Lapseni ovat jokatoinen viikonloppu isällään ja isin uudella. Tpaamiset menee muuten ihan ok, mutta isi ja uusi ostavat kaiken mitä lapset vain pyytävät ja jopa kaiken mitä he eivät pyydä. Minun vähätuloisena yksinhuoltajana on vaikea selittää miksi he eivät kotona ollessaan saa kaikkea. Moni itku on tullut aiheesta sekä äidille että lapsille. Yrittäkää hyvät etävanhemmat ja isien ja äitien uudet tajuta ettei lasten rakkautta osteta tavaralla ja herkuilla. Ei lapset sen paremmin hyväksy teidän valintojanne tai anna anteeksi perheen hylkäämistä....
uusperheenarkea
äiti
232110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
... että jospa kyse ei olekaan mistään "rakkauden ostamisesta", vaan yksinkertaisesti siitä että kun on ylimääräistä rahaa, on mukava ostaa/tarjota lapsillekin jotain. Jos itse haluaa syödä hyvin, miksi pitäisi köyhäillä, kun lapset vierailulla. Jos tytön kanssa kivaa kierrellä vaatekaupoissa, miksi jättäisin ostamatta sitä kivaa hiuspantaa, kun se tekee tytön niin iloiseksi (vastapainona shoppailun jälkeen siivotaan yhdessä).
Miksi pitäisi edes pyytää anteeksi perheen hylkäämistä... tilanteita on monia, ja joissakin tapauksissa on toisen (yleensä miehen) ollut pakko vain lähteä pois perheestä (jonka arkea hallitsee helvetillinen ilmapiiri).
Yleensä (yleistykset vaarallisia) antamisen ilosta tulee osteltua vaatteita yms, tai vietyä lapsia ulos kaikenlaiseen kivaan... itselläkin vapaa-aika on elämästä nauttimisen aikaa, nauttimista omien sen päivästen resurssien avulla :) ei mitään "lahjontaa"
kaiken voi ottaa negatiivisesti jos haluaa.
Miksei voi ostaa lapsille jotain sellaista,mitä
he eivät "normaaliarjessa" saa.
Pitäisikö minun jättää mieheni lapsi ilman
esim. namia tai tarroja kun ostan omalleni,ettei
vain oikea äiti hermostu?
Silloin kun itselläni taas on tiukkaa on tosi
mukava kun lasten isä tarjoaa lapsilleni jotain
extraa.Kyllä omani ovat ainakin oppineet jo
ymmärtämään ,ettei aina ole varaa kaikkeen.
Ettei vaan katkeruuden peikko saa sinulla aikaan
negatiivisen suhtautumisen,anna exäsi hemmotella
lapsia,onhan hänellä siihen isänä oikeus!
Jos olisi edes pieni kohtuus ostamisessa niin sitä olisi helpompi ymmärtää. Mies joka ei suostu maksamaan edes elatusapuja(ulosotosta kyllä saan) ei voi ostaa lapsilleen vaatteita, karkkia ja makeaa leluja ja kaikkea muuta. Tilannetta on vaikea selittää, mutta usein lapsille puhutaan siihen malliin juuri että heidän olisi juuri rahallisen puolen vuoksi parempi olla muka isällään (oikeudenpäätöksellä minulla on yksinhuoltajuus, isästä ei ole isäksi). Kyse on raaasta pelistä jossa pelinappuloina on meidän omat lapset. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä ja helposti manipuloitavia. Minulla on omakin elämä en minä miehen perään itke tai ole katkera, minulla ei vain rahat tai edes tervejärki riitä kilpaostamiseen. Minä haluaisin että lapset oppisivat ettei kaikkea voi saada, mutta isällä ollessaan saavat joka kerta väh. 50e/lapsi tavaraa plus herkkuja vatsantäydeltä muutenkin pyöreät lapset... Minä olen itse aina joutunut tekemään töitä rahojeni eteen, ja haluaisin että lapsetkin oppisivat arvostamaan omia tavaroitaan yms mutta millä niitä voi arvostaa kun tavaraa riittää pian vaikka koko kiinan lapsille??? Missä menee hyvän tahdon raja??? Nyt ei ole kyse hiuspannasta tai tarrasta vaan Barbeista, poneista, nukeista, nukenvaunuista jne....
isä ostaa mieluummin lapsille tavarat itse.
Jos hän maksaisi rahat äidille menisi se raha kaikkeen muuhun kuin muksujen elatukseen.
Tuttu juttu monissa yh perheissä.
kyseesä on vain erittäin likainen ja ikävä avioero ei se että käyttäisin rahat väärin... Mihin minimielarit voisi kahden kasvavan lapsen kanssa edes käyttää väärin????
En tarkoita sinua mutta kyllähän sen reilun parisataa heittää yhtenä viikonloppuna vaikkapa kurkusta alas tai ostaa jotain itselleen eikä lapsille. Niin helppoa se on käyttää väärin!
elarit ei riitä edes lastenpäivähoitomaksuihin, joten paljon jää vielä kustannuksia lapsista vielä itsellekin. ja kun isi ostaa vain leluja ei ikinä edes vaatteita, ettei minun talouteni vahingossakaan vain hyötyisi hänen rahoistaa enempää kuin on pakko. Jos psitän joskus jotain kurkusta alas olen nen rahat kyllä ihan itse ansainnut. En ymmärrä miksi isi saa rahoillaan tehdä mitä haluaa, mutta yh-äidin pitäisi istua kotona kädet ristissä?? Siis en ole mikään juhlija tyyppi, mutta kylolä ulkoilu tarvitsee sallia myös meille yh-äideille, mutta ei tietenkään lasten kustannuksella.
minä olen kouluja käynyt ja kohtalaisesti toimeentuleva ihminen, mutta ei yhden ihmisen palkka kuitenkaan ole vastaava kuin kahden...
Kummastuttaa se, että kirjoituksestasi päätellen miehelläsi kuitenkin on ihan kohtuuhyvät tulot? Miksi saat siis ainoastaan minimielarit? Voithan vaatia ihan sinulle kuuluvat elatusmaksut miehesi tulojen mukaan varsinkin mikäli sinusta tuntuu etteivät tulosi riitä kaikkiin lasten menoihin!Sinä saat ne jokatapauksessa säännöllisesti jos haet ne valtion kautta, ja valtio perii ne sitten exältäsi, miksi saat ne muka vasta ulosoton kautta? Tottakai ulkonakäyminen tulee sallia myös yh-äideille ja isille, enemmän tarpeeseen ne tulevat heille kuin niille viikonloppuisille ja äideille, onhan siinä melkoinen vastuu joka päivä kannettavana! Ja onhan muistettava aina: lasten teko ja ylläpito ei ole koskaan halpaa, se on ikävä totuus.
siksi että ne saa sossun kautta niin että he hoitavat omansa takaisin ulosoton kautta. Kyllä minun pitäisi vähän enemmän saada, mutta parempi tyytyä edes tähän...
alappas nyt hoitaa tuota elarihommaa jos sinua korpeaa niin kovasti tuo exäsi rahankäyttö, varaa aika sossuun ja lasketuta elarit uusiksi. Jos olet oikeutettu saamaan enemmän ja sinusta tuntuu tilanne siltä että axälläsi on varaa maksaa enemmänkin, niin pidä kiinni oikeuksistasi, siinä on osaratkaisu tilanteeseesi!
siis kyllä miehen pitäisi maksaa ihan kohtuulliset elatusavut mutta kun haluaa tehdä asiat vaikeiksi niin niin voi tehdä. sosiaalihuolto maksaa minulle elatusavustuksen joka on siis sama kuin minimi elatusapu. Mies ei yksinkertaisesti halua maksaa joten sossu sitten perii omiaan takaisin häneltä, ja kyllähän minäkin voin loppuosuuteni ulosoton kautta hakea, mutta kun välit on jo nyt kireät ja lapset kärsisivät tappelusta enemmän kuin hyötyisivät tulevasta rahamäärästä, niin olen tyytynyt tämän hetkiseen tilanteeseen rahojen osalta.
mitä tarkoitat ;) Ja ihailtavaa että toimit tasapuolisena vanhempana sekä omillesi että miehesi lapsille :)) Luulen kuitenkin että alkuperäisellä kirjoittajalla on takana jokakertaista (siis isävierailujen aikana) tapahtuvaa hellittelyä ja "hyvittelyä", mikä ei taas ole minunkaan mielestä oikein.. kyllä sitä "karua" arkea pitää lapsen kokea myös etänsä luona. sitäpaitsi eikö vanhemmat voisi sopia yhdessä esim. karkkipäivistä (niin että sovittu päivä sattuisi joskus olemaan myös tietenkin etävanhemman luona) Itseäni ainakin ottaa päähän periaatteesta kun oma ukkoni ei paljolti lapsen äidin karkinsyöntirajoituksista välitä.. isä saa mielenrauhan ja lapsi kipeän mahan!?!
Meillä se karu arki on vain voimistunut lapsen kasvaessa. Jestas, että kokeillaan rajoja. Onneksi iskä on minun kanssani samaa mieltä karkkipäivästä, se on lauantai ja piste. Miten te olette ratkaisseet ruokailuongelmat? Paloi hihat 4-v:n kanssa. En syö, en syö. Otan 4 nakkia ja perunaa, En syö, en syö. Älä sitten. Annoin lautasen koiran eteen ja sanoin, että kyllä koira syö nämä oikein mielellään jolet sinä syö, muttet saa sitten mitään muutakaan. Alkoi muuten 4-v. syödä sen jälkeen. Tehokas apu tuo koira ;-)
Meillä on erimielisyyksiä limsan juonnin kanssa. 4-v. saa siitä mahan kipeäksi (pari lasia menee vielä ihan hyvin) ja sokerin johdosta heittäytyy hemmetin hankalaksi. Siinäpä sitten iskä siivoaa oksennusta! Vaihtaa yöllä kastellut lakanat jne.
Samaa omaa tahtoa on meilläkin havaittavissa, hauskaa miten niin pieni ihminen voi haluta tai ei haluta niin montaa asiaa ja vieläpä peräjälkeen ;) Ongelmana on lähinnä se (toiminko ehkä väärin, itsestäni tuntuu siltä ainakin?!!) että minä en juurikaan puutu kasvatusasioihin, voit uskoa että välillä tekisi mieli. Meillä iskä antaa jälkiruokaa surutta vaikka lapsi ei olisi syönyt mitään alle, omasta mielestäni järkyttävää!! (enkä tarkoita nyt että syömisen pitäisi mitään pakkosyöttämistä olla, vaan että aikuisen eli tässä tapauksessa iskän tulisi katsoa edes pieni määrä ruokaa ja oikeasti sanoa että jos ei tuo mene niin sitten ei tule muutakaa, JA PITÄÄ SANOISTAAN KIINNI!!) En ole vielä kertaakaan nähny että lapsi ei olisi saanut jälkiruokaa vaikkei mitään syönytkään, luulen että tietynlaista "hyvittelyä" tämä isältä on. Jälkiruokaa syödään usein pitkin asuntoa.. itselle ei tulisi mieleenkään!! Ehkä meidänkin pitäisi hankkia koira, hauskasti ajateltu sinulta, nauratti minua koko päivän kun kuvittelin lapsen kauhistunutta ilmettä ;)
Heips!
Minusta olisi aivan ihanaa, jos lasteni isä eläisi vielä ja pystyisi ostamaan heille...vaikkapa mitä tahansa...!!
En todellakaan katsoisi asiaa pahalla, varsinkaan jos itselläni ei olisi todella varaa paljoa "ylimääräisiä" lapsilleni ostella. Eikö sinusta ole hyvä, että lapsesi saavat jotakin? Etkö ajattele niin, että silloinpahan ainakin saavat kuten kahden huoltajan perheiden lapsetkin tuntuvat monenlaista saavan. Vai olisiko mielestäsi lapsillesi parempi erottua joukosta surkeina surkean yh-äidin lapsina?!
Sinun tehtäväksesi jää kertoa ja selittää lapsille, että isällä on enemmän varaa kuin äidillä ostella kaikenlaista. Kunhan kasvavat, kyllä he tuollaisen asian ymmärtävät eivätkä arvosta tai rakasta sua yhtään sen vähempää!!
Älä ole itsekäs, anna lapsillesi mahdollisuus nauttia elämästä. Kyllä tässä elämässä heilläkin varmasti on asioita ja aikoja, jolloin elämä tekee muuta kuin hymyilee. Tietenkään rahalla ei saa onnea, ei rakkautta. Mutta kyllä elämästä saa nauttia myös materialistisessa mieless, mikäli siihen on mahdollisuus.
Eläkäämme elämämme ilman katkeruutta!
Aurinkoista syksyä kaikille yksinhuoltajille!!
en itse usko että se lisää tai vähentää lasten minua kohtaan tuntemaa rakkautta, vaikka isä ostaisi heille vaikka kuun taivaalta.
En ole surkea yksinhuoltaja eikä lapseni ole siksi surkeita että me heidän vanhemmat olemme eronneet. En ole köyhä vaikka olen yksinhuoltaja, mutta minulla ei ole niin paljoa rahaa käytettävänäni kuin ennen eroa. Lapset on siististi puettuja, tärkeimmät asiat he omistavat mm pyörät, pääsevät harrastamaan ja kaiken minun rahapussistani...
En kiellä ostamasta kiva että saavat mutta liika on liikaa. Kun tavaraa on paljon ei lapsi raukat osaa arvostaa mitään. Elämässä yleensäkin helpolla saatu on myös helpolla hukattu. Ehkä minä olen mieleltäni sairas, mutta kyllä sitä voisi myös etä perheessä elää edes jonkinlaista arkea ei joka toisen viikonlopun edes lasten elämässä tarvitse olla yhtä juhlaa...
Jos et osta miehen tyttärelle vaan omillesi...kateus iskee "noilla on taas uusi vaatteita?"
useinmiten ne ovat kuitenkin käytettyinä ostettuja ja saatuja.
Jos ostat samantyyppisiä vaatteita kuin omillesi niitä ei pidetä, koska eivät ole itselle mieleisiä kun on ns. poikatyttö...
Isosisko (puoli-inhoan puoli ihmisis nimiä) saapuu taas college housuissaan...pikku siskoilla on mekot päällä. Isosisko ehdottaa, että laitetaanko verkkarit? Ja risat lenkkarit..."ei laiteta...meillä laitetaan kaupungille farkut ja kävelykengät" jne.
Niin, ja oma äiti ei kuulemma laittanu muuta mukaan (vaikka itse pakannut repun :) )
teet uus äitinä miten päin tahansa aina menee väärinpäin!?
en minä rupea lapsiani pukemaan isosiskon vaatetuksen mukaan...
kyllä tämä on joskus hankalaa sovittaa asioita niin, että kaikilla olisi mukavaa.
Meillä mies varsinkin alkuun naputti jatkuvasti siitä kuinka kalliiksi lasten heillä olo aina tuli, meni kuulemma 100 euroa vähintään viikonlopun aikaan laten ylläpitoon !Mihin lie mennyt kun ruokavaliokin oli lasten mukaan aina jotain kinkkukiusaus-ranskanpottulinjaa, ja olipahan peräti lauantaipussit saaneet! Missään ei koskaan käyneet(eivätkä kyllä käy vieläkään)joten kummalliselta minusta kuulosti...kehtasi vielä valittaa kaiken kukkuraksi että minun pitäisi kustantaa lasten hakemiset ja tuomiset kun polttoaine maksaa...välimatkaa lapsilla ja isällä on n.50 km. Otin äijän puhutteluun ja sanoin että jos viikonloppuisänä oleminen kaksi kertaa kuussa on kerran niin kallista, niin menköön ja tehköön sillä rahalla jotain muuta kannattavampaa,juokoon vaikka kurkustaan alas kun sehän ei ikinä tunnu kukkarossa, lapset voivat olla kyllä aivan hyvin kotonakin. Siihen sulkeutui ukon suu eikä ole sen jälkeen valittanut mistään. Joskus ovat Tallinnassa käydessään ostaneet jonkun verkkapuvun tms. mutta muuta ei juuri ole sitten tullutkaan. Joten ole vaan tyytyväinen että lastesi isä ostaa heille leluja sun muuta, ei se välttämättä minusta tarkoita sitä että he yrittäisivät ostaa huomiota tai rakkautta lapsilta sillä keinoin. Sinä voit lapsillesi sanoa, että sinä turvaat heidän jokapäiväisen hyvinvointinsa (ruoan, vaatteet, harrastukset jne.) ja isä ostaa lelut ja muut "ylimääräiset".
mutta lapseni ovat vielä aika pieniä ja ymmärryksen taso sen mukaista... siis toinen on 5v ja toinen reilut 2v. Pienempi ei varsinkaan ymmärrä ja isompikin vain jotain. Ei tämän ikäisten lasten tajunta ole vielä aiuisen tasolla.... minä olen vain se ikävä äiti jolla ei rahat riitä joka päivä hampurilaisiin ja keijun pukuihin. Ehkä lapset joskus tajuavat että minäkin yritän kuitenkin parhaani.
nyt liian suuren numeron ja ongelman itsellesi? Ei kenenkään tarvitsekaan eikä pidäkään ostaa joka päivä jotain kivaa lapsilleen..eihän sitä tee exäsikään, eikö niin? Ja kuten sanoit, eivät tuon ikäiset lapset varmasti ymmärrä että miksi se äiti nyt ei osta sitä tai tätä...he kyllä oppivat siihen aika äkkiä, että isi nyt ostaa sitä ja tätä, ja äiti antaa taas sellaista mitä ei isiltä saa. Taidat nyt potea pelkästään syyllisyyttä siitä ettet kykene samaan kuin exäsi, ja se on minusta aivan turhaa. Ajattelepa tätä: jos exäsi ei hankkisi lapsillenne edes niitä leluja ym. mukavia juttuja, nekin olisivat sinun harteillasi (tai lapsillasi ei olisi juuri mitään) ja sinulla olisi yhä vähemmän rahaa muuhunkaan! Ja ikävä tosiasia on se, että nykypäivänä ollaan niin materialisteja, että lapsetkin hukutetaan tavaroihin ja ostetaan lähes kaikki mitä he haluavat KUN MUILLAKIN ON. Se on väärin mutta sellaiseksi tämä maailma on mennyt.
Ei tämä asia ole iso ongelma minulle, takana vain taas aamu jolloin äiti oli huono kun ei ollut yhtä hienoja kimaltavia keijunvaatteita ottaa mukaan hoitoon kuin isi osti (siis isin luona). Niin parhaat jutut säilytetään isin luona, vasta sitten tavarat saa kotiin kun niistä on mennyt uutuuden viehätys....
Ei tämä mikään iso ongelma ole, vaan tämän päivän vitutuksen aihe. Toisina päivinä vituttaa joku asia ja joku toinen joka päivä ei vituta ja joka asia joka vituttaa ei liity perhe-elämään eikä ex-mieheen...
... lapsen rakkautta.
Varmasti väsyttää lapsille vastata, ettei nyt ole varaa siihen tai tuohon, ja sitten isän luona saa ilmeisesti laidasta laitaan...
Huh-huh!
Itsellä on takana (onneksi jo riittävän takana:)) myös elatusmaksuriidat. Meillä vaan oli tosiaankin elarimaksuista jo päätös, joten sossu vain laittoi ihan "normaaliulosottoon" reilun vuoden elatusmaksut.
Miehille on joskus vaikeata maksaa äidille lapsen elatusmaksuja, luulevat niillä rahoilla äidin vain juhlistavan omaa elämäänsä... Tosi kaamea yleistys muuten! Yäk!
Uskon, että teilläkin aika parantaa paljon, meillä ainakin entisen ukon kanssa on nyt hyvät välit, yhdessä rahoitetaan kalliimpia hankintoja ja elatusmaksut tulevat aina ajallaan.
Avioero, etenkin riitainen sellainen, tulehduttaa kyllä tehokkaasti välejä. Ole vain tiukkana. Äläkä sääli miestä yhtään. Itse ainakin ymmärsin liian pitkälle toisen rahapulavalituksia. Sitten kun laitoin ulosottoon, niin syttyi sota.
Outoa, että miehesi ei jo ole alkanut maksamaan elareita niin kuin pitäisi, tuollainen jatkuva ulosottohan tuo luottotietoihin merkinnät? Ajattele sitä, jos se vähän lohduttaisi, kun seuraavan kerran joudut lapsille sanomaan, ettei äidillä nyt ole rahaa keijumekkoon...
Tsemppiä!
Ai niin, piti vielä sanoa, ettei mun tietääkseni yleensä ole tapaajapuolella tapana lahjoa lapsia. Tottakai kaikki kiva yritetään tehdä silloin, kun myös etälapset ovat paikalla (reissut, retket yms.) Lahjontaan ei ole varaa ennenpitkää kuin vain harvalla. Näin ainakin meillä.
ihanaa kuinka asiallinen vastaus, Kiitos siitä!!!