Asun yksin tiukan äitini kanssa. Meillä on monia melko tiukkoja sääntöjä mutta tällä hetkellä eniten häiritsee se etten saa meikata. Laitan ripsarii (äidin) joskus salaa, alkuu se suju iha hyvi mut viime 3kk aikana oon jääny kiinni ja alkanu viime 1kk oon meikannu vähemmä. Eli en haluis muuta ku käyttää ripsaria, mutta se ei suostu ostaa mulle eikä anna mun ite ostaa itelleni.
Ja sitten on näitä "sääntöjä" että en saa sanoa mitään vastaan (joskus jopa alkaa huutaa siintä että sanon oman mielipiteeni), äiti on pari krt pakottanut menemään kampaajalle leikauttamaan 2cm pois vaikka kasvatan hiuksia (kampaaja sano että se oli ihan turhaa koska mulla on hyvä kuntoset latvat), jos katson elokuvaa viikonloppuna joka alkaa klo.21 niin klo.23 alkaa valitus ja huuto että pitää mennä nukkumaan (isosiskon kanssa saan katsoa yleensä leffoja klo.00 asti, joskus yritän katsoa yksin salaa, ja en saa katsoa yleensä loppuun vaikka olisi mun ikäisille leffa tarkotettu), en saa kokata/leipoa (keittiö on äidin aluetta), en saa värjätä hiuksia (tää ei haittaa mua), en saa viikkorahaa (saan vuodes n.20-100€, loput tarvitsemist rahoist pitää antsaita ite paitsi jos tarviin uuden takin nii se kyllä ostetaa)
Tiedän että äiti ajattelee mun parasta mutta tuntuu että en saa olla normaali nuori. Meikin avulla voisin nostaa vähän itsetuntoa, oon melko ruma ja yksinäinen (kaverit asuu kaukan), äiti huutaa tosi paljon et jos otan joitakin asioita puheeksi nii äiti alkaa huutaa, joskus haukkuu ja äkkii koko asia muuttuu riidaks. Asia ei ole nyt niin suuri mutta joskus melkeipä itkettää ja masentaa.
Onks tälläne teiä mielest normaalii? Mitä voisin asialle tehdä?
Ja sitten on näitä "sääntöjä" että en saa sanoa mitään vastaan (joskus jopa alkaa huutaa siintä että sanon oman mielipiteeni), äiti on pari krt pakottanut menemään kampaajalle leikauttamaan 2cm pois vaikka kasvatan hiuksia (kampaaja sano että se oli ihan turhaa koska mulla on hyvä kuntoset latvat), jos katson elokuvaa viikonloppuna joka alkaa klo.21 niin klo.23 alkaa valitus ja huuto että pitää mennä nukkumaan (isosiskon kanssa saan katsoa yleensä leffoja klo.00 asti, joskus yritän katsoa yksin salaa, ja en saa katsoa yleensä loppuun vaikka olisi mun ikäisille leffa tarkotettu), en saa kokata/leipoa (keittiö on äidin aluetta), en saa värjätä hiuksia (tää ei haittaa mua), en saa viikkorahaa (saan vuodes n.20-100€, loput tarvitsemist rahoist pitää antsaita ite paitsi jos tarviin uuden takin nii se kyllä ostetaa)
Tiedän että äiti ajattelee mun parasta mutta tuntuu että en saa olla normaali nuori. Meikin avulla voisin nostaa vähän itsetuntoa, oon melko ruma ja yksinäinen (kaverit asuu kaukan), äiti huutaa tosi paljon et jos otan joitakin asioita puheeksi nii äiti alkaa huutaa, joskus haukkuu ja äkkii koko asia muuttuu riidaks. Asia ei ole nyt niin suuri mutta joskus melkeipä itkettää ja masentaa.
Onks tälläne teiä mielest normaalii? Mitä voisin asialle tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko kokeillut kertoa rauhallisesti ja rakentavasti äidille esimerkiksi siitä, miten tärkeää sinulle olisi saada laittaa vähän ripsiväriä kohottaaksesi itsetuntoa hyvällä tavalla? Tietysti on tärkeää, että ilman meikkiä myös kehtaa ja haluaa olla oma itsensä. :) Usein parhaiten auttaisi, kun koittaisi jutella äidin kanssa silloin, kun kumpikaan ei ole vihainen tai hermostunut, eikä kummallakaan ole kiire lähteä mihinkään.
Jos ette kuulu mihinkään uskontoon, joka kieltäisi esim. meikin laittamisen, äitisi mielipide on kyllä erityisen tiukan oloinen. Näyttää siltä, että hän on päättänyt kieltää sinulta tiettyjä asioita, mutta MINUN mielestäni hänen pitäisi pystyä keskustelemaan asiasta sinun kanssasi kunnolla. Kumpikin teistä perustelisi tahtoaan RAKENTAVASTI ja miettisitte tulevaisuuden näkymiä: milloin mitäkin asioita sallitaan ja millaisissa erityistapauksissa? Sääntöjen selkeys ja ymmärtäminen puolin ja toisin on minusta tärkeää. :)
Kiitos neuvosta:)) yritän ottaa asiaa puheeksi