Kiusaajan näkökulmasta

No tätäpä. Paitsi että jotkut tajuavat miltä se tuntuu, mutta kiusaavat silti, mutteivät siltikään ole sairaita. Itsestäni en voi väittää ettenkö olisi sairas, kun juuri sanoin pulinoissa, että minulle diagnosoitaisiin varmasti jotain jos kävisin psykihyypiöllä.

Tarvittaisiin uskallusta oikeasti tutkia itseä syvemmin. Se jää kiusaajilta järjestäin väliin. Sen hyvän olon tunteen taustalta löytynee useimmiten tarve tuntea itsensä vihdoinkin vahvaksi ja elämänsä hallitsevaksi. Harhaahan se tietysti on. Itsetutkiskelu kannattaa ottaa elämäntavaksi, ettei sama toistu myöhemmin. Ja miettiä niitä arvoja eikä vain hetkestä toiseen selviytymistä hinnalla millä hyvänsä. Monet eivät saa nykyään kotoaan kummoisiakaan eväitä elämän polulle. Komennella kyllä voidaan, mutta ei kasvattaa ihmisiksi. Surullista.

"Kaikki kiusaajat eivät ole "sairaita". Joku pönkittää pahaa oloaan muihin, ja joidenkin mielestä se on hauskaa. Usein kysytään, että miten ihmeessä se voi olla kivaa. En osaa selittää sitä tunnetta. Jotenkin se vain oli."

Siis onko tämä joku vitsi. Tuohan just on sitä sairasta, kun kiusaaminen on kivaa. Kyllä ihminen on pimee, jos tykkää tuottaa kärsimystä toiselle olennolle, joka ei ole tehnyt hänelle mitään pahaa.

Jos se kumpuaa vihasta johonkin aiempaan välikohtaukseen tai purkaa omaa pahaa oloaan, niin ei. Se ei ole silloin sairasta. On luonnollista olla kostonhimoinen. On melkein luonnollista purkaa agressiotaan muihin. Jos kiusaaja, joka tajuaa aiheuttavansa toiselle pahaa oloa on sairas, niin ihan saatanan usea ihminen on sairas. Toki se on puhdasta sadistisuutta jos vaan muuten vaan saa siitä mielihyvää.

Jos kostaa kiusaajjalleen, niin sitten eri asia. Jos viattomalle sivulliselle, niin sairasta. Toki sairaita voi olla paljonkin, itse en tuollaisia kyllä taida tuntea ainuttakaan. Ainakaan että jatkuvasti tahallaan toimisi noin.

Viattomaan kostamista ei voi sanoa sairaaksi. En tiedä, mikä sana sellaista ihmistä kuvaisi. Se, että kiusaaja hakataan tilanteessa kiusaamisen takia on mielestäni ihan sallittua, mutta jos tyyliin aletaan kostaa kun on liian myöhäistä, niin silloin se touhu alkaa olla outoa. Ensin ei mitään että kyllä se kesttä ja ei haukku haavaa tee ja sitten kun haukusta tullut haava onkin niin syvä, että käy ostamassa köyttä ja R.I.P ja sitten ollaan pieksemässä. Siis miksei voi tehdä mitään ajoissa? Sairaita ovat ihmiset tosiaan. Itsekin sanonut, että kaikilla on joku ongelma. Toisaalta niin kauan ei voi olla täysin pimee kun epäilee mielenterveyttään.

Koska sinusta kiusaaminen tuntui hauskalta, olit tunneälyltäsi jälkeenjäänyt. Empatiakyky kehittyy jo aika nuorelle taaperolle, mutta sinulla ei sitä ollut vielä ala-asteellakaan.

Voit syyttää huostaanottoa ja kotiolojasi, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kyseiset olot, kasvatus ja geenisi eivät olleet tehneet sinusta ihan normaalia lasta.

On hienoa jos kiusaajat ymmärtävät lopettaa ajoissa ja tietävät miltä kiusatuista tuntuu. Kiusaajan näkökulmasta kuulee harvemmin mielipiteitä, joten oli mielenkiintoista lukea kokemuksestasi. Usein ei huomioida kiusaajan pahaa oloa, vaan nähdään kiusaajan toiminnan aiheuttamat seuraukset. Ymmärrän myös miltä tuntuu olla kiusattuna joka päivä ja ulkopuolella kaikesta toiminnasta. Mielestäni kiusaajan toiminnan syitä pitäisi miettiä enemmän. Kiitos kun jaoit kokemuksesi.

Toisen kiusaaminen ja tahallinen mielen pahoittaminen on lainvastaista. ”Perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 28 §:n nojalla oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön.” (lisää tietoa kiusaamiseen liittyvistä laeista löytyy sivulta: http://www.oaj.fi/portal/page?_pageid=515,710881&_dad=portal&_schema=PORTAL)
Toisaalta on kuitenkin ymmärrettävää, että kiusaaja purkaa pahaa oloaan kiusaamisella ja yrittää sillä siirtää tuskaansa, jos ei pois niin ainakin aiheuttaa myös toiselle tuskaa jolloin vain hän ei joutuisi kärsimään. Kiusaaminen voi olla myös huomionhakua, jolloin kiusaaja yrittää kiinnittää itseensä ja ongelmiinsa esimerkiksi aikuisten huomion. Norjalaisen tutkija Rolandin mukaan kiusaajilla on keskimääräisesti huonompi suhde vanhempiinsa kuin muilla ikäisillään. Koulukiusaamistutkija Dan Olweuksen mukaan kiusaajilla ei kuitenkaan yleensä ole heikkoa itsetuntoa. Kouluterveys 1997-tutkimuksesta on sen sijaan havaittavissa kiusaajien vahva masentuneisuus ja itsetuhoisuus.
Itse olen sitä mieltä, että myös kiusaajaa pitäisi pyrkiä auttamaan hänen omien tarpeittensa mukaan. Ihan vain jo senkin takia, että kiusaajan toimiessa lain ja moraalin vastaisesti saamatta rangaistusta hän voi toimia niin jatkossakin. Esimerkiksi Olweus selvitti tutkimuksissaan noin 60 %:n entisistä kiusaajista saavan tulevaisuudessaan rikostaustaa.

Kyllä se sattuu. Mullaki kuukaude parin välein semmoset raget et jos tilanne olis ollu 1vs1 ni ois sen huonosti käyny,mut homma oli 10vs minä enkä oo mikää huipputappelija, itteasias aika surkee.
Sit viel kun sitä käsiteltii aika usei ja ain ne oli siäl et tää loppuu tähä, sit huomen heti sää valitit ja taas normi vi****luu ja hikettelyy(jota en sillo pystyny ottaa läpäl). Kyllä se rasittaa. Varsinki viide vuode vyyhtin.

Nyt ku kiusaamine oikeest loppu enne jouluu ku se alko vähä menee yli, esim ne teki must pilatanssi jos oli mun "omii" repliikkei ja ruumiiliikkeit ja sit ne keksi et mun isä ois töis kondomitehtaal. Sit se touhu meni yli, mul alko samppanja kuohumaa mut onneks välkkävalvoja huomas sen. Sit sitä käsiteltii kunnol ja se loppu oikeesti. Aluks oli vähä vaikee luottaa niihi mut nyt ei enää mitää. Se loppu enkä enää itke iltasin. Ja oon ilosempi, viihyn koulus paremmi ja muutenki parempi itsetunto.

Kiusaaminenhan saattaa johtua sellasesta eläimellisestä vaistosta mikä meissä lähen kaikissa on, ootteko esimerkiks huomannu ku kissan/koiran pennut tappelee keskenään ku ne on pieniä? Se on ihan sama asia ku ihmisten kiusaamine me yritetään varsinkin nuoressa iässä päästä "lauman" johtoon alistamalla muut, tämän takia kiusaamine usein kohdistuu "heikompiin" ja "erinlaisiin" ihmisiin. Tottakai tääki vaisto katoaa ajan myötä, mutta on toki niitäkin 15 vuotiaita kehittymättömiä kakaroita jotka jatkavat kovapäisesti kiusaamistä säälittävän egonsa parantamiseksi...

Sehän olisi juuri vanhempien tehtävä opettaa hallitsemaan pettymyksiä ja kiukkua. Kaikilla ei ole vain ole käynyt hyvä tuuri varsinkaan nykyaikana. Vanhemmat ovat monesti ihan pihalla, suorastaan hävetään opettaa oikeita arvoja.