Norjanharmaahirvikoirallamme (5v) on ollut väsymystä, ruokahaluuttomuutta, innokuutta ja pussi nestettä kaulassa. Tuhisemistakin on esiintynyt. Myöskin paino on vähentynyt 3kg vuodessa.
Tänään koira kävi lääkärissä ja sillä todettiin imusolmukkeiden turvonneen kurkussa, lavassa ja polvitaipeissa. RTG-kuvissa keuhkot olivat ok ja imusolmukkeista otettiin näytteet, joiden tulokset tulevat ensi viikolla. Lääkäri epäili lymfoomaa tai tulehdusta Osaisiko kukaan auttaa ja sanoa onko kyse tulehdusesta tai lymfoomasta? En halua menettää parasta kaveria vielä :(
Tänään koira kävi lääkärissä ja sillä todettiin imusolmukkeiden turvonneen kurkussa, lavassa ja polvitaipeissa. RTG-kuvissa keuhkot olivat ok ja imusolmukkeista otettiin näytteet, joiden tulokset tulevat ensi viikolla. Lääkäri epäili lymfoomaa tai tulehdusta Osaisiko kukaan auttaa ja sanoa onko kyse tulehdusesta tai lymfoomasta? En halua menettää parasta kaveria vielä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kysehän ei ole sun halustasi vaan koiran kivuista sekä elinkelpoisuudesta koiran elämään. MUISTATHAN sen.
P''''''e että näitä piikin tarjojia löytyy joka koirakeskustelusta!
Kyllä normaalilla järjellä varustettu ihminen tämän ymmärtää muutenkin ja tuntee koiransa.
Vähän harkintaa teille piikkipoliisit, vaikka kuinka hyvää tarkoittaisitte.
tottakai jos lymfooma löytyy niin ei anneta sen kärsiä. sitä vaan kuinka todennäköistä lymfooman paljastuminen on
Kauanko oireet on kestäneet?
Ihan tiedoksi, että vaikka olisikin lymfooma niin ei kannata vaipua epätoivoon, saati heti antaa kuoleman tuomiota. Omalla uroksellani todettiin kyseinen syöpä tuossa vähän kesän jälkeen. Viivana pääkaupunkiseudulle, kun eivät olisi pohjoisemmassa voineet hoitaa kuin kortisonilla. nyt viedään viimeisiä viikkoja hoitojaksosta, jonka aikana ei ole ollut sen kummempia oireita kuin sytostaatti piikkipäivinä väsymystä, muuten täysin normaali elämä meillä. (no okei, eihän se ikinä ole enää aivan sama kun pelko perseessä, että miten tästä eteenpäin). Koiran elämään ei ole vaikuttanut muuten kuin että lääkkeitä annettu ja vähän enemmän lellitty vielä piloille koko rakki.
Lymfoomasta ei ole tietoakaan, ainakaan hoitojen aloituksen jälkeen, saa nähdä miten sitten kun hoidot loppuvat.
Toki, mikäli Masilla olisi ehtinyt levitä kyseinen paholainen pitkälle elimistöön, olisimme pohtineet muitakin vaihtoehtoja. Kuitenkin puolisoni ja minä olimme yhtämieltä siitä että kaikkemme teemme, kuitenkin niin, että mikäli asiat menisivät huonompaan, niin emme tietenkään antaisi rakkaamme kärsiä turhaan. Onneksi lääkkeet ovat tehonneet eikä voi kun kiittää luojaansa; hyvällä tuurilla se elää vielä pitkään!
rahaahan siihen saa uppoamaan enemmän kuin ehkä olisi ollutkaan meillä, mutta kun on kyse perheenjäsenestä, ei silläkään pitäisi olla mitään väliä.
ei kannata siis antaa kuolemantuomiota liian heppoisillä perusteilla, kun lääketiede voi vielä saada ihmeitä aikaan.