no terve vaan taas kaikille.
Tässä lukiessani näitä muita kirjoituksia olen huomannut metsästyksen vastustajien argumentoivan metsästys kielteisyyttä myös sillä että ei ihmisen tarvitse puuttua luonnon kiertokulkuun, että luonto kyllä harventaa jos kanta käy liian isoksi. luonnolla onkin kannan liikakasvuun oikeen raamatulliset keinot se tappaa nälällä, rutolla ja jättää loput petojen kynsiin.
Mutta mutta, missä vaiheessa ihminen on lakannut olemasta osa luontoa, emmehän me ole siitä vielä voineet vieraantua, kun vasta hetki sitten ihminen laskeutui puusta. niin jo nyt alle miljoona vuotta myöhemmin emme enää olisikaan osa luontoa, tekniikka on kehittynyt, viljelemme maata, olemme kartoittaneet planeettamme kaikki kohdat ja jo vähän muitakin taivaankappaleita. maatalous on tehnyt ravinnon hankinnan helpommaksi, kaikkien ei tarvitse käydä metsällä henkensä pitimiksi.
Myös metsästys menetelmät ovat kehittyneet, ainoastaan tarve, jopa pakko saada saalista on poistunut. vielä vuosisadan alussa tärkeä osa ruuasta saatin metsästämällä, menetelmät olivat sellaisia että saaliin saaminen oli se pyynnin tärkein tarkoitus, kanalintuja pyydettiin ansoilla, ja verkoilla. kaivettiin peurahautoja jne. ihminen eli kehittyneenä petona metsän antimista, muiden petojen kanssa.
Ihmisellä oli oma ekologinen lokero. eli ihminen oli se luonnon osa joka osaltaan esti kantojen liikakasvua. mutta kaupungistumisen myötä ihminen tuntui vieraantuvan luonnosta, ei enää kinnostanut lähteä metsälle kun lihan sai helpommin kaupasta, ja vapaa ajalla saattoi mennä ansakierroksen sijasta elokuviin.
Mutta ihmisellä on edelleen se oma "saaliskiintiönsä" luonnon kiertokulussa, mutta toisin kun muut petoeläimet, ihmisellä on mahdollisuus ja taito valita saaliinsa peremmin kestävän käytön periatteen mukaan ja hyvä tahto saaliin tuskattomaan ja inhimilliseen loppuun.
Kanahaukka, toinen peto ei paljoa vaivaa päätänsä sillä miltä tuosta toisesta tuntuu kun se saattaa syödä linnulta rintalihat saaliin vielä eläessä. ihmisen saalistamana sama lintu ei ehdi tajuta mikä siihen iski. tai kapin riivaama kettu joka palelee kun kaikki pohjavilla on turkista irronnut, iho on täynnä tulehtuneita ja märkiviä haavoja jotka se on itse raapinut ja eläin kuolee infektioon mutta se vie viikkoja. kapi iskee silloin kun kettukanta on ylitiheä mutta jos muut pedot (kovin moni peto ei kyllä kettuja syö) tai ihmiset (peto muiden joukossa) tekevät tehtävänsä niin luonnon ei tarvitse käyttää kapi-korttia kannan säätelyyn.
esim isossa-britanniassa missä ketun metsästys on hyvin suosittua on euroopan tervein kettukanta. siinä maassa on eläinten kannalta valitettavaa että sikäläisten päättäjien vastuuton hulluus kieltää ihmisen toiminta petona ja kannansäätelijänä luonnossa johtaa jonkin ajan kuluttua satojen tai tuhansien kettujen viikko kausia kestävään piinaan. itse ainakin näkisin että huomattavasti inhimillisempää on metsästämällä tappaa ylimääräiset ketut kun antaa niiden kuolla sairauksiin.
Eli metsästäjä ei todellakaan asetu missään tapauksessa luonnon ylä puolelle yli jumalaksi päätämään elämästä ja kuolemasta. vaan metsästäjät ovat niitä viimeisiä luonnosta vieraantumattomia ihmisiä jotka ovat osa luontoa, ja toimivat petona muiden petojen joukossa. niin kuin luonto on tarkoittanut ihmisen suunnitellessaan maan päälle.
jos metsästäisimme elääksemme ihmisiä olisi vähemmän mutta kun elämme metsästääksemme niin luonto toimii tasapainossa. sillä jos ihminen lopettaisi metsästyksen, niin tulos olisi luonnon kannalta yhtä huono kuin jos mikä tahansa muu peto poistuisi ekosysteemistä.
luonnon tasapaino on petoja ja saaliseläimiä oikeassa suhteessa. ja aivan kuten jonkin petoeläimen häviäminen ekosysteemistä on väärin luontoa kohtaan niin olisi ihmisenkin päätös lopettaa metsästys rikos luontoa kohtaan. metsästyksen vastustajat vain uskovat ettei ihminen kuulu osaksi luontoa, vaan hän olisi luonnossa eräänlaisen sivustakatsojan roolissa. tämä on väärä kuvitelma ja tämän vuoksi metsästyksen on jatkuttava. ihminen on ja pysyy osana luontoa.
Ps. tämä on asiallinen kirjoitus, yritän luoda asiallista keskustelua, eli mielellään ei näitä tyypillisiä että "sun kirjotukses oli niin pitkä etten jaksanu lukea mutta puhut paskaa" tai "metästys on julmaa leikkiä" vaan argumentoikaa ja keskustelkaa kuten minäkin.
Tässä lukiessani näitä muita kirjoituksia olen huomannut metsästyksen vastustajien argumentoivan metsästys kielteisyyttä myös sillä että ei ihmisen tarvitse puuttua luonnon kiertokulkuun, että luonto kyllä harventaa jos kanta käy liian isoksi. luonnolla onkin kannan liikakasvuun oikeen raamatulliset keinot se tappaa nälällä, rutolla ja jättää loput petojen kynsiin.
Mutta mutta, missä vaiheessa ihminen on lakannut olemasta osa luontoa, emmehän me ole siitä vielä voineet vieraantua, kun vasta hetki sitten ihminen laskeutui puusta. niin jo nyt alle miljoona vuotta myöhemmin emme enää olisikaan osa luontoa, tekniikka on kehittynyt, viljelemme maata, olemme kartoittaneet planeettamme kaikki kohdat ja jo vähän muitakin taivaankappaleita. maatalous on tehnyt ravinnon hankinnan helpommaksi, kaikkien ei tarvitse käydä metsällä henkensä pitimiksi.
Myös metsästys menetelmät ovat kehittyneet, ainoastaan tarve, jopa pakko saada saalista on poistunut. vielä vuosisadan alussa tärkeä osa ruuasta saatin metsästämällä, menetelmät olivat sellaisia että saaliin saaminen oli se pyynnin tärkein tarkoitus, kanalintuja pyydettiin ansoilla, ja verkoilla. kaivettiin peurahautoja jne. ihminen eli kehittyneenä petona metsän antimista, muiden petojen kanssa.
Ihmisellä oli oma ekologinen lokero. eli ihminen oli se luonnon osa joka osaltaan esti kantojen liikakasvua. mutta kaupungistumisen myötä ihminen tuntui vieraantuvan luonnosta, ei enää kinnostanut lähteä metsälle kun lihan sai helpommin kaupasta, ja vapaa ajalla saattoi mennä ansakierroksen sijasta elokuviin.
Mutta ihmisellä on edelleen se oma "saaliskiintiönsä" luonnon kiertokulussa, mutta toisin kun muut petoeläimet, ihmisellä on mahdollisuus ja taito valita saaliinsa peremmin kestävän käytön periatteen mukaan ja hyvä tahto saaliin tuskattomaan ja inhimilliseen loppuun.
Kanahaukka, toinen peto ei paljoa vaivaa päätänsä sillä miltä tuosta toisesta tuntuu kun se saattaa syödä linnulta rintalihat saaliin vielä eläessä. ihmisen saalistamana sama lintu ei ehdi tajuta mikä siihen iski. tai kapin riivaama kettu joka palelee kun kaikki pohjavilla on turkista irronnut, iho on täynnä tulehtuneita ja märkiviä haavoja jotka se on itse raapinut ja eläin kuolee infektioon mutta se vie viikkoja. kapi iskee silloin kun kettukanta on ylitiheä mutta jos muut pedot (kovin moni peto ei kyllä kettuja syö) tai ihmiset (peto muiden joukossa) tekevät tehtävänsä niin luonnon ei tarvitse käyttää kapi-korttia kannan säätelyyn.
esim isossa-britanniassa missä ketun metsästys on hyvin suosittua on euroopan tervein kettukanta. siinä maassa on eläinten kannalta valitettavaa että sikäläisten päättäjien vastuuton hulluus kieltää ihmisen toiminta petona ja kannansäätelijänä luonnossa johtaa jonkin ajan kuluttua satojen tai tuhansien kettujen viikko kausia kestävään piinaan. itse ainakin näkisin että huomattavasti inhimillisempää on metsästämällä tappaa ylimääräiset ketut kun antaa niiden kuolla sairauksiin.
Eli metsästäjä ei todellakaan asetu missään tapauksessa luonnon ylä puolelle yli jumalaksi päätämään elämästä ja kuolemasta. vaan metsästäjät ovat niitä viimeisiä luonnosta vieraantumattomia ihmisiä jotka ovat osa luontoa, ja toimivat petona muiden petojen joukossa. niin kuin luonto on tarkoittanut ihmisen suunnitellessaan maan päälle.
jos metsästäisimme elääksemme ihmisiä olisi vähemmän mutta kun elämme metsästääksemme niin luonto toimii tasapainossa. sillä jos ihminen lopettaisi metsästyksen, niin tulos olisi luonnon kannalta yhtä huono kuin jos mikä tahansa muu peto poistuisi ekosysteemistä.
luonnon tasapaino on petoja ja saaliseläimiä oikeassa suhteessa. ja aivan kuten jonkin petoeläimen häviäminen ekosysteemistä on väärin luontoa kohtaan niin olisi ihmisenkin päätös lopettaa metsästys rikos luontoa kohtaan. metsästyksen vastustajat vain uskovat ettei ihminen kuulu osaksi luontoa, vaan hän olisi luonnossa eräänlaisen sivustakatsojan roolissa. tämä on väärä kuvitelma ja tämän vuoksi metsästyksen on jatkuttava. ihminen on ja pysyy osana luontoa.
Ps. tämä on asiallinen kirjoitus, yritän luoda asiallista keskustelua, eli mielellään ei näitä tyypillisiä että "sun kirjotukses oli niin pitkä etten jaksanu lukea mutta puhut paskaa" tai "metästys on julmaa leikkiä" vaan argumentoikaa ja keskustelkaa kuten minäkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En osaa muuta sanoa,kuin että harvinaisen tervejärkisen kirjoittama.
Englannin ketunmetsästys muoto,sikäli kuin tiedän,ei minun mielestäni ole eränkäynnin kanssa mitään tekemistä.
metsästys on aika julman oloista.Kettua ajatetaan isolla koiralaumalla joita seurataan hevosella.
Eroaa suomessa tapahtuvasta metsästyksestä oleellisesti.Kettua ajaa yksi koira ja miehet ovat passissa.Eniten taidetaan ampua haaskalle.
Englantilainen tapa on turhan näkyvää ja kuuluvaa,josta helposti seuraa paheksuntaa.
Tuskin se kettu niiden koirien hampaissa sen enempää kärsii kuin luodin tai hauliparven kaatamanakaan. Itse ajotapahtumahan ei juuri eroa suomalaisesta ajosta. Ketun kannalta ei taida olla merkitystä onko niitä ajokoiria yksi vai kymmenen. Vaikka haaskaltahan ketun parhaiten saa.
Brittimetsästyksen suurin ongelma taitaa olla elitistinen leima - joutilaan, yläluokkaisen paskasakin huvituksia.
on sikäli,että yksi koira saattaa tehdä hukkia.porukassa aina joku löytää hukalla jäljen nopeasti.Kettu joutuu juoksemaan kovempaa.toisaalta, eipä kettu osaa juuri hukkia tehdä.Ja englannissa käytetään beaglea joka ei ole kova juoksemaan.
Parempiosaisten harrastushan se ketun ajo englannissa tosiaan on.
Tiemmä käyttävät ketun ajoon englanninkettukoiraa, joka on beaglea isompi ja nopeampi.
Tais tulla liian selkeä tekstiä näille hurahtaneille.Eivät pysty samaistumaan siiihen sekavaan maailmankuvaansa.
Olen sitä mieltä, että asiallinen metsästys tarpeeseen samoin kuin metsästämättömyys sen vuoksi, ettei siihen koe todellista tarvetta, ovat molemmat kunnioitettavia.
Itse marjastan ja kerään sieniä, mutta en väheksy hyvää jänis- tai hirvipaistiakaan puolukkahillon kera.