Onhan niitä povareita ja kaikenlaisia muitakin ennustajia. Mutta paljon on ennusteita, mitkä perustuvat todennäköisyyslaskelmiin ja tieteeseen. Sääennustukset kaikille tuttuja.
Ite ollut varsin nuoresta asti kiinnostunut scifistä. Se ei ole varsinaisesti ennustamista, enenpi tulevaisuuden visiointia. Onhan ne ihan Jules Vernen klassikkokirjatkin puhdasta tieteiskirjallisuutta, käytännössä jo olleet arkipäivää kauan. A. C. Clarke, Stanislaw Lem jne. Kaikilla kirjojen näennäisestä seikkailukirja ilmiasusta huolimatta takana vakavampaa pohdintaa ihmisestä, tekniikasta, tulevaisuudesta.
Se onkin ollut tieteiskirjallisuudessa kakspiippuinen asia. Kirjoitetaan vakavista asioista, verhoten ne seikkailukertomuksiksi. Asioiden popularisointia, toisaaltamonet pitävät koko kirjallisuuden haaraa lasten loruina.
Oletettavasti tälläkin palstalla on asiaan edes vähän perehtyneitä ihmisiä. Iltiksessä oli hyvä tiivistelmä yhden suuren tieteiskirjailijan näkemyksestä viidenkymmenen vuoden takaata, siis millaista elämä on tänä päivänä. Pitääpi muistaa, osa suomalaisista eli silloin ihan agraaliyhteiskunnassa, hyvä kun osasivat lukea tai oli sähkövalo tai puhelin. Nyt asiat aika eri tavalla.
Linkki Iltiksen juttuun Isaac Asimovista:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288638088086.html
Pitääpi muistaa, tyyppi oli tiedemies, biokemisti. Kuten monet muutkin tieteiskirjailijat, takana tieteellistä pohdintaa näkyvän seikkailullisen kertomuksen selkärankana.
Nykyisin ei oikein kirjoiteta scifiä. Se jopa sotketaan fantasiakirjallisuuteen, kirjakaupoissakin. Yks syy tieteiskirjallisuuden hiipumiseen lie kaiketi, että ihminen tottunut nopeaan kehitkseen ja suuret skenaariot tulevaisuudesta tehty ajat sitten. Nyt kyllä kirjoitetaan jonkin verran kirjoja, joissa pohditaan ihmisrodun mahdollisia tulevaisuuden näkymiä. Mutta silläkään saralla ei paljoa uutta ole sattunut silmiin. Maailmanloppuja, saateet, maapallon tuhoutuminen ja kaikki tällainen on kirjoitettu jo ajat sitten. Nykyisin kysymys kai lähinnä siitä, kuka sattuu mietiskelemään asian selkeimmin ja tarkemmin.
Siitä enää mitään hyötyä, ihmiskunta tekee itsemurhaa ja samalla tuhoaa maapallon. Kukaan nähnyt muunlaisia realistiseksi tai mahdollisuuksien rajoihin lukeutuvia kirjoja viime vuosina? Uskisten löpinät voi unohtaa, samaten kuin ihmisrodun levittäytymisen pitkin maailmankaikkeutta. Vaan, jos joku lukenut jotain mielenkiintoista aiheesta, ois hauska kuulla, itelle ei ole aikoihin silmiin sattunut mitään uutta ja erikoista ennustelua, lähinnä karuja faktoja ajat sitten mietittyjen asioitten todeksi muuttumisesta.
=DW=
Ite ollut varsin nuoresta asti kiinnostunut scifistä. Se ei ole varsinaisesti ennustamista, enenpi tulevaisuuden visiointia. Onhan ne ihan Jules Vernen klassikkokirjatkin puhdasta tieteiskirjallisuutta, käytännössä jo olleet arkipäivää kauan. A. C. Clarke, Stanislaw Lem jne. Kaikilla kirjojen näennäisestä seikkailukirja ilmiasusta huolimatta takana vakavampaa pohdintaa ihmisestä, tekniikasta, tulevaisuudesta.
Se onkin ollut tieteiskirjallisuudessa kakspiippuinen asia. Kirjoitetaan vakavista asioista, verhoten ne seikkailukertomuksiksi. Asioiden popularisointia, toisaaltamonet pitävät koko kirjallisuuden haaraa lasten loruina.
Oletettavasti tälläkin palstalla on asiaan edes vähän perehtyneitä ihmisiä. Iltiksessä oli hyvä tiivistelmä yhden suuren tieteiskirjailijan näkemyksestä viidenkymmenen vuoden takaata, siis millaista elämä on tänä päivänä. Pitääpi muistaa, osa suomalaisista eli silloin ihan agraaliyhteiskunnassa, hyvä kun osasivat lukea tai oli sähkövalo tai puhelin. Nyt asiat aika eri tavalla.
Linkki Iltiksen juttuun Isaac Asimovista:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288638088086.html
Pitääpi muistaa, tyyppi oli tiedemies, biokemisti. Kuten monet muutkin tieteiskirjailijat, takana tieteellistä pohdintaa näkyvän seikkailullisen kertomuksen selkärankana.
Nykyisin ei oikein kirjoiteta scifiä. Se jopa sotketaan fantasiakirjallisuuteen, kirjakaupoissakin. Yks syy tieteiskirjallisuuden hiipumiseen lie kaiketi, että ihminen tottunut nopeaan kehitkseen ja suuret skenaariot tulevaisuudesta tehty ajat sitten. Nyt kyllä kirjoitetaan jonkin verran kirjoja, joissa pohditaan ihmisrodun mahdollisia tulevaisuuden näkymiä. Mutta silläkään saralla ei paljoa uutta ole sattunut silmiin. Maailmanloppuja, saateet, maapallon tuhoutuminen ja kaikki tällainen on kirjoitettu jo ajat sitten. Nykyisin kysymys kai lähinnä siitä, kuka sattuu mietiskelemään asian selkeimmin ja tarkemmin.
Siitä enää mitään hyötyä, ihmiskunta tekee itsemurhaa ja samalla tuhoaa maapallon. Kukaan nähnyt muunlaisia realistiseksi tai mahdollisuuksien rajoihin lukeutuvia kirjoja viime vuosina? Uskisten löpinät voi unohtaa, samaten kuin ihmisrodun levittäytymisen pitkin maailmankaikkeutta. Vaan, jos joku lukenut jotain mielenkiintoista aiheesta, ois hauska kuulla, itelle ei ole aikoihin silmiin sattunut mitään uutta ja erikoista ennustelua, lähinnä karuja faktoja ajat sitten mietittyjen asioitten todeksi muuttumisesta.
=DW=
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kun olin noin 10-vuotias, mustalainen ennusti, että kuolen vuodenvaihteessa. Ei siis mitään vuosilukua, vain tuo vuodenvaihde. Vaikka tuosta on aikaa, muistan tuon joka vuoden vaihde, että joko nyt tänä vuoden vaihteessa. Eikä riski vieläkään ole mennyt, kyllä muutama päivä vielä on sitä vuodenvaihdetta. Olisi parempi kun en muistaisi. 80-luvulla oli yksi puhelinennustaja, jolle soitettiin. Meillä töissä moni soitti, minäkin. Hän ennusti, että olisin pitkäikäinen. Aika kummaa kylläkin, en tuota ennustusta usko niinkään kuin mustalaisen ennustuksen. Tosin tämä puhelinennustaja kyllä osui monessa asiassa oikeaan. Kyselin tietysti lapsista, mitä heistä tulee jne. Hän näki minulla aina vain kolme lasta, vaikka oli neljä. Muutaman vuoden kuluttua vanhin lapsi kuoli. Vielä kerran soitin sille ennustajalle. Hän sanoi, että oli sen nähnyt, mutta ei tietysti voinut sanoa, Koskaan niissä ennustuksissa ei juuri vanhinta poikaa mainittu. Silloin kysyessäni hän vain sanoi, että on niin itsenäinen, ettei näe häntä minun rinnallani. Pojan kuoleman jälkeen kun soitin, sen jälkeen en ole uskaltanut soittaa, moni asia piti liian hyvin paikkansa.
Tulevaisuutta ei ole helppo ennustaa vaikka tietäisikin jotakin. Herkästi kuvittelee sen tärkeäksi josta sattuu jotakin tietämään, vaikka se sitten häviäisi kokonaan, kuten vaikka filmiä käyttävät kamerat tai sanomalehdet.
On tässä nähty että ainakin täällä Suomessa on ennustettu jatkuvasti pahasti pieleen, ei ole enää Neuvostoliittoa, demarit kuolevat sukupuuttoon kun nuorimmillakin on jo vaihdevuodet takanaan, työtä täällä ei enää ole kuin virolaisille tai puolalaisille rakennuksilla ja intialaisille koodareina....
Eikä helpompaa ole muillakaan, eipä arvannut Schumikaan miten nuo eläkepäivänsä viettäisi, vaikka niitä varten keräsi satojen miljoonien pesämunan...
"..."
Hän on varmaankin lukenut säätiö-trilogian?
Tosin, siihen tuli myöhemmin lisä-osia.
Ja robotiikan kolme pää-sääntöä?
Jos maailmassa on miljardeja ihmisiä, niin kyllä niistä aina joku ennustaa oikein.
Loput sitten oikein väärin.
Itse haluaisin lukea tieteeseen perustuvan ajatelman fuusio-reaktorista.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9992005
H.
Voisikohan tarina alkaa jotenkin näin:
Valvonta-huoneen kaikki katseet olivat kiinittyneet kahteen kuva-ruutuun.
Automatiikka oli alkanut syöttää vanhaa ydin-asetta prosessiin.
Tukahtunut kohahdus täytti salin, kun kuvaruudun käyrät alkoivat muodostaa toisilleen symmetristä kuviota.
Energia-taso nousi, säteily-taso laski.
Kohina salissa yltyi.....
H.
Kuinka kukaan voi muistaa tai tallentaa vuosien takaisia ketjuja???
On liikaa aikaa?
Jatketaan, kun kerran mielessä vieläkin vilahtaa.
Alakerran huoneessa fyysikko katseli monitorien käyriä ja hänen sormensa lensivät näppäimistöllä.
Tietokoneen laskiessa uusilla arvoilla ja syytäen tuloksia, kauniin naisen mieleen
nousi kuva A.Einsteinista.
Jos tuo pitää paikkansa, pystymme kehittämään aluksiin energian, jolla voimme
lähestyä mustaa aukkoa ja ottaa sen veto-voimasta lisä-nopeutta joka on......
ei...voi...olla...totta.....
teevee...sinun vuorosi.
H.
"ydinräjähdys"
En minä sitä koskaan tallentanut.
Löytyy googlella.
Teehän haku sana-parilla "pumppu paha"
Huomaat että S24 tallensi.
Nuo sanat liittyvät Asimoviin.
Huomaathan myös, että kaikkien muisti ei pätki, saati palaa pätkittäin.
Minä olen eläkkeellä nyt toista vuotta.
Työt lopetin 2010.
Joten on, aikaa on.
On kulunutkin, 64 vuotta.
H.
Fuusioreaktori on nykypäivän sampo.
Jo Kalevalassa yks kaheli haahuili Sammosta, joka ratkaisee kaikki ongelmat.
Nyt haahuillaan fuusioreaktorista samaan malliin, se kai sitten on se nykypäivän sampounelma.
Sen aika näyttää. Onhan sitä ihminenkin muuttunut kuolemansa jälkeen henkiolennoksi ja asustelee paratiisissa ja taivaassa.
Noin mun mielestä joku fuusiojuttu on teoriittisesti ilmeisimmin mahdollista, mutta käytäntö hakusessa. Eli toimisi, jos joku keksisi miten.
Mun mielestä ihmisrodun pitää hiljentää valtavasti vauhtia, palata taaksepäinkin. Kehitys kehittyy omaan tahtiinsa, ihmisrotu ei, koska ihmisrotu leviää kuin tartuntatauti ympäri maapalloa. Kuin pottu,lupiini, kirjolohi.. suomessa. Mua alkanut monesti mietityttämään, liekä ihmisrotu loppujenlopuksi edes maapallolta kotoisin, mehän ollaan rikkakasveja tai heinäsirkkoja tällä planeetalla, tuhotaan kaikki ympärillämme.
Että tolla filosofialla vois niinkuin uskoa maapallon ulkopuolisen elämän vaikutuksesta maapallon kehitykseen. Fyysiset todisteet puuttuvat. Ainakin toistaiseksi.
Noo, ihmiskunta kai käy jotain kilpajuoksiua tuhoutumisensa ja maailmankaikkeuden johtajan asemasta. Ihmiskunta ikäväsi häviöllä, näin ihmisrotuun kuuluvan mielestä.
Kerran oltiin pienllä porukalla kahvilla ja siinä oli korttipakka lähellä. Yksi henkilö alkoi povailemaan porukalle. Monenmoista oli luvassa: onnea rahaa rakkautta, tummia ja vaaleita naisia ja miehiä. Sitten tuli minun vuoroni. Katseli korttejaan, mietti hetken säikähtäneen näköisenä eikä koskaan kertonut mitä korteistaan näki. Liekö sitten nähnyt sellaista mitä sitten myöhemmin tulin kokemaan.
50 vuotta on aika vähän , jospa olisi ollut sata se olisi ennustus . Tämä "ennustus "oli vain johdonmukaista ajattelua . Kun ajattelee tästä eteenpäin voi tietää aika pitkälle kehityksen , seperustuu tietoon , ei ole ennustus . Kuitenkin mielenkiintoista .
Ennustajaeukot ennustaa .
Aloittaja puhui ennustamisesta, tarot kortit kertoi:
Suru ja pettymys kuvaavat tilannettasi. Jokin ei ole mennyt kuten toivoit ja odotit. Tai vaihtoehto jota pohdit toteuttaaksesi sen, ei näytä hyvältä. Kivun ja pettymyksen on parempi antaa sulaa ja haihtua pois ennen kuin teet hätiköityjä korjausliikkeitä. Odota hetki, pysähdy ja lepää. Harmittava takaisku on osa elämän laajempaa kiertokulkua ja kokemusten saamista, joilla kuitenkin on oma tarkoituksensa. Voi olla, että näet tämän tarkoituksen vasta pitkänkin ajan kuluttua. Voit kuitenkin luottaa siihen, että tapahtuneella on tarkoituksensa.
Aina pystyy vähän matkaa eteenpäin ennustamaan suhteellisen luotettavasti kun tietää, miten asiat ovat nyt. Mitä kauemmas eteenpäin, sitä huterommalla pohjalla mennään.
Tallensin joskus kirjan nimeltä jotakin sinne päin kuin "Mitä tapahtuu 1985". Löysin sen puolisen vuotta sitten ja luin. Joka ainoa ennustus täysin pielessä, mikään ei osunut edes suunnilleen kohdalleen!
Sitten tunsin kerran naisen, joka oli pelannut spiritismiä. Kysyi tulevaisuudestaan yhtä asiaa ja vuosia myöhemmin se toteutui. Toteutui myös muuta - sai demonin itseensä! Eihän tätä haluta uskoa (demonit kaikkein kiivaimmin vastustavat tätä tietoa!), mutta se nyt vain riittää selityksesksi.
Samoin unissasaarnaaja Helena Konttinen o.s. Eronen 18.6.1871 - 24.4.1916 oli yksi näitä pimeämmän puolen profeettoja. Tiesi hänkin mm "tervatut tiet". Asfalttiahan ei ainakaan Suomessa tuolloin ollut.
Jotain muutakin osui kohdalleen. Eihän väärää uskota ellei seassa ole tottakin. Toisaalta väitetään, ettei demonit tulevaisuutta tiedä (paitsi lopullisen kohtalonsa). Miten tuon kanssa lienee? Minä en ainakaan aio sekaantua noihin asioihin ollenkaan. Minulle riittää kun olen nähnyt liiankin läheltä mihin se johtaa.
Lue vaikka kirja Doreen Irvine: Olin noita, niin tiedät tuosta enemmän. Omat havainnot vahvistavat kirjan sanomaa.
SciFistä. Miksi ei katsottaisi taaksepäinkin?
Intialaisten kansalliseepoksessa oliko se nyt Ramajana vai Mahabharata lennellään vimanoilla ja taistellaan hirmuisilla aseilla jotka muistuttavat ydinpommeja. On suomennettunakin.
Intiassa onkin hiekkalasittumia, jotka muistuttavat ydinräjäytysten jälkiä. En tiedä onko niitä tutkittu vai ei. On myös löytynyt mareen vajonneita kaupunkeja, joista löytyneet esineet on ajoitettu 20 000 vuotta vanhoiksi. Esimerkiksi Harappa -nimiseksi ristitty. Kukaan ei tiedä sen alkuperäistä nimeä. Tässäkin riittäisi tutkimusaluetta.
Tiedemies ja tieteiskirjailija Immanuel Velikovsky kirjoitti jo yli 50 v sitten useita kirjoja muinaisista tapahtumista. Ideana oli selvittää, mitä olisi pitänyt tapahtua, että oppimattoman kansan kansanperinteeseen jäisi sitä mitä nykyisissä kansantaruissa ja eepoksissa kerrotaan. Ja paljon ja mullistavaa piti tapahtua!
Mielenkiintoisia kirjoja. Ei liene kukaan kumonnut teorioita ja moni asia tukee niitä.
Valitettavasti vain ei ole suomennettu yhtään teosta. Joku esitti, että kun se selittää mm Raamatun tarinoita toisella tapaa, niin siksi ei ole suomennettu. En tiedä.
Minulla on kaksi noita kirjoja omassa kirjahyllyssäni ja joskus kehnolla englannillani pätkiä luin. Ehkä sitten kun minulla on aikaa, luen ne kunnolla. Niitä sitku -kirjoja on muuten paljon, ikää jäljellä kaikkeen aivan liian vähän...