Kuolema tuo hiljainen todellisuus joka saavuttaa meistä jokaisen, löysi sinutkin. Ystäväni. Autoit minua kasvamaan itsevarmaksi ja kauniiksi, olit aina puolellani välittämättä siitä olinko oikeassa vai väärässä.
Irtoat elämästä huomaamatta. Kuin kevyt uni, aloitat matkasi läpi pimeän iäisyyden. En osaa kaivata sinua, vielä. En edes tiennyt sinun kuolleen.
Ensimmäinen kosketuksesi on kuin aavistus tulevasta. Hipaiset kevyesti ihoani kohdasta jossa selkä ja pakarat liittoutuvat. Hyväilet, vaadit huomioni. Murskaat tieltäsi kaikki tunteeni, surun, ilon jopa epätoivon. Vain sinä ja minä, olet ehdoton. Rakas viholliseni.
Vartaloni värähtää, väistän hyväilyäsi. Yritän unohtaa, sulkea tietoisuuteni vaatimuksiltasi mutta olet todellinen. Vaadit tulla nähdyksi. Epävarmoin käsin hamuan sinua. Pakkomielteeni.
Annan periksi, voitit. Hymyilen ja kiroan sinut. Tiedät kuinka tehdä minut hulluksi. Olet taitava, pirullinen. Omani
Astun pieneen huoneeseen, suljen oven ja kaihtimen. Jätän valot palamaan, se on toiveesi, äänetön vaatimuksesi.
Ristin käsivarteni, tartun paidan helmaan ja vedän hitaasti vaatteen yltäni. Käännän tumman kankaan nurin ja nostan vasten valoa. Otan sinut.
Viheliäinen armaani. Pieni pala maailmankaikkeutta. Sinä tumma kultaseni, pirullinen kutrini, karannut hiukseni matkalla niskasta pakaroille.
Irtoat elämästä huomaamatta. Kuin kevyt uni, aloitat matkasi läpi pimeän iäisyyden. En osaa kaivata sinua, vielä. En edes tiennyt sinun kuolleen.
Ensimmäinen kosketuksesi on kuin aavistus tulevasta. Hipaiset kevyesti ihoani kohdasta jossa selkä ja pakarat liittoutuvat. Hyväilet, vaadit huomioni. Murskaat tieltäsi kaikki tunteeni, surun, ilon jopa epätoivon. Vain sinä ja minä, olet ehdoton. Rakas viholliseni.
Vartaloni värähtää, väistän hyväilyäsi. Yritän unohtaa, sulkea tietoisuuteni vaatimuksiltasi mutta olet todellinen. Vaadit tulla nähdyksi. Epävarmoin käsin hamuan sinua. Pakkomielteeni.
Annan periksi, voitit. Hymyilen ja kiroan sinut. Tiedät kuinka tehdä minut hulluksi. Olet taitava, pirullinen. Omani
Astun pieneen huoneeseen, suljen oven ja kaihtimen. Jätän valot palamaan, se on toiveesi, äänetön vaatimuksesi.
Ristin käsivarteni, tartun paidan helmaan ja vedän hitaasti vaatteen yltäni. Käännän tumman kankaan nurin ja nostan vasten valoa. Otan sinut.
Viheliäinen armaani. Pieni pala maailmankaikkeutta. Sinä tumma kultaseni, pirullinen kutrini, karannut hiukseni matkalla niskasta pakaroille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mun libidoni lipsahti lattialle kuin hius pöynimurin imutuuttiin....hehe..hahahaha!
Mainio...mä laitan tohon ylle oman, samanlaisen erilaisen :)