ja niitä voidaan helpottaa monin keinoin. Jos haluat kysyä jotain niin voin käydä vastailemassa. Voimia odotukseen ja pidä itsestäsi hyvää huolta!
- Esikoistaan odottava
Kiitos kun vastasit. Olen muillakin raskauteen liittyvissä palstoilla kirjottanut tuosta asiasta mutta koskaan en ole saanut vastauksia. Olisi mukavaa jos voisit vastata kysymyksiini, koska niitä on monta.
Ensimmäinen ja tärkein on se että oletko raskauden ja imetyksen jälkeen kuitenkin palannut aina ennallesi? Eli siis tarkoitan että itse uskon että raskaushormoonit pahentavat oireitani ja välillä meinaa usko loppua siihen että palaanko ikinä ennalleni. - Hellu35
Esikoistaan odottava kirjoitti:
Kiitos kun vastasit. Olen muillakin raskauteen liittyvissä palstoilla kirjottanut tuosta asiasta mutta koskaan en ole saanut vastauksia. Olisi mukavaa jos voisit vastata kysymyksiini, koska niitä on monta.
Ensimmäinen ja tärkein on se että oletko raskauden ja imetyksen jälkeen kuitenkin palannut aina ennallesi? Eli siis tarkoitan että itse uskon että raskaushormoonit pahentavat oireitani ja välillä meinaa usko loppua siihen että palaanko ikinä ennalleni.Hei! Ehdottomasti hormoonit ja vauva aikainen univelka lisäsi oirehdintaani, joten oireet helpottivat kyllä kun hormoonitoiminta tasoittui. Mutta toisaalta yritän itse pyrkiä aina hyväksymään omat oireeni, enkä yritä niistä eroon täysin hankkiutuakaan. Toki on hyvä olla tietynlainen tasapaino oireiden suhteen, mutta on myös pystyttävä myöntämään ettei niistä pääse kaikissa tilanteissa täysin eroon. Eikä tarvitse päästäkään, hyvää elämää voi elää paniikki ongelmaisenakin. Meitä on monia :) Itselläni paniikki oirehdintaa lisää kaikki elämänmuutokset, vaikka ne olisivat kuinka ihania tahansa. Kun tein positiivisen raskaustestin niin olin pari viikkoa levoton ja oireita oli, mutta pikku hiljaa helpottivat kun asia tuli tutummaksi. Pyrin myös liikkumaan säännöllisesti, jotta saan purettua adrenaliinia pois. Terapiassa käynti on myös ollut ihan hyväksi, kuten lääkityskin. Rentouttavaa viikonloppua ja kysele lisää jos jotain tulee mieleen! Sinä selviät kyllä, kun vain hyväksyt että nyt on erilainen elämänvaihe vaan menossa.
- myös lopettaminen
Esikoistaan odottava kirjoitti:
Kiitos kun vastasit. Olen muillakin raskauteen liittyvissä palstoilla kirjottanut tuosta asiasta mutta koskaan en ole saanut vastauksia. Olisi mukavaa jos voisit vastata kysymyksiini, koska niitä on monta.
Ensimmäinen ja tärkein on se että oletko raskauden ja imetyksen jälkeen kuitenkin palannut aina ennallesi? Eli siis tarkoitan että itse uskon että raskaushormoonit pahentavat oireitani ja välillä meinaa usko loppua siihen että palaanko ikinä ennalleni.Hei, vastaan sinulle tähän väliin ja kerron omasta kokemuksestani.
Yksi huomiottajätetty vaaranpaikka on se, kun LOPETAT imettämisen. Maidon äkillinen loppuminen ja sen jälkeinen hormonaalinen muutos laukaisi minussa paniikkikohtauksia, vaikkei minulla paniikkihäiriötä ollut ennen ollut. Sinä aikana myös kofeiini tuntui olevan tosi myrkkyä. Missään: ei psyk.polilla eikä sairaalassa, eikä gynekologilla tunnuttu uskovan minua, kun esitin teorian, että imetyksen loppuminen voisi aiheuttaa ahdistusta hormonaalisista syistä. Mutta englanninkielellä löytyy paljon vertaistarinoita ja ihan tutkimustietoakin aiheesta. Ahdistus oli aivan infernaalista, jotain aivan hirveätä. Se helpotti, kun aloitettiin zoloft -lääkitys.
Varo myös siis imetyksen lopettamista. Lopeta mahdollisimman hitaasti ja vähitellen ja ole tietoinen siitä, että voi tulla ahdistus ja paniikkioiretta. Minä pelkäsin, että olen tullut hulluksi ja että lapsi viedään minulta pois :,( Nyt sinä tiedät paremmin, eikä ainakaan sellaista tarvitse sitten pelätä :)
Käytössäni on edelleen zoloft -lääke, mutta muutoin tunnun palanneeni ennalleni. Lapseni on nyt kaksivuotias.
Tärkeää on myös, että koetat saada nukutuksi tarpeeksi. Tiedän: helpommin sanottu, kuin tehty ... - Esikoistaan odottava
myös lopettaminen kirjoitti:
Hei, vastaan sinulle tähän väliin ja kerron omasta kokemuksestani.
Yksi huomiottajätetty vaaranpaikka on se, kun LOPETAT imettämisen. Maidon äkillinen loppuminen ja sen jälkeinen hormonaalinen muutos laukaisi minussa paniikkikohtauksia, vaikkei minulla paniikkihäiriötä ollut ennen ollut. Sinä aikana myös kofeiini tuntui olevan tosi myrkkyä. Missään: ei psyk.polilla eikä sairaalassa, eikä gynekologilla tunnuttu uskovan minua, kun esitin teorian, että imetyksen loppuminen voisi aiheuttaa ahdistusta hormonaalisista syistä. Mutta englanninkielellä löytyy paljon vertaistarinoita ja ihan tutkimustietoakin aiheesta. Ahdistus oli aivan infernaalista, jotain aivan hirveätä. Se helpotti, kun aloitettiin zoloft -lääkitys.
Varo myös siis imetyksen lopettamista. Lopeta mahdollisimman hitaasti ja vähitellen ja ole tietoinen siitä, että voi tulla ahdistus ja paniikkioiretta. Minä pelkäsin, että olen tullut hulluksi ja että lapsi viedään minulta pois :,( Nyt sinä tiedät paremmin, eikä ainakaan sellaista tarvitse sitten pelätä :)
Käytössäni on edelleen zoloft -lääke, mutta muutoin tunnun palanneeni ennalleni. Lapseni on nyt kaksivuotias.
Tärkeää on myös, että koetat saada nukutuksi tarpeeksi. Tiedän: helpommin sanottu, kuin tehty ...Kiitos vastauksesta! Hyvä että kerroit miten sinulle kävi, koska itse olen lukenut että imetyksen aikana hormoonit voidat tehdä mieliala muutoksia mutta kukaan ei ole koskaan maininnut että imetyksen lopetuskin voi aiheuttaa jotain oireita. Uskon kyllä sinua ja minunkin kohdalla tuo on hyvin mahdollista. Jos sinulla onollut muitakin epätavallisia oireitaniin voisi niistäkin kertoa, koska itselläni on ollut kaikkia mahdollisia ja mahdottomia :)
- Esikoistaan odottava
Hellu35 kirjoitti:
Hei! Ehdottomasti hormoonit ja vauva aikainen univelka lisäsi oirehdintaani, joten oireet helpottivat kyllä kun hormoonitoiminta tasoittui. Mutta toisaalta yritän itse pyrkiä aina hyväksymään omat oireeni, enkä yritä niistä eroon täysin hankkiutuakaan. Toki on hyvä olla tietynlainen tasapaino oireiden suhteen, mutta on myös pystyttävä myöntämään ettei niistä pääse kaikissa tilanteissa täysin eroon. Eikä tarvitse päästäkään, hyvää elämää voi elää paniikki ongelmaisenakin. Meitä on monia :) Itselläni paniikki oirehdintaa lisää kaikki elämänmuutokset, vaikka ne olisivat kuinka ihania tahansa. Kun tein positiivisen raskaustestin niin olin pari viikkoa levoton ja oireita oli, mutta pikku hiljaa helpottivat kun asia tuli tutummaksi. Pyrin myös liikkumaan säännöllisesti, jotta saan purettua adrenaliinia pois. Terapiassa käynti on myös ollut ihan hyväksi, kuten lääkityskin. Rentouttavaa viikonloppua ja kysele lisää jos jotain tulee mieleen! Sinä selviät kyllä, kun vain hyväksyt että nyt on erilainen elämänvaihe vaan menossa.
Itsekkin olen huomannut että elämässä tapahtuvat muutokset aiheuttavat yleensä enemmän kohtauksia vaikka ne olisivat hyviäkin niin silti iskee joku pelko. Ja tämä lapsi on todellakin toivottu, mutta oireistani en ole uskaltanut kertoa kaikille ystävilleni koska tiedän että heti osassa heissä heräisi ajatus että kadun tätä raskautta, koska kaikki eivät todellakaan ymmärrä tätä vaan ajattelevat automaattisesti että kun on raskaana pitää olla maailman onnellisin.
Ja tiedän että meitä on monia mutta kun kohtaus iskee ajattelen heti että olen maailman ainut joka tästä kärsii. :)
Iskeekö sinulle koskaan sellaista epätodellista oloa? Minulla moni kohtaus alkaa niin että tunnen oloni oudoksi ja itse selittäisin sen niin että tulee epätodellinen olo
- voimia.
Eroon paniikkihäiriöstä!
http://www.paniikkihairio.com/
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S606174- 1003202
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.252496- 212138
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3531779- 271656
- 251410
Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua
Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n2241394- 491342
- 291312