Sukunimestä

Vuoden verran ollaan seurusteltu, eikä raskaus ollut suunniteltu. Yhteisesti epäröimme yhteen muuttoa, osaksi käytännön hankaluuksien takia (molemmilla kaksi kouluikäistä lasta edellisistä liitoista), ja osaksi henkilökohtaisten eroavaisuuksiemme ja ristiriitojen takia. Lapsen isä haluaisi olla osa lapsen arkea ja osallistua hänen elämäänsä, mikä tietysti olisi lapsenkin kannalta paras, mutta minä pelkään niitä hankaluuksia, mitä mahdollinen riitatilanne nimiasiassa voi aiheuttaa. Aion kuitenkin pitää kiinni siitä, että jos emme ole perhe lapsen syntyessä, hän saa minun sukunimeni. Minun mielestäni se on käytännöllistä ja luonnollista siinä tilanteessa.

lapsen huoltajuus on häntä vatsassaan 9 kk kantaneella äidillä automaattisesti eikä äidin ole pako suostua (eikä myöskään pidä) yhteishuoltajuuteen miehen kanssa joka ei ole naisen oma puoliso tai edes kiinnostunut asumaan yhdessä.nimen ei pitäis olla noin tärkeä asia, mutta kaikestahan voi aina halutessa tapella jos on oikein hölmö ja yksinkertainen, eikä merkkaa muu kuin mikä on omaa, lapsesta viis.isällä joka on sitoutunut parisuhteeseen ja perheeseen on oikeus huoltajuuteen, muussa tapauksessa lapsen huoltaja on äiti ja tätä on hyvin vaikea kumota.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tänä tasa-arvon aikana vielä pidetään isän nimeä jotenkin parempana kuin äidin. Lapsellahan on aina sukunimi syntyessään ja se on sama kuin äidillä. Miksi nimi pitäisi lähteä jonkun vanhan kaavan mukaan muuttamaan isän nimeksi? Ei miehen nimi tee lapsesta mitenkään "parempaa" eikä lähennä isää ja lasta, jos ei muita tekijöitä ole.
Omat kaksi lasta ovat syntyneet avoliitossa ja näin ollen heillä on äidin nimi. Lapset ovat jo kyllä aikuisia, mutta minä äitinä olin se, joka vei lapset neuvolaan, kouluun yms, ja silloin oli kätevämpää, että minulla ja lapsillani oli sama sukunimi. Ei perheessämme koskaan käyty sukunimestä vääntöä. Lapset hoidettiin yhdessä ja yhdessä ollaan oltu jo 30 vuotta.