Nyt on aamusta alkaen tai iltapäivähän jo nyt on ollut haaksirikon tuntua ja jälki on varmasti sen näköistä. Tosin tämä kertomus ei ole dagen efter, vaikka sillä on ollut hyvät mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.
Hyvää uutta vuotta 2014.
ihmiset näyttävät
sokaistuneilta
kivettyneissä kasvoissaan
silmät näyttivät
imeneensä värinsä
meren syvyyksistä
sieltä mistä
pimeiden öiden
viipyvä uhka
tuntui hyökkäävyydeltä
jonka käsissä
raivokas härkäkin
joutuisi näyttämään
koko rohkeutensa ja
rautaisen röyhkeytensä
kuinka onkaan
pimeää lähtiessä
ja yhtä pimeää
perille tultaessa
järjen salalokeroihin,
jonne valokaan
ei voi
tänään ylettyä
pilven takaa nousi
vain savua ja
liekkejä
jo tuhat vuotta
sitten sammuneet
tähdet
jotka olivat
lainsuojattomia
ei kenenkään
maalla
ja siellä näkyy
naisen ruumis
ja käsi kuin
yksinäisyyttä väijyen
repäisten kuorensa
auki,
vapauttaakseen
tunteensa
kaikki kukoistukseen
pullistuneet,
punaisen huivin
itsevarman uhmakkaasti
peittämät
älykkäät silmät
jotka haaksirikossaan
ehtivät jo
tunnustaa rakkautensa
ihmiskunnalle
luullessaan loppunsa
olevan sinetöity
silmissä sama
lasimainen tuijotus,
joka
kiskoo ja
ravistelee hiuksista
tarttuakseen
puristaessaan
kätensä nyrkkiin
rukoillakseen
etsiäkseen
vainoharhaista varmuutta
yöttömän yön
jälkeistä varmuutta
lämmintä aaltoa
alaruumistaan kohti
savuavan leyhyvää
iltatuulta
joka toisi
verettömään
näivettyneeseen
kehoon valtavat
voimavarat
sydämeen
jättiläislinnun siivet
antamalla
viinin omaisen
itserakkauden
virrata pois
puiden ja
aaltojen huippujen
pyöriä ympäri
karusellimaisesti
riisuen pois
vannoutumisensa,
uskonsa
elämässä ja kuolemassa
suojella myrskysään
runtelemaa sielua,
kiintymyksen ilmettä
sen lentäessä
ohi
paeten kohtaamaansa
inhon ja pelon
onnettomuuden,
joka toi
hämärään
lihallisen ruumiin
ihmeellisen
salaisuuden
ja julman pimeyden luolan
pulputen makeaa
ja suolaista,
kiemurrellen käärmeen
kaltaisena
leimahtaen virvatuliksi
nimeämällä
pahat aikeensa
henkensä totuudesta
samaa pientä
pimeyttä, joka
peittää auringon
kulkiessaan todellisuuden
pohjavesissä
kuinka elämän
raa’at sormet kutittelivat
irrottaen käsivarret
toisistaan
jokin salakavala
kehitys tai
uudenlainen lumous
sai otteen
arvaamattoman
haaksirikon
heittäessä sattumanvaraisesti
verkkoon katkonaisen ja
vaimean sekasorron
kellareista kuuluvat
huudot ja naurut,
jotka huokosia
pitkin imeytyivät
aistien vietäväksi
näytökseen, jossa
kielletty tottelevaisuus
kauneutta ylistävät
äänet puristautuivat
vavahtaen syvimpiin
kerroksiin
missä olette
te ikuinen iloni
huomaavainen hellyys
joka nukuttaa
aamuun
polvet
ne, jotka noustessaan
polvelle
nostavat hameen reisiin
ilon hyönteisparven
kiusaamalle läähättävälle
hengitykselle
ryöstäen
veren
vieden sen
kohti pohjaa
kaksi tummempaa
vaaleanpunaista
juovaa
antaen
tunteelle mahdollisuuden
ruumiille elämän
ja kuin
salamaniskusta
kauneus alkaa kadota
lanteet ja
reidet lihoivat,
hampaista ja
hiuksista haihtui
kimallus
tuntuu kuin
arpi olisi
jäänyt jäljelle
elämän haavan
rappeutumisesta
ainoastaan taivaan
kirkkaus ja loistokkuus
oli säilyttänyt
koskemattomuutensa
kuten sielu, joka
yön ja päivän
vaihtuessa hengittää
sen ikuisuudesta
kunnian
seikkailun
ja
vankilan ovet
oli käännetty
jäljelle jäi
niin jäljellä
olivat epäröivä
kuoleman ovi
ja kasvot tuntuivat
hajoavan edessäni
kuin pilvi tai
huntu
neuvottoman katseen
vaeltaessa
maan päälle
levittäytyneessä
savussa, joka
yhdisteli muodottomia
hahmoja
toisten ollessa
taipuvaisempia
itkemään kuolema
kuin rakkauden
tähden
pohtivat koko
elämänsä oikeutusta
tai jumalan
olemassaoloa
tai
käymisiään rakkauden
ovesta tässä
painojen ja
mittojen maailmassa
piehtaroineet
häkissä
kääntäen sydämensä
ylösalaisin kuin
täynnä olevat taskut
repien ihonsa
pintaa koristelevia
siteitä
jännittäviä seikkailuja
silittämällä kesäisiä
päivänkakkaroita
tuntien kehossaan
kevään tuulen
imien syksyn hiljaisuuden
ja talven myrskyävän
taivaankannen
minä ajattelen sinua
rakkani ja
onnea tässä
maailmassa
puun suhisevia
tähtiä
auringon kultaamia
helmiä
pääskysen tervehtimiä
ruusuja, jotka
virtaavat kirkkaan
lähteen soinnista
antaen kasteen
tulemalla tyköni
tänään
viimeisen kerran,
jos et sittenkään jää
http://www.youtube.com/watch?v=yCzcuwlPqjQ
Hyvää uutta vuotta 2014.
ihmiset näyttävät
sokaistuneilta
kivettyneissä kasvoissaan
silmät näyttivät
imeneensä värinsä
meren syvyyksistä
sieltä mistä
pimeiden öiden
viipyvä uhka
tuntui hyökkäävyydeltä
jonka käsissä
raivokas härkäkin
joutuisi näyttämään
koko rohkeutensa ja
rautaisen röyhkeytensä
kuinka onkaan
pimeää lähtiessä
ja yhtä pimeää
perille tultaessa
järjen salalokeroihin,
jonne valokaan
ei voi
tänään ylettyä
pilven takaa nousi
vain savua ja
liekkejä
jo tuhat vuotta
sitten sammuneet
tähdet
jotka olivat
lainsuojattomia
ei kenenkään
maalla
ja siellä näkyy
naisen ruumis
ja käsi kuin
yksinäisyyttä väijyen
repäisten kuorensa
auki,
vapauttaakseen
tunteensa
kaikki kukoistukseen
pullistuneet,
punaisen huivin
itsevarman uhmakkaasti
peittämät
älykkäät silmät
jotka haaksirikossaan
ehtivät jo
tunnustaa rakkautensa
ihmiskunnalle
luullessaan loppunsa
olevan sinetöity
silmissä sama
lasimainen tuijotus,
joka
kiskoo ja
ravistelee hiuksista
tarttuakseen
puristaessaan
kätensä nyrkkiin
rukoillakseen
etsiäkseen
vainoharhaista varmuutta
yöttömän yön
jälkeistä varmuutta
lämmintä aaltoa
alaruumistaan kohti
savuavan leyhyvää
iltatuulta
joka toisi
verettömään
näivettyneeseen
kehoon valtavat
voimavarat
sydämeen
jättiläislinnun siivet
antamalla
viinin omaisen
itserakkauden
virrata pois
puiden ja
aaltojen huippujen
pyöriä ympäri
karusellimaisesti
riisuen pois
vannoutumisensa,
uskonsa
elämässä ja kuolemassa
suojella myrskysään
runtelemaa sielua,
kiintymyksen ilmettä
sen lentäessä
ohi
paeten kohtaamaansa
inhon ja pelon
onnettomuuden,
joka toi
hämärään
lihallisen ruumiin
ihmeellisen
salaisuuden
ja julman pimeyden luolan
pulputen makeaa
ja suolaista,
kiemurrellen käärmeen
kaltaisena
leimahtaen virvatuliksi
nimeämällä
pahat aikeensa
henkensä totuudesta
samaa pientä
pimeyttä, joka
peittää auringon
kulkiessaan todellisuuden
pohjavesissä
kuinka elämän
raa’at sormet kutittelivat
irrottaen käsivarret
toisistaan
jokin salakavala
kehitys tai
uudenlainen lumous
sai otteen
arvaamattoman
haaksirikon
heittäessä sattumanvaraisesti
verkkoon katkonaisen ja
vaimean sekasorron
kellareista kuuluvat
huudot ja naurut,
jotka huokosia
pitkin imeytyivät
aistien vietäväksi
näytökseen, jossa
kielletty tottelevaisuus
kauneutta ylistävät
äänet puristautuivat
vavahtaen syvimpiin
kerroksiin
missä olette
te ikuinen iloni
huomaavainen hellyys
joka nukuttaa
aamuun
polvet
ne, jotka noustessaan
polvelle
nostavat hameen reisiin
ilon hyönteisparven
kiusaamalle läähättävälle
hengitykselle
ryöstäen
veren
vieden sen
kohti pohjaa
kaksi tummempaa
vaaleanpunaista
juovaa
antaen
tunteelle mahdollisuuden
ruumiille elämän
ja kuin
salamaniskusta
kauneus alkaa kadota
lanteet ja
reidet lihoivat,
hampaista ja
hiuksista haihtui
kimallus
tuntuu kuin
arpi olisi
jäänyt jäljelle
elämän haavan
rappeutumisesta
ainoastaan taivaan
kirkkaus ja loistokkuus
oli säilyttänyt
koskemattomuutensa
kuten sielu, joka
yön ja päivän
vaihtuessa hengittää
sen ikuisuudesta
kunnian
seikkailun
ja
vankilan ovet
oli käännetty
jäljelle jäi
niin jäljellä
olivat epäröivä
kuoleman ovi
ja kasvot tuntuivat
hajoavan edessäni
kuin pilvi tai
huntu
neuvottoman katseen
vaeltaessa
maan päälle
levittäytyneessä
savussa, joka
yhdisteli muodottomia
hahmoja
toisten ollessa
taipuvaisempia
itkemään kuolema
kuin rakkauden
tähden
pohtivat koko
elämänsä oikeutusta
tai jumalan
olemassaoloa
tai
käymisiään rakkauden
ovesta tässä
painojen ja
mittojen maailmassa
piehtaroineet
häkissä
kääntäen sydämensä
ylösalaisin kuin
täynnä olevat taskut
repien ihonsa
pintaa koristelevia
siteitä
jännittäviä seikkailuja
silittämällä kesäisiä
päivänkakkaroita
tuntien kehossaan
kevään tuulen
imien syksyn hiljaisuuden
ja talven myrskyävän
taivaankannen
minä ajattelen sinua
rakkani ja
onnea tässä
maailmassa
puun suhisevia
tähtiä
auringon kultaamia
helmiä
pääskysen tervehtimiä
ruusuja, jotka
virtaavat kirkkaan
lähteen soinnista
antaen kasteen
tulemalla tyköni
tänään
viimeisen kerran,
jos et sittenkään jää
http://www.youtube.com/watch?v=yCzcuwlPqjQ
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nyt oli niin paljon symboliikkaa mukana... vai johtuisiko se tästä päänsärystä etten päässyt sun tajunnanvirran aallonharjulle :) niin, kysy vaan.. kumman päänsärky, sun vai mun ;))
Silti tuossa oli niin monta hienoa kielikuvaa taas. "Härän rautainen röyhkeys", "vainoharhaista varmuutta", "viinin omainen itserakkaus",
"toisten ollessa
taipuvaisempia
itkemään kuolema
kuin rakkauden
tähden"
okei, mä lopetan listaamisen.
Hyvää jatkoa myös sinulle :)
Hu Huuu....
Mä selvisin (myös sanan mukaisesti) uudesta vuodesta.
Ja pää ei ole yhtään niin kipeä kuin eilen (ei niin....kuohuvakaan ei sovi minulle)
Kiitos sinulle ja toivotaan että pääsi on myös tehnyt parannuksen ;)
"lanteet ja
reidet lihoivat,
hampaista ja
hiuksista haihtui
kimallus"
No niin, tässä se taas nähdään: miehet ne vasta pinnallisia ja turhamaisia onkin...
vatsanseutu ja
posket pullistuivat,
ohimoilta ja
päälaelta harveni
haivenet
Ei millään pahalla :) Jos ajatellaan, että perillä ollaan jo silloin kun vene on irtautunut rannasta, niin eikös tätä samaa mallia soveltaen voi todeta, että perillä ollaan myös kun on tehty haaksirikko..?
"puun suhisevia
tähtiä
auringon kultaamia
helmiä
pääskysen tervehtimiä
ruusuja, jotka
virtaavat kirkkaan
lähteen soinnista
antaen kasteen
tulemalla tyköni"
Kauneinta antia ehdottomasti...tähdet, helmet, pääskyset...ja tietenkin näitä edeltävät sanat... :)
Ennen saattoi jopa sanoa, että miehen kasvot ovat hänen elämänkertansa ja naisen kasvot ovat hänen fiktioteoksensa tai miehet tahtovat aina olla naisen ensirakkaus ja naiset tahtovat olla miehen viimeinen romanssi. Muita totuuksia lienee ollut, että Ihminen voi olla onnellinen kenen kanssa tahansa, niin kauan kun ei rakasta tätä tai mihin muuhun kuin särkyneeseen sydämeen taivaanisä pääsee? Tai että pyhimyksellä on aina ollut menneisyys ja syntisellä ei ole kuin tulevaisuus tai yhdenkään todellisen romanssin ei pitäisi alkaa tunteella vaan taidolla ja päättyä maksuun.
Mutta maailma muuttuu ja me sen mukana.
Mediassakin naisista puhutaan lähinnä vain tissien, takapuolen, vaatteiden tai kasvojen kautta. Mies on mies, jos hänellä on hauikset, six back, piukat pakarat tai istuva puku turbosta puhumattakaan. Seksiä ja pornoa tunkee joka paikasta. Tärkeimpiä sanoja tuntuu olevan perfektionismi, suorittaminen ja tekojen kautta arvon hankkiminen sekä omaan napaan ja ulkonäköön tuijottaminen.
Huoliteltu ulkonäkö kauniit vaatteet eivät myöskään automaattisesti tarkoita pinnallisuutta. Tarvitaan kuitenkin hyvä henkinen tasapaino, että ei pelästy negatiivisia tunteita tai asioista, vaan luottaa elämään ja siihen, että uskaltaa olla sinut itsensä kanssa riippumatta siitä mitä ympäristö vaatii ja tyrkyttää. Melko hienon hieno on raja pinnallisuuden, turhamaisuuden, tyylikkyyden ja normaalin arkielämän välillä, jossa läsnä on vain se mitä tarvitaan.
Tosiasiahan kuitenkin lienee, että turhamaisuutemme hyväksi ”surmaamme rikollisen”, sillä jos jättäisimme hänen eloon, hän saattaisi näyttää meille mitä olemme hyötyneet hänen rikoksellaan.
Kiitos sinulle, joka tuulena tulet
Lainaan hieman Wildeä kuten Mistä alkaa kohtuuskin teki.
Taideteos ei ikinä laita esille näkemyksiä. Näkemykset kuuluvat ihmisille jotka eivät ole taiteilijoita.
http://fi.wikiquote.org/wiki/Oscar_Wilde
Olet oikeassa, tuohon ei mitään lisättävää!
Niin, maailma on tehty miehille eikä naisille. Mutta naisten voima tulee sellaisesta asiasta, jota psykologia ei voi selittää... Miehiä voi analysoida, naisia pelkästään ihailla :)
Ja nämä kaikki oli siis otteita Oscar Wilden ajatuksista...ilmeisesti, jätin sitaatit tarkoituksella pois.Tunnet siis jonkun verran Wilden tekstejä, minä taas en.
Tämän tosin tiedän jo entuudestaan: "Ajatus on aina moraalitonta. Hävitys on sen olemus. Jos ajattelet jotakin, tapat sen. Mikään ei selviä kun sitä on ajateltu." Hän on käsittääkseni sanonut näin ns. heräämisen jälkeen.
Näissäkin on epäilemättä suurta oivallusta: "Ne jotka näkevät jotain eroavaisuutta hengen ja voiman välillä, eivät omaa kumpaakaan." ja "Olemme kaikki itsemme paholaisia ja teemme tästä maailmasta oman helvettimme."
Joo kyllähän sitä on tullut luettua, mutta ei läheskään niin paljon kuin Shakespearia.
Wildessä yhdistyvätt omanlaisensa huumori, estetiikka, nokkela verbaliikka, äly ja kyky luoda henkeviä paradokseja. Nämä ominaisuudet tekevät erittäin suuren vaikutuksen. Hän osasi mennä vastavirtaan, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi.