RoPe 2

Kuinka monta RoPe2 keskustelua tulee? No pelataan nyt täällä ja näin. Paitsi että se on Japanin kaltainen paikka, eikä suoraan Japani, koska kukaan ei jaksa opiskella Japanin historiaa ulkoa. Hahmoni:

Nimi: Dai Jiro Yui
Ikä: 422.v
Sukupuoli: Mies
Luonne: Erakoitunut ja syrjäänvetäytyvä vanhus.
Kyvyt: Vahvasti yhteydessä henkimaailmaan. Osaa erkaantua hetkellisesti ruumiistaan. Mahtava aseettoman taistelun ja henkisen puolen opettamisessa ja käyttämisessä. Osaa käyttää myös aseita pakon edessä. Osaa tekniikoita, jotka muut ovat jo unohtaneet.
Muuta: Asuu yksin vuoristossa itserakentamassaan talossa. Toivottu useiden opettajaksi, mutta kieltäytynyt useasti.

Nimi: Harakiri Seppuku Kamikaze (tai niin hän ainakin väittää, mutta eihän kukaan siihen usko...)
Sukupuoli: nainen (en jaksa aina tehdä miespuolista hahmoa)
Ikä: (?) (aika vanha)
Luonne: ystävällinen ja viisas
Kyvyt: taitava parantaja, näkee kuolleita ihmisiä
Heikkoudet: fyysisesti heikko, hieman sekava
Muuta: Ilmestyi jostain kauan sitten. On nykyään keisarin neuvonantaja, mutta on nyt työtön, koska valtataistelun vuoksi ei olla varmoja, kuka on keisari.

Sori, korppi.

nimi: Mijo Ri Komjaka
sukupuoli: mies
ikä: n. 30y, ei tiedä omaa ikäänsä.
taustat: Mijo on kotoisin pohjoisesta, jossa ihmisten tärkein elinkeino on poronhoito ja uskonto shamanismi.
ammatti: shamaani ja kansanparantaja, mutta työskentelee räätälinä Nagan kaupungissa, sillä shamanismi ei ole tunnettu uskonto muualla kuin valtakunnan pohjoisimmissa provinsseissa. Suurin osa ihmisistä pitää shamanismia mustana magiana, ja osa haluaisi kieltää sen kokonaan.
taidot: loitsiminen (ei voida käyttää lähitaistelussa), yrttien valmistaminen, veitsen käyttö, vaatteiden valmistus
luonne: syrjäänvetäytyvä, äkkipikainen, vähäeleinen, lojaali ystäviä kohtaan
ulkonäkö: lyhyt, mustat hiukset, kellertävänruskeat silmät, valtaväestöstä erottuvat kasvonpiirteet
muuta: Pitää yrttiteestä. Puhuu sekä paikallisen kielen pohjoista murretta että vanhaa shamaanikieltä, mutta sitä ei pidetä erikoisena, sillä varsin monet puhuvat useita eri kieliä. Etelässä elävistä harvat osaavat lausua hänen nimensä oikein, joten se taipuu usein muotoon Mio tai Miko, jotka ovat molemmat perinteisiä naisten nimiä. Mijon toinen nimi Ri on etelässä myöskin naisten nimi, joten ihmiset naureskelevat hänen nimelleen melko usein.

Tähän on vaikea keksiä mitään hahmoa... Yritän tehdä mahdollisen ei-kliseisen....

Nimi: Aoi Yama
sp: Nainen
ammatti: työtön tällä hetkellä, osaa kuitenkin näitä työläisten perushommia...
Tausta: Lapsena oli ollut oppilaana (muiden mielestä) erään epämääräisen naisen luona. Myöhemmin joutui maksamaan perheensä velkaa työnteolla, nyt päässyt siitäkin hommasta. Tällä hetkellä asunnoton ja rahaton, mutta on silti, pari päivää kestäneen harkinnan jälkeen, päättänyt olla palaamatta kaupunkiin/kylään. (Varsinkaan päivällä tai ruuhka-aikaan)
Luonteesta: Epävarma (ei osaa tehdä nopeasti päätöksiä), tykkää piirtämisestä ja lukemisesta, inhoaa väkijoukkoja...
Taidot: Osaa puolustautua veitsillä, tarvittaessa saattaa osata käyttää miekkaakin, (ei todellakaan mielellään...) Tarkka valokuvamuisti ja hyvät
unenlahjat.

Veikkaisin muuten, että lääniherroja kutsutaan daymioiksi. Harakiri Seppuku Kamikatse? Sopisi mielestäni itsemurhatehtäviin. XD

Kamikaze... paikallinen terroristi XD

Mutta kai tämä rope pitäisi kunnolla aloittaa...

On vielä sen verran aikaista, ettei ruuhkaa tarvitse pelätä. Kävelen hilpeästi vihellellen kohti kaupunkia. Olen täysin varma, että "Häivy!" on maailman kaunein sana. Kun monen vuoden orjatyön jälkeen se kamala akka pisti päänsä huoneeseeni ja käski lähtemään, olin kirkaista ilosta.
Juoksen loppumatkan. Kaupungissa törmään ongelmaan: Kenen kannattajan luokse minun siis pitäisi mennä ilmoittautumaan? On vielä niin aikaista, etten oikein voi kysyäkään keneltäkään... Tosin... tässä ehtii ottaa pienet unet...

Ei. Kamikatse on lentäjä, jonka kone räjähtää määränpäässään. Sotilaita, jotka yleensä ammuttiin alas ennen kuin ne osuivat. Miksi ne käyttivät kypärää? Seppuku taas on se, kun niillä on se kunniakulttuuri. Jos kunnia on lopullisesti mennyttä, niin otetaan tai oikeastaan otettiin katana ja viillettiin vatsa auki. Hidas ja kivulias kuolema. Sai kunniansa takaisin, kun teki sen. Harakiri on sitä, kun tökätään katana vatsasta sisään ja selän kautta ulos. Sen motiiveja en tiedä.

Seppukussa ei leikata oikeastaan päätä irti. Lisäksi luin juuri, että seppuku ja harakiri ovat kaksi eri sanaa samalle asialle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Seppuku

Minä olen kiinnostunut seppukusta. Se vaikuttaa kiintoisalta tavalta lähteä.

Dai Jiro Yui on erkaantunut kehostaan. Hän on henkien maailmassa. Hän kulkee eteen päin tietäen, ettei kuitenkaan tavoita haluamaansa. Hän pääsee lähelle, mutta aina hän kadottaa etsimänsä. Hän etsii vaimonsa sielua. Hän haluaa puhua viimeisen kerran. Sitä hän on halunnut viimeiset 300 vuotta. Sen takia hän erakoitui ja opiskeli upottautumaan henkien maailmaan. Hän kohtaa veljensä sielun. "Mitä sinä täällä teet? Luulin sinun olevan elossa", Dai sanoo. "Niin olinkin. Vielä 250 vuotta sitten. Jos olisit ollut yhteydessä läheisiisi, niin tietäisit. Miksi hylkäsit meidät?" Dain veli kysyi. Dai herää todellisuuteen. Hän tajuaa kuinka tyhmä on ollut. Tämä tapahtui muutama kuukausi sitten. Dai kirjoittaa kirjettä. Kirjeessä sanotaan näin:

Arvoisat ihmiset. Olen vihdoin päässyt yli vaimoni traagisesta murhasta ja tajunnut, kuinka olen laiminlyönyt tätä maailmaa. En ole saavuttanut mitään, joten perustan koulun tänne vuoristoon. Koulussani opetan muille taistelulajeja, aseiden käytön alkeita ja sitä, kuinka erkaantua silloin tällöin ruumiistaan ja siirtyä henkimaailmaan. Kuinka vahvistaa sielua ja hankkia pitkä ikä.

Dai sulkee kirjekuoren ja lähettää sen julkaistavaksi jokaiselle kiinnostuneelle.

Juon aamuteeni loppuun ja jatkan töitä. Olen saanut vastikään suuren tilauksen. Minun pitäisi valmistaa hienot puvut erään daimion palvelusväelle, ja minulle on luvattu 200 kvinaaria jokaista pukua kohden, joskin minulla on vain kaksi kuukautta aikaa valmistaa puvut. Kaksisataa kvinaaria on minunkaltaiselleni käsityöläiselle suuri summa, mutta korkealle virkamiehelle vain taskurahaa. Tai ainakin oli ennen kuin valtataistelu huononsi daimioidenkin asemaa.

Mutta mitäpä minä rahalla tekisin, muuta kuin ostaisin leipää. Isäni, köyhä poronomistaja, ei kaivannut omaisuutta, enkä kaipaa minäkään, mutta onhan miehen jollain tienattava leipäsä.

Havahdun, kun kiljuva kakara juoksee ohitseni. Nukuin liian pitkään. Hetken aikaa tuijotan paniikissa äänekästä väkijoukkoa, mutta sitten muistan miksi tulin tänne. Yritän kysellä ohikulkijoilta apua, mutta kukaan ei näytä kuulevan. Lopulta saan pyydystettyä joukosta kiukkuisen miehen, joka tiuskien kertoo mihin minun pitää mennä.

Puolentunnin jonotuksen ja ilmoittautumisen jälkeen, yritän päästä täältä pois. Harhailen epämääräisesti ympäriinsä. Lopulta luovutan, ja istun maahan jonkin syrjemmässä olevan rakennuksen eteen. Viheltelen, ja piirtelen kepillä hiekkaan erilaisia kuvia. Lohikäärmeen piirtäminen on edelleen hankalaa, vaikka olenkin koittanut harjoitella. Rypistän ärtyneenä kulmiani.

Kuulen jonkun kauppaavan ilotulitteita. Sotakäyttöön? Leikittelen hetken aikaa ajatuksella ostaa iso kasa raketteja ja tehdä rynnäkkö erään tuttuni luotse.
Nauran, varmasti mielipuolen näköisenä, ja piirrän raketteja kuvaani. Lopulta rohkaisen mieleni, ja menen oudon näköisen myyjän luokse.
"Raketteja sotakäyttöön?" kysyn.

Lehahdan tulipunaiseksi.
"Olen pahoillani, mutta minulla ei viimeisen 5-vuoden aikana ole ollut omaa rahaa käytössä... Olisin vain kiinnostunut kuulemaan ilotulitteista."

"Öh... kiitos." sanon miehen jälkeen. Tuijotan käsissäni olevia epämääräisiä esineitä. Mitä minä näillä teen? Hiivin jonkun seläntaakse ja räjäytän hänet kuuhun?

"Aloitin..."
Varaudu, kun et ole kuitenkaan korppi™...

Nimi: Thomas W. Ferebee https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_W._Ferebee
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Japsihomojen nukettaja
Ikä: taivaassa
Vahvuudet: kaikki
Heikkoudet: ei

Minun täytyy valmistaa kolme pukua, joten kaksisataa kvinaaria jokaista pukua kohden tekee yhteensä kuusisataa kvinaaria. Sellaisella summalla voisi ostaa vaikka mitä. Aionkin matkustaa toiseen kaupunkiin ja ostaa sieltä hienoja kankaita. Silkki on kallis ja ylellinen materiaali, ja uskon tienaavani hyvän summan silkkipukuja myymällä.

Lähimmässä kauppakaupungissa järjestetään sattumoisin jokin juhla, sateen juhla, mikäli oikein muistan.

Hihhei, Japani♥ n w n Loin ton yhen hahmon jonnekkin vanhaan ropeen, jatkan sitten sillä.

Eli siis

Nimi: Miruka Haru Yoshikawâ
Ikä: 17v
Ulkonäkö: Mustat, pitkät hiukset. Käyttää punaista huulipunaa, hyvin lyhyt. Vaatetukseen kuuluu mitä hyvä ninja tarvitsee.
Luonne: Miruka on hyvin rauhallinen ja salaperäinen nuori nainen.
Taidot: Notkea, ninjapotkut onnistuvat. Voimakas, vaikkei ulkonäkö sitä
kerrokkaan.

Ja nämäkin:

Hiivin varjoissa pimeän metsän reunalla. Sipaisen hiussuortuvan korvani taakse ja asetun säpsähtäen puun taakse, koska kuulen rapinaa edestä. Painaudun tiiviisti runkoon kiinni ja toivon ettei minua nähdä. Olen melko hoikka ja pieni muutenkin, mutta jahtaajani ovat tarkkasilmäisiä. Aiemmat piiloni ovat paljastuneet, nyt laho majakin oli osoittautunut huonoksi valinnaksi. Miksi aina, kun minulle on annettu tehtävä, minua aletaan vainota? Tietysti "vihollisten" piti löytää minut juuri kun tehtävä on kiireinen...

Kaksi ninjaa tarkkailee minua juuri metsän ja pellon välisellä rajalla. He nyökkäävät toisilleen, ja lähtevät nopeaan kiitoon. Pinkaisen risukkoon ja jalkani tarraavat oksiin kiinni. Kiskaisen itseni irti, ja potkaisen takaatani tulleen ninjan kumoon. Tasapainoni horjuu potkun jälkeen, ja loikin kömpelösti eteenpäin. Säikähdän risukkoon syöksyvää toista ninjaa, ja sen ansiosta kiidän uskomattoman nopeasti pakoon. Kun olen n. 10m päässä jahtaajasta, kännyn ympäri. Vedän syvään henkeä ja heitän heittotähden häntä päin. Hän syöksyy maahan turvaan, ja toinen ninja juoksee vahingossa hänen päältään (*facepalm) kompastuen. Onneksi kyseiset ninjat olivat aloittelijoita, ajattelen katsoessani kiemurtelevaa kasaa. Hölkkään metsän halki nauttien yöilmasta. Minulla on hyvä kunto. Metsän toisella laidalla pysähdyn vetämään henkeä. Nojaaan polviini puuskuttaen. Näen kaupungin edessäni, ja lähden kävelemään sinnepäin. Ninjojen olisi hankalaa jahdata minua siellä. Saavun kaupunkiin. Näe paljon puoteja ja kapakoita. On ilmeisesti toripäivä, koska paljon kojuja nököttää kaduilla. Ostan pussillisen riisiä ja lähden etsimään majataloa.

Pari miestä tuijottaa epäilevästi käsissäni olevia ilotulitteita. Koitan epätoivoisesti keksiä, mihin hittoon minä ne tungen piiloon. Kaivan taskustani tulitikkuja ja haparoin saadakseni tulen aikaiseksi. Lopulta saan sytyettyä langan. No niin, mitä seuraavaksi?
Nakkaan ilotulitteen taivaalle, ja juoksen majataloon. Toivottavasti löydän sen miehen, joka minulle antoikin nämä harminaiheet. Sisällä kompastun lattialla makaavaan veriseen mieheen.

Astun sisään majataloon, ja näen paljon verta ja kauhistuneita ihmisiä. Joku mies makaa maassa korahdellen. Menen syrjemmälle tarkkailemaan, kenen puolelle asettuisin.

Ulkoa kuuluu räjähdys, pelkään pahoin onnistuneeni raketin räjäytyksessä. Vahvasti humalainen mies pomppaa ylös pöydästä suojautuakseen tiskin taakse höpisten jostain huispauksesta.
"Miten hän voi puhua, jos yrität kuristaa häntä samalla?"kysyn näsäviisaasti kontaten samalla syrjemmäksi. Mieleeni nousee elävästi se, kun minua paiskottiin ympäri huonetta ja käskettiin samalla luutuamaan lattiaa...

Vedän heittotähden esiin, ja mietin mitä sillä tekisin. En tiedä, kuka alun alkuaan on alottanut tappelun, ja mistä syystä. Kävelen hiukan lähemmäksi, ja päätän katsoa vielä mitä tapahtuu. Suurisuinen nainen ainakin vaikuttaa haluavan vain hyvää.

En saa vastausta, eikä vartijoiden seura houkuttele, joten livahdan ovesta ulos.
Ulkona on onneksi pahin ruuhka laantunut. Lähden käveleen pääkatua pitkin lukien samalla ilmoituksia. Työpaikka olisi ihan kiva juttu...

Hymähdän, ja päätän lähteä pois majatalosta. Vaikka voisinkin yöpyä täällä, en haluaisi. Ulos päästessäni huomaan sen suurisuisen naisen. Ystävästä olisi hyötyä, joten lähden ketterästi kojujen välistä pujotellen pinkomaan hänen peräänsä. Kun hän vaan loittonee, huudahdan: "Hei!"

alice_dolly//
Käännyn ja näen sen majatalossa olleen tytön. Toivottavasti hän ei halua tietää mitään ilotulitteista...
"Hei." sanon.

En mä ainakaan löytänyt ketään sillä nimellä rekisteröitynyttä. Tosin se yks tyyppi kyllä uhosi, että eikö sun nikkis voi pölliä näin helposti.

tässä olisi kaksi hahmoani
nimi:nobuyuki katsumoto
ammatti:shogun tai daimyo
omistaa:koristellun talon rauhalliselta alueelta maa-alueita ja palatsin(ei tosin niin hienoa kuin keisarilla) palveluksessa 786 samuraita ja 2089 huonompaa soturia

tässä toinen
nimi:Ruy nagabusa
ammatti:Chunin
kyvyt:kaiken mitä chunin ninjan pitää osata
muuta:johtaa yleensä viiden normaalin ninjan joukkoa hän on joskus maaherra nobuyuki katsumoton vihollinen



T:korppi™

Korppi mitäs jos kertoisit, että mikä Chunin-ninja ja mitä se siis osaa, koska mää en ainakaan löytänyt suomen kielistä informaatiota. Tä on just tätä, mistä Karolin sanoi, että ei voi olettaa, että kaikki on lukeneet samat teokset ja tietävät samat asiat.

Kyllä minä Naruton tiedän... Tai siis olen kuullut nimeltä ja tiesin liittyvän ninjoihin.

"Tuota..." yleensä en jää sanattomaksi, mutta nyt en tiennyt, miten ilmaista asia. Oliko tyhmää vain sanoa, että olisi kiva ystävystyä?
"Niin no...näin sinut majatalossa...ajattelin, että...vo-voisimme olla ystäviä? Ystävistä voisi olla hyötyä vieraassa kaupungissa." Olin syntynyt tässä kaupungissa, mutta 4-vuotiaana vanhempani tapettiin, ja jouduin muuttamaan uusien vanhempien kanssa kauas pois. 12-vuotiaana karkasin kotoa, koska minua hakattiin. Päädyin opiskelemaan ninjaksi, ja 15-vuotiaana aloin saada tehtäviä. Ja nyt, 17-vuotiaana tehtävän takia päädyin synnyinkaupunkiini. Kuvittelin kertovani tämän tuolle tuikituntemattomalle naiselle, ja päätin, että jätän väliin.

"Öh... Miksei. En tosin usko, että minusta on kovin paljoa apua.." ojennan käteni. "Minä olen Aoi Yama."

Vastaan kädenpuristukseen varovasti. "Olen Miruka Haru Yoshikawâ. Sano Miruka vaan. Oletko asunut täällä kauankin? Tai siis...asutko edes täällä?" kysyn varovasti. Vilkaisen kevyitä vaatteitani, ja päätän ostaa heti uudet tilaisuuden tullessa.

Olen paikalla, mutta yksinäisyydessä kököttäminen on tylsää.

Siis minä olen vähän aikaa poissa ja nyt tämä roolipeli on aivan kuollut! Teen kuitenkin itselleni hahmon.

Nimi: Tiberius
Sukupuoli: Mies
Ammatti: Suurlähettiläs, Diplomaatti
Kyvyt: Osaa taistella erittäin hyvin lyhyellä Gladius miekalla sekä kilvellä. Osaa myös käyttää katanaa
Muuta: Erään valtakunnan (Antiikin Rooman kaltainen paikka) lähettämä diplomaatti. Hyvissä väleissä joidenkin maaherrojen kanssa.
Asuu rakennuttamassaan suuressa roomalaistyylisessä rakennuskompleksissaan, joka toimittaa myös suurlähetystön virkaa .Se sijaitsee kukkulan päällä kaupungin ulkopuolella.

Joo kun tuo keskimaajuttukin alkoi taas. Jos aiotaan aloittaa vielä yksikään roolipeli lyhyessä ajassa, niin minä en ala enää.

"Ungh...okei....missä asut?" kysyn kärsimättömänä. Minua jahtaavat ninjat voivat tulla milloin vain.

( Onko tämä RoPe vielä toiminnassa? )